vuonohevoskasvatusta

 Eirel Merian

KUTSUMANIMIEirin KASVATTAJATuva Hansen  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA02.05.2012 REKISTERINUMEROVH13-053-0074
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS132cm KOULUTUSTASOvaikea, helppo B, re 70cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 02.05.2012 ja 8 vuotta 02.09.2012. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-I, YLA1 

Eräiden vuonohevosnäyttelyiden yhteydessä satuin juttelemaan Eirelin tallin omistajan Tuva Hansenin kanssa. Kun mainitsin hänelle etsiväni tammoja vuonohevoskasvatusta varten hän alkoi mainostaa kolmea myynnissä olevaa nuorta kasvattiaan, jotka kaikki olivat näyttelyissä mukana. Nuorimmainen näistä oli vasta vuoden vanha keltahallakko Eirel Kjegle ja vanhin jo ratsu- ja ajokoulutettu Eirel Carola, molemmat hyväsukuisista ja palkituista vanhemmista. Keskimmäinen ruunihallakko pikkutamma vei kuitenkin huomioni täysin, ja Hansenin tarinat Carolan ensimmäisistä ajokerroista menivät täysin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun aloin kyselemaan kolmannen varsan perään minulle myönnettiin vastentahtoisesti Eirel Merianin olleen itseasiassa puhdas vahinko - sen Eirel-taustainen emä Honne oli kyllä hyvä siitostamma, mutta isä oli naapuritilan haastavaluontoinen työhevonen. Jokin minulla ilmeisesti naksahti päässä, tai ehkä se vain kuuluu asiaan, että vahinkovarsasta täytetään kauppakirjatkin puolivahingossa.

Vaikka ensisilmäyksellä Eirin voikin vaikuttaa tyypilliseltä vuonistammalta - rauhalliselta, varmalta ja itsepäiseltä, selviää kuitenkin lähempää tuttavuutta tehdessä sen olevan varsin ujo pikkutamma. Se suhtautuu varauksella tuntemattomiin ihmisiin ja outoihin tilanteisiin ja saattaa esimerkiksi säikkyä yllättäviä ääniä ja liikkeitä. Eirin hakee pelottavissa tilanteissa turvaa tutuista ihmisistä ja tutussa seurassa se onkin lähtökohtaisesti luottavaisempi. Karsinassa hoidettaessa tamma on kiltti ja kaikki aina perustoimenpiteistä kavioiden vuolemiseen sujuvat ilman suurempia mutkia. Ruunihallakko tamma häärää mielellään hoitajansa kanssa ja sillä on tapana haistella aina kaikkien karsinaan tulevien kasvoja (ja sen jälkeen käsiä ja taskuja porkkananpalojen toivossa). Eirinillä oli nuorempana taipumusta stressata paljon kilpailutilanteissa ja maastossa vilkkaampien teiden varrella. Pitkän harjoittelun tuloksena tamma suhtautuu näihin tilanteisiin kuitenkin jo paljon paremmin, eivätkä vieraat kilpailupaikatkaan häiritse sen suoritusta.

Ratsuna Eirin on tasainen, mutta se on haastavaa saada taipumaan ja kantamaan itseään rehellisesti. Perustehtävillä tamma on kuitenkin helppo ja toimii hyvin aloittelijoidenkin ensikosketuksena harrastukseen. Eirin hyppää innolla matalahkot esteet, mutta suurempiin ja erikoisempiin esteviritelmiin se suhtautuu epäröiden. Muuri on yksi ikuisista mörköesteistä, mille tamma mitä todenäköisemmin kieltää kerta toisensa jälkeen. Eirin vaatii siis erityisesti estepuolella itsevarman ja luotettavan ratsastajan, mikäli tamman kanssa mielii suorittaa haastavampia tehtäviä. Ratsastuslajien sijaan se on kuitenkin painottunut valjakkoajoon, jossa tamma pääseekin ehdottomasti loistoonsa. Ajettavuudeltaan tamma on herkkä ja kuuliainen, mutta se yrittää vaikeampien tehtävien tapauksessa päästä aina helpoimman kautta. Oma tehtävänsä onkin saada Eirin käyttämään takaosaansa oikein ja taipumaan rehellisesti molempiin suuntiin. Parhaimmillaan tammasta saa valjakkoon etevän kaverin, joka keskittyessään yrittää varmasti parhaansa loppuun asti.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Galdhøpiggen
 nvh, rnhkko, 144cm
ii. Skagastøl
nvh, hhkko, 138cm
iii. Per Gynt
nvh, rnhkko, 136cm
iie. Haarfager
nvh, hhkko, 140cm
ie. Vesle-Gerd
nvh, rnhkko, 145cm
iei. Auflemsblakka
nvh, rnhkko, 147cm
iee. Blessa
nvh, rnhkko, 138cm
 e. Honninsvåg
 nvh, hhkko, 146cm
ei. Trygg SWE
nvh, hhkko, 137cm
eii. Håkon
nvh, hhkko, 139cm
eie. Lydia
nvh, vhkko, 136cm
ee. Eirel Svanhild
nvh, rnhkko, 135cm
eei. Eirel Rakler
nvh, rnhkko, 140cm
eee. Birka Fjæra
nvh, rnhkko, 132cm

Isä Galdhøpiggen asui koko ikänsä pienellä maatilalla, jossa se toimi pääasiassa maanviljelijän apulaisena metsä- ja peltotöissä. Sen kanssa valjakkoajettiin myös harrastemielessä ja omistajansa sanojen mukaisesti se oli tietylle päälle sattuessaan paitsi varmajalkainen, myös etevä työskentelykaveri. Haastavaluontoinen ori ei kuitenkaan pysynyt missään tarhaviritelmissä niin halutessaan. Kalle päätettiinkin lopulta ruunata jo nuorena sen karattua muutaman kilometrin päässä sijainneelle siittolalle tammojen luokse. Vahinkovarsana syntynyt Eirel Merian jäi siis sen ainoaksi varsaksi.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Skagastøl oli näyttävä vuonohevosori. Se nautti selvästi ratsuhommista enemmän kuin ajosta ja piti erityisesti hyppäämisestä. Harmaahallakon orin omistanut keski-ikäinen nainen kilpailikin sen kanssa jonkin verran esteratsastuksessa. Hänen sanojensa mukaan Skagastøl, eli tuttavallisemmin Sakke, meni kaikista esteistä rohkeasti yli erikoisempiakaan viritelmiä kyttäämättä.
Isänisänisä Per Gynt oli matalahko, mutta sitäkin komeampi ori. Se rakasti liikkumista yli kaiken ja olikin nopea ja etevä valjakkohevonen, vaikka vaatikin hommaan taitavan ohjastajan. Orilla onkin takanaan menestyksekäs kilpailu-ura niin valjakkoajossa kuin este- ja kouluratsastuksessakin. Sillä on hallussa muun muassa kahden vuoden vuonohevosmestaruus. Myöhemmin ori jäi siitoskäyttöön saaden 21 jäljeläistä.
Isänisänemä Haarfager oli lennokas ja omalaatuinen tamma suurella sydämellä. Harmaahallakko tamma ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi ja sillä on erityinen paikka monen harrastajan sydämessä. Hannaksi kutsuttu tamma joutui nimittäin nuorena kiertämään kodista toiseen ollen niin ensiponina, kisaponina kuin tuntiponina ratsastuskoulussakin. Lopulta se sai kuitenkin loppuikänsä kodin siittolasta, jossa tamma varsoi neljästi.

Isänemä Vesle-Gerd oli kaunis vuonohevostamma, joka muutti varsana Norjasta Ruotsiin suurelle pohjoismaisia rotuja kasvattaneelle siittolalle. Uudessa kodissaan sen kanssa treenattiin ahkerasti erityisesti valjakkoajossa, jossa tamma kilpailikin menestystä niittäen. Vanhempana se tuotiin kuitenkin takaisin Norjaan, jossa siitä kaavailtiin siitostammaa. Siitä huolimatta se astutettiin kuitenkin vain yhden kerran.
Isänemänisä Auflemsblakka oli ruunihallakko ori, jolla oli uskomattoman lempeästä luonteestaan huolimatta epäonnea matkassa. Se joutui nimittäin siitä riippumattomista syistä kiertämään useissa kodeissa, sairasti vakavan ähkyn ja sai jännevamman, jonka vuoksi se joutui vanhempana kevyelle käytölle. Sopeutuvainen ja hieno ori jäi kuitenkin lopulta siitoskäyttöön ja jätti jälkeensä yhdeksän varsaa.
Isänemänemä Blessa oli tavanomainen näky Norjan poninäyttelyissä, vuonohevostapaamisissa ja muissa kissanristiäisissä. Ruunihallakko tamma olikin rakenteeltaan todella hieno: se kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja sen jälkikasvulla oli kysyntää jo tamman ollessa nuori. Blessa oli kuitenkin luonteeltaan haastava ja sen pelko räikeän värisiä autoja kohtaan toi näyttelymatkoihin aina lisähaasteita.

