vuonohevoskasvatusta

 Brynhild Sussan

KUTSUMANIMISussan KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA19.08.2014 REKISTERINUMEROVH14-053-0236
VÄRI, MERKITvalkohallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS138cm KOULUTUSTASOvaikea, helppo C, re 80cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 19.12.2014 ja 8 vuotta 19.04.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-I, KRJ-I 

Sussan on eloisa vuonohevostamma, jonka löytää tavallisesti riehumasta parhaan ystävänsä Riia-tamman kanssa. Parivaljakko taitaa kaikki mahdolliset ponikujeet ja ne ovat aina paikalla siellä missä tapahtuu. Valkohallakko Sussan on kaksikosta itsevarmempi eikä se tunnu pelkäävän mitään. Peloton luonne on useissa tilanteissa eduksi, mutta toisinaan siitä on myös haittaa, kun tamma ei ymmärrä esimerkiksi väistää muita hevosia tai liikennettä. Energinen Sussan vaatii paljon aktivointia mutta kun sen energia saadaan kohdistettua oikeisiin asioihin monipuolisen liikunnan ja aivojumpan avulla, malttaa se myös rauhoittua, jolloin se on ihana hoidettava ja osaava kilpailukaveri. Tavalliset hoitotoimenpiteet sujuvat aina mutkitta eivätkä esimerkiksi eläinlääkärin tai kengittäjänkään vierailut saa Sussania hermostumaan. Tamma on luonteeltaan sosiaalinen ja se viettää mielellään aikaa ihmisten kanssa, mieluiten silti jotain puuhastellen eikä vain karsinassa harjattavana seisten.

Sussan on sekä ajo- että ratsukoulutettu. Ratsastaessa se osaa lähinnä perusasiat, jonka lisäksi sen kanssa on nuorempana myös hypätty jonkin verran. Nykyisin sillä ratsastetaan kuitenkin sen verran vähän, että aluksi vaaditaan aina pientä muistelua, jotta avut menevät läpi ja Sussan varmasti ymmärtää mitä siltä halutaan. Sukunsa puolesta siitä odotettiin lupaavaa kilpailukaveria valjakkoajoon ja tamma on täyttänyt siihen kohdistuneet odotukset paremmin kuin kukaan osasi oikeasti odottaa. Sussan on energinen ja kestävä valjakkoajohevonen. Se on myös kuulainen aina kun sen ohjastaja osaa kanavoida sen energian työntekoon. Reippaan tamman kanssa haasteena on usein se, että vauhtia kertyy liikaa, eikä tamma reagoi pidätteisiin ja kääntäviin apuihin tarpeeksi nopeasti. Sussanin ehdoton vahvuus on kestävyyskoe, sillä se rakastaa liikkua maastossa eikä pelkää mitään vastaan tulevia esteitä tai muita häiriötekijöitä. Jos se saisi päättää, se varmasti viettäisi suurimman osan ajastaan maratonradalla viilettäen.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Tollak EC
 nvh, vhkko, 137cm
 VVJ-II, YLA2
ii. Grå Jonatan
nvh, rnhkko, 134cm
iii. Gråtrost
nvh, vhkko, 141cm
iie. Jonette
nvh, rnhkko, 133cm
ie. Imøtekommende
nvh, rnhkko, 142cm
iei. Nøkkelhull
nvh, rnhkko, 145cm
iee. Sjøgang
nvh, rnhkko, 138cm
 e. Brynhild Smilla
 nvh, rnhkko, 141cm
 VVJ-I, YLA2
ei. Skattekiste
nvh, rnhkko, 142cm
VVJ-II, KRJ-II, YLA2
eii. Hemmelig
nvh, rnhkko, 146cm
eie. Navle av Verden
nvh, rnhkko, 141cm
ee. Sandvika
nvh, rnhkko, 142cm
VVJ-I, YLA1
eei. Væring Hjalte
nvh, rnhkko, 143cm
eee. Ashild NOR
nvh, rnhkko, 141cm

Isä Tollak EC ehti kiertää nuorempana useita koteja kilpaillen pienimuotoisesti monissa eri lajeissa. Lopulta valkohallakko ori päätyi puolivahingossa Brynhildiin, jossa sen kanssa alettiin valmentautua ja kilpailla aktiivisesti valjakkoajossa. Ori onkin menestynyt lajissa hyvin ja se on palkittu myös lajin laatuarvostelussa. Tollak oli entisessä kodissaan ehtinyt saada yhden varsan, jonka lisäksi se on Brynhildissä asuessaan jättänyt jälkeensä neljä muuta varsaa. Orin jälkeläiset ovat osoittautuneet erinomaisiksi valjakkohevosiksi, sillä suurin osa niistä on menestynyt isänsä tavoin erinomaisesti.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Grå Jonatan on ruunihallakko ori arvostetusta ja menestyksekkäästä suvusta. Sen miellyttävä ulkonäkö on vetänyt aina ihmisiä puoleensa, vaikka luonteeltaan se onkin levoton säheltäjä ja haastava ratsu. Kotioloissa Jonataniksi kutsuttu ori on omimmillaan ehdottomasti valjakkoajossa, jonka vaativissa luokissa se on kilpaillut hyviäkin tuloksia keräten. Valjakkoajon lisäksi ori on kiertänyt jonkin verran myös este- ja kouluratsastuskilpailuissa. Jonatanilla on Tollakin lisäksi tiedettävästi ainakin yksi varsa, ruunihallakko tamma Valkyrie EC.
Isänisänisä Gråtrost oli rakenteensa puolesta erinomainen valkohallakko ori ja se saikin tunnustusta niin olemuksestaan kuin hienoista liikkeistäänkin. Rostiksi kutsuttu ori kilpaili aktiivisesti valjakkoajossa, jossa se oli kuuliainen ja miellyttävä kilpailukaveri. Sen kanssa kilpailtiin jonkin verran myös kouluratsastuksessa, mutta ratsuna Rosti oli huomattavasti vaativampi, eivätkä kilpailut sujuneet aina suunnitelmien mukaisesti.
Isänisänemä Jonette oli valjakkoajoon painottunut kuuliainen vuonohevostamma, jolla riitti kapasiteettia vaikeisiinkin luokkiin. Sitä pidettiin lajin piireissä tulevaisuuden lupauksena, mistä huolimatta tamma ei nuorena ollut kovinkaan aktiivisessa kilpailukäytössä. Kilpailu-ura loppui täysin 13-vuotiaana, jolloin Jonette jäi täysin siitoskäyttöön. Hyväluontoinen tamma piti esimerkillistä huolta jälkikasvustaan.

Isänemä Imøtekommende, eli tuttavallisemmin vain Ina on suloinen vuonohevostamma. Se on yleispainotuksensa vuoksi kilpaillut niin esteillä, koulussa kuin maastoesteilläkin. Tamman taidoista puhuu puolestaan pitkä tuloslista - yhteensä sijoituksia on nimittäin kertynyt yli 90 kappaletta. Valjakkoajossa Ina ei ole kilpaillut toistaiseksi, mutta se on saanut koulutuksen myös ajoon. Ina on ratsastaessa herkkä, mutta muuten luonteeltaan erittäin ystävällinen ja sopeutuvainen. Se on näkynyt myös vuonohevosjalostuksessa, sillä tamma on varsonut toistaiseksi kolmesti.
Isänemänisä Nøkkelhull oli norjalaissyntyinen ori, joka sai näyttelyissä paljon tunnustusta hienosta rakenteestaan. Sen lisäksi ori oli myös erinomainen kilpailukaveri valjakkoajoon kestävyytensä ja rehdin luonteensa ansiosta. Nøkkelhull kiersikin aina vaikeissa luokissakin asti hyvällä menestyksellä, kunnes se myytiin siitosoriksi Ruotsiin. Orin jälkeläisiä löytyy paljon niin Ruotsista kuin Norjastakin, mutta niiden tarkka lukumäärä ei ole tiedossa.
Isänemänemä Sjøgang kilpaili nuorena ahkerasti valjakkoajossa, jossa sen vahvuuksiin lukeutui erityisesti tarkkuusosuus. Ajettavana se oli eteenpäinpyrkivä, eikä kärsivällisyys aina riittänyt tuuppaukseen. Myöhemmin tamma oli siitostammana Norjassa, jossa se sai jälkikasvua kahdeksan varsan verran. Sjøgang toimi myös lastenratsuna, sillä toisinaan omistajan tuttavapiirin lapset kävivät ratsastamassa ja ajamassa sillä.

Emä Brynhild Smilla on omanarvontuntoinen ja tallityöntekijöiden piloille hemmottelema prinsessaponi. Vaikka Smillan luonteessa ja käytöstavoissa onkin omat haasteensa, on se kuitenkin erinomainen valjakkohevonen. Näyttävän kilpailu-uran tehnyt tamma onkin palkittu valjakkoajon laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Hienon menestyksensä johdosta kasvattajatallillaan Brynhildissä vaikuttava tamma on näkynyt myös siitoskäytössä ja se on tähän mennessä varsonut jopa kuusi kertaa jättäen jälkeensä hieman haastavaluontoisia, mutta kuitenkin kapasiteetikkaita tulevaisuuden valjakkoponeja.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emännisä Skattekiste on norjalaissyntyinen vuonohevosori, joka myytiin nykyiseen kotiinsa Brynhildiin ”pettämättömänä ruusukehaina”. Lupaavalla orilla onkin eittämättä kykyjä vaikka mihin, mutta arkea sen kanssa hankaloittaa erittäin itsepäinen luonne. Kun yhteistelo lyhyemmin Skateksi kutsutun orin kanssa alkoi sujua, on sen kanssa kilpailtu paljon hyvälläkin menestyksellä erityisesti valjakkoajossa ja esteratsastuksessa. Ruunihallakko ori rakastaa liikkumista ja se onkin varsin monipuolinen ja motivoitunut harrastekaveri. Skatella on tähän mennessä kolme hienoa varsaa.
Emänisänisä Hemmelig varttui pienellä Norjalaisella tilalla, jonka ensimmäinen orikasvatti Hemmelig oli. Siitä kasvoi kaikkien yllätykseksi varsinainen helmi: pääsääntöisesti fiksukäytöksinen, hienoliikkeinen ja kapasiteetikas ori, joka ei rakenteensakaan puolesta ollut hullumpi tapaus. Ori kilpaili runsaasti erityisesti esteratsastuksessa, mutta se kävi näyttämässä taitojaan myös koulu- ja valjakkoajokilpailuissa. Hemmeligin jälkeläisillä oli paljon kysyntää ja se saikin jälkikasvua kolmenkymmenen varsan verran, joista Skattekiste kuului aivan viimeisimpiin.
Emänisänemä Navle av Verden oli mukavaluontoinen ja herkkä tamma, joka ei meinannut mennä nuorena kaupaksi. Vietettyään ensimmäiset kuusi vuottaan kasvattajansa luona pääasiassa laidunhevosena se myytiin viimein eteenpäin nuoren harrastajan projektihevoseksi. Navle av Verdenistä kuoriutui kärsivällisellä koulutuksella varsin mukava kouluratsu, vaikka herkkyytensä vuoksi se ei suurta kilpailumenestystä saavuttanutkaan. Omistajan siirryttyä suurempiin hevosiin keltahallakko tamma myytiin haikein mielin pienelle siittolalle, jossa se varsoi neljästi.

Emänemä Sandvika on elävä esimerkki jokaisen tallin kauhukuvasta: jääräpäisestä ahmatista, joka tekee häpeilemättä kaikkensa saadakseen ruokaa. Pohjimmilaan kuitenkin ystävällinen ruunihallakko vaatiikin napakan käsittelijän, joka uskaltaa palauttaa tamman maanpinnalle. Sandvika ei ole kummoinen ratsu, eikä se ole kilpaillut este- ja kouluratsastuksessa kuin harvakseltaan keräten kuitenkin jokusia sijoituksia helpoista luokista. Valjakkoajettavana tamma on kuitenkin varmajalkainen ja kylmäpäinen suorittaja ja sijoituksia sille onkin kertynyt valjakkoajosta lähes 60 kappaletta.
Emänemänisä Væring Hjalte oli itsepäinen ori, eikä se ole jättänyt epäselväksi mistä Vikan vahva tahto on peräisin. Ruunihallakko ori ei käsiteltävänä ollut helpoimmasta päästä ja se vaatikin hoitajakseen omanlaisensa ihmisen. Sillä oli kuitenkin sopusuhtainen rakenne ja hienot liikkeet, minkä ansiosta se on saanut paljon tunnustusta näyttelyiden puolella. Tammikuussa 2011 Væring Hjalte kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, jolloin se sai runsaasti huomiota tammojen omistajilta. Ori jättikin jälkeensä yli 20 varsaa, jotka ovat perineet pitkälti isänsä vahvat piirteet.
Emänemänemä Ashild NOR oli väriltään hailakka ja rakenteeltaan hieman keskivertoa jykevämpi vuonohevostamma. Se valmentautui yksityisomistajan kanssa runsaasti valjakkoajossa, jolloin useat opettajat kehuivat sen keskittymiskykyä ja työskentelymotivaatiota. Omistajansa sanojen mukaisesti Ashild oli työskentelykaveri vailla vertaa, vaikka se ei ollutkaan ulkonäöllisesti ihanteellisin vuonohevonen. Tamma ehti kuitenkin vasta aloittaa lupaavan kilpailu-uransa menehdyttyään ennenaikaisesti auto-onnettomuudessa. Tämän vuoksi Ashild ehti varsoa vain kerran.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys

Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).
Kouluratsastuksessa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).

jälkikasvu

nvh-t. Brynhild Snøhvit KRJ-I (s. 14.02.2015), isä Snøfnugg
nvh-t. Brynhild Solbær (s. 04.10.2015), isä Brynhild Norne
nvh-o. Brynhild Skirnir (s. 10.09.2016), isä Brynhild Tordenvær

cup-sijoitukset

30.04.2015 - VVJ-Cup - Wyat Shetlands - vaativa - 2/26

menestys

VVJ-I -palkittu maaliskuun 2021 tilaisuudessa pistein
4,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 105,5 p

KRJ-I -palkittu syyskuun 2021 tilaisuudessa pistein
5,5 + 40 + 18,75 + 22 + 15 = 101,25

valmennukset ja päiväkirja

14.2.2015 Päiväkirjamerkintä - jälkikasvua (omistajan kirjoittama)

Illalla pihatossa käydessäni huomasin, että Sussan vaikutti levottomalta ja sen olo alkoi olla selvästi tukala. Laskettuun päivään oli vielä viikko aikaa, mutta tamman käytöksen perusteella epäilin, että varsominen alkoi olla käsillä. Laitoin nopeasti varsomiskarsinan valmiiksi ja toin Sussanin sisälle. Valkohallakon tamman vatsa oli valtava ja liikkeet sen vuoksi jo varsin kömpelöt. Pääsimme kuitenkin turvallisesti karsinaan asti, jossa Sussan alkoi näykkiä hieman heinää.

Sussan oli tiineenä Snøfnugg-nimisestä orista, jonka kanssa olin kilpaillut viimeiset vuodet valjakkoajossa. Toivoin hartaasti, että yhdistelmästä syntyisi tammavarsa, jonka voisin pitää itselläni. Sussanin emänemä Sandvika oli oma tuontini, josta oli alkanut S-kirjaimella nimetty valjakkoajopainotteinen tammalinja – pieni tammavarsa tämän linjan jatkoksi olisi siis enemmän kuin toivottu.

Aavistukseni oli osunut oikeaan, eikä kulunut puoltakaan tuntia, kun Sussan meni makuulle. Synnytys sujui aivan oppikirjan mukaan ja maltoin pysyä karsinan ulkopuolella seuraamassa tilannetta. Kun pieni varsa oli kokonaan ulkona ja Sussan alkoi pestä sitä äidillisesti, uskaltauduin karsinan puolelle tervehtimään varsaa. Se oli hyvin paljon Sussanin näköinen tämän syntyessä, pieni valkohallakko varsa ja kaiken lisäksi tamma, juuri niin kuin olin toivonut. Sussan nousi ylös ja varsa yritti kovasti seurata perässä. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen jalat vihdoin kantoivat ja se hakeutui Sussanin nisälle. Toin Sussanille vielä uuden kasan heinää ja katselin kahta tammaa niiden ruokaillessa enkä malttanut odottaa, että näkisin millainen Sussanin ensimmäisestä varsasta kasvaa.


18.5.2015 Valjakkoajovalmennus (omistajan kirjoittama)

Tuntui, että oli kulunut ikuisuus siitä, kun olimme edellisen kerran valmentautuneet Sussanin kanssa. Tamma oli viettänyt pitkän loman (jos siis varsan paimentamista voi kutsua lomaksi) ja nyt sen kanssa oli hiljalleen alettu hakea kadonnutta kuntoa takaisin. Tänään meillä oli edessä Else-Maj Holmvikin valmennus, jossa ajatuksena oli lähinnä palautella mieleen koulukokeen asioita.

Sussan puhkui intoa, eikä se olisi malttanut millään kävellä, kun pääsimme kentälle. Verryttelimme aluksi kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen aloimme tehdä yksinkertaisia harjoituksia, joilla haettiin hevosen suoruutta ja sopivaa tahtia. Sussan ei olisi malttanut millään kuunnella apujani, vaan se olisi voinut omasta mielestään vain laukata tukka putkella. Else-Maj pysyi hyvin rauhallisena ja antoi hyviä neuvoja, joiden avulla sain haettua Sussania paremmin avuille. Hiljalleen tamma alkoi rauhoittua ja saimme hetkittäin ihan kelvollisiakin pätkiä, jolloin Sussan kulki aivan suorassa ja oli hyvin avuillani. Mitään parhaimmistoamme suoritukset eivät olleet, mutta siihen ei vielä pyrittykään. Alkuun oli kuitenkin päästy ja treenillä pääsisimme varmasti vielä takaisin tasolle, jossa olimme ennen varsalomaa olleet.


19.6.2015 Päiväkirjamerkintä – pesupäivä (omistajan kirjoittama)

Katselin arvioivasti valkohallakkoa tammaa. Tai siis tammaa, joka oli joskus muinoin ollut valkohallakko, mutta joka muistutti tällä hetkellä lähinnä hyvin rusehtavaa hiirakkoa. Sussan oli kerännyt tehokkaasti pölyä ja hiekkaa turkkiinsa koko alkukesän ajan, mutta olin lykännyt kerta toisensa jälkeen perusteellista pesua. Nyt oli kuitenkin ehdottomasti sen aika, ajattelin taluttaessani pahaa aavistamatonta tammaa talliin, joka oli niin likainen, ettei sitä meinannut tunnistaa samaksi hevoseksi.

Tallin käytävää kulkiessamme Sussan ehti kiusata toista hevosta, kaataa ämpärillisen palautusjuomaa pitkin lattioita sekä nykäistä telineessä olleet loimet alas. Tamma yritti koskea kaikkea mihin se vain ylsi, eikä se olisi malttanut pysyä millään paikoillaan. Ehdin jo miettiä, että mitä tästäkin taas tulee, kun kiinnitin tammaa molemmilta puolilta pesupaikalle, mutta selvisimmekin pesuoperaatiosta ilman ylimääräisiä harmaita hiuksia. Lopputuloksena oli silmiä hivelevän hohtava tamma, josta piti napata kuva todistusaineistoksi ennen kuin se pääsisi piehtaroimaan ja näyttäisi taas samalta kuin tunti sitten. Koska oli kaunis ja lämmin kesäpäivä, lähdin taluttelemaan Sussania hetkeksi ulos, jotta se pääsisi hetkeksi syömään vihreää ruohoa ja kuivumaan sen verran, ettei se ehkä piehtaroisi välittömästi tarhaan päästyään.


9.6.2016 Päiväkirjamerkintä – maastolenkki (omistajan kirjoittama)

Pitkä suora aukeni eteemme, eikä Sussan olisi malttanut enää millään kävellä. Tamma tiesi oikein hyvin, että tämä oli juuri se suora, jonka sai laukata niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsi. Olimme pitkästä aikaa liikkeellä kahdestaan ja vaihtelun vuoksi olin päättänyt lähteä maastoon Sussanin kanssa ratsain. Muutaman päivän tauko treeneistä oli tehnyt sen, että tammalla oli energiaa vaikka muille jakaa. Kun vihdoin annoin luvan nostaa laukan, tamma ampaisi matkaan innosta vinkaisten.

Maisemat vilisivät silmissä ja kuulin vain Sussanin kavioiden iskevän rytmikkäästi hiekkaan, kun tamma viiletti paksu otsaharja hulmuten. Suora oli pitkä ja hyvän matkaa laukattuamme tamman vauhti alkoi vähitellen hidastua itsestään. Sussan siirtyi ensin raviin ja sitten käytiin helposti ja jatkoi matkaansa käynnissä korvat hörössä hieman puuskuttaen. Rapsutin kaunista tammaa kaulalle ja annoin sen jatkaa matkaa pitkin ohjin kohti kotia.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi