vuonohevoskasvatusta

 † Sandvika 30.05.2012 - 11.07.2018

KUTSUMANIMIVika KASVATTAJAJørgen Raknes  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA30.05.2012 REKISTERINUMEROVH13-053-0073
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS140cm KOULUTUSTASOvaikea, helppo C, re 50cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 30.09.2012 ja 8 vuotta 30.01.2013. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-I, YLA1 

Kevään kiireisen työjakson jälkeen päätimme lähteä kaveriporukan voimin autoreissulle Bærumin suunnille. Shoppailun, valokuvaamisen ja uimisen lisäksi ohjelmassa oli myös hevosvaellus paikallisella tallilla. Suurin osa sen hevosista oli vuonohevosia, mutta mukaan mahtui myös tilastoruuna ja pari issikkaa. Sain ratsukseni hieman pullean Bitte-tamman, joka ei välittänyt tuon taivaallista vieressä häseltäneistä laumatovereistaan, vaan keskittyi tutkimaan taskujani porkkananpalojen toivossa. Yksi ystävistäni sai puolestaan haastavamman kaverin. En kiinnittänyt tammaan kummempaa huomiota ennen lähtöämme maastoon, kun tamma veti itsepintaisesti korvat niskaan ja jyräsi muiden ohi ystäväni yrittäessä saada sitä epätoivoisesti kuulolle. Se saatiin lopulta paikalleen jonon hännille, mutta koko matkan tamma oli happaman näköisenä kiinni edellisen hännässä. Porukkaa veti toinen tallin omistajista, jonka kanssa juttelimme omasta yrityksestäni kasvattaa vuonohevosia erityisesti valjakkoajoon. Tämä naurahti hetken hiljaisuuden jälkeen ja osoitti perää pitänyttä hapannaamaa: "No meillähän olis sopivasti tuo Vika kaupan! Opetusponiksi siitä ei ole, mutta ajohommat siltä kyllä luonnistuu”.

Kuten arvata saattaa, kävi tamman kanssa niinkin klassisesti, että se löytyi viikkoa myöhemmin pihastamme. Ensimmäisenä päivänä se onnistui paitsi karkaamaan trailerista päästyään, myös potkimaan vanhan tarhan aidan rikki. Itsepäinen Vika tuntuu toisinaan edellenkin aivan yhtä kutsumanimensä veroiselta ponilta kuin silloinkin, vaikka yhteistyö sen kanssa onkin alkanut hiljalleen toimia. Ruokaa nähdessään tamman silmät pyörähtävät kuin hedelmäpelissä, eikä se epäile aran hoitajan kanssa vilauttaa hampaitaan ja rynniä ohitse. Mikäli tarjolla ei ole ruokaa, voi kaikkea ulottuvilla olevaa kuitenkin yrittää maistaa. Huonoista tavoistaan ja vahvasta omasta tahdostaan huolimatta Vika ei ole pahantahtoinen, vaan sen pohjimmilla piilee varsin ystävällinen tamma. Kun jämäkkä käsittelijä näyttää tammalle kaapin paikan, se osaa käyttäytyä tiukemmissakin tilanteissa etiketin mukaan. Hevoslauman keskuudessa Vika kuitenkin kuuluu siihen ylempään kastiin, joka saa muut loittonemaan heinäkasalta pelkästä vilkaisusta. Se pomottaa toisia mennen tullen, mutta ystävystyttyään jonkun tarkoin valitun kanssa se nyhjää mielellään kaverin kyljessä ja on yllättävänkin sosiaalinen tapaus.

Vikalle opetettiin jo nuorena kouluratsastuksen perusteet, mutta sen kanssa painotuttiin kuitenkin valjakkoajoon. Aikuisikään ehdittyään se kiersi muutamassakin ratsastuspainotteisessa kodissa, joissa tamman todettiin olevan varsin ärsyttävä ratsastettava - tahmea ja mukavuudenhaluinen. Nykyään tamman liikutus painottuu jälleen valjakkoajoon, josta se pitää selvästi enemmän. Siinä missä Vika on ratsuna vetelä, se on ajettavana sopivan reipas ja keskittymiskyky on huomattavasti parempi. Oma tahto löytyy tietysti ajaessakin - saadessaan jotain päähänsä tamman mieltä ei ole helppo muuttaa toiseen ja yksinkertaisistakin asioista joudutaan toisinaan keskustelemaan pitkään. Vaikka Vikan kanssa ei vauhti päätä huimaakaan, se on kuitenkin varma suorittaja, eikä kaihda oudompiakaan tehtäviä. Vaihtelun vuoksi Vikalla kuitenkin myös ratsastetaan. Vaikka se ei ratsuna olekaan kovin kummoinen, voi sen nähdä tomeran ratsastajan kanssa suoriutumassa ihan hyvälläkin menestyksellä helpoista koulu- ja estetehtävistä. Tamman kanssa saa kuitenkin pysyä tarkkana, ettei homma äidy vastaan haraamiseksi tai kentän laidalla aterioimiseksi, missä tamma on oikea maailmanmestari.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Væring Hjalte
 nvh, rnhkko, 143cm
ii. Bamsen
nvh, pnhkko, 143cm
iii. Rolv Normand
nvh, phkko, 144cm
iie. Sætrablakka II
nvh, phkko, 140cm
ie. Skreppeblakka
nvh, rnhkko, 140cm
iei. Rimfaks Baronen
nvh, rnhkko, 142cm
iee. Dokke
nvh, rnhkko, 137cm
 e. Ashild NOR
 nvh, rnhkko, 138cm
ei. Møds Hårfager
nvh, rnhkko, 134cm
eii. Venbojer
nvh, rnhkko, 138cm
eie. Tofta II
nvh, phkko, 132cm
ee. Grolinde Rivet
nvh, rnhkko, 145cm
eei. Diamandglans
nvh, rnhkko, 144cm
eee. Silkedokka
nvh, rnhkko, 142cm

Isä Væring Hjalte oli itsepäinen ori, eikä se ole jättänyt epäselväksi mistä Vikan vahva tahto on peräisin. Ruunihallakko ori ei käsiteltävänä ollut helpoimmasta päästä ja se vaatikin hoitajakseen omanlaisensa ihmisen. Sillä oli kuitenkin sopusuhtainen rakenne ja hienot liikkeet, minkä ansiosta se on saanut paljon tunnustusta näyttelyiden puolella. Tammikuussa 2011 Væring Hjalte kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, jolloin se sai runsaasti huomiota tammojen omistajilta. Ori jättikin jälkeensä yli 20 varsaa, jotka ovat perineet pitkälti sekä isänsä näyttävät liikkeet että omapäisen luonteen.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Bamsen oli kotoisin aivan Ruotsin ja Norjan rajalta. Se syntyi ja asui kuitenkin Ruotsin puolella kolmevuotiaaksi, kunnes se myytiin kasvattajan tuttaville Narvikiin Norjaan. Siellä ori aloitti kilpailu-uransa este- ja kouluratsastuksessa menestyen erityisesti estepuolella hyvin. Eteenpäinpyrkivyyden, lennokkaiden askelten ja pelottoman luonteen ansiosta Bamsenin kilpailusuoritukset olivatkin todella upeaa katsottavaa.
Isänisänisä Rolv Normand oli punahallakko vuonohevosori hienosta suvusta. Hyvien geenien ja osaavan koulutuksen ansiosta se käänsikin katseita niin näyttelyissä kuin koulu- ja estekilpailuissakin. Kotoisammin Rolfiksi kutsuttu ori oli omistajaperheensä ehdoton silmäterä ja asuikin lähes koko ikänsä samassa kodissa. Se oli merkittävässä siitoskäytössä ja jättikin jälkeensä lähes kaksikymmentä hienoa varsaa.
Isänisänemä Sætrablakka II oli uskomattoman hyväluontoinen tamma, joka asui nuoruutensa Ruotsalaisella ratsastuskoululla tehden lähes kaikentasoisia tunteja. Vaikka monet kuvittelivatkin pyöreähkön vuonistamman olleen pesunkestävä alkeisratsu, se oli erityisesti kokeneempien mieleen. Tamma oli nimittäin varsin haasvata, mutta osaavat saivat siitä esille upeat liikkeet ja kapasiteetin erityisesti koulupuolelle.

Isänemä Skreppeblakka oli omapäinen tamma, joka ei antanut kenen tahansa komennella itseään. Se oli aluksi teini-ikäisen tytön ensimmäisenä omana ponina, mutta koska parin yhteistyö ei millään lähtenyt sujumaan, se myytiin pienelle siittolalle. Siellä ruunihallakko tamma koulutettiin valjakkoajoon, jossa sillä oikean ajajan löydyttyä kilpailtiinkin jonkin verran. Myöhemmin se jäi siitoskäyttöön varsoen viidesti.
Isänemänisä Rimfaks Baronen oli näyttävä ilmestys, josta kieliikin sen menestys näyttelykehissä. Ori oli nimittäin sekä kotimaansa Norjan että Ruotsin muotovalio, sekä kantakirjattu Norjassa ensimmäisellä palkinnolla. Rimiksi kutsutulla orilla oli kysyntää siitosorina ja se saikin jälkikasvua tiedettävästi ainakin kolmenkymmenen varsan verran. Tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa ja osa sen astumista tammoista asui Ruotsin puolella.
Isänemänemä Dokke oli matalahko, mutta jykevä tamma. Se asui lähes koko ikänsä maatilalla avustaen siellä tehdyissä pelto- ja metsätöissä. Sisukas tamma oli valmis työntekoon sääolosuhteista riippumatta, eikä se antanut koskaan periksi. Dokke oli kuitenkin muissakin tilanteissa hyvin vahvaluontoinen, eivätkä kaikki tulleet sen kanssa toimeen. Iäkäs omistajapariskunta toivoi kuitenkin tammastaan jälkikasvua ja se varsoikin kerran.

Emä Ashild NOR oli väriltään hailakka ja rakenteeltaan hieman keskivertoa jykevämpi vuonohevostamma. Se valmentautui yksityisomistajan kanssa runsaasti valjakkoajossa, jolloin useat opettajat kehuivat sen keskittymiskykyä ja työskentelymotivaatiota. Omistajansa sanojen mukaisesti Ashild oli työskentelykaveri vailla vertaa, vaikka se ei ollutkaan ulkonäöllisesti ihanteellisin vuonohevonen. Tamma ehti kuitenkin vasta aloittaa lupaavan kilpailu-uransa menehdyttyään ennenaikaisesti auto-onnettomuudessa. Tämän vuoksi Ashild ei ehtinyt varsoa kuin kerran, joten Vika jäi sen ainoaksi varsaksi.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Møds Hårfager kasvoi Suomessa norjalaistaustaisen perheen luona. Perhe muutti kuitenkin takaisin kotimaahansa ottaen pienen hevoslauman mukaansa. Ruunihallakko ori kilpaili omistajaperheen tuttavan kanssa valjakkoajossa, jossa pari menestyi vaihtelevasti. Erittäin hyviäkin tuloksia kuitenkin kertyi, kuten toinen sija valjakkoajon mestaruuskilpailuissa ja neljäs sija vuonohevosmestaruuksissa.
Emänisänisä Venbojer, eli suomalaisten suuhun Venni, tuotiin nuorena orina Norjasta Suomeen. Haastavan luonteensa vuoksi se aiottiin ruunata, mutta eräs vuonohevoskasvattaja halusi ostaa sen ehdottomasti orina hienon rakenteensa vuoksi. Vennin kanssa ei päästykään helpolla, mutta iän myötä ori kuitenkin rauhoittui jonkin verran. Sillä oli kysyntää siitosorina ja se sai Suomessa asuessaan yksitoista varsaa.
Emänisänemä Tofta II asui koko ikänsä Suomessa, jossa se syntyi pienimuotoisesti vuonohevosia kasvattaneelle harrastetallille. Tallin ensimmäisenä kasvattina Tofta päätettiin jättää kotiin ja siitä koulutettiin toimiva ratsu ja ajokaveri. Tamma teki elämänsä aikana tehdä vaikka mitä - tuntitöitä, kilpailla satunnaisesti kouluratsastuksessa, osallistua vuonohevosten kunniaksi järjestettyyn valjakkokiertueeseen ja varsoa kahdesti.

Emänemä Grolinde Rivet oli rakenteeltaan hieman jykevämpi ruunihallakko tamma. Se asui nuorena työajosta kiinnostuneessa kodissa, jossa se pääsi kilpailemaan jonkin verran työ- ja valjakkoajossa. Myöhemmin kasvatustyötään aloitellut siittola osti sen, mutta sairastumisen vuoksi Lindeksi kutsttu tamma ei ehtinyt varsoa kuin kerran. Lopulta sitkeä sairaus vei tamman loputkin voimat ja se menehtyi jo kaksitoistavuotiaana.
Emänemänisä Diamandglans asui nuorena Norjassa, jossa se aloitti kilpailu-uransa niin valjakkoajossa kuin este- ja kouluratsastuksessakin. Sopeutuvainen ja nopeaoppinen ori kiersi useassakin kodissa, kunnes se tuotiin kymmenenvuotiaana Tanskaan. Uudessa kotimaassaan ori jättäytyi lopulta täysin siitoskäyttöön ja muutaman Norjassa saadun varsan lisäksi se sai jälkikasvua Tanskassa kuuden varsan verran.
Emänemänemä Silkedokka, eli kotoisammin Silks oli syötävän suloinen vuonohevostamma, joka asui elämänsä aikana useallakin harrastetallilla. Lempeä tamma oli monen pikkuharrastajan ensikosketus hevosiin, mutta se opetti myös useita kokeneitakin harrastajia kilpailumaailman saloihin. Silks myytiin lopulta eläkekotiin shetlanninponiruuna Flapen kanssa. Kaksipäinen lauma sai kuitenkin lisäystä Silksin varsottua yhden tammavarsan.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 66.56
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 762.40
Tahti ja irtonaisuus 299.03
Tarkkuus ja ketteryys 673.17

Vika on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa.

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Gleidr (s. 21.05.2013), isä Høstfarger
nvh-o. Brynhild Thorbjørn (s. 15.07.2013), isä Ethan BON
nvh-t. Brynhild Smilla (s. 02.11.2013), isä Skattekiste
nvh-t. Brynhild Pepita (s. 24.01.2014), isä Hammerfest
nvh-t. Brynhild Bjelle (s. 24.12.2014), isä Hammerfest
nvh-o. Brynhild Veslefrikk (s. 28.12.2014), isä Vatnajökull

cup-sijoitukset

  31.12.2013 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaikea - 4/28
  28.02.2014 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaikea - 1/36
  31.10.2014 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaikea - 1/37

  23.03.2014 - VVJ-Mestaruus 1. - Sigma - vaikea - 3/16
  24.03.2014 - VVJ-Mestaruus 2. - Sigma - vaikea - 4/16
  26.03.2014 - VVJ-Mestaruus finaali - Sigma - vaikea - 4/16

menestys

YLA1 -palkittu lokakuun 2014 tilaisuudessa pistein
35 (18+17) - 31 (21+10) - 17 - 15 - 4 = 102p (AP4)

VVJ-I -palkittu marraskuun 2014 tilaisuudessa pistein
7,3 (8+8+6) + 45 + 16 + 20 + 15 = 103,3p

kilpailukalenteri

Valjakkoajo (VVJ) - 45 sijoitusta, joista 15 voittoja
11.07.2013 - Fiktio - vaativa - 4/31
13.07.2013 - Fiktio - vaativa - 2/31
15.07.2013 - Fiktio - vaativa - 2/31
16.07.2013 - KT Vienre - vaativa - 5/35
17.07.2013 - KT Vienre - vaativa - 5/35
17.07.2013 - Suprant - vaativa - 5/45
18.07.2013 - Taikakuun Kartano - noviisi - 5/30
18.07.2013 - Fiktio - vaativa - 2/31
20.07.2013 - Fiktio - vaativa - 1/31
03.08.2013 - Privas Park - vaativa - 5/36
05.08.2013 - Suprant - vaativa - 5/39
05.08.2013 - Duren - vaativa - 3/26
06.08.2013 - Duren - vaativa - 1/26
07.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 3/30
11.08.2013 - Duren - vaativa - 1/26
19.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 2/30
21.08.2013 - Fiktio - vaativa - 4/30
26.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 1/30
30.08.2013 - Kirbera - vaativa - 1/17
03.09.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 2/30
04.09.2013 - Huvitus - vaativa - 1/9
07.09.2013 - Brynhild - vaativa - 2/27
08.09.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 1/30
11.09.2013 - Nuovan Talli - vaativa - 1/40
13.09.2013 - Salpicar - vaativa - 4/22
14.09.2013 - Breandan - vaikea - 3/21
15.09.2013 - Salpicar - vaativa - 2/22
19.09.2013 - Salpicar - vaativa - 2/22
28.09.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 3/30
20.09.2013 - Breandan - vaikea - 2/24
29.09.2013 - Breandan - vaikea - 1/24
02.10.2013 - Huvitus - noviisi - 1/23
04.10.2013 - Breandan - vaikea - 2/5
11.10.2013 - Duren - vaikea - 1/13
16.10.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 3/16
17.10.2013 - Duren - vaikea - 3/13
25.10.2013 - Fiktio - vaikea - 1/8
26.10.2013 - Breandan - vaikea - 3/25
26.10.2013 - Fiktio - vaikea - 1/8
26.10.2013 - Duren - vaikea - 3/16
27.10.2013 - Breandan - vaikea - 2/25
28.10.2013 - Breandan - vaikea - 1/25
29.10.2013 - Duren - vaikea - 3/16
01.11.2013 - Silence Ponies - vaikea - 5/27
03.11.2013 - Cresendo - vaikea - 1/9
Kouluratsastus (KRJ) - 17 sijoitusta, joista 2 voittoja
11.08.2013 - Oldfinion - helppo C - 2/30
14.08.2013 - Satulinna - helppo C - 4/30
17.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 6/40
18.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 6/40
22.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 1/40
23.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 6/36
05.09.2013 - Fiktio - helppo C - 4/40
11.09.2013 - Fiktio - helppo C - 4/40
19.08.2013 - Mewian Welsh - helppo C - 5/50
23.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 6/36
24.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 3/18
25.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 4/25
01.10.2013 - Fiktio - helppo C - 4/40
02.10.2013 - Huvitus - helppo C - 2/40
04.10.2013 - Huvitus - helppo C - 5/40
17.10.2013 - Metsälampi - helppo C - 1/40
23.10.2013 - Lumen Huiske - helppo C - 3/37

valmennukset ja päiväkirja

10.03.2013 Päiväkirjamerkintä - painajaisponi

Vika ei ole seissyt tallissamme kolmea viikkoakaan, mutta alan olla siihen koviani myöten kypsä. Mikä idea oli ottaa jurottava syöttöporsas talliin, varsinkaan kun tiesin jo sitä hankkiessani mihin olin pääni työntämässä. Kai sitten vain odotin, että rauhallisemmassa ympäristössä tamma olisi muuttunut kuuliaiseksi valjakkohevoseksi kuin taikaiskusta. No, tässä karsinan ovea korjatessa on hyvin aikaa odottaa sitä ihmettä.


02.09.2013 Päiväkirjamerkintä – vaeltamassa

Syyskuun vaihteen kunniaksi päätimme lähteä tallityöntekijöidemme kanssa yön mittaiselle vaellukselle Daletindin suuntaan. Mukana oli jos jonkinlaista kassia ja pussia, sillä tarvitsimme myös välineet tarhojen rakentamiseen yötä varten. Eläkeikää hipova tallimestarimme, joka jäi kotiin vahtimaan muita hevosia, naureskelikin meidän karkaavan loppuiäksemme sillä tavaramäärällä. Lähdimme matkaan vuonisorien Hakonin, Remin ja Geirin, sekä tammojen Eirinin, Vikan ja Kamin voimin. Nuorimmaiset Geir ja Kami olivat mukana oppimielessä, kun taas esimerkiksi vaellustallilta ostettu Vika oli jo vanha konkari. Itse johdin porukkaa Hakonin kanssa, joka fiksun luonteensa puolesta sopi hyvin porukan pääksi, kun taas tallityöntekijämme Stina piti perää Eirinin kanssa. Yövyimme Daletindin toisella puolen pienessä retkituvassa ja hevoset saivat tarhata kahdessa porukassa pienen matkan päässä toisistaan. Ehdimme pelätä ettei Remi pysyisi aidoissa, mutta onneksi hevosille oli varattu tarpeeksi syötävää yön ajaksi ja kaikki löytyivät aamulla sieltä mistä niiden pitikin. Paluumatkalla kiersimme vuoristoreitin kautta, josta hevoset saivat hyvää lihasjumppaa ja retkikunta pääsi ihailemaan kuvankauniita maisemia. Kotiin palasimme paria tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta retkeläisiä kiireinen ilta ei jaksannut haitata ihanan vaelluksen jälkeen.


08.08.2013 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Nina (omistajan kirjoittama).

Paukkupakkaset olivat antaneet aavistuksen periksi, joten maneesissamme tarkeni treenaamaan huoletta. Valmennettavakseni oli tällä kertaa saapunut honeythief kahden vuonohevostammansa kanssa. Koko- ja luonne-eroistaan huolimatta Eiriniksi ja Vikaksi kutsutut tammat tulivat toimeen keskenään ja honeythief kaavaili niistä itselleen parivaljakkoa vähintään vaativiin, mutta mahdollisestimyös vaikeisiin luokkiin asti. Autoin häntä varustamaan tammat ja pääsemään niiden kanssa maneesiimme asti. Alkuverryttelyn aikana laitoin maneesiin muutaman kartion merkeiksi tehtävien aloitus- ja lopetuspaikoille. Aloitimme valjakon tasoon nähden helpolla tehtävällä, jolla honeythiefin tuli ohjastaa tammat kaarevien linjojen kautta volteille ja säädellä ravia eri kohdissa vaatimukseni mukaan. Sekä Eirin että Vika vaikuttivat olevan hyvin kuulolla, mutta ohjeistin honeythiefiä pysymään tarkkana, jotta pidätteet menisivät paremmin läpi myös Vikan tapauksessa.

Ensimmäisten tehtävien sujuttua toivomallani tavalla parivaljakko otti laukkaa molempiin suuntiin. Tammojen laukka-askelten pituudessa oli aluksi liikaa eroa ja meno näytti hyvin epätasaiselta. Vika yritti laukalle päästyään lähinnä jyrätä eteenpäin, kun taas kuuliaisempi Eirin odotti honeythiefin apuja. Käskin hänen komentaa Vikaa napakasti takaisin kuulolle ja vastaavasti pyytää Eiriniä eteen. Laukkaa otettiin oikeaan kierrokseen niin kauan, että tammat löysivät lopulta yhteisen sävelen ja ne kuuntelivat paitsi honeythiefiä, myös toisiaan. Tämän jälkeen treenasimme lyhennettyä ja hieman muokkaamaani versiota valjakkoajon vaativan luokan koulukokeesta. Siihen kuului useita kaarevia linjoja ja kuvioita, joita olimme alkutunnista harjoitelleet, sekä erilaisia siirtymätilanteita. Ensimmäisellä kerralla autoin huutamalla ohjeita laidalta, mutta seuraavilla kerroilla honeythief sai pärjätä omillaan ja kerroin vasta suoritusten jälkeen palautteen. Ero erityisesti Vikan käytökseen oli huomattava. Tamma oli selvästi hitaammin syttyvää sorttia, mutta erityisesti viimeisellä suorituskerralla se näytti todella hienolle ja kuunteli vihdoin ajajan käskyjä. Eirin puolestaan vaati enemmän rohkaisua, mutta Vikan liikkuessa hyvin se otti paristaan mallia. Vaikka parantamisen varaa onkin vielä, on tällä kaksikolla erinomaiset edellytykset menestyä pariluokissa.


17.10.2013 Päiväkirjamerkintä - opetusponina Shelyesissä

Tutustuminen valjakkoajon saloihin aloitettiin tallin puolella uljaiden valjakkoponien valjastamisella. Tunnille osallistuneet ponit laitettiin valmiiksi isossa tallissa, jotta kaikkia pystyttiin opastamaan helposti. Brynhildistä tuotua Vikaa otti selvästi päähän karsinastaan uhitellut Hera, ja tamma koettelikin jo heti alkuunsa Kairanin hermoja. Vinja ja Nora seisoivat rauhallisesti aloillaan vaikka varusteita puettiinkin useampaan otteeseen, eivätkä soljet meinanneet osua heti oikeisiin paikkoihin.

Kun sekä vuonohevoset että ohjastajat oli puettu asianmukaisesti, tunti päästiin aloittamaan maneesin puolella. Alkuun ohjastajat saivat kuulla sen tylsän teoriaosuuden ohjastamisen ja valjakkoajon perusteista, sekä valjakkoajon yhteneväisyyksistä kenttäratsastukseen verrattuna. Koulukokeessa suoritettavana on rata, johon sisältyy esimerkiksi pysähdyksiä ja erilaisia kuvioita käynnissä ja ravissa kouluratsastusradan tyyppisesti. Tarkkuuskoe puolestaan vastaa esteratsastusrataa, mutta esteet ovat portteja joiden läpi ajetaan. Viimeinen osuus, eli kestävyyskoe, ajetaan maastossa. Se koostuu kolmesta osasta, joissa suoritettavana on myös erilaisia esteitä.

Tunti oli suunniteltu koulukoetta silmällä pitäen ja se aloitettiin yksinkertaisella harjoituksella. Hevoset kulkivat aluksi uraa myöden ja ohjastajien tehtävänä oli tehdä sopiviin kohtiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Kauhistelun kohteena oli alkuun hevosen etäisyys ohjastajasta ratsastukseen verrattuna, mutta perusasiat sujuivat kauhisteluista huolimatta kaikilta kunnialla. Vinja oli tammoista selvästi rauhallisin ja kuuliain, vaikka sekään ei ollut päässyt kärryjen eteen pitkiin aikoihin. Hilda sai pysyä tarkkana, että tamma liikkui tarpeeksi reippaasti eteen, ja että annetut avut pysyivät tarpeeksi selkeinä. Beatalla ja Noralla ei puolestaan ollut pulaa vauhdista, sillä tamma oli jännittynyt päästyään pitkästä aikaa Shelyesiin. Tuulesta vaimeasti koliseva ulko-ovi uhkasi viedä Noran huomion itse työskentelystä ja pysähdykset meinasivat välillä jäädä pitkiksi. Vika puolestaan jatkoi jurotuslinjallaan - se oli ärsyyntynyt Kairanin voittoon tallissa ja yritti hankaloittaa tämän elämää edelleen maneesin puolella esimerkiksi kulmissa oikomalla.


28.10.2013 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Dora.

Jälleen oli honeythief saapunut valjakkovalmennukseeni. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan reipas Vika-tamma. Alusta saakka ruunihallakko kulki hienosti ja sitä ei hetkauttanut edes kinkkisimmät ravisiirtymiset. Vika siirtyi sulavasti harjoitusravista lisättyyn raviin ja takaisin ja sitten koottuun raviin. Tämän valjakon menoa oli mukava seurata ja homma oli selvästi hanskassa molemmilla. Saatoin antaa honeythiefillekin hiukan vaativimpia tehtäviä kuten kaarevalla uralla mentäessä tapahtuvat ravisiirtymiset ja mukaan sekoittuvat pysähdykset sekä peruutukset. Niin ohjastaja kuin valjakkoa vetävä nelijalkainenkin olivat hienosti mukana tehtävissä eikä minun pitänyt juuri ollenkaan korjata mitään virheitä. Koko valmennus lähinnä sujuikin niin, että minä vain seurasin vierestä kun tehokaksikko suoritti jokaisen tehtäväni puhtaasti läpi. Mitäpä sitä valmista neuvomaan tai parantelemaan? Välillä Vika tosin meinasi mennä ehkä hippusen liiankin reippaasti, mutta honeythief osasi palauttaa vauhdin tasaiseksi ihan omatoimisesti. Valmennus meni oikein loistavasti ja vaikka mitään uutta poni tai ohjastaja ei oppinutkaan, uskoin tunnin mittaisen tuokion olleen hyvää treeniä. Vika on loistava poni joka osaa ja tekee innoissaan eikä ohjastajankaan taidoissa mitään vikaa ole. Hienoa työtä molemmilta!


06.04.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana wishmaster.

Honeythief oli jo valmistellut Vikan kentälle varusteineen ja saavuttuani kuuloetäisyydelle hän huikkasi jo lämmitelleensä tamman. Niimpä rakentelin kiiren vilkkaa tarkkuusradan, jossa oli 16 kartioista rakennettua porttia. Pyysin ohjastajaa kävelemään radan kanssani kertaalleen läpi, jotta hän olisi valmis ohjastamaan Vikan sen lävitse. Rata sisälsi paljon kiemuroita ja serpentiinejä, muistutinkin ohjastajaa olemaan tarkkana pyöreän tammansa kanssa. Rata tuli suorittaa ravissa. Vika oli erittäin laiskan oloinen ja pyysinkin honeythiefiä ajamaan muutaman kierroksen niin reipasta ravia kuin tammasta irtosi. Nyt kun Vikaan saatiin tarpeeksi vauhtia, annoin luvan aloittaa radan. Ensimmäiset kiemurat menivät erittäin siististi, mutta serpentiineillä tuli selkeästi kommunikointiongelmia ja Vika jyräsi muutaman kartion täysin lyttyyn. "Olepas tarkempana siellä ohjien päässä! Jos et anna kunnon apuja, et voi olettaa poninkaan tottelevan," ohjasin honeythiefiä. Tämän jälkeen meno alkoi selkeästi parantua ja radan loppuun valjakko pääsi hienolla ajalla, vaikka muutama portti olikin mennyt lyttyyn. Tämän suorituksen jälkeen pyysin valjakkoa tekemään jäähdyttelyt huolellisesti ja samalla annoin vielä vinkkejä tulevaisuuden harjoitteluihin.


18.07.2014 Päiväkirjamerkintä - rento maastoretki

Kauniin kesäpäivän kunniaksi päätimme unohtaa turhat kiireet ja ottaa ilon irti elämästä. Hikisen koulutreenin sijaan nappasin Vikan kärryjen eteen ja suuntasimme maastoon. Pitkään aikaan tamma ei ollut tuntunut yhtä mukavalta. Se jolkotteli omaa, ehkä hieman hidasta, mutta kuitenkin jäntevää vauhtiaan eteenpäin. Pysähdyimme pariin otteeseen ihailemaan maisemia lakisääteisiä evästaukoja myöskään unohtamatta. Rennon lenkin aikana pääsimme kuitenkin molemmat tyhjentämään ajatukset kesäkiireistä ja nauttimaan hetkestä.


20.09.2014 Päiväkirjamerkintä

Vaikka Vikan ostaminen Brynhildiin olikin aluksi vain varomaton vitsi, enkä tamman tultuakaan osannut suhtautua siihen aivan vakavasti, en enää osaisi edes kuvitella elämää ilman tuota ahnetta katujyrää. Se osoitti kuin osoittikin kykynsä valjakkoajossa, jossa olemme kilpailleet aina lähes seitsemänkymmenen sijoituksen verran. Sivussa tamma on pyöräyttänyt neljä lupaavaa varsaa, sekä nyt sen kanssa olisi tarkoitus tähdätä aina laatuarvosteluihin asti. Tämän kuullessaan tamma luultavasti tuhahtaisi ynseästi ”lopeta se herkistely ja tuo jo ruokaa”, mutta ennen kaikkea siitä on tullut korvaamaton ystävä ja osa tallimme ehdotonta vakiokalustoa. Ilman yhtäkään pulskaa jääräpäätä paikka ei ole samanlainen ja toivon, että Vika sekä ihastuttaa että vihastuttaa päiviämme vielä pitkään.


28.09.2014 Kouluvalmennus, valmentajana VRL-10954.

Valmennus pidettiin tänään isolla sänkipellolla, koska omistaja oli kertonut sen toimivan siellä paremmin. Alkuveryttelyn aikana ohjasin ratsukon suurelle ympyrälle. Tamma ravasi todella laiskasti ja ratsastaja sai koko ajan potkia vauhtia. Neuvoin antamaan kerralla kunnolla raipassa, niin ratsastaja pääsisi itse keskittymään vähän muuhunkin, kuin eteenpäin potkimiseen. Vähitellen ravi muuttui irtonaisemmaksi ja reippaammaksi. Kehoitin ratsastajaa viemään vielä hieman kättä sisälle päin, jotta tamma asettuisi hieman. Olin ottanut mukaani muutamia tötteröitä, joita olin laittanut pitkin peltoa. Valmennusta jatkettiinkin tötteröiden pujottelulla. Ensimmäisillä kerroilla muutamat kaatuivat, mutta pian ratsastaja sai taas tuntuman tammaansa ja pujottelu alkoi sujua. Ravissa oli taas hieman ongelmia, kun oikea pohje ei mennyt kunnolla läpi. Neuvoin ratsastajaa napauttamaan raipalla hieman pohkeen taakse. Laukassa tehtävä oli selvästi vaikea, jo senkin takia, ettei laukka meinnannut pysyä millään yllä. Kehoitinkin ratsastajaa tekemään muutaman irroittelupätkän tähän väliin, jonka jälkeen päästiin jatkamaan tehtävää. Ei tamma mitenkään selvästi ollut piristynyt, mutta nyt sentään laukka pyöri paremmin. Lopuksin otettiin vielä muutama laukkapätkä ihan pelkällä ympyrällä, jotta tamma pääsisi hieman venyttämään kaulaansa ja laukkaamaan paremmin. Laukkojen jälkeen olikin aika lopetella valmennus. Neuvoin ratsastajaa ravaamaan ja kävelemään vielä hieman pellolla. Tamma oli ollut vetelä, mutta loppua kohden alkoi askel kulkea paremmin, varsinkin laukassa. Kehotin ratsastajaa tekemään paljon laukkaharjoituksia monipuolisesti maastossa ja kentällä, jos vauhtia vaikka saataisiin hieman enemmän.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief