† Brynhild Gleidr 21.05.2013 - 11.07.2018
|
VVJ-I, YLA1 |
Ensimmäinen Brynhild -kasvattajanimen alle syntynyt orivarsa on täyttänyt monin tavoin siihen suunnatut odotukset, vaikka sen kanssa ei aina ollakaan päästy helpoimman kautta. Tosin omapa oli valintani: jopa vuonohevosten mittakaavalla erittäin itsepäinen tamma ei välttämättä ollut loistavin valinta yhdeksi kantatammaksi. Vaikka toista toivoinkin, ruunihallakko orivarsa peri vahvasti emänsä Sandvikan omapäisen luonteen. Hienot liikkeet ovat puolestaan ehdottomasti perua sen isältä Høstfargerilta, jolla on takanaan mittava ura niin valjakkoajossa kuin este- ja kouluratsastuksessakin. Jostain aivan muualta löytyi vielä matkaan roppakaupallinen poninvinkeitä ja ikuista ylimääräistä energiaa, jota tässä poniorissa riittää kuin pienessä kylässä.
Geir saattaa vaikuttaa ensisilmäykseltä suloiselta ja leppoisalta pörröponilta, mutta kuoren alta paljastuu kuitenkin ikuisella pöllöenergialla varustettu itsepäinen vuonohevosori. Geirin päättäessä jotain sen mieltä ei ole enää helppo muuttaa, minkä vuoksi sen kanssa saakin olla usein väittelemässä esimerkiksi halutusta kulkusuunnasta. Karsinassa Geir turhautuu helposti, eikä se malttaisi millään seistä aloillaan viittä minuuttia pidempään, mikäli ympärillä pyörii muita ihmisiä ja hevosia. Orin keskittyminen herpaantuukin usein olennaisesta tallin muihin tapahtumiin tai kisaamiseen naapurikarsinan asukkaan kanssa. Vaikka Geir ei aina olekaan helppo käsiteltävä, se on kuitenkin ystävällinen ja kunnioittaa ihmisiä.
Kuten arvata saattaa, ei orin levottomuus ja innokkuus katoa minnekään ratsastaja selässäkään. Ennen tarkempaa työskentelyä sen onkin hyvä antaa juosta enimmät höyryt juoksuttamalla liinassa tai irti. Ratsastaessa Geir saattaa hermostua epämääräisistä avuista ja sen kanssa pärjäävätkin parhaiten rauhalliset, mutta kuitenkin jämäkät ratsastajat. Vanhempiensa tavoin Geirin vahvuuksiin kuuluu valjakkoajo, jossa se toimii hyvin niin yksin kuin parinkin kanssa. Erityisen hyvin se on pärjännyt maasto-osuudella, sillä aukeilla alueilla ja maastossa liikkuminen on ehdottomasti ruunihallakon orin mieleen. Vaikka Geiriä onkin kilpailuissa muistutettava keskittymisestä olennaiseen, on se kuitenkin lopulta erittäin motivoitunut kilpailukaveri lajiin kuin lajiin.
i. Høstfarger nvh, rnhkko, 143cm VVJ-II, YLA2 |
ii. Geitrams nvh, pnhkko, 148cm |
iii. Eidfjord Thor nvh, rnhkko, 143cm |
iie. Valmue nvh, rnhkko, 143cm | ||
ie. Kulde Frøken nvh, rnhkko, 138cm |
iei. Heldig Stjerne nvh, rnhkko, 143cm | |
iee. Sørreisa II nvh, rnhkko, 143cm | ||
e. Sandvika nvh, rnhkko, 140cm VVJ-I, YLA1 |
ei. Væring Hjalte nvh, rnhkko, 143cm |
eii. Bamsen nvh, rnhkko, 143cm |
eie. Skreppeblakka nvh, rnhkko, 143cm | ||
ee. Ashild NOR nvh, rnhkko, 141cm |
eei. Møds Hårfager nvh, rnhkko, 143cm | |
eee. Grolinde Rivet nvh, rnhkko, 143cm |
Isä Høstfarger on vaikean menneisyytensä vuoksi epäluuloinen ja hieman sulkeutunut vuonohevosori. Kun sen kuitenkin voittaa puolelleen, tekee ori mitä tahansa siltä vain pyydetäänkään. Tuttavallisemmin Remiksi kutsuttu ruunihallakko ori on kilpaillut menestyksekkäästi painotuslajissaan valjakkoajossa, sekä este- ja kouluratsastuksessa. Kilpailu-uransa jälkeen se palkittiin yleislaatuarvostelun elokuun 2014 tilaisuudessa toisella palkinnolla. Remi on tarjolla myös tallin ulkopuoliseen jalostukseen ja se on toistaiseksi saanut viisi varsaa, jotka kaikki ovat päässeet kilpailemaan isänsä jalanjäljissä.
Emä Sandvika on elävä esimerkki jokaisen tallin kauhukuvasta: jääräpäisestä ahmatista, joka tekee häpeilemättä kaikkensa saadakseen ruokaa. Pohjimmilaan kuitenkin ystävällinen ruunihallakko vaatiikin napakan käsittelijän, joka uskaltaa palauttaa tamman maanpinnalle. Sandvika ei ole kummoinen ratsu, eikä se ole kilpaillut este- ja kouluratsastuksessa kuin harvakseltaan keräten kuitenkin jokusia sijoituksia helpoista luokista. Valjakkoajettavana tamma on kuitenkin varmajalkainen ja kylmäpäinen suorittaja ja sijoituksia sille onkin kertynyt valjakkoajosta lähes 60 kappaletta.
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Geir on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa. |
jälkikasvu
nvh-o. Brynhild Gustav (s. 24.09.2013), emä Elin av Rågkross |
cup-sijoitukset
30.09.2013 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - noviisi - 5/37 |
menestys
YLA1 -palkittu marraskuuun 2014 tilaisuudessa pistein
VVJ-I -palkittu tammikuun 2015 tilaisuudessa pistein |
Valjakkoajo (VVJ) - 42 sijoitusta, joista 10 voittoja | ||
13.09.2013 - Salpicar - noviisi - 3/23 16.09.2013 - Salpicar - noviisi - 2/23 01.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 1/40 07.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 4/40 10.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 5/40 12.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 5/30 15.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 5/30 16.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 5/30 20.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 5/30 23.10.2013 - Brynhild - noviisi - 1/25 23.10.2013 - Brendan - noviisi - 2/50 26.10.2013 - Salpicar - noviisi - 1/31 26.10.2013 - Brynhild - noviisi - 1/25 27.10.2013 - Breandan - noviisi - 7/50 |
08.11.2013 - Fiktio - vaativa - 3/17 13.11.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 4/40 12.11.2013 - Breandan - vaativa - 3/25 21.11.2013 - Breandan - vaativa - 4/25 22.11.2013 - Breandan - vaativa - 1/25 24.11.2013 - Breandan - vaativa - 2/25 26.11.2013 - Breandan - vaativa - 5/25 27.11.2013 - Breandan - vaativa - 5/25 13.12.2013 - GL Sporthorses - vaativa - 4/18 19.12.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 1/26 24.12.2013 - Fiktio - vaativa - 3/14 28.12.2013 - Jindabyne - vaativa - 1/19 29.12.2013 - Fiktio - vaativa - 3/14 03.01.2014 - Brynhild - vaativa - 4/18 |
24.03.2014 - Aaltolan tila - vaativa - 3/30 25.03.2014 - Konkkaronkka - vaativa - 4/34 26.03.2014 - Sigma Friesians - vaativa - 4/17 28.03.2014 - Aaltolan tila - vaativa - 5/30 29.03.2014 - Konkkaronkka - vaativa - 2/34 29.03.2014 - Sigma Friesians - vaativa - 1/17 03.04.2014 - Konkkaronkka - vaativa - 3/40 06.04.2014 - Konkkaronkka - vaativa - 4/40 07.04.2014 - Konkkaronkka - vaativa - 1/40 09.04.2014 - Breandan - vaativa - 1/15 12.04.2014 - Breandan - vaativa - 3/15 30.04.2014 - Dei - vaativa - 2/26 13.04.2014 - Huvitus - vaativa - 3/26 14.04.2014 - Huvitus - vaativa - 5/26 |
Kouluratsastus (KRJ) - 21 sijoitusta, joista 3 voittoja | ||
12.10.2013 - Mauride - helppo C - 5/40 13.10.2013 - Mauride - helppo C - 6/40 23.10.2013 - Fiktio - helppo C - 3/40 26.10.2013 - Fiktio - helppo C - 1/40 10.11.2013 - Cresendo - helppo C - 7/50 23.11.2013 - Fiktio - helppo C - 2/40 12.01.2014 - Ginger - helppo C - 2/38 |
10.02.2014 - Mewian Welsh - helppo C - 5/50 13.02.2014 - Riiviöt - helppo C - 2/50 14.02.2014 - Riiviöt - helppo C - 7/50 14.02.2014 - Satulinna - helppo C - 1/30 15.02.2014 - Fiktio - helppo C - 6/40 16.02.2014 - Vaapukka - helppo C - 4/40 16.02.2014 - Mewian Welsh - helppo C - 6/50 |
22.02.2014 - Vaapukka - helppo C - 4/40 24.02.2014 - Fiktio - helppo C - 1/40 26.02.2014 - Vaapukka - helppo C - 6/40 27.02.2014 - Fiktio - helppo C - 2/40 03.03.2014 - Brynhild - helppo C - 2/40 07.03.2014 - Rhonwen - helppo C - 4/40 08.03.2014 - Nerian - helppo C - 2/40 |
Esteratsastus (ERJ) - 21 sijoitusta, joista 7 voittoja | ||
28.10.2013 - Moana Part Breds - 60cm - 1/40 25.11.2013 - Cresendo - 50cm - 1/50 25.11.2013 - Cresendo - 60cm - 3/50 27.11.2013 - Cresendo - 60cm - 4/50 10.01.2014 - Koston sh:t - 60cm - 1/50 31.01.2014 - Sahne Stud - 60cm - 4/31 05.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 5/30 |
13.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 5/30 13.02.2014 - Stewart - 60cm - 4/30 17.02.2014 - Stewart - 60cm - 4/30 19.02.2014 - LAC - 60cm - 5/40 19.02.2014 - Brynhild - 60cm - 5/40 20.02.2014 - LAC - 60cm - 3/40 23.02.2014 - LAC - 60cm - 5/40 |
04.03.2014 - Hiprakka - 50cm - 1/30 07.03.2014 - Trushes - 60cm - 5/30 09.03.2014 - Hiprakka - 60cm - 3/30 10.03.2014 - Rhonwen - 60cm - 5/40 11.03.2014 - Trushes - 50cm - 5/30 12.03.2014 - Trushes - 60cm - 3/30 13.03.2014 - Hiprakka - 60cm - 4/30 |
Syyskuun vaihteen kunniaksi päätimme lähteä tallityöntekijöidemme kanssa yön mittaiselle vaellukselle Daletindin suuntaan. Mukana oli jos jonkinlaista kassia ja pussia, sillä tarvitsimme myös välineet tarhojen rakentamiseen yötä varten. Eläkeikää hipova tallimestarimme, joka jäi kotiin vahtimaan muita hevosia, naureskelikin meidän karkaavan loppuiäksemme sillä tavaramäärällä. Lähdimme matkaan vuonisorien Hakonin, Remin ja Geirin, sekä tammojen Eirinin, Vikan ja Kamin voimin. Nuorimmaiset Geir ja Kami olivat mukana oppimielessä, kun taas esimerkiksi vaellustallilta ostettu Vika oli jo vanha konkari. Itse johdin porukkaa Hakonin kanssa, joka fiksun luonteensa puolesta sopi hyvin porukan pääksi, kun taas tallityöntekijämme Stina piti perää Eirinin kanssa. Yövyimme Daletindin toisella puolen pienessä retkituvassa ja hevoset saivat tarhata kahdessa porukassa pienen matkan päässä toisistaan. Ehdimme pelätä ettei Remi pysyisi aidoissa, mutta onneksi hevosille oli varattu tarpeeksi syötävää yön ajaksi ja kaikki löytyivät aamulla sieltä mistä niiden pitikin. Paluumatkalla kiersimme vuoristoreitin kautta, josta hevoset saivat hyvää lihasjumppaa ja retkikunta pääsi ihailemaan kuvankauniita maisemia. Kotiin palasimme paria tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta retkeläisiä kiireinen ilta ei jaksannut haitata ihanan vaelluksen jälkeen.
Olin ottanut päivän tavoitteeksi saada Geir kunnolla avuille ja keskittymään normaalia pidemmillä valjakkoajoharjoituksilla. Lähtökohdat siihen eivät olleet kovinkaan kummoiset - pelkästään matkalla tallista maastoon meillä oli ollut erimielisyyksiä kulkusuunnasta ja ori vaikutti erittäin ärsyyntyneeltä voittooni. Lähdimme kuitenkin liikkeelle tehden reippaan ravilenkin verryttelyksi maastossa. Geir piristyi silmissä päästyään juoksemaan maastoon, vaikka se olisi jo heti alkuun vaihtanut askellajin mieluusti laukalle. Lenkin jälkeen palasimme tallin lähelle, jonka läheisyyteen kestävyyskokeen esteet oli koottu. Aloitimme helpolla harjoituksella kiertäen ravissa puunrunkoja pujottelumaisella tehtävällä. Yllätyin positiivisesti Geirin keskittymiskyvystä, ori nimittäin kuunteli hyvin apujani ja kääntyi pääasiassa moitteettomasti. Edellisen kerran pujotteluharjoituksen saldo oli nimittäin apujen vastaanotto reilulla viiveellä vielä loppuakin kohden - harjoittelumme tämän suhteen oli selvästi tuottanut tulosta. Annoin orin pitää pienen hengähdystauon ja ohjasin sen kohti metsänreunaa, jonne oli rakennettu vesiesteemme. Kootessani jälleen ohjia Geir ei osoittanut minkäänlaisia väsymyksen merkkejä, vaan olisi lähtenyt mielellään heti liikkelle. Ohjasin orin kuitenkin vesiesteelle, ajatuksena ajaa sen läpi muutaman kerran. Kuten olin osannut odottaakin, ori pysähtyi veteen alkaen kuopia sitä jaloillaan - siinä missä joidenkin ongelmana oli pelko vettä kohtaan, oli meillä turhankin kovasti siitä pitäminen. Patistin orin liikkeelle ja tulimme vesiesteen muutaman kerran läpi käynnissä ja ravissa. Lopulta kävimme vielä lyhyen lenkin maastossa ja lopetimme harjoitukset.
Lähdimme tänään Viivin ja Geirin kanssa työskentelemään ihan perusjuttujen eli siirtymien parissa. Alkuverryttelyssä ratsukko sai etsiä itselleen sopivimman tempon niin, että aluksi kehotin Viiviä ratsastamaan oriaan hieman pohkeen eteen, josta sitten pikkuhiljaa ottamaan sitä enemmän kiinni puolipidätteiden avulla. Geir tuntui suhteellisen reippaalta, joten sitä ei tarvinnut kahdesti käskeä liikkumaan. Pian Viivi saikin tehdä jo muutamia pidätteitä ja pyytämään orilta muutakin kuin vain eteenpäin kipittämistä. Tästä kehotin ratsukkoa tekemään muutamia siirtymiä tietyissä pisteissä ravista pysähdykseen, mistä taas takaisin raviin. Pysähdysten kanssa oli aluksi hieman ongelmia, sillä Geir ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Kärsivällisen odottelun ja rauhallisen korjaamisen myötä tämä kuitenkin onnistui ja ori sai palkkioksi lähteä liikkeelle takaisin raviin. Muutamien toistojen jälkeen tehtävässä ei tuntunut enää olevan mitään ongelmaa. Muutamilla kerroilla Viivi sai tehdä pysähdyksen lisäksi myös peruutuksen, josta sitten lähteä mahdollisimman vähillä väliaskelilla takaisin raviin. Tämän lisäksi teimme muutamia temmonlisäyksiä keskihalkaisijalla, joiden aikana Geir todella kivasti pidensi askeltaan. Ravityöskentelyn jälkeen kehotin Viiviä nostamaan laukan, jonka kanssa työskentelemään aluksi samalla tavalla kuin ravinkin, sopivaa tempoa etsien. Kun orille löytyi mukavan pyörivä laukka, sai Viivi tehdä siitä aina joitakin siirtymiä keskiympyrän aikana harjoituslaukasta rauhalliseen ja rentoon raviin, josta sitten taas uusi laukannosto. Tämä tehtävä meinasi vähän kuumentaa oria, joten Viivi sai laittaa kaiken kärsivällisyytensä peliin, jotta siirtymät pysyisivät tasaisina ja varmoina. Kehotin häntä luottamaan siirtymissä enemmän istuntaansa, sillä herkistyttyään ori kuunteli sitä hidastuksissa yllättävän tarkasti. Lopuksi ratsukko sai siirtyä laukasta kevyeeseen raviin ja rentoihin loppuverkkoihin. Todella kiva ja tasaisesti sujunut valmennus tältä ratsukolta!
Geirin kanssa on viimeaikoina treenattu todella aktiivisesti erityisesti valjakkoajossa ja koulupuolella. Vaikka alku eloisan vuonispojan kanssa ei ollutkaan järin lupaava, on työn tulos alkanut hiljalleen näkyä. Sijoituksia onkin kertynyt kuluneen talven aikana mukavasti ja menestys alkaa jo olla tasaisen varmaa. Onneksi Geir takaa kuitenkin, ettei hyvästä ratsastettavuudestakaan huolimatta kilpailureissut ole tasaisen samanlaisia. Eilisissä koulukilpailuissa poniori päätti nimittäin pistää oman shown pystyyn suuri ennen radalle menoa. Pukittelevan ponin selässä ei tullut mieleenkään, että koulusuoritus olisi voinut mennä hyvin, mutta mokomahan kunnostautui yhtäkkiä radalle mentäessä. Lopulta en olisi voinut olla ponista ylpeämpi - sijoituimme nimittäin viidestäkymmenestä ratsukosta viidenneksi!
Olin uutena vuotena lupaillut Viiville pitäväni hänelle "valmennuksen" (ikään kuin minulla olisi siihen valmiudet - kaukana ovat teini-iän kisavuodet), joten lähdin mielelläni auttamaan, kun hän pyysi minua vilkaisemaan nuorta oriitaan. Lofooteilla ei turhan moni valmentaja asu, joten kai tällaisen harrastelijankin apu kelpasi.
Viivi lämmitteli Geiriä Brynhildin kentällä tekemällä voltteja ja ympyröitä käynnissä ja ravissa. Aamupäivän sää ei ollut kovin kummoinen. Harmaat pilvet masensivat mielen ja loskainen maa kasteli sukat. Kovat tuulenpuuskat saivat lehtipuiden paljaat oksat huojumaan, mikä sai ratsun säpsähtelemään silloin tällöin. Viivi oli kuitenkin juoksuttanut oriista turhan energian pois ennen ratsaille nousua, joten en uskonut viimasta koituvan suurempia ongelmia.
Heittelin harjoitusehdotuksia ja kävin laittamassa tötsiä sinne missä niitä tarvittiin. Sitten istuin kentän laidalle seuraamaan. Tunnin kulku oli seuraava: Alkuverryttelyn jälkeen ravissa, käynnissä ja laukassa erilasia pyöreitä teitä. Viivi ja Geir aloittivat ympyröillä, ja siirtyivät sitten kolme- ja viisikaarisiin kiemurauriin. Lopussa he harjoittelivat vielä oikeaoppista pysäytystä ja peruutusta.
Loppuverryttelyn (ravissa kiemurauraa) aikana kerroin omia mietteitäni. Ratsastus oli sujunut suhteellisen tasaisesti, mutta ori ei taipunut oikealle yhtä hyvin kuin vasemmalle. Huomautin Viiville hänen nojaavan liikaa vasemmalle, ja ehdotin tätä osasyyksi Geirin kankeudelle. Totesin myös, että vaikka Geiriltä löytyy kankkulihaksia, ei se näyttänyt käyttävän niitä mielellään. Lopuksi, Viivin viedessä oriita talliin, keksimme yhdessä mielekkäitä lisäharjoituksia kaksikolle. Taisinpa oppia itsekin jotain!
Normaalisti valmennuksissani kävi pääasiassa korkeasti koulutettuja puoliverisiä, joten hauskan poikkeuksen sääntöön toivat honeythiefin vuonohevospari Geir ja Nuutti. Poniorit meinasivat vieraaseen ympäristöön saavuttuaan käydä hieman kierroksilla, mutta alkuverryttelyn aikana honeythief sai parivaljakkonsa ruotuun. Halusin aluksi nähdä kuinka pari liikkui, joten aloitimme valmennuksen helpolla siirtymis- ja temmonmuutostehtävällä. Orit tekivät kyllä kaiken mitä niiltä pyydettiin, mutta samanaikaisesti niiden keskittyminen uhkasi jatkuvasti lipsua kaikkeen epäolennaiseen - aina ohimennen Geir yritti innostaa pariaan leikkiin, kun taas Nuutti vilkuili tallipihamme suuntaan. Ohjeistin honeythiefiä käyttämään apujaan napakammin ja siten, että vuonohevospojat eivät ehtisi työnteon ohella keskittymään muuhun.
Ravi- ja laukkaverryttelyjen jälkeen siirryimme eräänlaisen pujottelutehtävän pariin. Olin asettanut kartiopareja ympäri kenttää ja valjakon tuli suoriutua radasta kaatamatta ainuttakaan kartiota. Sijaintien vuoksi neuvoin honeythiefiä kiinnittämään erityistä huomiota käännöksiin ja niiden ennakointiin. Radalla oli pari tiukkaakin mutkaa, joissa molempien orien keskittyminen oli tärkeää. Valjakko tuli tehtävän kerran käynnissä, jotta rata tuli kaikille tutuksi. Sen jälkeen ohjeistin heitä tulemaan saman ravissa ja lopuksi osa radasta tultiin myös laukassa. Loppua kohden honeythief onnistui saamaan erityisesti Nuutin kulkemaan todella hienosti. Käännökset onnistuivat orilta erinomaisesti ja viimeisillä suorituskerroilla se oli täysin ohjastajansa avuilla. Myös eloisampi Geir alkoi loppua kohden luovuttaa ja ottaa mallia paristaan, mutta parivaljakon yhteistyössä on silti vielä parantamisen varaa. Vuonohevoset osoittautuivat kuitenkin yllättävänkin näppärän näköisiksi valjakkoponeiksi, vaikka olenkin keskittynyt lähinnä sirompiin hevosrotuihin.
Treenikiireiden lomassa on hyvä muistaa heittää välillä aivot narikkaan ja lähteä maastoon! Tämä toteutettiin taas Geirin kanssa sanan varsinaisessa merkityksessä - lähdimme nimittäin liikenteeseen täysin varusteitta pelkän kaulanarun varassa. Kyseessä ei välttämättä ollut paras ideani, kun puhe on höselöstä ja levottomasta vuonisorista, mutta hengissä siltäkin lenkiltä selvittiin. Pieniltä neuvotteluhetkiltä ei kuitenkaan vältytty, sillä Daletindin suuntaan käännyttyämme vastaan leijaili suuri ja pelottava muovipussi. Pienen kyläkaupan tylsän valkoinen muovipussi oli ponin kauan etsimä syy lähteä villiin pukkilaukkaan, mutta onnistuin hillitsemään Geirin vauhdin pienestä laukkapyrähdyksestä huolimatta. Tämän jälkeen oli tietysti turha odottaa rentoa ja rauhallista ratsua, sillä loppumatkan Geir kyttäili kaikkea mahdollista ja mahdotonta aina huojuneista puista suuriin kiviin. Saimme kuitenkin pidettyä vauhdin suurimmilta osin käynnissä ja palasimme tallille yhtä matkaa.
Ohjastaja oli juuri taluttanut hallakon poninsa suurelle nurmikentälle minun saapuessani paikalle. Orilla oli jo valjaat päällä ja kärrytkin perässä. Kävin vaihtamassa ohjastajan kanssa muutaman sanan ja totesimme yhteistuumin, että tänään harjoiteltaisiin kouluohjelman tarkkaa suorittamista. Niinpä ohjastaja hyppäsi kärryille ja ohjeistukseni mukaan verrytteli Geiriä ensin käynnissä vapaalla ohjalla, jonka jälkeen ravi-käynti siirtymiä. Geir tuntui olevan hieman tympääntynyt ja protestoikin huitomalla ilmaa räväkkäästi hännällään ja takajaloillaan. Sen lihakset tuntuivat jo lämmenneen, joten opastin ohjastajaa tehostamaan työskentelytahtia ja tekemään paljon ympyröitä. Geir yritti hieman potkaistakin käskyjen tiukentuessa, joten kehoitin ohjastajaa olemaan entistä tiukempi. Ympyröiden pikkuhiljaa luonnistuessa pyysin tekemään ympyröiden sijasta voltteja ja suorilla pätkillä käynti-ravi siirtymiä. Geir luovutti jo mielellään ohjat honeythiefille ja yhteistyö alkoi pelittää kauniisti. Voltit olivat tarkasti suoritettuja ja symmetrisiä. Valmennuksen loppuun kehoitin tekemään vielä muutaman laukkasiirtymän suoralla uralla. Geir suoritti nämäkin ilman protestointeja, joten valmennus oli muutaman siirtymän jälkeen hyvä päättää loppuraveihin ja sen jälkeen vapaalla ohjalla kävelyyn.
Viimeinen panostus ennen häämöttävää kesälomaa! Tämän kuun valjakkoajon cup-kilpailujen jälkeen Geirin onkin tarkoitus jäädä kokonaan pois kilpailukäytöstä, mutta parin Nuutin jatkaa vielä syksyllä ainakin muutamien starttien verran. Tällä kertaa olimme matkanneet naapurikuntaan tuttavani Lilbethin tilalle, jossa hän järjesti yksityisiä valjakkovalmennuksia kaikentasoisille valjakoille. Lili oli tunnettu tarkoista ja armottomista valmennuksistaan, jonka vuoksi halusin ehdottomasti päästä pitkäastä aikaa hänen valvovien silmiensä alle.
Ja Lili todella osasi rääkätä meitä! Nainen teki ensi alkuun radalle tarkkuuskoetta mukailevan radan, joka luonnistui meiltä hyvin ravissa, mutta jossa oli häseltäville oreilleni aivan liian tiukkoja käännöksiä laukkatyöskentelyyn. Nuutti ja Geir saavat aina lisäenergiaa uudesta ympäristöstä, mikä normaalistikin ylienergisen Geirin tapauksessa ei ole lainkaan hyvä asia. Lili ei kuitenkaan lannistunut kanssamme, vaan antoi uusia vinkkejä koheltavien poniorien hillitsemiseen. Tehtävää muutettiin myös siten, että radan eri osiin lisättiin siirtymiä käynnin, ravin ja laukan välillä, jolloin minun oli pidettävä jatkuvasti ponit kuulolla.
Loppua kohden tehtävä alkoi sujua ja pääsimme radan läpi molempiin suuntiin hyvällä menestyksellä myös laukassa. Perfektionistiluonteelleen uskollisesti Lili löysi hyvästäkin suorituksestamme pitkän listan parannettavia asiota aina omasta katseestani ponien laukan pituuteen, mutta hänkin myönsi, että keskittyessään Geir ja Nuutti olivat varsin näppärä parivaljakko. Lopulta poniorit olivat ansainneet taputukset ja trailerissa odottaneet heinäkasat. Kotona treeni jatkuisi puolestaan uusien näkökulmien myötä kuun lopulla häämöttäviä cup -kilpailuja varten, jonka jälkeen molemmat orit pääsisivät aloittamaan kesäloman vieton.
Hurjaa ajatella, että yhdestä ensimmäisistä taukoilun jälkeen syntyneistä varsoista on tullut niin vanha, että se on jäänyt jo vallan siitoskäyttöön. Geir lopetteli menestyksekkään kilpailu-uransa viime keväänä ja nyt se on ollut jalostuskäytössä muutaman orivarsan verran. Esikoisvarsa Gustav muutti Kleppuriin vuonohevoskasvatusta varten, keskimmäinen Guthorm syntyi Derianissa ja viimeisin Strynfrost eli Sakke jäi meille kotiin kasvamaan. Geirillä on tarkoitus teettää vielä ainakin yksi varsa, jota olen kaavaillut nuorelle tammallemme Nellille.
Seuraavaksi Geirin kanssa on tähtäimessä yleislaatuarvostelu, jossa sen vanhemmat ovatkin pärjänneet erinomaisesti - alkusyksystä isä Remi palkittiin toisella palkinnolla, kun taas vastikään Vika -emä sain ensimmäisen palkinnon. Koska Geir tulee selvästi valjakkopainotteisesta suvusta ja on lajissa itsekin ehdottomasti vahvimmillaan, on tarkoituksena myöhemmin suunnata myös valjakkoajon laatuarvosteluun, mikäli se lähtee taas toimimaan. Valjakkosukunsa ja hyvän ajettavuutensa puolesta Geirillä on varmasti hyvät mahdollisuudet menestyä myös siinä.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi