vuonohevoskasvatusta

 Brynhild Vidar

KUTSUMANIMIVidar KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevosori OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA21.01.2015 REKISTERINUMEROVH15-053-0036
VÄRI, MERKITpunahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS142cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo B, re 70cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 3 vuotta 21.04.2015 ja 8 vuotta 21.09.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-I 

Oma kasvattimme Vidar on hauska vuonohevosori, joka rakastaa ihmisten ja muiden hevosten kanssa touhuamista. Vaikka ori onkin ystävällinen ja tulee toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa, on se kuitenkin uusien tuttavuuksien seurassa varsin ujo. Uuteen hoitajaan tutustuminen saattaa ottaa oman aikansa, mutta kun Vidarin luottamuksen on voittanut, on orin ystävyys ehdottomasti kaiken sen ajan ja vaivan arvoista. Punahallakko ori nöyrä ja kuuliainen hoidettava, joka lähtee harvoin kyseenalaistamaan toisten käskyjä. Perushoitotoimenpiteet sujuvat pääsääntöisesti mutkitta, mutta esimerkiksi traileriin lastaaminen ja vedellä peseminen saattavat toisinaan tuottaa Vidarin hoitajalle harmaita hiuksia. Ori suhtautuu molempiin asioihin hieman varautuneesti ja tilanteet saattavat vaatia tuumaustauon jos toisenkin. Liika hoputtaminen ja käskeminen ovat kuitenkin pahasta, sillä orin hermostuessa touhusta ei tule yleensä yhtään mitään. Rauhalliset ja varmat otteet ovat Vidarin kanssa valttia ja ajan kanssa tuottavat myös hyvää tulosta.

Pehmeiden askelten ja rauhallisten liikkeiden ansiosta Vidarin askellajit ovat mukavia niin selästä kuin kärryiltäkin käsin. Orin askellus jää kuitenkin helposti varsin pieneksi ja ratsastajalta tai ohjastajalta vaaditaankin napakkuutta, jotta Vidarista saadaan esiin irti ne piilevät lennokkaammat liikkeet. Pääsääntöisesti ori on motivoitunut ja mukava treenikaveri. Se yrittää aina parhaansa, vaikka huippusuorituksiin vaaditaankin jo kärsivällinen ja napakka työpari, joka osaa rohkaista oria liikkumaan. Vidar suoriutuu helpoista koulu- ja esteradoista hyvällä menestyksellä ja erityisesti kouluradoilla se on varsin miellyttävä ratsu. Valjakkoajossa punahallakko ori on kuitenkin ehdottomasti omiaan. Se on kevyt ajettava ja toimii hyvin niin yksin kuin parinkin kanssa. Valjakkoajon koulukoe kuuluu sen vahvuusalueisiin, kun taas tavanomaisesti maastossa suoritettavalla kestävyyskokeella sen kanssa vaaditaan erityistä tarkkuutta. Huonolla ilmalla tai muuten vain oudossa ympäristössä Vidar saattaa olla hieman epävarma ja nähdä mörköjä aivan aiheettakin.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Vatnajökull
 nvh, rnhkko, 142cm
 VVJ-III, KRJ-II
ii. Fjerne Rumle
nvh, hhkko, 142cm
iii. Fjernstyring
nvh, rnhkko, 146cm
iie. Lyrisk Sang
nvh, rnhkko, 141cm
ie. Vindmølle
nvh, rnhkko, 145cm
iei. Vindstøt
nvh, rnhkko, 148cm
iee. Seierslyst
nvh, khkko, 148cm
 e. Rävgryts Kaja
 nvh, phkko, 142cm
ei. Gustaf
nvh, phkko, 146cm
eii. Isak av Ekblom
nvh, rnhkko, 148cm
eie. Bergfors Tilde
nvh, phkko, 146cm
ee. Dahlbäcks Kajsa
nvh, rnhkko, 138cm
eei. Thorgny
nvh, hhkko, 145cm
eee. Moa Gärd
nvh, rnhkko, 143cm

Isä Vatnajökull löysi tiensä Brynhildiin sattuman kautta. Norjalaissyntyinen ori oli ollut pitkään Suomessa harrastekäytössä, jossa se oli kilpaillut ja valmentautunut hyvin satunnaisesti. Muutettuaan Brynhildiin sen kanssa alettiin treenata aktiivisesti paitsi painotuslajissaan valjakkoajossa, myös kouluratsastuksessa. Vaikka Vatte onkin mukavuudenhaluinen ja rauhallinen ori, saa napakka ohjastaja siitä esiin potentiaalisen harraste- ja kilpailukaverin valjakkoajoon. Ruunihallakko ori onkin menestynyt lajissa hyvin ja myös sen jälkeläiset ovat päässeet osoittamaan kykynsä lajissa.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Fjerne Rumle oli upea harmaahallakko vuonohevosori. Norjalaissyntyinen ori kasvoi ja eli eräällä maan tunnetuimmista kasvattajista, jonka luona se sai ratsukoulutuksen ja alkoi kilpailla hiljalleen erityisesti kouluratsastuksessa. Sopivan ratsastajan löytyminen oli kuitenkin työn ja tuskan takana, sillä jukuripäinen ori ei tullut toimeen kenen tahansa kanssa. Rumleksi kutsutulla orilla riitti potentiaalia ja liikkeitä aina vaativaan B:hen asti, mutta se menestyi kuitenkin parhaiten helpoissa luokissa. Kilpailu-uransa jälkeen se jäi siitoskäyttöön saaden tiedettävästi ainakin kymmenen varsaa.
Isänisänisä Fjernstyring oli monipuolinen kilpailukaveri ja luonteeltaan melkoinen sisupussi. Ruunihallakko ori syntyi pienellä ratsastuskoululla Ruotsin laitamilla. Siellä se sai ratsukoulutuksen ja orista kaavailtiin ruunattuna tuntihevosta, mutta ratsastuskoulun vilkas elämä ei sopinut sille. Verneriksi kutsuttu ori myytiin eteenpäin junioriratsastajalle Suomeen. Pari kilpaili ja valmentautui aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksessa.
Isänisänemä Lyrisk Sang oli suomalaissyntyinen valkohallakko tamma. Se kiersi eniten näyttelyissä hyvällä menestyksellä ja tamma kantakirjattiinkin Norjassa toisella palkinnolla. Luonteeltaan rauhallinen ja kiireetön tamma kiersi toisinaan myös seurakilpailuissa, sillä vaikka siitä ei kisatykkiä tullutkaan, tapahtumat toivat mukavaa vaihtelua arkeen. Tamman omistajan kiinnostuttua kasvattamisesta Lyrisk Sangista tuli tämän kantatamma.

Isänemä Vindmølle oli Suomessa syntynyt ruunihallakko tamma. Sillä oli vilkas mielikuvitus ja tamma antoikin kerta toisensa jälkeen ihmettelemisen aihetta, kun se onnistui aina avaamaan kaikki solmut ja lukot. Kerran kilpailupaikalla tamma onnistui jopa saamaan suitset pois päästään, sekä aiheuttamaan pientä kaaosta tapahtumapaikalla. Kotoisamin Vindyksi kutsuttu tamma kilpaili useasti sijoittuen kouluratsastuksessa ja pienehköillä rataesteillä. Ratsastuslajien lisäksi sitä on nähty kilpailemassa myös valjakkoajossa. Tamma varsoi vanhoilla päivillään kolmesti.
Isänemänisä Vindstøt oli ruunihallakko ori, joka pyöri aikanaan aktiivisesti näyttelyissä. Nuorena siitä kaavailtiin myös kilparatsua, mikä saatiin kuitenkin unohtaa orin loukattua jalkansa riehuessaan. Vindstøtin jalka parani harrastekäyttöiseksi ja se myytiin kotiin, joka oli kiinnostuneempi näyttelyissä käymisestä. Näyttelymenestyksensä ansiosta orilla oli kysyntää jalostuksessa ja se sai jälkikasvua kuuden varsan verran.
Isänemänemä Seierslyst etsi kauan pysyvää kotiaan maailmaa matkaten. Sen syntymämaa ei ole tiedossa ja aikoinaan sen puhdasrotuisuutta epäiltiin. Kuusivuotiaana tamma asui Saksassa asti, josta se päätyi Ruotsin kautta Suomeen asumaan. Tällöin saatiin selvitettyä sen kasvattaja ja vanhemmat ja vahvistettua tamman olevan puhdas vuonohevonen. Ystävällinen tamma eli loppuelämänsä Suomessa rakkaana harrasteratsuna.

Emä Rävgryts Kaja on kaunis punahallakko tamma. Luonteeltaan hieman ujo ja vetäytyvä Kaja vietti nuoruutensa useissa kodeissa, jonka jälkeen se päätyi myyntitallille Pohjois-Ruotsiin. Brynhildiin muutettuaan tammasta kuoriutui kuitenkin sosiaalinen ja osaava kilpailukaveri. Se viihtyy parhaiten tuttujen ihmisten, hevosten sekä rutiinien ympäröimänä, jolloin se uskaltaa ottaa asiat rennommin. Kajan kanssa ollaan kilpailtu pääasiassa valjakkoajossa erinomaisella menestyksellä. Se on kilpaillut toistaiseksi vaativissa luokissa, mutta tamman kapasiteetin uskotaan riittävän vaikeisiinkin luokkiin asti.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Gustaf on suhteellisen korkea, mutta kuitenkin melko sirorakenteinen vuonohevosori, joka vaikuttaa edelleen kasvattajansa luona Pohjois-Ruotsissa. Nuorempana ori pyöri jonkin verran näyttelyissä kuitenkaan kummempaa menestystä saavuttamatta, sillä useiden tuomarien mukaan sen rakenne oli turhan sporttimallinen. Sen sijaan punahallakko ori on osoittanut kykynsä valjakkoajossa, jossa se on kerännyt paljon sijoituksia ja menestynyt aina mestaruuskilpailuissakin asti. Omistajan sanojen mukaan Gustafin kanssa on vaikea olla tulematta toimeen.
Emänemä Dahlbäcks Kajsa on syntynyt ja kasvanut Tukholman lieppeillä, josta se on myyty peruskoulutettuna yksityiskäyttöön Pohjois-Ruotsiin. Kajsa on kilpaillut nuorempana pääasiassa valjakkoajossa, mutta sitä on nähty jonkin verran myös koulu- ja estekilpailuissa vaihtelevalla menestyksellä. Kuitenkin jo 9-vuotiaana sen toinen etujalka alkoi oireilla pahasti, eikä se kestä enää lainkaan raskasta käyttöä. Kuntouduttuaan ruunihallakko tamma myytiin eteenpäin pienelle vuonohevostallille, jossa se toimii siitostammana ja perheen lasten ratsuna.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1936.99
Tahti ja irtonaisuus 426.21
Tarkkuus ja ketteryys 1977.51

Valjakkoajossa 3914.5 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 8).
Kouluratsastuksessa 2363.2 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 5).

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Villak (s. 08.03.2015), emä Brynhild Smilla
nvh-o. Brynhild Valør (s. 16.07.2015), emä Lykkelig Granja
nvh-o. Brynhild Valthjof (s. 15.10.2015), emä Ingebjørg
nvh-o. Brynhild Valbjørn (s. 27.10.2015), emä Thorhilda

cup-sijoitukset

  31.08.2015 - KRJ-Cup - Aittohaara - helppo B - 22/338

menestys

VVJ-I -palkittu marraskuun 2015 tilaisuudessa pistein
5 + 40 + 22 + 18 + 15 = 100p

valmennukset ja päiväkirja

25.04.2015 Päiväkirjamerkintä - nuoret poniorit esteopissa

Lauman nuoret poniorit Olaf ja Vidar pääsivät ensimmäistä kertaa hyppäämään irtona pieniä esteitä. Kuja oli molemmille ennestään tuttu, sillä ne olivat molemmat päässeet tutustumaan siihen useita kertoja maapuomien merkeissä. Orit pääsivät muistelemaan tehtävää ensin pari kertaa pelkkien puomien kanssa, kunnes niitä korotettiin mataliksi ristikoiksi. Olaf ja Vidar olivat niin tohkeissaan päästessään rymyämään keskenään, etteivät ne olleet huomata esteiksi muuttuneita puomeja. Muutaman uusintayrityksen jälkeen ne innostuivat kujasta enemmän kuin toistensa näykkimisestä ja alkoivat keskittyä itse tehtävään. Olafin hyppytavassa ei ollut kehumista ja pieni valkohallakko poniori juoksikin mieluummin tukka putkella kujan läpi. Punahallakko Vidar näytti puolestaan katsovan, minne jalkansa laittoi. Lopuksi otinkin Olafin kiinni ja päästin Vidarin hyppäämään pystyksi korotetun pikkuesteen yksin. Ori oli tehtävästä selvästi innoissaan, mutta suoritti sen kuitenkin maltillisesti. Vaikka molemmat tulevat selvästi valjakkoajoon painottuneista suvuista, on Vidarin isä Vatte kuitenkin varsin monitoiminen ratsu, josta hyppykyvytkin epäilemättä tulevat. Eiköhän tulevaisuudessa sekä Olafista että Vidarista saada vielä ratsujakin ainakin helpoille tehtäville asti.


10.05.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik

Nuoret kasvattiorimme Vidar ja Glitne ovat hiljalleen aloittaneet kilpailu-uraansa parivaljakkona. Vaikka aluksi pelkäsinkin, ettei orien yhteistyö toimisi niiden luonne-erojen vuoksi, sain huomata erilaisten luonteiden täydentävän toisiaan hyvin. Kun hyvä ystäväni, valjakkovalmentaja Lilbeth Rönvik saapui valmentamaan Vidaria ja Glitneä, ihmetteli hänkin valintaani alkuverryttelyn aikana. Energisessä Glitnessä tuntui olevan taas virtaa kuin pienessä kylässä, kun taas maltillisempi Vidar meinasi lähteä laiskottelulinjalle. Lili luotti kuitenkin arvostelukykyyni ja ryhtyi suunnittelemaan tehtävää, jolla Glitneä saataisiin keskittymään paremmin olennaiseen ja Vidaria puolestaan heräteltyä tähän päivään.

Lopulta yhteisen sävelen löytäminen ei ottanut kauaa aikaa. Ongelmat hälvenivät heti, kun sain Glitnen kuulolle ja kulkemaan haluamaani vauhtia. Sen myötä myös Vidar asettui ja kulki Glitnen rinnalla tämän tahtiin. Alun taivuttelu- ja siirtymäharjoitusten jälkeen Lili suunnitteli meille pienen radan tarkkuuskoetta mukaillen, jolla nuoret orit saivat tuntumaa pienen radan suorittamiseen. Valmennuksen aikana kävi ilmi, että meillä oli vielä paljon treenattavaa paitsi Glitnen kuuliaisuudessa, myös suorissa linjoissa. Ponioreilla oli taipumus lähteä haahuilemaan pitkillä linjoilla ja niiden suoruus tuotti vielä haasteita. Kaikesta huolimatta saimme myös hyvää palautetta, sillä nuoresta iästään huolimatta niiden koulutus oli jo varsin hyvällä mallilla ja ne esittivät paikoittain mukaviakin liikkeitä. Loppuverryttelyn aikana Lili antoi rakentavaa palautetta valmennuksesta ja jätti minulle mietittävää koulutuksen jatkoa ajatellen. Valmennuksesta innostuneena ryhdymme varmaan keskittymään Glitnen ja Vidarin kanssa toistaiseksi erityisesti tarkkuuskokeen asioihin.


24.07.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lotte Söderlund

Tänään pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan, poniorit auton perään ja lähdimme ajamaan naapurikuntaan Lotte Söderlundin valmennukseen. Olin kuullut valmentajasta paljon ristiriitaisiakin mielipiteitä, mutta pääasiassa häntä tunnuttiin pitävän tiukkana, mutta kuitenkin erittäin osaavana valmentajana. Valjakkoajo ei ollut Loten omin laji, mutta hän oli kilpaillut lajissa jonkin verran kouluratsastuksen ohessa. Hän järjesti omalla kilpatallillaan pienen ryhmävalmennuksen, johon oli mahtunut minun lisäkseni mukaan kaksi muuta parivaljakkoa. Vaikka ehdin pelätä Glitnen ja Vidarin näyttävän naurettavilta pörröponeilta hienojen puoliveristen joukossa, osoittautui pelkoni turhaksi. Meidän lisäksemme mukana oli nimittäin knabstrup- ja shetlanninponivaljakot, joten vaihteen vuoksi me emme edes olleet pienimmästä päästä!

Valmennuksen alussa Lotte seurasi vierestä valjakkojen kulkua, jonka jälkeen hän ohjeisti meidät pujottelutehtävälle, johon kuului erilaisia linjoja, taivutuksia ja siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Tehtävän tarkoituksena oli saada ponit taipumaan ja tulemaan avuille. Aluksi minulla oli iskeä epätoivo Glitnen kanssa, joka kohelsi menemään vilkuillen jatkuvasti vieraita hevosia ja tuntematonta ympäristöäkin. Näkipä se kentän vieressä jonkin sortin mörönkin, jota se väisti lennokkaalla sivuloikalla. Tästä Vidar ei pitänyt yhtään ja myös se alkoi pälyillä ympärilleen. Ties mitä tumpeloita Lotte kuvitteli meidän olevan, mutta hän ohjeisti minulle selkeästi, miten korjata omaa toimintaani ja saada Glitneä kuulolle.

Hiljalleen sitkeä työskentely alkoi tuottaa tulosta. Seuraavalle tehtävälle siirtyessämme Glitne tuntui jo samalta kuin kotioloissakin ja myös Vidar alkoi päästä tehtävistä jyvälle. Viimeisenä tehtävänä harjoittelimme lisäyksiä ravissa ja laukassa, mikä oli Vidarin kompastuskivi niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Vieraasta tilanteesta johtuen se oli onneksi virkumpana kuin kotioloissa tavallisesti ja se kulki paikoittain ihan mukavastikin Glitnen rinnalla. Eron orien askelissa huomaa kuitenkin helposti, mistä myös Lotte huomautti minulle. Hänen mukaansa Glitne toimisi luultavasti paremmin toisenlaisen hevosen parina, mutta omasta mielestäni Vidar ja Glitne tulevat hyvin juttuun keskenään, jonka lisäksi maltillinen Vidar myös rauhoittaa Glitnen menoa. Kaikkiaan valmennuksesta jäi kuitenkin hyvä mieli, enkä poissulje lainkaan ajatusta tulla joskus uudelleen Loten valvovan silmän alle.


20.11.2015 Päiväkirjamerkintä - kuulumisia

Poniherra Vidar täytti vastikään hienot kahdeksan vuotta. Vaikka tavanomaisesti meillä käykin laatuarvosteluissa jo huomattavasti vanhemmat ponit, alkaa Vidar olla jo siinä kunnossa, että se voisi pyörähtää valjakkoajon ja kouluratsastuksen laatiksissa, jossa myös sen isä Vatte on vasta palkittu. Vidarin ja Glitnen kilpailu-ura saatiin hyvin purkkiin ja parhaimmillaan orit saavuttivat todella hienojakin tuloksia nuoresta iästään huolimatta. Vidar on saanut tähän mennessä jälkikasvua kolmen orivarsan verran. Vanhimmat Villak ja meille kotiin jäänyt Valør ovat pärjänneet hyvin valjakkoajossa ja odotukset erityisesti Valørin kohdalla ovatkin korkealla. Nuorimmainen Valbjørn on vielä nuori ja lähti harrastekotiin, mutta uskon silläkin olevan potentiaalia niin valjakkoajoon kuin kouluratsastukseenkin. Vidarista on suunnitteilla vielä ainakin yksi varsa, mutta sen astutus menee luultavasti tuonnemmaksi laatiskiireiden vuoksi.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief