vuonohevoskasvatusta

 Brynhild Smilla

KUTSUMANIMISmilla KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA02.11.2013 REKISTERINUMEROVH13-053-0181
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS141cm KOULUTUSTASOvaikea, helppo C, re 80cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 02.03.2014 ja 8 vuotta 02.07.2014. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-I, YLA2 

Smilla on tallin piloille hemmoteltu prinsessaponi, jonka mielestä kaikki ruoka tulisi tarjoilla hopealautasilta ja tallikäytävä peittää punaisella matolla. Ruunihallakko tamma on tallityöntekijöiden ehdoton mussukka, jolle kaikkien tulee aina ohimennen leperreltyä, ja jonka suihin ylimääräiset herkut usein katoavat. Tällaista kohtelua Smilla myös odottaa saavansa osakseen ja tamma loukkaantuu syvästi, mikäli se kokee jääneensä muiden varjoon. Se ei osaa peitellä lainkaan mustasukkaisuuttaan ja häätääkin häpeilemättömästi muut tieltään, mikäli se kokee niiden saavan parempaa kohtelua. Smilla on eittämättä tapakoulutuksen ja pienen karaistuksen tarpeessa, mutta siitä huolimatta jämäkkä hoitaja saa sen alistumaan kohtaloonsa ja käyttäytymään ajoittain asiallisestikin. Muuten sen hoitaminen karsinassa voikin olla haastavaa, sillä tamma olettaa saavansa aina halutessaan herkkuja ja rakkautta. Suivaantuessaan Smilla heittäytyy varsin ponimaiseksi protestoimalla huonoa kohteluaan esimerkiksi livahtamalla raollaan olevasta karsinan ovesta.

Ratsastaessa Smillaa on turha käskeä, ellei halua tehdä lähempää tuttavuutta kentän hiekkaan tai saada napakkaa näykkäisyä nilkkaansa. Neuvotella tamman kanssa voi ja kemioiden kohdatessa Smillasta voi kuoriutua varsin miellyttäväkin ratsu ja ajettava. Runkonsa puolesta siitä ei ole kummoiseksi esteratsuksi, eikä kiinnostuksen puutteesta koulukenttienkään ruusukehaiksi, mutta valjakkoajoon tamma on varsin potentiaalinen harraste- ja kilpailukaveri. Smilla pitää vauhdikkaammasta menosta ja se on elementissään päästessään revittelemään pitkin metsäpolkuja. Asia erikseen on, palataanko näiltä retkiltä ajajan kanssa yhdessä vai erikseen. Tamman mieli nimittäin kevenee maastossa kummasti ja se harrastaa siellä kaikenlaista omakivaa, kuten äkillisiä sivuloikkia ilman erityistä syytä. Sen lisäksi vesilätäköt ovat ajasta ja paikasta riippumatta aina yhtä kammottava astia, mutta niistäkin on mahdollista selvitä hengissä, mikäli ajaja ennakoi tilanteen hyvissä ajoin ja pysyy tamman kanssa napakkana, vaikka se hölmöilisikin omiaan.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Skattekiste
 nvh, rnhkko, 142cm
 VVJ-II, KRJ-II, YLA2
ii. Hemmelig
nvh, rnhkko, 146cm
iii. Omdømme
nvh, rnhkko, 150cm
iie. Bjelke
nvh, khkko, 141cm
ie. Navle av Verden
nvh, rnhkko, 141cm
iei. SOT Bamse
nvh, rnhkko, 137cm
iee. Sjarm
nvh, rnhkko, 142cm
 e. Sandvika
 nvh, rnhkko, 140cm
 VVJ-I, YLA1
ei. Væring Hjalte
nvh, rnhkko, 143cm
eii. Bamsen
nvh, pnhkko, 143cm
eie. Skreppeblakka
nvh, rnhkko, 140cm
ee. Ashild NOR
nvh, rnhkko, 141cm
eei. Møds Hårfager
nvh, rnhkko, 134cm
eee. Grolinde Rivet
nvh, rnhkko, 145cm

Isä Skattekiste on norjalaissyntyinen vuonohevosori, joka myytiin nykyiseen kotiinsa Brynhildiin ”pettämättömänä ruusukehaina”. Lupaavalla orilla onkin eittämättä kykyjä vaikka mihin, mutta arkea sen kanssa hankaloittaa erittäin itsepäinen luonne. Kun yhteistelo lyhyemmin Skateksi kutsutun orin kanssa alkoi sujua, on sen kanssa kilpailtu paljon hyvälläkin menestyksellä erityisesti valjakkoajossa ja esteratsastuksessa. Ruunihallakko ori rakastaa liikkumista kaikissa muodoissa ja se onkin varsin monipuolinen ja motivoitunut harrastekaveri. Skatella on tähän mennessä kolme hienoa varsaa.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Hemmelig varttui pienellä Norjalaisella tilalla, jonka ensimmäinen orikasvatti Hemmelig oli. Siitä kasvoi kaikkien yllätykseksi varsinainen helmi: pääsääntöisesti fiksukäytöksinen, hienoliikkeinen ja kapasiteetikas ori, joka ei rakenteensakaan puolesta ollut hullumpi tapaus. Ori kilpaili runsaasti erityisesti esteratsastuksessa, mutta se kävi näyttämässä taitojaan myös koulu- ja valjakkoajokilpailuissa. Hemmeligin jälkeläisillä oli paljon kysyntää ja se saikin jälkikasvua kolmenkymmenen varsan verran, joista Skattekiste kuului aivan viimeisimpiin.
Isänisä Omdømme oli näyttävä vuonohevosori, joka rakasti esiintymistä ja ihmisiltä saamaansa huomiota. Niin näyttelyissä kuin kilpailupaikoillakin ori teki olemassaolonsa muille selväksi, mutta keskittyi kuitenkin täysin itse suoritukseen. Dommeksi kutsuttu ori saavuttikin merkittävän määrän sijoituksia este- ja kouluratsastuksessa. Myös näyttelyissä se sai luonteestaan kehuja, mutta rakenne ei riittänyt parhaisiin tuloksiin.
Isänemä Bjelke oli yksityishenkilön kasvattama vuonohevostamma, joka kuitenkin myytiin jo varhain suurelle ja tunnetulla vuonohevossiittolalle. Uudessa kodissaan keltahallakko tamma peruskoulutettiin ja se aloitti kilpailu-uransa kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa hyvällä menestyksellä. Tallin pienennettyä toimintaansa Bjelke myytiin pienemmälle tilalle, jossa se jäi vanhempana siitoskäyttöön varsoen kolmesti.

Isänemä Navle av Verden oli mukavaluontoinen ja herkkä tamma, joka ei meinannut mennä nuorena kaupaksi. Vietettyään ensimmäiset kuusi vuottaan kasvattajansa luona pääasiassa laidunhevosena se myytiin viimein eteenpäin nuoren harrastajan projektihevoseksi. Navle av Verdenistä kuoriutui kärsivällisellä koulutuksella varsin mukava kouluratsu, vaikka herkkyytensä vuoksi se ei suurta kilpailumenestystä saavuttanutkaan. Omistajan siirryttyä suurempiin hevosiin keltahallakko tamma myytiin haikein mielin pienelle siittolalle, jossa se varsoi neljästi.
Emänisä SOT Bamse syntyi Pohjois-Ruotsissa yhdessä kaksoissiskonsa Bjellen kanssa. Bjelle jäi varsojen kotitilalle kasvamaan, kun taas Bamse myytiin Norjan puolelle. Ruunihallakosta orista kasvoi vahvatahtoinen, mutta lempeä halinalle ja etevä kilpailukaveri erityisesti valjakkoajoon. Se saavuttikin menestystä useana vuonna valjakkoajon merkittävimmissä kilpailuissa ja se on palkittu myös valjakkoajon laatuarvostelussa.
Emänemä Sjarm oli kaunis vuonohevostamma, joka kantakirjattiin jo nuorena toisella palkinnolla. Se oli omistajansa sanojen mukaan herkkä ja osaava kouluratsu, mutta tamma ei koskaan käynyt ensimmäisissäkään kilpailuissa. Myöhemmin se myytiin siitoskäyttöön pienelle vuonohevostilalle, jossa Sjarm varsoi kolmesti. Se periytti kaikille jälkeläisilleen vahvasti sekä herkkää luonnettaan että siroa rakennettaan.

Emä Sandvika on elävä esimerkki jokaisen tallin kauhukuvasta: jääräpäisestä ahmatista, joka tekee häpeilemättä kaikkensa saadakseen ruokaa. Pohjimmilaan kuitenkin ystävällinen ruunihallakko vaatiikin napakan käsittelijän, joka uskaltaa palauttaa tamman maanpinnalle. Sandvika ei ole kummoinen ratsu, eikä se ole kilpaillut este- ja kouluratsastuksessa kuin harvakseltaan keräten kuitenkin jokusia sijoituksia helpoista luokista. Valjakkoajettavana tamma on kuitenkin varmajalkainen ja kylmäpäinen suorittaja ja sijoituksia sille onkin kertynyt valjakkoajosta lähes 60 kappaletta.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Væring Hjalte oli itsepäinen ori, eikä se ole jättänyt epäselväksi mistä Vikan vahva tahto on peräisin. Ruunihallakko ori ei käsiteltävänä ollut helpoimmasta päästä ja se vaatikin hoitajakseen omanlaisensa ihmisen. Sillä oli kuitenkin sopusuhtainen rakenne ja hienot liikkeet, minkä ansiosta se on saanut paljon tunnustusta näyttelyiden puolella. Tammikuussa 2011 Væring Hjalte kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, jolloin se sai runsaasti huomiota tammojen omistajilta. Ori jättikin jälkeensä yli 20 varsaa, jotka ovat perineet pitkälti isänsä vahvat piirteet.
Emänisänisä Bamsen oli kotoisin aivan Ruotsin ja Norjan rajalta. Se syntyi ja asui kuitenkin Ruotsin puolella kolmevuotiaaksi, kunnes se myytiin kasvattajan tuttaville Narvikiin Norjaan. Siellä ori aloitti kilpailu-uransa este- ja kouluratsastuksessa menestyen erityisesti estepuolella hyvin. Eteenpäinpyrkivyyden, lennokkaiden askelten ja pelottoman luonteen ansiosta Bamsenin kilpailusuoritukset olivatkin todella upeaa katsottavaa.
Emänisänemä Skreppeblakka oli omapäinen tamma, joka ei antanut kenen tahansa komennella itseään. Se oli aluksi teini-ikäisen tytön ensimmäisenä omana ponina, mutta koska parin yhteistyö ei millään lähtenyt sujumaan, se myytiin pienelle siittolalle. Siellä ruunihallakko tamma koulutettiin valjakkoajoon, jossa sillä oikean ajajan löydyttyä kilpailtiinkin jonkin verran. Myöhemmin se jäi siitoskäyttöön varsoen viidesti.

Emänemä Ashild NOR oli väriltään hailakka ja rakenteeltaan hieman keskivertoa jykevämpi vuonohevostamma. Se valmentautui yksityisomistajan kanssa runsaasti valjakkoajossa, jolloin useat opettajat kehuivat sen keskittymiskykyä ja työskentelymotivaatiota. Omistajansa sanojen mukaisesti Ashild oli työskentelykaveri vailla vertaa, vaikka se ei ollutkaan ulkonäöllisesti ihanteellisin vuonohevonen. Tamma ehti kuitenkin vasta aloittaa lupaavan kilpailu-uransa menehdyttyään ennenaikaisesti auto-onnettomuudessa. Tämän vuoksi Ashild ei ehtinyt varsoa kuin yhden kerran.
Emänemänisä Møds Hårfager kasvoi Suomessa norjalaistaustaisen perheen luona. Perhe muutti kuitenkin takaisin kotimaahansa ottaen pienen hevoslauman mukaansa. Ruunihallakko ori kilpaili omistajaperheen tuttavan kanssa valjakkoajossa, jossa pari menestyi vaihtelevasti. Erittäin hyviäkin tuloksia kuitenkin kertyi, kuten toinen sija valjakkoajon mestaruuskilpailuissa ja neljäs sija vuonohevosmestaruuksissa.
Emänemänemä Grolinde Rivet oli rakenteeltaan hieman jykevämpi ruunihallakko tamma. Se asui nuorena työajosta kiinnostuneessa kodissa, jossa se pääsi kilpailemaan jonkin verran työ- ja valjakkoajossa. Myöhemmin kasvatustyötään aloitellut siittola osti sen, mutta sairastumisen vuoksi Lindeksi kutsttu tamma ei ehtinyt varsoa kuin kerran. Lopulta sitkeä sairaus vei tamman loputkin voimat ja se menehtyi jo kaksitoistavuotiaana.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 37.97
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 946.80
Tahti ja irtonaisuus 312.70
Tarkkuus ja ketteryys 656.34

Smilla on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa.

jälkikasvu

nvh-t. Brynhild Dalla (s. 13.06.2014), isä Myrveke
nvh-t. Brynhild Sussan (s. 19.08.2014), isä Tollak EC
nvh-o. Brynhild Frode (s. 06.12.2014), isä Brynhild Fjalar
nvh-t. Brynhild Edda (s. 01.02.2015), isä Brynhild Hafgrim
nvh-o. Brynhild Villak (s. 08.03.2015), isä Brynhild Vidar
nvh-t. Brynhild Hedda (s. 10.04.2015), isä Brynhild Hafgrim

cup-sijoitukset

  30.03.2014 - VVJ-Cup - Breandan - vaikea - 1/37
  30.11.2014 - VVJ-Cup - Breandan - vaikea - 1/31
  30.04.2015 - VVJ-Cup - Wyat Shetlands - vaikea - 3/11
  30.04.2015 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo D - 9/88

menestys

YLA2 -palkittu kesäkuun 2015 tilaisuudessa pistein
23,5 (14+9,5) - 32 (21+11) - 17 - 11 - 6 = 89,5p

VVJ-I -palkittu kesäkuun 2015 tilaisuudessa pistein
6 + 43 + 25 + 20 + 15 = 109p Tilaisuuden korkeimmat pisteet!

kilpailukalenteri

Valjakkoajo (VVJ) - 42 sijoitusta, joista 18 voittoja
03.03.2014 - Brynhild - vaikea - 1/13
06.03.2014 - Fiktio - vaikea - 2/8
08.03.2014 - Brynhild - vaikea - 3/13
10.03.2014 - KK Bailador - vaikea - 2/7
12.03.2014 - Fiktio - vaativa - 1/8
13.03.2014 - Brynhild - vaikea - 2/8
14.03.2014 - Brynhild - vaikea - 2/8
16.03.2014 - Ryövärin Ratsutila - vaikea - 1/11
24.03.2014 - Aaltolan Perinnetila - vaikea - 2/15
28.03.2014 - Aaltolan Perinnetila - vaikea - 1/15
28.03.2014 - Sigma - vaikea - 1/8
05.04.2014 - Breandan - vaikea - 1/8
09.04.2014 - Breandan - vaikea - 1/8
14.04.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 1/18
19.04.2014 - Breandan - vaikea - 3/9
19.04.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 4/18
20.04.2014 - Breandan - vaikea - 1/9
23.04.2014 - Breandan - vaikea - 1/9
24.04.2014 - Breandan - vaikea - 3/9
27.04.2014 - Jindabyne - vaikea - 1/11
28.04.2014 - Jindabyne - vaikea - 3/11
07.05.2014 - Kadotetut sh:t - vaikea - 1/17
09.05.2014 - Fiktio - vaikea - 1/7
26.05.2014 - Mighty Ducks - vaikea - 2/13
29.05.2014 - Mighty Ducks - vaikea - 3/13
02.06.2014 - Brynhild - vaikea - 2/11
04.06.2014 - Brynhild - vaikea - 3/11
05.06.2014 - Arkadia - vaikea - 1/13
07.06.2014 - Brynhild - vaikea - 1/11
09.06.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 2/10
10.06.2014 - Brynhild - vaikea - 2/11
10.06.2014 - Muiston sh:t - vaikea - 4/18
11.06.2014 - Brynhild - vaikea - 2/11
11.06.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 1/10
13.06.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 1/10
27.06.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 3/12
23.07.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 3/15
24.07.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 1/15
01.05.2014 - Jindabyne - vaikea - 2/11
26.07.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 2/15
21.08.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 3/15
23.08.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 3/15
Kouluratsastus (KRJ) - 17 sijoitusta, joista 1 voittoja
24.03.2014 - KK Bailador - helppo C - 3/36
31.03.2014 - Kadotetut sh:t - helppo C - 5/30
05.04.2014 - Kadotetut sh:t - helppo C - 1/30
18.04.2014 - Stall Hasselby - helppo C - 3/100
09.05.2014 - Vaapukka - helppo C - 4/40
09.05.2014 - Fiktio - helppo C - 4/30
12.05.2014 - Fiktio - helppo C - 2/30
20.10.2014 - Fiktio - helppo D - 4/22
22.10.2014 - Fiktio - helppo D - 3/22
23.10.2014 - Brynhild - helppo C - 3/40
27.10.2014 - Brynhild - helppo C - 5/40
28.10.2014 - Fiktio - helppo D - 4/22
30.10.2014 - Fiktio - helppo C - 2/50
31.10.2014 - Fiktio - helppo C - 2/50
03.11.2014 - Fiktio - helppo C - 3/50
04.11.2014 - Fiktio - helppo C - 6/50
08.11.2014 - Fiktio - helppo C - 5/50
Esteratsastus (ERJ) - 21 sijoitusta, joista 3 voittoja
05.03.2014 - KK Bailador - 80cm - 7/61
19.03.2014 - Cresendo - 80cm - 7/50
23.03.2014 - Cresendo - 80cm - 4/30
04.04.2014 - Huvitutti - 80cm - 3/40
06.04.2014 - Huvitutti - 80cm - 3/40
10.04.2014 - Huvitutti - 80cm - 2/40
11.04.2014 - Huvitus - 80cm - 1/40
21.04.2014 - Takkuinen - 80cm - 3/40
26.04.2014 - Huvitus - 80cm - 6/40
02.05.2014 - Muiston sh:t - 80cm - 2/40
02.05.2014 - Jindabyne - 80cm - 3/29
18.05.2014 - Vaapukka - 80cm - 1/30
22.05.2014 - Vaapukka - 80cm - 4/30
29.05.2014 - Casino - 80cm - 3/30
02.06.2014 - Muiston sh:t - 80cm - 1/40
04.06.2014 - Casino - 80cm - 3/30
05.06.2014 - Muiston sh:t - 80cm - 3/40
09.06.2014 - Huvitutti - 80cm - 6/40
13.08.2014 - KK Stewart - 80cm - 5/30
14.08.2014 - KK Stewart - 80cm - 4/30
17.08.2014 - KK Stewart - 80cm - 3/30

valmennukset ja päiväkirja

02.03.2014 Päiväkirjamerkintä - vanhemman opeissa

Nuoren kasvattitammamme Smillan koulutus on edennyt epäilyksistä huolimatta hyvin, mutta tamman haastavan luonteen vuoksi halusin kokeilla miten se toimisi valjakkoajossa vanhemman ja kokeneen hevosen parina. Haastavinta oli löytää sopiva pari, sillä vain harvat hevoset jaksoivat katsella sen menoa. Lopulta keksin Liljen, suloisen keltahallakon tamman, joka sopi vinkeän luonteensa puolesta erinomaisesti Smillan pariksi. Lilje on kilpaillut jo reilusti valjakkoajossa, joten se olisi kokemuksensa puolesta erinomainen opettaja Smillalle. Alkuunsa tammat eivät olleet suunnitelmasta lainkaan samaa mieltä. Lilje jaksoi Smillaa kyllä yllättävän hyvin, eikä Smillakaan nyrpistellyt vanhemmalle tammalle pahemmin, mutta vinkeillä poneilla oli toisinaan huono vaikutus toisiinsa. Yhteistyö työnteon merkeissä ei aluksi tuntunut sujuvan, mutta hiljalleen ne ovat malttaneet keskittyä työntekoonkin. Kevät näyttää, onko yritykseni aivan tuhoon tuomittu, vai voisiko tästä kaksikosta tulla kelvollinen parivaljakko Smillan uran alkuvaiheille ja voisiko Liljellä jopa olla rauhoittava vaikutus Smillaan.


20.04.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

Harmaat sadepäivät tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan, mutta viimein yksi kevätaamu valkeni ihanan aurinkoisena. Raikkaan kevätsään ansiosta aamuaskareet sujuivat tallin puolella nopeasti ja valmennusten pitäminen pitkästä aikaa ulkosalla kuulosti houkuttelevalta ajatukselta. Heti aamupäivällä olikin luvassa kaksi valmennusta, joista ensimmäiseen saapui tuttavani honeythief kahden vuonohevostammansa kanssa. Vanhempi keltahallakko tamma Lilje oli kilpaillut jo mukavasti valjakkoajossa aina vaikeissakin luokissa asti, kun taas nuori Smilla oli vasta aloittelemassa uraansa. honeythief kertoi olevansa kyseisen parivaljakon kanssa ensimmäistä kertaa valvovan silmän alla, eikä tammojen yhteistyö sujunut vielä täysin toivotulla tavalla. Smilla osasi halutessaan olla varsin haastava tapaus ja ponimainen Lilje oli harvoja tammoja, jotka sitä työparina jaksoivat. Omistajan sanojen mukaan Liljenkään hermot eivät silti olleet rautaa ja se intoutui toisinaan turhankin helposti ponikujeisiin kenkkuilevan Smillan innoittamana. Vaikka luonneyhdistelmä kuulostikin äkkiseltään hieman toivottomalta, vaikuttivat tammat siitä huolimatta varsin potentiaalisilta kilpailukavereita. Lilje oli nimittäin jo kilpaillut hyvällä menestyksellä ja Smillan molemmat vanhemmat olivat puolestaan menestyneet erinomaisesti valjakkoajossa.

Seurasin alkyverryttelyn ajan parivaljakon menoa vierestä ja tarkkailin tammojen käytöstä omistajan kanssa. Aivan kuten omistaja oli sanonutkin, niiden yhteistyössä oli vielä paljon hiomisen varaa. Vaikka molemmat tammat olivatkin osaavia, halusin aloittaa helpoilla tehtävillä, jotta voisimme keskittyä niiden keskittymiskyvyn ja yhteistyön kehittämiseen. Tarkkuuskoetta mukailevalla ravitehtävällä ohjastajan tuli ennakoida hyvissä ajoin tulevaa reittiä ja pitää molemmat tammat kuulolla, jotta kärryt ehtisivät kääntyä seuraaville tötteröille. Smillaa ei tuntunut aluksi kiinnostavan koko touhu lainkaan. Nuori ponitamma kiukutteli minkä ehti ja yritti härnätä jatkuvasti pariaan. Lilje ei aluksi välittänyt tammasta, mutta hiljalleen senkin keskittyminen alkoi lipsua parinsa omiin touhuihin. Jatkoimme tehtävää ja ohjeistin honeythiefiä, jotta tämä saisi tammat ruotuun. Jatkuvien siirtymisten, suunnanvaihdosten ja monipuolisen tehtävän myötä tammat alkoivat jälleen keskittyä olennaiseen ja suoritus alkoi hiljalleen parantua. Kun yhteinen sävel, tai edes jokin sen tapainen, oli viimein löydetty, pääsimme hieman vaikeuttamaan loppuvalmennuksen tehtäviä ja pureutumaan myös tekniikkaan.

Muutkin valmennuksen tehtävät mukailivat tarkkuuskokeessa suoritettavia asioita. Lopuksi teimme pienen tarkkuuskoeradan, joka tuli suorittaa askellajeja vaihdellen. Pääasiassa rata tultiin ravissa, mutta muutama tiukka käännös käynnissä, sekä pari pidempää väliä ja loivempaa kaarta laukassa. Parivaljakko suoritti radan kolmesti. Ensimmäisellä kierroksella en ollut lainkaan tyytyväinen näkemääni, mutta toinen kierros alkoi menetellä. Lopulta ohjeistin honeythiefiä parin tiukan kohdan suorittamiseen ja pyysin heitä suorittamaan radan vielä keraan. Kolmannella kerralla valjakko sai parannettua huomattavasti huonoimmin menneitä kohtiaan. Vaikka sujuvuudessa ja yhteistyössä oli vielä paljon parantamisen varaa, oli radassa myös hyvätkin hetkensä. Parivaljakon yhteistyössä oli havaittavissa pientä kehitystä ja ajoittain tammat liikkuivat varsin mukavasti. Molemmista huomasi, että ne olivat osaavia, mutta luonteeltaan haastavampia ja varsin stereotyyppisiä tammoja. Varsinkaan Smilla ei olisi millään jaksanut keskittyä valmennuksen alkupuolella ohjastajan apuihin, vaan yritti jatkuvasti purkaa ärsytystään työpariinsa. Vanhempi Lilje käyttäytyi maltillisemmin, vaikka välillä sekin intoutui Smillan mukaan. Tehokkaan valmennuksen aikana molemmat kuitenkin rauhoittuivat silmissä ja paikoittain ne toimivat varsin hyvin. Ahkeralla treenillä Smillasta ja Liljestä saisi varmasti toimivan kilpailuparin valjakkoajon vaativiinkin luokkiin, mutta niiden kanssa tulee olemaan vielä paljon työtä.


19.06.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Jonatan Raknes (omistajan kirjoittama)

Kevään treenattuamme Liljen ja Smillan yhteistyö oli lähtenyt rullaamaan varsin mukavasti, vaikka tammojen omalaatuiset luonteenpiirteet eivät olleetkaan kadonneet minnekään. Ennen varsinaisen kesäloman alkamista suunitelmissa oli vielä muutamat startit valjakkoajossa, joten suuntasimme vielä naapurikuntaan Jonatan Raknesin valvovan silmän alle valjakkovalmennuksen merkeissä. Jonatan oli valmentanut hevosiani ennenkin paljon, joten hän tiesi heti mistä puhuin, kun kerroin tammojen taustoista ja Smillan suvusta. Olimme sopineet treenaavamme pääasiassa kestävyyskokeen asioita, joten suuntasimme verryttelemään suurelle pellolle, jonne oli kasattu muutamia kestävyyskokeen esteitä. Verryttelyn aikana Smilla ja Lilje olivat yllättävän hyvin kuulolla, vaikka tuulenpuuskat saivatkin välillä Liljen säpsyilemään.

Verryttelytehtävien jälkeen Jonatan halusi meidän keskittyvän erityisesti vauhdin säätelyyn tehtävien välillä. Smillan napakkuudessa oli rutkasti parannettavaa, sillä tamma tuntui kuuntelevan apuja aina pienellä viiveellä. Lilje puolestaan oli hyvin kuulolla ja liikkui paremmin, mutta pellon toinen pää jännitti sitä heikentäen suoritusta. Tulimme pääasiassa linjoja yhdeltä esteeltä toiselle ja keskityimme sopivan vauhdin löytämiseen esteiden välillä ja taas tullessa esteen kohdalle. Esteinä oli erilaisia porttiviritelmiä, silta ja vesieste, jotka olivat onneksi tammoille ennestään tuttuja, eivätkä ne kiinnostuneet erikoisemmistakaan viritelmistä. Ensimmäisillä suorituskerroilla Smilla ei kuunnellut tarpeeksi pidätteitä, joten tulimme välit liian hitaassa temmossa, jotta sain tammat hidastettua tarpeeksi nopeasti. Jonatan antoi tehokkaita vinkkejä Smillan saamiseksi kuulolle ja hiljalleen uskalsin vaatia tammoilta sopivilla pätkillä enemmän. Viimeiset suoritukset portilta vesiesteelle olivat onnistuneita sekä minun että valmentajan mielestä ja onnistuneeseen suoritukseen oli lopulta hyvä lopetaa treeni.


21.08.2014 Päiväkirjamerkintä - Smillan monet puolet

Smilla jos joku värikkäästä vuonohevoslaumastamme onnistuu päivittäin sekä ihastuttamaan että vihastuttamaan tasavertaisesti. Edellispäivänä tuttavaperheemme lapset olivat meillä ratsastamassa ja vaaleanpunaisella pörröriimulla (tietysti!) varustettu Smilla veti ilman muuta 7-vuotiaan pikkutytön huomion sataprosenttisesti. Siinä vaiheessa ei enää auttanut niin minun kuin perheen vuotta nuoremman pojankaan sanoa vastaan ja talutusratuksi valittiin pieni prinsessaponi. Vaikka suhtauduinkin hieman varauksella valintaan, osoittautui Smilla kuitenkin sinä päivänä toimivaksi talutusratsuksi. Tamma piti kuitenkin hyvän huolen asiaankuuluvasta palkasta, sillä se kerjäsi jatkuvasti vierailta omenanpaloja.

Tänään oli kuitenkin aivan toinen ääni kellossa ja vaaleanpunaisen riimunnarun toisesta päästä löytyi erittäin suivaantunut ponineiti. Tamman ärsytyksen syynä oli todennäköisesti se, että kaikki sen läheisimmät kaverit (tai kaikki ne, jotka sitä jaksavat), oli haettu jo aikaisemmin sisälle. Sen lisäksi että seurankipeä Smilla joutui odottamaan ilman kavereitaan, se joutui katsomaan vierestä, kun ne saivat osakseen huomiota ja pääsivät sisälle. Oli siis turha odottaakaan, että olisin selvinnyt koulutreeneistä helpoimman kautta, sillä tamma takasi erittäin pukkirikkaan ratsastuskokemuksen. Toivon mukaan ponin mieliala kohoaisi seuran ja hyvän ruoan myötä ja olisi huomenna parempi, jotta pääsisimme viimein treenaamaan kunnolla myös ensi viikolla häämöttäviä kouluratsastuskilpailuja varten.


29.11.2014 Päiväkirjamerkintä - maastoretki Funnelissa

Otimme Smillan kanssa osaa Funnelin kolmevuotissynttärien maastoretkelle, jonne osallistui meidän ja tallinomistajan lisäksi neljä muuta ratsukkoa. Muihin osaanottajiin nähden Smilla tuntui taas vain pieneltä poninpahaselta, mutta lähtiessä vakuutin vielä, että sekin kyllä on erinomainen kilpailukaveri ja pysyy kyllä muiden matkassa. No, niinhän se pysyikin, ongelmaksi vaan koitui se, etten minä meinannut pysyä sen matkassa. Smilla esitti nimittäin retken aikana kaikki mahdolliset ponivinkeensä aina sivuloikista pukkeihin ja puskiin juoksemiseen ja sain tehdä töitä, jotta pysyin tamman matkassa. Laukkapätkällä se yritti vielä lähteä hakemaan muihinkin hajurakoa, mutta onnistuin onneksi pitämään tamman edes jotenkuten ruodussa, josta se tietysti suivaantui vain ennestään. Ainakin muut saivat hyvät naurut ja varmuuden siitä, että kyseessä todella oli ehta poni, sekä minulle varmuuden siitä, että seuraavalla kerralla miettisin kahdesti ennen Smillan ilmoittamista mihinkään vastaavaan tapahtumaan mukaan.


27.02.2015 Päiväkirjamerkintä - ratsastustunti Yläkokossa, tunnin piti Iida (kysymysten pohjalta kirjoittanut omistaja)

Olitko tunnin alkuun jännittynyt? Huomasitko sen mistä?
Luultavasti vielä pari vuotta sitten olisin jännittänyt paljonkin Smillan reaktiota uuteen ympäristöön, mutta kilpailu-uran myötä poni on onneksi tottunut jo kaikenlaiseen, eikä nosta meteliä turhaan. Tunnin oli tarkoitus olla pieni irtiotto vakavamman treenaamisen lomassa, joten lähdin mukaan rennoin mielin jännittämättä turhaan siitä, kuinka tulisimme tunnilla onnistumaan.

Lähtikö hevosesi reippaasti liikkeelle, pysyitko ensimmäisen kierroksen hyvin selässä, tuliko horjumisia kulmissa?
Tavoilleen uskollisena Smilla lähti varsin liikkeelle varsin kipakasti, eikä se meinannut rentoutua millään. Yksi tunnilla mukanaolleista poneista tuntui ärsyttävän tammaa silmittömästi ja aina sitä ohittaessamme Smillan vähäinenkin keskittyminen romahti totaalisesti. Hiljalleen sain maaniteltua tamman keskittymään opettajan suunnittelemiin tehtäviin ja kiinnittämään erityisesti ratsastusreitteihin huomiota, jotka eivät onneksi meidän kohdallamme koituneet ongelmaksi. Smillan hötkyillessäkin sain pidettyä sen hyvin suunnitellulla reitillä ja kulkemaan kaikista kulmista.

Montako kierrosta jouduitte ravaamaan ennen kuin poni oli rento? Onnistuiko siirtymiset hyvin? Kipittikö poni alta hidastaessa?
Aivan tavoiteltua rentoutta emme saavuttaneet, mutta ensimetreistä katsottuna Smilla rauhoittui kuitenkin huomattavasti. Siirtymiset sujuivat melko vaihtelevasti, välillä tamma suostui tekemään oikein napakoita siirtymiä, mutta välillä ulkoiset tekijät saivat sen kiinnostuksen herpaantumaan. Varoin käskemästä tammaa liian kovasti, jotta se ei olisi turhautunut koko hommaan. Sen sijaan yritin houkutella sitä kehumalla tammaa vuolaasti aina pientenkin onnistumisten jälkeen. Loppua kohden kaikista epätoivoisimmat suoritukset jäivätkin uupumaan.

Tuliko hyvää feedbackia? Mistä saitte eniten nalkutusta?
Palaute oli pääasiassa kannustavaa ja saimme kehuja viimeisimmistä siirtymisistämme, mutta Iida antoi myös vinkkejä työskentelyn kehittämiseen. Parantamisen varaahan on aina, varsinkin Smillan kanssa, joka osaa olla toisinaan melkoisen ailahtelevainen tapaus.

Miten meni laukat? Oliko poni sopivan reipas? Olisitko tarvinnut apuvälineitä, jotta olisit saanut sen liikkumaan paremmin eteenpäin?
Smilla näki edellämenneen ponin hieman lennokkaamman lähdön ja päätti pistää paremmaksi pienten pukkien saattelemana. Otin tamman napakasti kiinni, josta se tuntui suivaantuvan, eikä seuraavista nostoista meinannut tulla mitään. Työskentelin hetken ravissa saadakseni sen taas kuulolle, jonka jälkeen siirryimme takaisin uralle yrittämään laukannostotehtävää uudelleen. Kun Smilla suostui jälleen yhteistyöhön kanssani, sujui tehtävä varsin mukavasti molempien osalta ja paikoittain saimme oikein teräviäkin siirtymisiä ja hyvää laukkaa.

Mitä vastasit? Millainen maku jäi tunnista? Sujuiko paremmin kuin oletit? Vai ei, oliko missä parannettavaa?
Kaikenkaikkiaan tunnista jäi oikein kiva fiilis. Onnistuimme Smillan kanssa perushyvin, joka oli alkujaankin tavoitteena. Tunti toimi hyvänä aivojumppana vakavampien treenien lomassa ja toi meille molemmille hyvää vaihtelua. Ideaalia tietysti olisi, että Smillan saisi vieraissakin paikoissa nopeammin avuille ja yhteityöhaluiseksi. Kuitenkaan näitä päiviä ei aina ole kotonakaan, joten siihen nähden tunti sujui tänään hyvin.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief