† Sandvika 30.05.2012 - 11.07.2018
|
VVJ-I, YLA1 |
Kevään kiireisen työjakson jälkeen päätimme lähteä kaveriporukan voimin autoreissulle Bærumin suunnille. Shoppailun, valokuvaamisen ja uimisen lisäksi ohjelmassa oli myös hevosvaellus paikallisella tallilla. Suurin osa sen hevosista oli vuonohevosia, mutta mukaan mahtui myös tilastoruuna ja pari issikkaa. Sain ratsukseni hieman pullean Bitte-tamman, joka ei välittänyt tuon taivaallista vieressä häseltäneistä laumatovereistaan, vaan keskittyi tutkimaan taskujani porkkananpalojen toivossa. Yksi ystävistäni sai puolestaan haastavamman kaverin. En kiinnittänyt tammaan kummempaa huomiota ennen lähtöämme maastoon, kun tamma veti itsepintaisesti korvat niskaan ja jyräsi muiden ohi ystäväni yrittäessä saada sitä epätoivoisesti kuulolle. Se saatiin lopulta paikalleen jonon hännille, mutta koko matkan tamma oli happaman näköisenä kiinni edellisen hännässä. Porukkaa veti toinen tallin omistajista, jonka kanssa juttelimme omasta yrityksestäni kasvattaa vuonohevosia erityisesti valjakkoajoon. Tämä naurahti hetken hiljaisuuden jälkeen ja osoitti perää pitänyttä hapannaamaa: "No meillähän olis sopivasti tuo Vika kaupan! Opetusponiksi siitä ei ole, mutta ajohommat siltä kyllä luonnistuu”.
Kuten arvata saattaa, kävi tamman kanssa niinkin klassisesti, että se löytyi viikkoa myöhemmin pihastamme. Ensimmäisenä päivänä se onnistui paitsi karkaamaan trailerista päästyään, myös potkimaan vanhan tarhan aidan rikki. Itsepäinen Vika tuntuu toisinaan edellenkin aivan yhtä kutsumanimensä veroiselta ponilta kuin silloinkin, vaikka yhteistyö sen kanssa onkin alkanut hiljalleen toimia. Ruokaa nähdessään tamman silmät pyörähtävät kuin hedelmäpelissä, eikä se epäile aran hoitajan kanssa vilauttaa hampaitaan ja rynniä ohitse. Mikäli tarjolla ei ole ruokaa, voi kaikkea ulottuvilla olevaa kuitenkin yrittää maistaa. Huonoista tavoistaan ja vahvasta omasta tahdostaan huolimatta Vika ei ole pahantahtoinen, vaan sen pohjimmilla piilee varsin ystävällinen tamma. Kun jämäkkä käsittelijä näyttää tammalle kaapin paikan, se osaa käyttäytyä tiukemmissakin tilanteissa etiketin mukaan. Hevoslauman keskuudessa Vika kuitenkin kuuluu siihen ylempään kastiin, joka saa muut loittonemaan heinäkasalta pelkästä vilkaisusta. Se pomottaa toisia mennen tullen, mutta ystävystyttyään jonkun tarkoin valitun kanssa se nyhjää mielellään kaverin kyljessä ja on yllättävänkin sosiaalinen tapaus.
Vikalle opetettiin jo nuorena kouluratsastuksen perusteet, mutta sen kanssa painotuttiin kuitenkin valjakkoajoon. Aikuisikään ehdittyään se kiersi muutamassakin ratsastuspainotteisessa kodissa, joissa tamman todettiin olevan varsin ärsyttävä ratsastettava - tahmea ja mukavuudenhaluinen. Nykyään tamman liikutus painottuu jälleen valjakkoajoon, josta se pitää selvästi enemmän. Siinä missä Vika on ratsuna vetelä, se on ajettavana sopivan reipas ja keskittymiskyky on huomattavasti parempi. Oma tahto löytyy tietysti ajaessakin - saadessaan jotain päähänsä tamman mieltä ei ole helppo muuttaa toiseen ja yksinkertaisistakin asioista joudutaan toisinaan keskustelemaan pitkään. Vaikka Vikan kanssa ei vauhti päätä huimaakaan, se on kuitenkin varma suorittaja, eikä kaihda oudompiakaan tehtäviä. Vaihtelun vuoksi Vikalla kuitenkin myös ratsastetaan. Vaikka se ei ratsuna olekaan kovin kummoinen, voi sen nähdä tomeran ratsastajan kanssa suoriutumassa ihan hyvälläkin menestyksellä helpoista koulu- ja estetehtävistä. Tamman kanssa saa kuitenkin pysyä tarkkana, ettei homma äidy vastaan haraamiseksi tai kentän laidalla aterioimiseksi, missä tamma on oikea maailmanmestari.
i. Væring Hjalte nvh, rnhkko, 143cm |
ii. Bamsen nvh, pnhkko, 143cm |
iii. Rolv Normand nvh, phkko, 144cm |
iie. Sætrablakka II nvh, phkko, 140cm | ||
ie. Skreppeblakka nvh, rnhkko, 140cm |
iei. Rimfaks Baronen nvh, rnhkko, 142cm | |
iee. Dokke nvh, rnhkko, 137cm | ||
e. Ashild NOR nvh, rnhkko, 138cm |
ei. Møds Hårfager nvh, rnhkko, 134cm |
eii. Venbojer nvh, rnhkko, 138cm |
eie. Tofta II nvh, phkko, 132cm | ||
ee. Grolinde Rivet nvh, rnhkko, 145cm |
eei. Diamandglans nvh, rnhkko, 144cm | |
eee. Silkedokka nvh, rnhkko, 142cm |
Isä Væring Hjalte oli itsepäinen ori, eikä se ole jättänyt epäselväksi mistä Vikan vahva tahto on peräisin. Ruunihallakko ori ei käsiteltävänä ollut helpoimmasta päästä ja se vaatikin hoitajakseen omanlaisensa ihmisen. Sillä oli kuitenkin sopusuhtainen rakenne ja hienot liikkeet, minkä ansiosta se on saanut paljon tunnustusta näyttelyiden puolella. Tammikuussa 2011 Væring Hjalte kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, jolloin se sai runsaasti huomiota tammojen omistajilta. Ori jättikin jälkeensä yli 20 varsaa, jotka ovat perineet pitkälti sekä isänsä näyttävät liikkeet että omapäisen luonteen.
Emä Ashild NOR oli väriltään hailakka ja rakenteeltaan hieman keskivertoa jykevämpi vuonohevostamma. Se valmentautui yksityisomistajan kanssa runsaasti valjakkoajossa, jolloin useat opettajat kehuivat sen keskittymiskykyä ja työskentelymotivaatiota. Omistajansa sanojen mukaisesti Ashild oli työskentelykaveri vailla vertaa, vaikka se ei ollutkaan ulkonäöllisesti ihanteellisin vuonohevonen. Tamma ehti kuitenkin vasta aloittaa lupaavan kilpailu-uransa menehdyttyään ennenaikaisesti auto-onnettomuudessa. Tämän vuoksi Ashild ei ehtinyt varsoa kuin kerran, joten Vika jäi sen ainoaksi varsaksi.
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Vika on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa. |
jälkikasvu
nvh-o. Brynhild Gleidr (s. 21.05.2013), isä Høstfarger |
cup-sijoitukset
31.12.2013 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaikea - 4/28
23.03.2014 - VVJ-Mestaruus 1. - Sigma - vaikea - 3/16 |
menestys
YLA1 -palkittu lokakuun 2014 tilaisuudessa pistein
VVJ-I -palkittu marraskuun 2014 tilaisuudessa pistein |
Valjakkoajo (VVJ) - 45 sijoitusta, joista 15 voittoja | ||
11.07.2013 - Fiktio - vaativa - 4/31 13.07.2013 - Fiktio - vaativa - 2/31 15.07.2013 - Fiktio - vaativa - 2/31 16.07.2013 - KT Vienre - vaativa - 5/35 17.07.2013 - KT Vienre - vaativa - 5/35 17.07.2013 - Suprant - vaativa - 5/45 18.07.2013 - Taikakuun Kartano - noviisi - 5/30 18.07.2013 - Fiktio - vaativa - 2/31 20.07.2013 - Fiktio - vaativa - 1/31 03.08.2013 - Privas Park - vaativa - 5/36 05.08.2013 - Suprant - vaativa - 5/39 05.08.2013 - Duren - vaativa - 3/26 06.08.2013 - Duren - vaativa - 1/26 07.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 3/30 11.08.2013 - Duren - vaativa - 1/26 |
19.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 2/30 21.08.2013 - Fiktio - vaativa - 4/30 26.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 1/30 30.08.2013 - Kirbera - vaativa - 1/17 03.09.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 2/30 04.09.2013 - Huvitus - vaativa - 1/9 07.09.2013 - Brynhild - vaativa - 2/27 08.09.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 1/30 11.09.2013 - Nuovan Talli - vaativa - 1/40 13.09.2013 - Salpicar - vaativa - 4/22 14.09.2013 - Breandan - vaikea - 3/21 15.09.2013 - Salpicar - vaativa - 2/22 19.09.2013 - Salpicar - vaativa - 2/22 28.09.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 3/30 20.09.2013 - Breandan - vaikea - 2/24 |
29.09.2013 - Breandan - vaikea - 1/24 02.10.2013 - Huvitus - noviisi - 1/23 04.10.2013 - Breandan - vaikea - 2/5 11.10.2013 - Duren - vaikea - 1/13 16.10.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 3/16 17.10.2013 - Duren - vaikea - 3/13 25.10.2013 - Fiktio - vaikea - 1/8 26.10.2013 - Breandan - vaikea - 3/25 26.10.2013 - Fiktio - vaikea - 1/8 26.10.2013 - Duren - vaikea - 3/16 27.10.2013 - Breandan - vaikea - 2/25 28.10.2013 - Breandan - vaikea - 1/25 29.10.2013 - Duren - vaikea - 3/16 01.11.2013 - Silence Ponies - vaikea - 5/27 03.11.2013 - Cresendo - vaikea - 1/9 |
Kouluratsastus (KRJ) - 17 sijoitusta, joista 2 voittoja | ||
11.08.2013 - Oldfinion - helppo C - 2/30 14.08.2013 - Satulinna - helppo C - 4/30 17.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 6/40 18.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 6/40 22.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 1/40 23.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 6/36 |
05.09.2013 - Fiktio - helppo C - 4/40 11.09.2013 - Fiktio - helppo C - 4/40 19.08.2013 - Mewian Welsh - helppo C - 5/50 23.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 6/36 24.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 3/18 25.08.2013 - Minnan Tila - helppo C - 4/25 |
01.10.2013 - Fiktio - helppo C - 4/40 02.10.2013 - Huvitus - helppo C - 2/40 04.10.2013 - Huvitus - helppo C - 5/40 17.10.2013 - Metsälampi - helppo C - 1/40 23.10.2013 - Lumen Huiske - helppo C - 3/37 |
Vika ei ole seissyt tallissamme kolmea viikkoakaan, mutta alan olla siihen koviani myöten kypsä. Mikä idea oli ottaa jurottava syöttöporsas talliin, varsinkaan kun tiesin jo sitä hankkiessani mihin olin pääni työntämässä. Kai sitten vain odotin, että rauhallisemmassa ympäristössä tamma olisi muuttunut kuuliaiseksi valjakkohevoseksi kuin taikaiskusta. No, tässä karsinan ovea korjatessa on hyvin aikaa odottaa sitä ihmettä.
Syyskuun vaihteen kunniaksi päätimme lähteä tallityöntekijöidemme kanssa yön mittaiselle vaellukselle Daletindin suuntaan. Mukana oli jos jonkinlaista kassia ja pussia, sillä tarvitsimme myös välineet tarhojen rakentamiseen yötä varten. Eläkeikää hipova tallimestarimme, joka jäi kotiin vahtimaan muita hevosia, naureskelikin meidän karkaavan loppuiäksemme sillä tavaramäärällä. Lähdimme matkaan vuonisorien Hakonin, Remin ja Geirin, sekä tammojen Eirinin, Vikan ja Kamin voimin. Nuorimmaiset Geir ja Kami olivat mukana oppimielessä, kun taas esimerkiksi vaellustallilta ostettu Vika oli jo vanha konkari. Itse johdin porukkaa Hakonin kanssa, joka fiksun luonteensa puolesta sopi hyvin porukan pääksi, kun taas tallityöntekijämme Stina piti perää Eirinin kanssa. Yövyimme Daletindin toisella puolen pienessä retkituvassa ja hevoset saivat tarhata kahdessa porukassa pienen matkan päässä toisistaan. Ehdimme pelätä ettei Remi pysyisi aidoissa, mutta onneksi hevosille oli varattu tarpeeksi syötävää yön ajaksi ja kaikki löytyivät aamulla sieltä mistä niiden pitikin. Paluumatkalla kiersimme vuoristoreitin kautta, josta hevoset saivat hyvää lihasjumppaa ja retkikunta pääsi ihailemaan kuvankauniita maisemia. Kotiin palasimme paria tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta retkeläisiä kiireinen ilta ei jaksannut haitata ihanan vaelluksen jälkeen.
Paukkupakkaset olivat antaneet aavistuksen periksi, joten maneesissamme tarkeni treenaamaan huoletta. Valmennettavakseni oli tällä kertaa saapunut honeythief kahden vuonohevostammansa kanssa. Koko- ja luonne-eroistaan huolimatta Eiriniksi ja Vikaksi kutsutut tammat tulivat toimeen keskenään ja honeythief kaavaili niistä itselleen parivaljakkoa vähintään vaativiin, mutta mahdollisestimyös vaikeisiin luokkiin asti. Autoin häntä varustamaan tammat ja pääsemään niiden kanssa maneesiimme asti. Alkuverryttelyn aikana laitoin maneesiin muutaman kartion merkeiksi tehtävien aloitus- ja lopetuspaikoille. Aloitimme valjakon tasoon nähden helpolla tehtävällä, jolla honeythiefin tuli ohjastaa tammat kaarevien linjojen kautta volteille ja säädellä ravia eri kohdissa vaatimukseni mukaan. Sekä Eirin että Vika vaikuttivat olevan hyvin kuulolla, mutta ohjeistin honeythiefiä pysymään tarkkana, jotta pidätteet menisivät paremmin läpi myös Vikan tapauksessa.
Ensimmäisten tehtävien sujuttua toivomallani tavalla parivaljakko otti laukkaa molempiin suuntiin. Tammojen laukka-askelten pituudessa oli aluksi liikaa eroa ja meno näytti hyvin epätasaiselta. Vika yritti laukalle päästyään lähinnä jyrätä eteenpäin, kun taas kuuliaisempi Eirin odotti honeythiefin apuja. Käskin hänen komentaa Vikaa napakasti takaisin kuulolle ja vastaavasti pyytää Eiriniä eteen. Laukkaa otettiin oikeaan kierrokseen niin kauan, että tammat löysivät lopulta yhteisen sävelen ja ne kuuntelivat paitsi honeythiefiä, myös toisiaan. Tämän jälkeen treenasimme lyhennettyä ja hieman muokkaamaani versiota valjakkoajon vaativan luokan koulukokeesta. Siihen kuului useita kaarevia linjoja ja kuvioita, joita olimme alkutunnista harjoitelleet, sekä erilaisia siirtymätilanteita. Ensimmäisellä kerralla autoin huutamalla ohjeita laidalta, mutta seuraavilla kerroilla honeythief sai pärjätä omillaan ja kerroin vasta suoritusten jälkeen palautteen. Ero erityisesti Vikan käytökseen oli huomattava. Tamma oli selvästi hitaammin syttyvää sorttia, mutta erityisesti viimeisellä suorituskerralla se näytti todella hienolle ja kuunteli vihdoin ajajan käskyjä. Eirin puolestaan vaati enemmän rohkaisua, mutta Vikan liikkuessa hyvin se otti paristaan mallia. Vaikka parantamisen varaa onkin vielä, on tällä kaksikolla erinomaiset edellytykset menestyä pariluokissa.
Tutustuminen valjakkoajon saloihin aloitettiin tallin puolella uljaiden valjakkoponien valjastamisella. Tunnille osallistuneet ponit laitettiin valmiiksi isossa tallissa, jotta kaikkia pystyttiin opastamaan helposti. Brynhildistä tuotua Vikaa otti selvästi päähän karsinastaan uhitellut Hera, ja tamma koettelikin jo heti alkuunsa Kairanin hermoja. Vinja ja Nora seisoivat rauhallisesti aloillaan vaikka varusteita puettiinkin useampaan otteeseen, eivätkä soljet meinanneet osua heti oikeisiin paikkoihin.
Kun sekä vuonohevoset että ohjastajat oli puettu asianmukaisesti, tunti päästiin aloittamaan maneesin puolella. Alkuun ohjastajat saivat kuulla sen tylsän teoriaosuuden ohjastamisen ja valjakkoajon perusteista, sekä valjakkoajon yhteneväisyyksistä kenttäratsastukseen verrattuna. Koulukokeessa suoritettavana on rata, johon sisältyy esimerkiksi pysähdyksiä ja erilaisia kuvioita käynnissä ja ravissa kouluratsastusradan tyyppisesti. Tarkkuuskoe puolestaan vastaa esteratsastusrataa, mutta esteet ovat portteja joiden läpi ajetaan. Viimeinen osuus, eli kestävyyskoe, ajetaan maastossa. Se koostuu kolmesta osasta, joissa suoritettavana on myös erilaisia esteitä.
Tunti oli suunniteltu koulukoetta silmällä pitäen ja se aloitettiin yksinkertaisella harjoituksella. Hevoset kulkivat aluksi uraa myöden ja ohjastajien tehtävänä oli tehdä sopiviin kohtiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Kauhistelun kohteena oli alkuun hevosen etäisyys ohjastajasta ratsastukseen verrattuna, mutta perusasiat sujuivat kauhisteluista huolimatta kaikilta kunnialla. Vinja oli tammoista selvästi rauhallisin ja kuuliain, vaikka sekään ei ollut päässyt kärryjen eteen pitkiin aikoihin. Hilda sai pysyä tarkkana, että tamma liikkui tarpeeksi reippaasti eteen, ja että annetut avut pysyivät tarpeeksi selkeinä. Beatalla ja Noralla ei puolestaan ollut pulaa vauhdista, sillä tamma oli jännittynyt päästyään pitkästä aikaa Shelyesiin. Tuulesta vaimeasti koliseva ulko-ovi uhkasi viedä Noran huomion itse työskentelystä ja pysähdykset meinasivat välillä jäädä pitkiksi. Vika puolestaan jatkoi jurotuslinjallaan - se oli ärsyyntynyt Kairanin voittoon tallissa ja yritti hankaloittaa tämän elämää edelleen maneesin puolella esimerkiksi kulmissa oikomalla.
Jälleen oli honeythief saapunut valjakkovalmennukseeni. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan reipas Vika-tamma. Alusta saakka ruunihallakko kulki hienosti ja sitä ei hetkauttanut edes kinkkisimmät ravisiirtymiset. Vika siirtyi sulavasti harjoitusravista lisättyyn raviin ja takaisin ja sitten koottuun raviin. Tämän valjakon menoa oli mukava seurata ja homma oli selvästi hanskassa molemmilla. Saatoin antaa honeythiefillekin hiukan vaativimpia tehtäviä kuten kaarevalla uralla mentäessä tapahtuvat ravisiirtymiset ja mukaan sekoittuvat pysähdykset sekä peruutukset. Niin ohjastaja kuin valjakkoa vetävä nelijalkainenkin olivat hienosti mukana tehtävissä eikä minun pitänyt juuri ollenkaan korjata mitään virheitä. Koko valmennus lähinnä sujuikin niin, että minä vain seurasin vierestä kun tehokaksikko suoritti jokaisen tehtäväni puhtaasti läpi. Mitäpä sitä valmista neuvomaan tai parantelemaan? Välillä Vika tosin meinasi mennä ehkä hippusen liiankin reippaasti, mutta honeythief osasi palauttaa vauhdin tasaiseksi ihan omatoimisesti. Valmennus meni oikein loistavasti ja vaikka mitään uutta poni tai ohjastaja ei oppinutkaan, uskoin tunnin mittaisen tuokion olleen hyvää treeniä. Vika on loistava poni joka osaa ja tekee innoissaan eikä ohjastajankaan taidoissa mitään vikaa ole. Hienoa työtä molemmilta!
Honeythief oli jo valmistellut Vikan kentälle varusteineen ja saavuttuani kuuloetäisyydelle hän huikkasi jo lämmitelleensä tamman. Niimpä rakentelin kiiren vilkkaa tarkkuusradan, jossa oli 16 kartioista rakennettua porttia. Pyysin ohjastajaa kävelemään radan kanssani kertaalleen läpi, jotta hän olisi valmis ohjastamaan Vikan sen lävitse. Rata sisälsi paljon kiemuroita ja serpentiinejä, muistutinkin ohjastajaa olemaan tarkkana pyöreän tammansa kanssa. Rata tuli suorittaa ravissa. Vika oli erittäin laiskan oloinen ja pyysinkin honeythiefiä ajamaan muutaman kierroksen niin reipasta ravia kuin tammasta irtosi. Nyt kun Vikaan saatiin tarpeeksi vauhtia, annoin luvan aloittaa radan. Ensimmäiset kiemurat menivät erittäin siististi, mutta serpentiineillä tuli selkeästi kommunikointiongelmia ja Vika jyräsi muutaman kartion täysin lyttyyn. "Olepas tarkempana siellä ohjien päässä! Jos et anna kunnon apuja, et voi olettaa poninkaan tottelevan," ohjasin honeythiefiä. Tämän jälkeen meno alkoi selkeästi parantua ja radan loppuun valjakko pääsi hienolla ajalla, vaikka muutama portti olikin mennyt lyttyyn. Tämän suorituksen jälkeen pyysin valjakkoa tekemään jäähdyttelyt huolellisesti ja samalla annoin vielä vinkkejä tulevaisuuden harjoitteluihin.
Kauniin kesäpäivän kunniaksi päätimme unohtaa turhat kiireet ja ottaa ilon irti elämästä. Hikisen koulutreenin sijaan nappasin Vikan kärryjen eteen ja suuntasimme maastoon. Pitkään aikaan tamma ei ollut tuntunut yhtä mukavalta. Se jolkotteli omaa, ehkä hieman hidasta, mutta kuitenkin jäntevää vauhtiaan eteenpäin. Pysähdyimme pariin otteeseen ihailemaan maisemia lakisääteisiä evästaukoja myöskään unohtamatta. Rennon lenkin aikana pääsimme kuitenkin molemmat tyhjentämään ajatukset kesäkiireistä ja nauttimaan hetkestä.
Vaikka Vikan ostaminen Brynhildiin olikin aluksi vain varomaton vitsi, enkä tamman tultuakaan osannut suhtautua siihen aivan vakavasti, en enää osaisi edes kuvitella elämää ilman tuota ahnetta katujyrää. Se osoitti kuin osoittikin kykynsä valjakkoajossa, jossa olemme kilpailleet aina lähes seitsemänkymmenen sijoituksen verran. Sivussa tamma on pyöräyttänyt neljä lupaavaa varsaa, sekä nyt sen kanssa olisi tarkoitus tähdätä aina laatuarvosteluihin asti. Tämän kuullessaan tamma luultavasti tuhahtaisi ynseästi ”lopeta se herkistely ja tuo jo ruokaa”, mutta ennen kaikkea siitä on tullut korvaamaton ystävä ja osa tallimme ehdotonta vakiokalustoa. Ilman yhtäkään pulskaa jääräpäätä paikka ei ole samanlainen ja toivon, että Vika sekä ihastuttaa että vihastuttaa päiviämme vielä pitkään.
Valmennus pidettiin tänään isolla sänkipellolla, koska omistaja oli kertonut sen toimivan siellä paremmin. Alkuveryttelyn aikana ohjasin ratsukon suurelle ympyrälle. Tamma ravasi todella laiskasti ja ratsastaja sai koko ajan potkia vauhtia. Neuvoin antamaan kerralla kunnolla raipassa, niin ratsastaja pääsisi itse keskittymään vähän muuhunkin, kuin eteenpäin potkimiseen. Vähitellen ravi muuttui irtonaisemmaksi ja reippaammaksi. Kehoitin ratsastajaa viemään vielä hieman kättä sisälle päin, jotta tamma asettuisi hieman. Olin ottanut mukaani muutamia tötteröitä, joita olin laittanut pitkin peltoa. Valmennusta jatkettiinkin tötteröiden pujottelulla. Ensimmäisillä kerroilla muutamat kaatuivat, mutta pian ratsastaja sai taas tuntuman tammaansa ja pujottelu alkoi sujua. Ravissa oli taas hieman ongelmia, kun oikea pohje ei mennyt kunnolla läpi. Neuvoin ratsastajaa napauttamaan raipalla hieman pohkeen taakse. Laukassa tehtävä oli selvästi vaikea, jo senkin takia, ettei laukka meinnannut pysyä millään yllä. Kehoitinkin ratsastajaa tekemään muutaman irroittelupätkän tähän väliin, jonka jälkeen päästiin jatkamaan tehtävää. Ei tamma mitenkään selvästi ollut piristynyt, mutta nyt sentään laukka pyöri paremmin. Lopuksin otettiin vielä muutama laukkapätkä ihan pelkällä ympyrällä, jotta tamma pääsisi hieman venyttämään kaulaansa ja laukkaamaan paremmin. Laukkojen jälkeen olikin aika lopetella valmennus. Neuvoin ratsastajaa ravaamaan ja kävelemään vielä hieman pellolla. Tamma oli ollut vetelä, mutta loppua kohden alkoi askel kulkea paremmin, varsinkin laukassa. Kehotin ratsastajaa tekemään paljon laukkaharjoituksia monipuolisesti maastossa ja kentällä, jos vauhtia vaikka saataisiin hieman enemmän.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi