vuonohevoskasvatusta

 Brynhild Kamøy

KUTSUMANIMIKami KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA15.04.2013 REKISTERINUMEROVH13-053-0118
VÄRI, MERKITharmaahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS145cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo C, re 60cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 15.08.2013 ja 8 vuotta 15.12.2013. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-II, KRJ-I, YLA1 

Kun eräänä huhtikuisena aamuna ihka ensimmäinen Brynhild -kasvattajanimen alle syntynyt varsa löytyi emänsä Eirin jaloista kurkistelemasta, olin haljeta innosta ja ylpeydestä. Kolmesta odotteilla olleesta yhdistelmästä juuri Hakonin ja Eirin varsaa olinkin odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä harmaahallakosta oristani oli lyhyessä ajassa tullut yksi ehdottomista silmäteristä ja vahinkohankita Eirininkin oli osoittautunut lupaavaksi tammaksi. Isänsä värin perinyt pikkutamma uskaltautui pian ottamaan haparoivia askelia luokseni ja vakutti heti varsin rohkealta. Myöhemmin varsa osoittautuikin luonteeltaan varsin tomeraksi ja omapäiseksi tammaksi, joka ei ole missään vaiheessa koulutusta päästänyt kanssaeläjiä helpoimman kautta.

Pohjimmiltaan Kami on varsin ystävällinen tamma, mutta se vaatii hoitajaltaan itsevarmuutta ja päättäväisen asenteen. Tamma varmasti testaa heti ensi töikseen, onko uutta ihmistä kunnioitettava ja toteltava lainkaan. Kun sitä muistuttaa heti nokkimisjärjestyksestä, Kamin kanssa on huomattavasti helpompaa työskennellä jatkossa. Tammaan tutustuminen on kuitenkin palkitsevaa, sillä se nauttii kiireettömästä yhdessäolosta tuttujen ihmisten seurassa ja on aina täysillä kaikessa mukana. Hevosystävien suhteen Kami on vieläkin valikoivampi, eikä se tule toimeen kenen tahansa kanssa. Yleensä tamma näyttääkin hapanta naamaa kaikille liian lähelle uskaltautuville ja viettää tarhassa aikansa parin tarkoin valitun laumakaverin kanssa.

Ratsuna ja ajettavana Kami ei ole siitä helpoimmasta päästä. Alkuun tamma saattaa testata tuttujakin, epävarmoja ihmisiä se puolestaan kuskaa tukka putkella ihan mennen tullen. Määrätietoisen ja jämäkän ratsastajan kanssa tamma tekee jo perusasiat mukisematta, mutta oikeasti sen saaminen kulkemaan hyvin ja rentona kysyy jo taitoa. Erityisen haasteellisia sille ovat nopeat ja sulavat siirtymiset, joista puuttuu helposti haettu napakkuus. Sen lisäksi että on osattava tulkita tamman mielentilaa, on pidettävä jatkuvasti silmällä myös muuta hevosliikennettä. Kami potkii herkästi liian lähelle tunkevia hevosia, mikä hankaloittaa toisinaan ryhmävalmennuksia ja kilpailutilanteita. Tällöin tamman häntään onkin muistettava laittaa punainen nauha.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Hammerfest
 nvh, hhkko, 143cm
 VVJ-I, KRJ-I, YLA1
ii. Brennu-Njáll
nvh, hhkko, 144cm
iii. Gutten
nvh, rnhkko, 130cm
iie. Rødlokke
nvh, hhkko, 140cm
ie. Vigrestadbolka
nvh, hhkko, 137cm
iei. Veslegraaen
nvh, hhkko, 150cm
iee. Flinka Gimle
nvh, rnhkko, 133cm
 e. Eirel Merian
 nvh, rnhkko, 132cm
 VVJ-I, YLA1
ei. Galdhøpiggen
nvh, rnhkko, 144cm
eii. Skagastøl
nvh, hhkko, 138cm
eie. Vesle-Gerd
nvh, rnhkko, 145cm
ee. Honninsvåg
nvh, hhkko, 146cm
eei. Trygg SWE
nvh, hhkko, 137cm
eee. Eirel Svanhild
nvh, rnhkko, 135cm

Isä Hammerfest, eli kotoisammin Hakoniksi kutsuttu ori on yksi Brynhildin tärkeimmistä siitosoreista ja tallin ehdoton herrasmies. Yleislaatuarvostelun elokuun 2014 tilaisuudessa ensimmäisellä palkinnolla palkittu harmaahallakko ori on kilpaillut menestyksekkäästi erityisesti valjakkoajossa, mutta myös este- ja kouluratsastuksessa. Hakon on parhaimmillaan valjakkoajossa varman ja kylmäpäisen luonteensa ansiosta ja sijoituksia sille onkin lajin vaikeista luokista kertynyt yhteensä 60 kappaletta. Nykyään ori on siitoskäytössä ja se on tähän mennessä saanut jälkikasvua viiden hienon varsan verran.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Brennu-Njáll syntyi pienellä vuonohevostallilla Norjassa, Øvre Eidfjordin kylässä. Orista kasvoi kotitallinsa lupaus ja ylpeydenaihe, eikä se koskaan muuttanutakan sieltä pois. Vaikka 144cm korkea harmaahallakko ori olikin ilkikurinen hoitaa, oli se kuitenkin myös erittäin kapasiteetikas. Brennu-Njáll kiersikin elämänsä aikana runsaasti näyttelyissä ja valjakkoajokilpailuissa saaden tunnustusta myös naapurimaiden puolelta. Siitä tuli nopeasti kysytty ja tunnettu jalostusori ja ennen ennenaikaista menehtymistään ähkyyn se ehtikin saada yli kuusikymmentä varsaa.
Isänisänisä Gutten oli herttainen pieni poniori. Vaivaiset 130cm korkea ruunihallakko ori oli todella ystävällinen luonteeltaan ja lähes kenen tahansa käsiteltävissä. Ponimaisuus ja vuonohevosille ominainen itsepäisyys siitä löytyi, eikä elämä pikkuorin kanssa käynytkään tylsäksi. Gutten oli suurimman osan elämästään pienellä maatilalla pääasiassa työhevosena, mutta sopusuhtaiseen rakenteensa ansiosta sitä kysyttiin vanhemmiten myös jalostukseen muutaman varsan verran.
Isänisänemä Rødlokke kasvoi suurella koulupainoitteisella vuonohevossiittolalla Pohjois-Norjassa, jossa siitä kaavailtiin ruusukehaita kouluratsastukseen. Se aloittikin uransa harvakseltaan kilpaillen, mutta suurta paloa lajia kohtaan se ei koskaan osoittanut, joten se myytiin lopulta harrastekaveriksi ja ajoponiksi nuorelle tytölle. Harmaahallakkoa tammaa lainattiin kuitenkin kerran jalostukseen, jolloin se sai terveen orivarsan.

Isänemä Vigrestadbolka kasvoi ratsastuskoulun vilinässä tullen luottavaiseksi ja kärsivälliseksi tammanaluksi. Se ratsukoulutettiin kokeneimpien tuntiratsastajien avustuksella ja harmaahallakko tamma pääsi jo ratsastuskouluaikoinaan kisaaman pikkuluokkia. Yksi sen koulutukseen osallistuneista tuntiratsastajista menetti tammalle sydämensä täysin ja Vigrestadbolka muutti tämän yksityisomistukseen. Parivaljakko kilpaili myöhemmin menestyksellä koulu- ja esteluokkia vaativillakin tasoilla peitoten usein suuret ja sirorakenteiset hevosetkin. Kilpailuista eläkkeelle jäätyään tamma jouduttiin myymään pienelle siittolalle, jossa se varsoi viidesti.
Isänemänisä Veslegraaen oli säkäkorkeudeltaan aivan sallitun mahdollisen ylärajoilla, minkä vuoksi se tuli hylätyksi näyttelyissä useammankin kerran. Harmaahallakko vuonohevonen oli kuitenkin oivallinen käyttöhevonen sekä ratsuna että valjakkoajossa, missä se ehti kilpaillakin nuorempana jonkin verran. Ori sai jälkikasvua kuitenkin vain yhden varsan verran ennen kun se ruunattiin ja myytiin ratsastuskoululle. Veslegraaen osoittautui pidetyksi tuntiratsuksi ja se kävikin kaikentasoisilla tunneilla.
Isänemänemä Flinka Gimle oli pienikokoinen vuonohevostamma. Sen tavaramerkkinä pidettiin kilttiä ja sopeutuvaista luonnetta ja ratsastuskoulussa sitä mainostettiinkin ”pomminvarmana”. Nuoruudessaan se kiersi useammassakin kodissa, mutta sen loppuelämän kodiksi vakiintui pienimuotoisesti vuonohevosia kasvattanut ratsastuskoulu. Jännevamman vuoksi Gimleksi kutsuttu tamma joutui jäämään eläkkeelle jo suhteellisen nuorena, mutta se jäi tallille siitoskäyttöön ja varsoi neljästi.

Emä Eirel Merian varttui tunnetulla siittolalla, josta se muutti viiden vuoden iässä toiselle puolelle Norjaa Brynhildiin. Uudessa kodissaan ruunihallakko tamma aloitti värikkään kilpailu-uransa, jolle on mahtunut paljon niin hyviä tuloksia kuin pohjanoteerauksiakin. Arkaluontoinen tamma stressasi usein kilpailutilanteissa vieraan paikan vuoksi, joten sen tulokset jäivät usein laimeiksi treenien tuloksiin verrattuna. Tamma on kuitenkin kieränyt kilpailuja monipuolisesti niin painotuslajissaan valjakkoajossa kuin ratsastuslajeissakin. Nykyään Eirin on siitostammana ja varsonut toistaiseksi kolmesti.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Galdhøpiggen asui koko ikänsä pienellä maatilalla, jossa se toimi pääasiassa maanviljelijän apulaisena metsä- ja peltotöissä. Sen kanssa valjakkoajettiin myös harrastemielessä ja omistajansa sanojen mukaisesti se oli tietylle päälle sattuessaan paitsi varmajalkainen, myös etevä työskentelykaveri. Haastavaluontoinen ori ei kuitenkaan pysynyt missään tarhaviritelmissä niin halutessaan. Kalle päätettiinkin lopulta ruunata jo nuorena sen karattua muutaman kilometrin päässä sijainneelle siittolalle tammojen luokse.
Emänisänisä Skagastøl oli näyttävä vuonohevosori. Se nautti selvästi ratsuhommista enemmän kuin ajosta ja piti erityisesti hyppäämisestä. Harmaahallakon orin omistanut keski-ikäinen nainen kilpailikin sen kanssa jonkin verran esteratsastuksessa. Hänen sanojensa mukaan Skagastøl, eli tuttavallisemmin Sakke, meni kaikista esteistä rohkeasti yli erikoisempiakaan viritelmiä kyttäämättä.
Emänisänemä Vesle-Gerd oli kaunis vuonohevostamma, joka muutti varsana Norjasta Ruotsiin suurelle pohjoismaisia rotuja kasvattaneelle siittolalle. Uudessa kodissaan sen kanssa treenattiin ahkerasti erityisesti valjakkoajossa, jossa tamma kilpailikin menestystä niittäen. Vanhempana se tuotiin kuitenkin takaisin Norjaan, jossa siitä kaavailtiin siitostammaa. Siitä huolimatta se astutettiin kuitenkin vain yhden kerran.

Emänemä Honninsvåg syntyi pahimpien paukkupakkasten aikaan Pohjois-Norjassa. Tamman elämä oli aluksi hyvin epävakaata ja sitä kuljetettiin paikkakunnalta toiselle, kunnes se asettui yksityisomistajan kisaponiksi. He kilpailivat erityisesti valjakkoajossa, mutta myös jokusissa este- ja koulukilpailuissa. Omistajan elämäntilanteen muutoksen vuoksi Honninsvåg myytiin jälleen ja sen emän kasvattaja Eirelin vuonohevostallilta löysi tamman. Se sai loppuelämänsä kodin siitostammana ja sai viisi valjakkoajossa menestynyttä varsaa.
Emänemänisä Trygg SWE tuotiin Ruotsista kuuden vuoden iässä. Harmaahallakko ori ei ollut ulkonäöltään se kaikista näyttävin, mutta luonteeltaan se oli erityisen rauhallinen ja rohkea. Trygg SWE kilpaili menestyksekkäästi valjakkoajossa, mutta se toimi myös monipuolisena harrasteratsuna. Ruunauksen jälkeen se asui yksityisenä ratsastuskoulun yhteydessä ja teki satunnaisesti myös tuntitöitä.
Emänemänemä Eirel Svanhild sekä näkyi että kuului - ruunihallakko tamma oli nimittäin todella huomionhakuinen ja rakasti esiintymistä sekä huomion keskipisteenä olemista. Nuorena se kilpaili niin ratsuna kuin valjakkoajossakin pärjäten jokaisessa lajissa varsin tasaisesti - sen uralla ei nimittäin ollut huippusuorituksia, mutta ei toisaalta pohjanoteerauksiakaan. Se olikin tunnettu monipuolisena kilpailukaverina.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 83.31
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1747.86
Tahti ja irtonaisuus 318.97
Tarkkuus ja ketteryys 2139.46

Kami on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa.

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Tordenvær (s. 06.11.2013), isä Væring Trond
nvh-o. Brynhild Torleik (s. 16.05.2014), isä Tollak EC
nvh-t. Brynhild Freya (s. 10.08.2014), isä Brynhild Ivar
nvh-t. Brynhild Alfdis (s. 05.12.2014), isä Brynhild Gleidr
nvh-o. Brynhild Esbjørn (s. 11.02.2015), isä Sylvin Emil
nvh-o. Brynhild Halvdan (s. 05.03.2016), isä Brynhild Fjalar

cup-sijoitukset

  31.10.2014 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo D - 18/210
  30.11.2014 - VVJ-Cup - Breandan - vaativa - 3/40
  31.01.2015 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo C - 12/301
  30.04.2015 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo C - 19/194
  31.05.2015 - KRJ-Cup - Hukkapuro - helppo C - 2/188

menestys

VVJ-II -palkittu toukokuun 2015 tilaisuudessa pistein
3 + 41 + 19 + 20 + 10,5 = 93,5p

KRJ-I -palkittu kesäkuun 2015 tilaisuudessa pistein
5,5 + 43 + 22 + 20 + 15 = 105,5p

YLA1 -palkittu heinäkuun 2015 tilaisuudessa pistein
34 (18+16) - 30 (21+9) - 19 - 10 - 6 = 99p (AP4)

kilpailukalenteri

Valjakkoajo (VVJ) - 42 sijoitusta, joista 9 voittoja
05.08.2013 - Duren - noviisi - 2/29
07.08.2013 - Duren - noviisi - 1/29
09.08.2013 - Suprant - noviisi - 6/48
16.08.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 2/30
17.08.2013 - Fiktio - noviisi - 3/16
19.08.2013 - Fiktio - noviisi - 2/16
22.08.2013 - Nuovan Talli - noviisi - 1/22
26.08.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 1/30
27.08.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 1/30
01.09.2013 - Huvitus - noviisi - 2/19
02.09.2013 - Huvitus - noviisi - 4/19
02.09.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 4/30
03.09.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 2/30
03.09.2013 - Huvitus - noviisi - 1/19
05.09.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 4/30
07.09.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 5/30
12.09.2013 - Salpicar - noviisi - 2/23
14.09.2013 - KK Bailador - noviisi - 3/29
17.09.2013 - Salpicar - noviisi - 1/23
20.09.2013 - Salpicar - noviisi - 1/23
01.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 3/40
02.10.2013 - Huvitus - noviisi - 4/23
02.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 4/40
05.10.2013 - Brynhild - noviisi - 3/25
07.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 3/40
08.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 3/40
09.10.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 5/40
17.10.2013 - Duren - noviisi - 3/29
01.11.2013 - Salpicar - vaativa - 2/39
05.11.2013 - Salpicar - vaativa - 1/39
05.11.2013 - Fiktio - vaativa - 2/17
05.11.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 2/40
06.11.2013 - Fiktio - vaativa - 3/17
07.11.2013 - Salpicar - vaativa - 2/39
07.11.2013 - Breandan - vaativa - 4/50
08.11.2013 - Breandan - vaativa - 3/50
19.11.2013 - Breandan - vaativa - 5/25
13.12.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 4/30
16.12.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 3/30
20.12.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 4/30
27.12.2013 - Jindabyne - vaativa - 1/19
30.12.2013 - Jindabyne - vaativa - 4/19
Kouluratsastus (KRJ) - 42 sijoitusta, joista 7 voittoja
18.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 6/40
19.08.2013 - Konkkaronkka - helppo C - 2/40
15.10.2013 - Mauride - helppo C - 4/40
26.10.2013 - KK Stewart - helppo C - 4/30
05.11.2013 - Fiktio - helppo C - 3/40
09.11.2013 - Fiktio - helppo C - 5/40
26.11.2013 - Scandic Stables - helppo C - 6/50
08.02.2014 - Fiktio - helppo C - 1/40
09.02.2014 - Riiviöt - helppo C - 3/50
11.02.2014 - Mewian Welsh - helppo C - 3/50
13.02.2014 - Mewian Welsh - helppo C - 3/50
17.02.2014 - Mewian Welsh - helppo C - 1/50
21.02.2014 - Brynhild - helppo C - 2/40
24.02.2014 - Vaapukka - helppo C - 3/40
01.03.2014 - Huvitus - helppo C - 1/40
02.03.2014 - Ponipallero - helppo C - 1/40
05.03.2014 - Ponipallero - helppo C - 3/40
06.03.2014 - Huvitus - helppo C - 2/40
07.03.2014 - Huvitus - helppo C - 6/40
12.10.2014 - Petäjävaara - helppo C - 5/36
16.10.2014 - Petäjävaara - helppo C - 4/36
20.10.2014 - Fiktio - helppo C - 3/50
21.10.2014 - Fiktio - helppo D - 4/22
27.10.2014 - Fiktio - helppo C - 6/50
27.10.2014 - Kadotetut sh:t - helppo C - 3/30
31.10.2014 - Metsälampi - helppo C - 5/50
31.10.2014 - Kadotetut sh:t - helppo C - 3/30
05.11.2014 - Kadotetut sh:t - helppo C - 3/30
24.02.2015 - Erkinheimot - helppo C - 2/30
25.02.2015 - Erkinheimot - helppo C - 2/30
25.02.2015 - Erkinheimot - helppo C - 4/30
27.02.2015 - Erkinheimot - helppo C - 4/30
14.03.2015 - Wyat Shetlands - helppo C - 2/36
15.03.2015 - Wyat Shetlands - helppo C - 5/36
16.03.2015 - Wyat Shetlands - helppo C - 2/36
16.03.2015 - Taikakuu - helppo C - 7/50
17.03.2015 - Fiktio - helppo C - 2/40
18.03.2015 - Fiktio - helppo C - 1/40
23.03.2015 - Fiktio - helppo C - 3/40
17.04.2015 - Taikakuu - helppo C - 1/50
19.04.2015 - Brynhild - helppo D - 1/11
22.04.2015 - Brynhild - helppo C - 2/14
Esteratsastus (ERJ) - 18 sijoitusta, joista 1 voittoja
07.09.2013 - Marike - 50cm - 3/18
20.10.2013 - Brynhild - 40cm - 2/7
25.11.2013 - Cresendo - 50cm - 3/50
28.11.2013 - Cresendo - 50cm - 2/50
30.11.2013 - Cresendo - 50cm - 5/50
15.01.2014 - Mewian Welsh - 60cm - 1/50
17.01.2014 - Mewian Welsh - 60cm - 6/50
04.02.2014 - KK Bailador - 60cm - 6/48
05.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 4/30
06.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 3/30
08.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 2/30
10.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 5/30
12.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 4/30
12.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 2/30
18.02.2014 - Rumour Ponies - 60cm - 2/30
20.02.2014 - LAC - 60cm - 2/40
22.02.2014 - LAC - 60cm - 3/40
25.02.2014 - Elm Ponies - 60cm - 5/30

valmennukset ja päiväkirja

02.09.2013 Päiväkirjamerkintä – vaeltamassa

Syyskuun vaihteen kunniaksi päätimme lähteä tallityöntekijöidemme kanssa yön mittaiselle vaellukselle Daletindin suuntaan. Mukana oli jos jonkinlaista kassia ja pussia, sillä tarvitsimme myös välineet tarhojen rakentamiseen yötä varten. Eläkeikää hipova tallimestarimme, joka jäi kotiin vahtimaan muita hevosia, naureskelikin meidän karkaavan loppuiäksemme sillä tavaramäärällä. Lähdimme matkaan vuonisorien Hakonin, Remin ja Geirin, sekä tammojen Eirinin, Vikan ja Kamin voimin. Nuorimmaiset Geir ja Kami olivat mukana oppimielessä, kun taas esimerkiksi vaellustallilta ostettu Vika oli jo vanha konkari. Itse johdin porukkaa Hakonin kanssa, joka fiksun luonteensa puolesta sopi hyvin porukan pääksi, kun taas tallityöntekijämme Stina piti perää Eirinin kanssa. Yövyimme Daletindin toisella puolen pienessä retkituvassa ja hevoset saivat tarhata kahdessa porukassa pienen matkan päässä toisistaan. Ehdimme pelätä ettei Remi pysyisi aidoissa, mutta onneksi hevosille oli varattu tarpeeksi syötävää yön ajaksi ja kaikki löytyivät aamulla sieltä mistä niiden pitikin. Paluumatkalla kiersimme vuoristoreitin kautta, josta hevoset saivat hyvää lihasjumppaa ja retkikunta pääsi ihailemaan kuvankauniita maisemia. Kotiin palasimme paria tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta retkeläisiä kiireinen ilta ei jaksannut haitata ihanan vaelluksen jälkeen.


20.10.2013 Valjakkovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

Tällä kertaa tuttavani, osaava valjakkoajovalmentaja Lili saapui valmentamaan vuonistammojani Noraa ja Kamia. Molemmat tammat ovat vielä nuoria ja ne ovat yhdessä päässeet tutustumaan valjakkoajoon toistaiseksi pariluokkien merkeissä. Kami ei ole siitä helpoimmasta päästä eikä se erityisesti piittaa muista hevosistakaan, mutta onneksi Noralla on ollut sen työskentelyyn kuitenkin positiivinen vaikutus. Seurattuaan alkuverryttelyjämme Lili totesi pitävänsä tarkkuuskokeeseen keskittyvän valmennuksen. Hän asetteli kentälle useita tötteröitä, joita käytimme apuna tehtäviä suorittaessamme.

Toisin kuin yleensä, tuntui tammojen työskentelyn taso vain hiipuvan valmennuksen edetessä. Aluksi sekä Kami että Nora liikkuivat mielellään ja suoriuduimme tehtävistä kohtalaisella menestyksellä. Vaikka Lili muistuttikin sinnikkäästi virheistäni ja antoi uusia vinkkejä, katosi Kamin työskentelyinto täysin. Tamman mielenkiinto hyppelehti kaikkiin muihin asioihin aina Noran kiusaamisesta tallipihan tapahtumiin. Lopulta päätimme lopettaa varsinaisten tehtävien suorittamisen, kun saimme aikaiseksi muutaman kohtalaisen suorituksen, joilla Kamikin oli suunnilleen kuulolla. Teimme kuitenkin vielä lopuksi pieniä helppoja harjoituksia, kunnes päästin tammat kävelemään pitkin ohjin. Vaikka tänään ei selvästi ollutkaan Kamin päivä, antoi Lili ihan positiivista palautetta Norasta, jota ei pahemmin haitannut Kamin kiukuttelu.


05.03.2014 Päiväkirjamerkintä - näyttelyissä

Aamulla lähdimme Tromssaan pieniin vuonohevosnäyttelyihin, johon oli laskettu päiviä jo viikkojen ajan. Paikan päällä oli nimittäin tarkoitus nähdä pitkästä aikaa muita kasvattajatuttuja, sekä tuoda muutama oma tamma näytille. Meiltä mukaan lähtivät Kami, Frida, Synne ja uusin tuttavuus Kaja. Matka sujui joutuisasti, vaikka Kamilla olikin omat mielipiteensä matkasta ja sen lastaamisessa kesti lopulta odotettua kauemmin. Muut kolme sen sijaan astelivat kyytiin mukisematta ja ryhtyivät tuhoamaan heinäkasojaan (ja Frida siinä samalla myös riimunnaruaan).

Itse päivä kului silmänräpäyksessä, sillä se oli työtä täynnä. Paikan päällä jonkun punahallakko tamma oli päässyt karkuun (ja aiheutti meillekin sydämentykytyksiä, kun ehdimme jo luulla sitä Kajaksi), olimme unohtaneet yhden näyttelyriimun matkasta, eikä heinääkään ollut varattu tarpeeksi mukaan. Onneksi asiat saatiin korjattua paikan päällä ja selvisimme lopulta ehjinä (ja rättiväsyneinä) takaisin kotiin. Paikalla tutustuimme useisiin uusiin ihmisiin, myös joukkoon uudempia harrastajia, jotka ihastuivat ikihyviksi Synneen, joka on paitsi värinsä, myös luonteensa puolesta kultainen tamma.

Vaikka Kami pysyikin koko päivän ruodussa, ei sen mieliala kohentunut aamuisesta ja käytös näyttelykehässä jäi varsin heikoksi. Tamma ei ole muutenkaan tullut rakenteensa puolesta isäänsä, mutta ei se aivan sysirumakaan ole. Synne oli puolestaan yhtä ihana kuin yleensäkin ja se käyttäytyi koko päivän moitteettomasti. Vaikka odotukset eivät olleetkaan sen suhteen kovinkaan korkealla, sai tamma varsin hyvän arvostelun.

Myös Frida pärjäsi kehässä varsin hyvin ja se sijoittui lopulta luokassaan toiseksi! Tamman suvussa onkin useita näyttelymenestyjiä, myös kantakirjattuja ja virallisen muotovalion arvon saaneita hevosia. Kaja oli puolestaan matkassa hieman kokeilumielessä. Se ujosteli hieman outoa ja vilkasta ympäristöä, eikä esitellyt aivan sellaisia liikkeitä, mitä siitä kotioloissa lähtisi. Se sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun, jonka puolesta sitäkin kehtaa kyllä tulevaisuudessa käyttää jalostukseen.


03.06.2014 Kouluvalmennus leirillä, valmentajana *lumienkuli*

Neljäntenä valmennettavakseni saapui honeythief, sekä hänen sympaattinen poniratsunsa Kami joille minun oli tarkoitus pitää valmennus tasolla helppo c. Olin itseasiassa helpottunut, että sain välillä valmennettavakseni helpommankin tason ratsukkoja sillä välillä pelkkä vaativien valmennusten pitäminen tuntui hieman puuduttavalta. Kerroinkin tuon myös honeythiefille, joka vastasi naurahtaen että heillekin kouluratsastusvalmennukset olivat vain mukavaa vaihtelua sillä tamman varsinainen painotuslaji oli valjakkoajo. Lyhyen jutustelun jälkeen pyysin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt ja kerroin honeythiefille, että samalla kun he suorittivat alkulämmittelyitä, tarkkailisin itse kuinka ratsukon yhteistyö toimii. Alkuun Kami ei oikein tuntunut tahtovan tehdä yhtikäs mitään mitä honeythief siltä pyysi ja tamma yrittikin ilmeisimmin saada ratsastajan luovuttamaan keinolla millä hyvänsä. Kehoitin honeythiefiä kumminkin olemaan määrätietoinen, sekä käyttämään napakoita apuja jottei Kami vahingossakaan luulisi saaneensa tahtoansa läpi. Näiden neuvojen avulla ratsukon yhteistyö alkoikin toimia paremmin ja Kamikaan ei tuntunut temppuilevan enää niin paljon vaikka temppuilua oli kumminkin vielä ilmassa. Koska ratsukon yhteistyö alkoi toimimaan edes jotenkuten, uskalsin kysäistä josko aloitettaisiin varsinainen valmennus ja tämähän kävi honeythiefille, joten ryhdyimme tuumasta toimeen. Pyysin ratsukkoa kokeilemaan ensimäiseksi keskikäyntiä, joka onnistuikin ihan kiitettävän hyvin ottaen huomioon alkulämmittelyiden aikaiset hankaluudet. Koska jo ensimäinen tehtävä onnistui niinkin hyvin, annoin ratsukolle seuraavan tehtävän heti perään ja tämä tehtävä oli harjoitusravi, josta tulisi siirtyä harjoituslaukkaan. Heti kun honeythief kuuli tehtävänannon, hän antoi ratsulleen tehtävään vaaditut avut ja ratsukko lähti liikkeelle. Harjoitusravi onnistuikin ihan kiitettävästi, mutta harjoituslaukan aikana Kami meinasi hieman seota askelissaan ja näin ollen laukka ei onnistunut ihan vaaditulla nopeudella. Kehoitinkin ratsukkoa kokeilemaan kyseistä tehtävää rohkeasti uudelleen ja tällä toisella yrittämällä harjoituslaukkakin onnistui hyvin. Treenasimme loppuvalmennuksenkin ajan helppo c tasoisia asioita, joista osaa ratsukko kerkesi kokeilla kahteen tai jopa kolmeenkin kertaan. Vaikka joissakin tehtävissä tuntui olevan pientä kankeutta, parani tehtävien suoritus kerta kerralta ja kehoitinkin honeythiefiä kehumaan ratsuaan jotta sekin tajuaisi parantaneensa suoritustaan. Pikkuhiljaa alkoi kumminkin olla aika aloitella loppuverryttelyitä ja jätinkin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyitä itsenäisesti kun itse lähdin valmistelemaan leirin seuraavaa ohjelmanumeroa.


06.06.2014 Kouluvalmennus leirillä, valmentajana *lumienkuli*

Tämän päivän viimeinen valmennettava ratsukko oli honeythief, sekä hänen ratsunsa Kami joiden kehitykseen olinkin ollut varsin tyytyväinen jo tiistaisessa valmennuksessa. Vaikka valmennuksen taso ei olisi tälläkään kertaa helppoa c:tä haastavampi, toivoin silti yhtä nopeaa kehitystä kuin viime valmennuksessakin sillä ainahan se on mukava nähdä kuinka ratsukko kehittyy jo yhden valmennuksen aikana. Pyysinkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt heti paikalle saavuttuaan, jottei aikaa menisi yhtään hukkaan ja ratsukko kerkeäisi saada mahdollisimman paljon irti tämän leirin viimeisestä valmennuksesta. Honeythief tekikin kuten pyysin ja aloitti alkulämmittelyt. Jälleen kerran Kami testaili ratsastajaansa alkuun melkein rasittavuuteen saakka ja mikään ei oikein tuntunut onnistua toivotunlaisesti, mutta vähitellen Kami alkoi kuunnella ratsastajansa antamia käskyjä paremmin. Olinkin enemmän kuin iloinen siitä, että tällä kerralla tamma taipui kohtaloonsa nopeammin kuin viime kerralla ja näin ollen pääsimme aloittamaan varsinaisen valmennuksenkin hieman aikaisemmin kuin viimeksi.

Olimme sopineet jo heti alkuun honeythiefin kanssa, että kävisimme tänään kaikki helpon c:n tasoiset asiat läpi ainakin kertaalleen ja onneksi kyseisellä tasolla ei tehtäviä ole mitenkään liian montaa ja tavoite ei olisi hankala. Aloitimme tälläkin kerralla keskikäynnillä, joka onnistuikin juuri niin hyvin kuin tehtävän olisi mahdollistakaan onnistua ja niinpä pääsimme siirtymään valmennuksessa eteenpäin suhteellisen reippaasti. Seuraavaksi harjoittelimmekin pysähdystä, sekä peruuttamista. Pysähdys onnistui ratsukolta erinomaisesti, mutta peruuttaminen ei tuntunut olevan ihan Kamin mieleen ja tamma olisikin mielellään jatkanut eteenpäin löntystämistä taaksepäin menon sijaan. Kehoitinkin honeythiefiä käyttämään napakampia apuja, mutta niin ettei hän tulisi samalla repineeksi Kamin suuta sillä se tuntuu valitettavasti olevan turhan yleinen virhe peruutusta harjoittelevilla ratsukoilla. Onneksi honeythiefillä ei kumminkaan tätä ongelmaa ollut ja kun hän otti hieman napakammat avut käyttöön, alkoi peruuttaminenkin onnistua paremmin. Treenasimmekin vielä loppuvalmennuksenkin ajan helppo c tasoisia asioita tiiviistä ja kaikki antamani tehtävät tuntuivat onnistuvat ongelmitta. Koska peruuttamisen kanssa oli kumminkin ensimäisellä kerralla ollut hieman hankaluuksia, pyysin ratsukkoa kokeilemaan sitä vielä muutamaan otteeseen ennen loppuverryttelyihin siirtymistä ja näillä kerroilla peruutus onnistuikin hienosti. Tämän onnistumisen jälkeen pyysinkin hyvillä mielin ratsukkoa aloittelemaan loppuverryttelyitä ja tällä kerralla jäin seuraamaan loppuverryttelyt loppuun saakka.


10.06.2014 Päiväkirjamerkintä - maastoretki

Viimepäivinä on ollut niin kurjia kelejä (vaikka ennustukset olivatkin toista luvanneet), että heti pitkän sadeputken tauottua päätimme lähteä pienellä porukalla maastoon. Itse johdin porukkaa Kamin kanssa, joka lähti talsimaan määrätietoisesti ensimmäisenä. Pienestä maastotauosta huolimatta tamma tuntui yllättävän rauhalliselta, eikä se alkanut temppuilemaan, vaikka takanamme tullut Frida yrittikin pariin otteeseen ohittaa sitä. Fridalla ratsasti tallityttömme Ada, joka oli ollut viimeaikoina paljonkin tekemisissä tamman kanssa. Ada näytti pärjäävän Fridan kanssa hyvin ja Kaminkin tuntien hän osasi pitää ratsunsa tarpeeksi kaukana. Viimeisenä tulivat tallimestarimme Stina sekä Nora-tamma. Nora jäi viime keväänä kevyemmälle käytölle ja tämänkaltaiset maastoretket olivat sille jo arkipäivää. Ruunihallakko tamma tallusti muiden perässä rauhallisesti vailla kiireen häivää. Kävimme kiertämässä noin tunnin lenkin lähiympäristössä, kunnes jälleen lähestyvät sadepilvet saivat meidät kääntymään takaisin. Pohja oli sen verran huonossa kunnossa sadepäivien jäljiltä, että tyydyimme varsin kevyeen lenkkiin. Virkistävä retki se oli joka tapauksessa ja tuli tarpeeseen niin ratsastajille kuin ratsuillekin.


08.07.2014 Kouluvalmennus, valmentajana pipariina

Kami lämmittelee kentällä jo hidastahtisessa harjoitusravissa ratsastajansa kanssa. He tekevät pieniä voltteja ja pääty-ympyröitä ja heilautan heille kättä tervehtimisen merkiksi. Tämän päivän valmennuksen pääaiheita on harjoitella lisäyksiä ravissa sekä laukannostoja. Aloitamme kuitenkin taivutusharjoituksen jatkamisella, tällä kertaa kuitenkin kiemurauralla.

Kamilta yhteistyö ei meinaa luistaa aluksi niin millään. Tamma kulkee pää pystyssä ja korvat itsepäisesti taaksepäin ja sen naamasta näkee, että sitä kiinnostaisi ennemmin laiduntoverien kanssa kirmaaminen. Kehotankin ratsastajaa tekemään jatkuvia puolipidätteitä ja harjoittelemme kevyttä, mutta napakkaa ohjasotetta harjoitusravissa. Kiemuraura vaatii asetusta että hevonen taipuu oikein ja joudumme uusimaan harjoituksen useamman kertaa molempiin suuntiin, että tamma alkaa lämmetä ja keskittyä annettuun tehtävään.

Taivutusharjoituksen jälkeen aloitamme harjoitusravissa lisäämisen koko rata leikkaa -uralla. Tammalta ensimmäisten lisäysten joukossa tulee myös pukki ja on hankalaa saada se lisäämään ilman temmon rikkomista. Kuitenkin harjoitusten myötä Kami alkaa myötäämään niskasta ja on yhteistyökykyisempi, kun sille muistutetaan pehmeästi puolipidättein ratsastajan olemassaolosta.

Lopuksi pääsemme kokeilemaan myös laukannostoja ja laukassa taipumista. Loppuvalmennuksesta onnittelen ratsastajaa pitkästä pinnasta - toivottavasti myös seuraavat kilpailut menevät heillä yhtä hienosti, kuten loppuvalmennuskin.


19.07.2014 Päiväkirjamerkintä - pesuoperaatio

”Jaaha, tämä on taas näitä päiviä”, murahdin taluttaessani harmaahallakkoa pikkutammaani talliin. En tosin ollut lainkaan varma siitä, koikkelehtiko narun toisessa päässä poni vai sähköjänis. Kami oli kaiketi bongannut vanhaa traktorinrojua suojanneet pressut, jotka kahisivat pelottavasti tuulen mukana. Sen alla oli kaiketi piilossa yksi jos toinenkin poninsyöjämörkö. Vielä tallissakin Kami pälyili epäluuloisen näköisenä ulos, mutta rauhoittui silmissä saatuaan eteensä ämpärillisen melassivettä.

Tamman nauttiessa juomaansa aloitin perinpohjaisen puhdistusoperaation. Edessämme oli tärkeät valjakkokilpailut ja pieni poninpahanen oli hinkannut itseensä huolella jokaisen tarhasta löytyneen multapaakun. Harjasin, pesin ja selvitin takkuja yli tunnin, kunnes Kami alkoi vihdoin muistuttaa hoidettua ponia. Tamma itse ei tosin ollut aivan yhtä mielissään asiasta, olinhan se vaivalla saanut itsensä moisen pöly- ja mutakerroksen alle! Puhtaan ponin kanssa kelpaa kuitenkin huomenna startata, jonka jälkeen poni itse saa taas ottaa luvan kanssa mutahoidon.


26.12.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Mila

Olin tänään saapunut Brynhildiin valmentamaan honeythiefiä ja hänen vuoniksiaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Kami-niminen tamma. Alkuverryttelyjen aikana Kami näytti hieman testailevan ratsastajaansa, mutta huomatessaan ettei sille anneta periksi, rupesi vuonistamma kulkemaan hieman paremmin. Käskin ratsastaa kahdeksikkoa niin käynnissä kuin ravissakin jotta tamma vähän vertyisi, sillä se näytti tosi jäykältä rentouden sijaan. Ei se tamma pahemmin siitä näyttänyt rentoutuvan, joten käskin tehdä myös erikokoisia voltteja, kiemurauraa sekä pysähdyksiä peruutuksien kera.

Käskin nostamaan laukan ja tulla pääty-ympyrälle. Kami näytti hieman painavan kädelle, mutta laukkasi suhteellisen rauhallisesti ympyrällä. Sitä tarvittavaa rentoutta ei kyllä löytynyt vieläkään vaan meno näytti hieman väkinäiseltä. Mutta yhtäkkiä, kuin taikaiskusta, tamma silminnähden rentoutui ja rupesi laukkaamaan hienosti muodossa. Minun oli aivan pakko ihan taputtaa tälle ihmeelle. Vihdoin! Käskin ratsukkoa jatkamaan kaviouralle ravissa ja treenasimme hieman keskikäyntiä sekä temmonlisäyksiä ravissa. Tamma hieman meinasi ruveta kiukuttelemaan, mutta päättäväisellä ratsastuksella sille ei annettu siihen tilaisuutta. Harjoitusravissa meinasi ratsastajan istunta horjua, mutta kun tasapaino taas löytyi, meno näytti todella hienolta. Toki Kami ei edellenkään ollut mikään rentouden perikuva, mutta melkein... Lopettelimme valmennustuokiomme peruutusharjoituksiin, jonka jälkeen jätin ratsukon jäähdyttelemään itsenäisesti.


06.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kuulumisia

Uskomatonta, miten aika rientää! Vastahan aloin etsiä siitoshevosia uutta vuonohevoslinjaa varten, joista syntyivät linjan ensimmäiset varsat, Geir, Kami ja Flamme. Nykyään kaikki kolme ovat jo aikuisia hevosia ja ehtineet saada lapsenlapsiakin. Kami on tänä keväänä pyörähtänyt kouluratsastuksen ja valjakkoajon laatuarvosteluissa hyvällä menestyksellä. Kouluratsastuksesta se sai isänsä tavoin ykköspalkinnon, mistä olen hyvin ylpeä. Myös valjakkoajossa se on kulkenut isänsä jalanjäljissä saaden kakkospalkinnon, vaikka uskon vahvasti, että sen rahkeet riittäisivät enempääkin. Kamin isä Hakon kävi tänä kesänä uusimassa kakkospalkintonsa saaden selvän ykkösen. Katsotaan, pyörähdetäänkö Kaminkin kanssa uudemman kerran, vai annetaanko olla näin. Viimeiseksi tamman kanssa ollaan tähtäämässä vielä yleislaatuarvosteluun, todennäköisesti vielä tämän kesän aikana. Nähtäväksi jää, miten meidän siellä käy!

tarinakilpailut

15.10.2014 - KRJ - Untuvapilvi - Helppo C - 1/9

Olet rentouttavalla maastoretkellä, kun ratsusi säikähtää jotakin. Miten tilanne etenee ja miten yrität hoitaa sen? Saatko ratsusi hallintaan vai palaatteko tallille kiitolaukassa - yhdessä tai erikseen? Kuvaile myös tuntemuksiasi. Tarinan lyhyt alustus sallittu eli voit kertoa, mitä tapahtui juuri ennen säikähtämistä.

Kun viileät ilmat tavoittivat Svolværinkin, ei auttanut kun seurata vierestä ponien muodonmuutosta kilparatsuista karvamammuteiksi. Pörrökarvaisissa ponikavereissa on silti valoisatkin puolensa. Mikään ei nimittäin voita hämyisten syysiltojen maastoretkiä ilman satulaa, jolloin voi upottautua ponin lämpöä hohkaavaan pörröiseen selkään ja unohtaa kaiken muun. Hieman kipakka Kami ei välttämättä ollut varmin valinta kyseiselle retkelle, mutta tamma oli viime päivinä liikkunut hyvin ja vaikutti lähtiessämme varsin levolliselta.

Se niistä hevosenlukutaidoista sitten. Ensimmäiset sata metriä tamma lähes nukkui allani, mutta nähtyään maassa vienon tuulenvireen kannatteleman muovipussin, oli katastrofin ainekset valmiina. Pussi oli selvästi nälissään ja kaipasi pieniä harmaita poneja välipalaksi, joten ennen kun ehdin edes käsittää tilannetta tamma oli jo tehnyt täyskäännöksen ja lähtenyt viilettämään kotia kohti. Jollain ilveellä sain kaulasta tukevan otteen ja sinnittelin kyljellä yrittäen samalla rauhoitella Kamia. Yllätyksekseni tamma hidasti vauhtiaan, jolloin sain korjattua asentoni ja pysäytettyä sen. Normaalisi näky olisi luultavasti naurattanut minua - tammaparka näytti nimittäin melkoisen pöllämystyneeltä puhistessaan sieraimet laajentuneina ja tukka pystyssä. Vitsit olivat kuitenkin vähissä, sillä sain heittää kaikki haaveet rennosta iltamaastosta ja keskittyä pysymään ponin selässä. Juuri kun kuvittelin Kamin pystyvän kävelemään takaisin tallille, sai pieni rasahdus metsikössä sen ottamaan kahta pahemman äkkilähdön. Ilmeisesti minun rauhoitteluyritykseni olivat ponin mielestä itsemurhayritys pimeän metsän keskellä, sillä tällä kertaa tömähdin alas heti kättelyssä reippaan pukin saattelemana. Tamma kirmasi suorinta tietä turvaan lähellä häämöttäneeseen tukikohtaan, kun taas itse sain linkata hyvän aikaa tallille nilkkani nyrjähdettyä ikävästi. Ja joku sanoo vuonohevosia rauhallisiksi maastoratsuiksi.


31.12.2014 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaativa yhdistetty - 10/37

Etsi netistä tai omista varastoistasi kuva/gif, joka kuvaa päivän suoritustanne tai fiilistä. Kuva saa sisältää tekstiä, ja halutessasi sitä saa muokata. Kuvan sisältöä saa osallistumisessa avata muutamalla lauseella.

Kuva - Joulupuuro oli noussut tammojen päähän ja pahasti, mutta ainakin pidettiin päivän viihdearvo korkealla.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief