Vaikka Jassu olikin uhonnut pyytäneensä Brynhildistä Viiviltä osaavaa, tuntihevoseksi sopivaa vuonohevostammaa, ei kukaan osannut odottaa Shelyesin tuntsariksi näin hienoa hevosta. Vaikkei sukukaan ollut mikään onneton monien KRJ- ja VVJ-palkittujen nimien löytyessä taulusta, yhdistyivät Hillassa silti erityisen hyvällä tavalla Brynhildin omanarvontuntoisen, valkohallakon S-linjan sekä hellyyttävän Theodor-isän ominaisuudet. Jo nuorena Hillasta tuli mielikuva, että tämän hevosen kanssa kaikki tuntuu olevan "helppoa"; ratsu- ja ajokoulutus sujui kuin vettä vain jopa etuajassa suunnitellusta aikataulusta, Hilla hoiti ensivarsansa mallikkaasti kuin kokeneempikin emä, eikä se lopulta säikähtänyt ratsastuskoulun meteliäkään Shelyesiin muuttaessaan. Tähän päivään mennessä Hillasta on tullut monen tuntilaisen suosikki, ja sen erityistaito on kokemattomien ratsastajien kisakärpäsen puraisun aktivointi: tätä mutkattomampaa kisaheppaa nimittäin saa hakea kissojen ja koirien kanssa, eikä löydä siltikään.

Hilla on tallin ehdoton jokapaikanhöylä, jolla ei ole erityistä vahvuusaluetta - se on tasaisen hyvä kaikessa, mihin sen kanssa on ryhdytty. Luonteeltaan Hilla ei ole aivan tavallinen, rauhallinen vuonohevonen, vaan se on tarkka ja vaativa tamma. Se tarvitsee virikkeitä ja motivointia, eikä korkeasta koulutustasostaan huolimatta ole mikään automaattiponi. Hillalla ratsastaminen on todella palkitsevaa, sillä se on tarkka avuista, istunnasta ja ratsastustyylistä. Kokemattomankin kanssa Hilla on kärsivällinen, ja osoittaa aina selkeästi, tekeekö ratsastaja juuri nyt oikein vai väärin. Hoitaessa tamma on välillä itsepäinen ja oman arvonsa tunteva, mutta kuitenkin kiltti ja turvallinen myös lasten käsiteltäväksi. Rapsuteltavan nallekarhun sijaan se kuitenkin on lähempänä kohteliaan vieraanvaraista puolituttua, joka ei kerjää huomiota, muttei liiemmin siitä säikähdäkään.

Hilla ei ole erityisen haastava ratsastettava lajista riippumatta – pikemminkin perusvarma puksuttaja, joka kuitenkin antaa kuulua, jos ratsastustyylissä on jotain moitittavaa. Koulutunneilla sitä täytyy pyytää kauniisti, sillä komentaminen ja kannuksella avustaminen saavat tamman vain hermostumaan. Parhaimmillaan Hillan liikkuminen on todella kaunista katseltavaa ja sen askeleet ovat paitsi näyttävät, myös miellyttävät istua. Nirppanokkaisuudestaan huolimatta Hilla on rauhallinen, lehmänhermoinen lastenratsu, joka armahtaa kyllä alkeistuntilaiset liialta palautteelta. Kokemattomien tehdessä virheitä se tyytyy huokailemaan tyytymättömänä korvat lotkollaan sen isommin mieltään osoittamatta, ja mulkoilemaan kaikkia kyllästyneenä tuuhean otsatukkansa alta.

Esteillä Hilla on vuonohevoseksi aivan keskiverto hyppääjä. Sen tekniikka ei ole timanttinen, mutta riittävä ratsastuskoulun opetushevoseksi. Tälläkin saralla Hilla on hyvin opettavainen ratsu: tamma kyllä kieltää, jos tiestä tulee huono tai ratsastaja ei anna riittävästi tukea, mutta useimmiten se hyppää kuitenkin hyvin ja mielellään. Maastossa Hilla on tasainen ja varma puksuttaja, jolla uskaltavat maastoilla kaikki vauvasta vaariin; se ei säiky, rynni eikä temppuile, vaan pyörittelee silmiään maastokavereiden mahdollisille pööpöilyille. Hillan toivotaan kisaavan tuntityöskentelyn ohella, jotta taidot eivät pääsisi ruostumaan ja mieli pysyisi virkeänä - tamma kun rakastaa esiintymistä ja aloittaa aina ratansa innosta puhisten.

Näytä loput polvet (4+)