Emä Honninsvåg syntyi pahimpien paukkupakkasten aikaan Pohjois-Norjassa. Tamman elämä oli aluksi hyvin epävakaata ja sitä kuljetettiin paikkakunnalta toiselle, kunnes se asettui yksityisomistajan kisaponiksi. He kilpailivat erityisesti valjakkoajossa, mutta myös jokusissa este- ja koulukilpailuissa. Omistajan elämäntilanteen muutoksen vuoksi Honninsvåg myytiin jälleen ja sen emän kasvattaja Eirelin vuonohevostallilta löysi tamman. Se sai loppuelämänsä kodin siitostammana varsoen viidesti. Kaikki varsat ovat myöhemmin kilpailleet valjakkoajossa hyvällä menestyksellä.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Trygg SWE tuotiin Ruotsista kuuden vuoden iässä. Harmaahallakko ori ei ollut ulkonäöltään se kaikista näyttävin, mutta luonteeltaan se oli erityisen rauhallinen ja rohkea. Trygg SWE kilpaili menestyksekkäästi valjakkoajossa, mutta se toimi myös monipuolisena harrasteratsuna. Ruunauksen jälkeen se asui yksityisenä ratsastuskoulun yhteydessä ja teki satunnaisesti myös tuntitöitä.
Emänisänisä Håkon syntyi ja kasvoi Etelä-Ruotsissa, josta se kuitenkin myytiin aivan Ruotsin ja Suomen pohjoisrajalle. Nuorena ori leimattiin mahdottomaksi käsiteltäväksi, mutta oikeanlaisen ihmisen kanssa se osasi myös käyttäytyä. Håkon oli ehdottomasti omimmillaan valjakkoajossa, jossa se valmentautui aktiivisesti kahdenkin omistajansa kanssa. Tästä huolimatta se ei kuitenkaan koskaan kilpaillut lajissa.
Emänisänemä Lydia oli suloinen valkohallakko tamma ja ystävä vailla vertaa. Tamman on kerrottu kiintyneen syvästi muihin ihmisiin ja eläimiin, joita se kotonaan pienellä maatilalla tunsi. Maatilalla se toimi pääasiassa työhevosena ja perheen lasten harrasteratsuna. Lydia astutettiin kerran, mutta tamma pyöräyttikin kaikkien yllätykseksi kaksosorit, harmaahallakon Tryggin ja valkohallakon Tolakin.

Emänemä Eirel Svanhild sekä näkyi että kuului - ruunihallakko tamma oli nimittäin todella huomionhakuinen ja rakasti esiintymistä sekä huomion keskipisteenä olemista. Nuorena se kilpaili niin ratsuna kuin valjakkoajossakin pärjäten jokaisessa lajissa varsin tasaisesti - sen uralla ei nimittäin ollut huippusuorituksia, mutta ei toisaalta pohjanoteerauksiakaan. Se olikin tunnettu monipuolisena kilpailukaverina.
Emänemänisä Eirel Rakler oli kasvattajatallinsa Eirelin ensimmäisiä omia kasvatteja suoraan heidän kantahevosistaan Norskesta ja Skjønnhetista. Rakler jäikin kotitilalleen kasvamaan ja nuorena se pääsi näyttämään kyntensä niin valjakkoajossa kuin este- ja kouluratsastuksessakin. Kapasiteetikkaaksi ja viisaaksi osoittautunut ori jäi kasvattajansa luokse Eireliin uudeksi siitosoriksi.
Emänemänemä Birka Fjæra oli lempeä pikkutamma, säkäkorkeudeltaan vaivaiset 132cm korkea. Se kilpaili paljon valjakkoajon vaativissa pariluokissa hyvälläkin menestyksellä. Tamman omistajan jouduttua luopumaan Birkasta taloudellisten ongelmien vuoksi, tamma myytiin Eirelin tallille jalostuskäyttöön. Uudella kotitallillaan Ruunihallakko pikkutamma varsoi kuudesti jättäen hyväluontoisia varsoja.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 120.24
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 876.42
Tahti ja irtonaisuus 368.00
Tarkkuus ja ketteryys 544.31

Eirin on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa.

jälkikasvu

nvh-t. Brynhild Kamøy (s. 15.04.2013), isä Hammerfest
nvh-t. Brynhild Ingrid (s. 19.07.2013), isä Ethan BON
nvh-o. Brynhild Morbær (s. 21.05.2014), isä Njörður

cup-sijoitukset

  31.12.2013 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaikea - 4/28
  28.02.2014 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaikea - 3/36

menestys

YLA1 -palkittu lokakuun 2014 tilaisuudessa pistein
36 (17+19) - 28 (21+7) - 17 - 12 - 4 = 97p

VVJ-I -palkittu huhtikuun 2016 tilaisuudessa pistein
5 + 40 + 18 + 22 + 15 + 2 = 102p

kilpailukalenteri

Valjakkoajo (VVJ) - 42 sijoitusta, joista 13 voittoja
12.07.2013 - Fiktio - vaikea - 4/22
12.07.2013 - KT Vienre - vaikea - 3/25
14.07.2013 - KT Vienre - vaikea - 5/25
15.07.2013 - Suprant - vaikea - 5/33
17.07.2013 - Fiktio - vaikea - 4/22
26.07.2013 - Breandan - vaikea - 2/32
02.08.2013 - Breandan - vaikea - 5/32
02.08.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 5/30
04.08.2013 - Salpicar - vaikea - 2/17
06.08.2013 - Salpicar - vaikea - 2/17
07.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 1/30
08.08.2013 - KT Vienre - vaikea - 1/30
09.08.2013 - Privas Park - vaativa - 6/36
09.08.2013 - Salpicar - vaikea - 1/17
21.08.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 2/30
22.08.2013 - Privas Park - vaikea - 4/35
27.08.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 2/30
04.09.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 2/30
06.09.2013 - Susiraja - vaativa - 1/12
06.09.2013 - Brynhild - vaativa - 1/6
06.09.2013 - Nuovan Talli - vaativa - 4/40
08.09.2013 - Mellon - vaativa - 1/20
12.09.2013 - KK Bailador - vaikea - 3/9
13.09.2013 - Salpicar - vaativa - 1/24
14.09.2013 - KK Bailador - vaikea - 1/9
18.09.2013 - Breandan - vaikea - 4/21
21.09.2013 - Konkkaronkka - vaativa - 5/30
01.10.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 3/32
13.10.2013 - Bellgrove - vaikea - 1/5
17.10.2013 - Konkkaronkka - vaikea - 2/23
22.10.2013 - Quiteright - vaikea - 2/13
23.10.2013 - Salpicar - vaikea - 1/16
24.10.2013 - Silence Ponies - vaikea - 4/27
24.10.2013 - Brynhild - vaikea - 3/22
25.10.2013 - Fiktio - vaikea - 1/8
26.10.2013 - Brynhild - vaikea - 2/22
26.10.2013 - Fiktio - vaikea - 1/8
27.10.2013 - Salpicar - vaikea - 2/16
30.10.2013 - Silence Ponies - vaikea - 2/27
06.11.2013 - Breandan - vaikea - 4/28
08.11.2013 - Breandan - vaikea - 2/28
11.11.2013 - Breandan - vaikea - 1/28
Kouluratsastus (KRJ) - 21 sijoitusta, joista 6 voittoja
22.07.2013 - Demo Yozora - helppo B - 4/39
27.07.2013 - Sinnesro - helppo B - 4/30
29.07.2013 - Sinnesro - helppo B - 2/30
12.08.2013 - Demo Yozora - helppo B - 4/39
13.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 3/40
16.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 5/40
17.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 1/40
18.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 1/40
18.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 1/40
19.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 6/40
20.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 1/40
23.08.2013 - Konkkaronkka - helppo B - 6/40
02.09.2013 - Huvitutti - helppo B - 2/30
05.09.2013 - Huvitutti - helppo B - 1/30
12.09.2013 - Huvitus - helppo B - 5/40
14.09.2013 - Minnan Tila - helppo B - 3/50
16.09.2013 - Fiktio - helppo B - 2/40
20.09.2013 - Takamaiden sh:t - helppo B - 6/50
21.09.2013 - Takamaiden sh:t - helppo B - 5/50
24.09.2013 - Takamaiden sh:t - helppo B - 5/50
24.09.2013 - Riiviöt - helppo B - 1/50
Esteratsastus (ERJ) - 12 sijoitusta, joista 3 voittoja
21.07.2013 - Moana Part Breds - 70cm - 4/37
23.07.2013 - Moana Part Breds - 60cm - 6/38
23.07.2013 - Moana Part Breds - 70cm - 4/37
09.08.2013 - Parodia - 60cm - 1/40
07.09.2013 - Marike - 70cm - 3/17
22.09.2013 - Jukola - 60cm - 2/50
30.09.2013 - Glass Horses - 60cm - 5/43
30.09.2013 - Glass Horses - 70cm - 2/44
16.10.2013 - Hulmur - 70cm - 1/40
17.10.2013 - Hulmur - 70cm - 1/40
21.10.2013 - Cresendo - 70cm - 2/45
21.10.2013 - Demo Yozora - 70cm - 5/31

valmennukset ja päiväkirja

29.04.2013 Päiväkirjamerkintä

Eirinin esikoisvarsa, ja samalla Brynhildin ensimmäinen kasvatti Brynhild Kamøy eli tuttavallisemmin Kami syntyi muutama viikko sitten. Harmaahallakko pikkuvarsa vaikuttaa varsin rohkealta tapaukselta ja vanhempiensa puolesta odotukset sen suhteen ovatkin korkealla. Kunhan varsa on vain saanut tarpeeksi ikää, olisi Eirinin kanssa tarkoitus alkaa hiljalleen kohottaa kuntoa ja päästä vihdoin treenaamaan erityisesti valjakkoajon parissa.


04.06.2013 Päiväkirjamerkintä – klinikalla

Juuri kun Eirinin kanssa on päästy hiljalleen treenaamisen makuun, ilmeni sen oikeassa etusessa pientä epäpuhtautta. Vainoharhaisena ihmisenä kuskasin tamman ensi työkseni klinikalle, jotta selviäisi heti alkuunsa, mikäli jalassa olisi jotain vakavampaa. Kyse oli kuitenkin onneksi vain pienestä rasittumasta, jonka pitäisi levolla ja hoidolla parantua nopeastikin. Varmuuden vuoksi kilpailusuunnitelmia on kuitenkin siirretty vasta pidemmän ajan päähän, jotta Eirin saa ottaa pidempään rauhassa.


19.07.2013 Päiväkirjamerkintä - Ingrid syntyi

Unohduin iltatallia tehdessäni seuraamaan valvontakameroita, jotka kuvasivat viereisen tallin varsomiskarsinoiden tapahtumia. Kaksi aivan viimeisillään ollutta tammaa, Eirin ja Mona vaikuttivat molemmat rauhallisilta ja ne keskittyvät haistelemaan toisiaan seinän yli. Kävin välissä lakaisemassa päätallin käytävää ja takaisin palattuani huomasin Eirinin liikkuvan levottomasti. Pian tamma laskeutui karsinaan kyljelleen ja näin sen supistelevan. Nappasin naulakossa roikkuneen takin taskusta kännykän mukaani ja kiiruhdin naapuritalliin, jossa pullataikinan lailla paisuneet tammat majailivat.Eirinin synnytys ei kestänyt kauaa ja se sujui kaikin puolin ongelmitta. Hetkeä myöhemmin puruilla makasi pieni märkä tammavarsa. Sen sukupuoli oli ollut jo ennestään tiedossa ja etukäteen Ingridiksi ristitty varsa oli lähdössä sen isän Ethanin omistajan mukaan kun ikää tulisi tarpeeksi. Laitoin sen tulevalle omistajalle viestiä ja jäin katselemaan kun reipas pikkutamma yritti nousta ylös. Lopulta sinnikkäiden yritysten jälkeen se pysyi jaloillaan emänsä kylkeen nojaten.


08.08.2013 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Nina (omistajan kirjoittama).

Paukkupakkaset olivat antaneet aavistuksen periksi, joten maneesissamme tarkeni treenaamaan huoletta. Valmennettavakseni oli tällä kertaa saapunut honeythief kahden vuonohevostammansa kanssa. Koko- ja luonne-eroistaan huolimatta Eiriniksi ja Vikaksi kutsutut tammat tulivat toimeen keskenään ja honeythief kaavaili niistä itselleen parivaljakkoa vähintään vaativiin, mutta mahdollisestimyös vaikeisiin luokkiin asti. Autoin häntä varustamaan tammat ja pääsemään niiden kanssa maneesiimme asti. Alkuverryttelyn aikana laitoin maneesiin muutaman kartion merkeiksi tehtävien aloitus- ja lopetuspaikoille. Aloitimme valjakon tasoon nähden helpolla tehtävällä, jolla honeythiefin tuli ohjastaa tammat kaarevien linjojen kautta volteille ja säädellä ravia eri kohdissa vaatimukseni mukaan. Sekä Eirin että Vika vaikuttivat olevan hyvin kuulolla, mutta ohjeistin honeythiefiä pysymään tarkkana, jotta pidätteet menisivät paremmin läpi myös Vikan tapauksessa.

Ensimmäisten tehtävien sujuttua toivomallani tavalla parivaljakko otti laukkaa molempiin suuntiin. Tammojen laukka-askelten pituudessa oli aluksi liikaa eroa ja meno näytti hyvin epätasaiselta. Vika yritti laukalle päästyään lähinnä jyrätä eteenpäin, kun taas kuuliaisempi Eirin odotti honeythiefin apuja. Käskin hänen komentaa Vikaa napakasti takaisin kuulolle ja vastaavasti pyytää Eiriniä eteen. Laukkaa otettiin oikeaan kierrokseen niin kauan, että tammat löysivät lopulta yhteisen sävelen ja ne kuuntelivat paitsi honeythiefiä, myös toisiaan. Tämän jälkeen treenasimme lyhennettyä ja hieman muokkaamaani versiota valjakkoajon vaativan luokan koulukokeesta. Siihen kuului useita kaarevia linjoja ja kuvioita, joita olimme alkutunnista harjoitelleet, sekä erilaisia siirtymätilanteita. Ensimmäisellä kerralla autoin huutamalla ohjeita laidalta, mutta seuraavilla kerroilla honeythief sai pärjätä omillaan ja kerroin vasta suoritusten jälkeen palautteen. Ero erityisesti Vikan käytökseen oli huomattava. Tamma oli selvästi hitaammin syttyvää sorttia, mutta erityisesti viimeisellä suorituskerralla se näytti todella hienolle ja kuunteli vihdoin ajajan käskyjä. Eirin puolestaan vaati enemmän rohkaisua, mutta Vikan liikkuessa hyvin se otti paristaan mallia. Vaikka parantamisen varaa onkin vielä, on tällä kaksikolla erinomaiset edellytykset menestyä pariluokissa.


02.09.2013 Päiväkirjamerkintä – vaeltamassa

Syyskuun vaihteen kunniaksi päätimme lähteä tallityöntekijöidemme kanssa yön mittaiselle vaellukselle Daletindin suuntaan. Mukana oli jos jonkinlaista kassia ja pussia, sillä tarvitsimme myös välineet tarhojen rakentamiseen yötä varten. Eläkeikää hipova tallimestarimme, joka jäi kotiin vahtimaan muita hevosia, naureskelikin meidän karkaavan loppuiäksemme sillä tavaramäärällä. Lähdimme matkaan vuonisorien Hakonin, Remin ja Geirin, sekä tammojen Eirinin, Vikan ja Kamin voimin. Nuorimmaiset Geir ja Kami olivat mukana oppimielessä, kun taas esimerkiksi vaellustallilta ostettu Vika oli jo vanha konkari. Itse johdin porukkaa Hakonin kanssa, joka fiksun luonteensa puolesta sopi hyvin porukan pääksi, kun taas tallityöntekijämme Stina piti perää Eirinin kanssa. Yövyimme Daletindin toisella puolen pienessä retkituvassa ja hevoset saivat tarhata kahdessa porukassa pienen matkan päässä toisistaan. Ehdimme pelätä ettei Remi pysyisi aidoissa, mutta onneksi hevosille oli varattu tarpeeksi syötävää yön ajaksi ja kaikki löytyivät aamulla sieltä mistä niiden pitikin. Paluumatkalla kiersimme vuoristoreitin kautta, josta hevoset saivat hyvää lihasjumppaa ja retkikunta pääsi ihailemaan kuvankauniita maisemia. Kotiin palasimme paria tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta retkeläisiä kiireinen ilta ei jaksannut haitata ihanan vaelluksen jälkeen.


14.09.2013 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Mari H.

Viivin ja Eirinin kanssa suuntasimme metsään ja harjoittelemaan maratonkoetta. Ensin valjakko sai lämmitellä pellolla. Se kierrettiin ensin käynnissä ja ravissa, ja sitten valjakko sai tehdä muutamia pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja. Eirin ei aluksi oikein keskittynyt, koska maastossa oli paljon kaikkea kivaa katseltavaa. Kuitenkin kun kuski jaksoi sitkeästi pyytää, niin tamma alkoi totella ja meno muuttui sujuvammaksi. Valjakko otti pellolla myös muutaman irrottelupätkän laukassa, jonka jälkeen keskityttiin maraton kokeen E-osaan, eli esteisiin. Pellolta ja sen reunamilta löytyi portteja, silta sekä vesieste. Kerroin Viiville missä järjestyksessä portit tuli suorittaa, jonka jälkeen valjakko sai kokeilla niitä. Ensimmäisellä kerralla he menivät aika rauhallisesti ravissa. Eirinin kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaan tamma pujotteli porteista tottuneen oloisesti. Seuraavalla kerralla rohkaisin valjakkoa etenemään laukassa, eikä mitään ongelmia ollut. Seuraavana kokeiltiin siltaa ja vesiestettä. Sillan kopina aiheutti ensin Eirinin korvien pyörimisen, mutta muuten tamma ei regoinut. Vedestä tamma ajatteli selvästi ensin, että kavioita ei sovi kastella näin vilpoisilla syyskeleillä, mutta suostui lopulta kävelemään siitä yli. Molempia esteitä kokeiltiin myös ravissa, eikä niissä ollut ongelmaa. Hyvin sujuneen valmennuksen jälkeen kävelimme takaisin tallille.


08.02.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Freetu.

Tänään valmensin Viiviä tammallaan Eirinillä. Ratsukko sai suorittaa itsenäiset alkuverryttelyt, joiden aikana varmistaa, että hevonen kulkisi rehellisesti eteenpäin eikä olisi pohkeen takana. Lisäksi sen tuli taipua ja asettua ympyröillä, minkä suhteen Viivi sai tehdä hieman enemmän työtä, jotta saisi sisäpohkeensa läpi ja tamman taipumaan. Tämän jälkeen aloitimme pohkeenväistöharjoitukset aluksi käynnissä siten, että uralta tuli väistää kohti keskihalkaisijaa, suoristaa ja väistää jälleen takaisin kohti uraa. Aluksi Eirin leikki kuuroa avuille eikä meinannut lähteä väistämään oikealle ollenkaan. Viivi sai käyttää hieman raippaa ja varmistaa, että tamman takaosa oli varmasti mukana touhussa. Mitään hirveän jyrkkää väistöä en edes halunnut nähdä, mutta selkeää ristiinaskellusta ehdottomasti. Kun tehtävä alkoi sujua, sai Viivi lisätä siihen siirtymät käynnistä raviin: muutama askel ravia suoristuksen aikana, jonka jälkeen takaisin käyntiin ja väistö uralle. Tämä edellytti tammalta nopeaa reagointia ratsastajansa apuihin, ja alkuvaikeuksien jälkeen sekä siirtymät että väistö sujuivat oikein hyvin. Pikkuhiljaa ratsukko sai tehdä väistöt kokonaan ravissa. Päädystä tuli nostaa ravista laukka ja laukata pääty-ympyrä reipastahtista laukkaa, josta jälleen siirtää raviin keskellä lyhyttä sivua ja sitten jatkaa seuraavan sivun väistötehtävälle. Aluksi Eirinin laukka oli hieman ponnetonta, mutta parin ympyrän työstämisen jälkeen se alkoi rullata kivasti ja takaosa oli hommassa aktiivisesti mukana. Kehotin Viiviä aina välillä hieman kutittelemaan tamman takajalkoja raipallaan, jotta se muistaisi myös niiden ruumiinosien olemassaolon. Hetken kuluttua tamma ei meinannut malttaa lopettaa laukkaamista ollenkaan, sen verran innoissaan se viiletti siinä menemään. Lopuksi lopetimme väistöt, ja Viivi sai laukata ympäri maneesia tehden aina pitkillä sivuilla askeleenpidennystä laukassa ja päädyissä sekä pääty-ympyröillä hakien vähän kontrolloidumpaa laukkaa. Lopuksi ratsukko sai siirtyä kevyeeseen raviin, ja Viivi sai antaa hienosti suoriutuneelle tammalleen pitempää ohjaa loppuravien aikana. Hienosti meni!


23.07.2014 Päiväkirjamerkintä - lastenratsuna

Meistä muutaman kilometrin päässä asuva pariskunta on usein tuonut lapsensa tallillemme vuonislaumaa katsomaan ja kokeilemaan ratsastusta. Olimme sopineet heidän 5-vuotiaalle Annalle ja 7-vuotiaalle Ingridille talutustunnin iltapäivälle. Lastenratsuiksi pestatut Eirin ja Lilje seisoskelivat käsivällisinä pihan hoitopaikalla ratsastajien saapuessa. Eirin näytti jo nukahtaneen, kun taas pullea Lilje toivotti tulijat tervetulleeksi iloisesti hörähdellen. Oletettavasti keltahallakko tamma tosin vain muisti kyseisten ihmisten tarjonneen sille viime kerralla varsin avokätisesti omenanpaloja, mitä se ei kasvaneen kesämahansa puolesta välttämättä tarvisi. Tytöt muistiva hyvin viime kerrasta, kuinka ponit harjattiin ja kaviot tarkistettiin. Pienellä Annalla oli aluksi vaikeuksia saada puolinukuksissa olevan Eirinin jalka nostettua, mutta pienellä avustuksella hänkin suoriutui kavioiden puhdistamisesta hyvin. Tytöt ratsastivat kentällä puolisen tuntia ja saivat uutena asiana opetella ravaamaan. Lilje oli asennoitunut laiskottelulinjalle, joten Ingrid joutui komentamaan napakasti saadakseen tamman edes lyllertämään raviksi tunnistettavassa askellajissa. Eirin sen sijaan toimi hyvin aloittelevan ratsuna ja tamma hidasti välittömästi menoaan kun Annan tasapaino tuntui horjuvan. Sekä tammat että lapset suoriutuivat koko iltapäivästä hyvin ja lopulta Lilje sai ansaitusti myös kauan odottamansa omenanpalat.


01.08.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Iiris (omistajan kirjoittama).

”Nyt lisää sitä vauhtia!”, huusin kurkku suorana kentän laidalta. Ei ollut lainkaan Eirinin tapaista kulkea noin veltosti, mistä oli epäilemättä syyttäminen poikkeuksellisen lämpimiä ilmoja. honeythief teki työtä käskettyä ja sai vuonohevostammansa liikkumaan edes hetkellisesti reippaammin. Muuten tamma vaikutti olevan erittäin hyvässä kunnossa. Se kantoi itseään hyvin, eikä yrittänyt oikoa kuvioilla. Olin lämmittelyn aikana koonnut kentälle pienen radan tötsistä, sillä olimme honeythiefin kanssa suunnitellet harjoittelevamme tarkkuuskoetta silmällä pitäen. Valjakon tehtävänä oli aluksi tulla helppoa rataa ravissa ja tehdä pysähdykset jokaisen portin kohdalle. Keltaiset kartiot oli asetettu melko lähelle toisiaan, joten honeythief sai pysyä tarkkana lähestymisen kanssa, että kärryt osuivat juuri niiden väliin. Koska Eirin ei selvästi ollut terävimmillään, se kyllä pysähtyi hyvin, mutta liikkeellelähdöt raviin olivat edelleen hyvin tahmeita. Valjakko tuli rataa useina erilaisina variaatioina sekä ravissa että laukassa. Tehtäviin yhdistettiin kuitenkin jatkuvasti siirtymät, sillä toivoin honeythiefin saavan tammansa paremmin kuulolle. Laukkatyöskentelyn aikana tämä hetkellisesti onnistuikin, sillä tehtävästä uutta puhtia saatuaan Eirin teki muutamat todella napakat ravisiirtymät ja laukannostot. Tällöin ajaja sai myös tuotua tamman paremmin seuraavalle portille. Meno kuitenkin rauhoittui jälleen valmennuksen loppua kohden. Vaikka pari ei ollutkaan tänään parhaimmillaan, nähtiin välissä mukaviakin pätkiä ja erityisesti laukkatyöskentelyssä molemmat olivat kehittyneet viimevuoteen verrattuna. Menoon olisi kuitenkin kaivattu lisää vauhtia ja terävyyttä, jotta tehtävät olisivat sujuneet täysin halutulla tavalla.


28.09.2014 Kouluvalmennus, valmentajana VRL-10954.

Oli vuorossa kauniin vuonohevostamma Eirinin kouluvalmennus. Aiheena olisi tänään suurimmaksi osaksi siirtymiset ja temmon vaihtelut, mutta myös pohkeenväistöä kokeiltaisiin. Alkuveryttelyn aikana tamma kulki pää pitkänä, joten neuvoin ratsastajaa tuomaan hevosen pään kunnolla sisälle päin, jotta asetus saatiin kuntoon. Nyt vauhti pääsi taas hieman tippumaan, joten kehotin vielä hidastamaan ja sitten taas lisäämään ravia. Pian tamma alkoikin kantaa itseään kunnolla ja käyttää takaosaansa. Pyysin ratsukkoa siirtymään hetkeksi käyntiin, ja annoin tehtäväksi tehdä hieman väistöä keskiympyrällä. Eirinin vauhti pääsi hidastumaan hieman liikaa ja aina lopulta päätyi pysähtymiseen. Neuvoin ratsastajaa napauttamaan kevyesti raipalla, ennen kuin tamma ehtisi pysähtymään. Pikku hiljaa väistöt lähtivät sujumaan. Väistöjen jälkeen laitoin muutaman puomin uran sisäpuolelle niin, että niiden välissä aina hidastettaisiin ravia. Hevonen pitäisi myöskin saada suorana kulkemaan sen lävitse ja väistämään vielä takaisin uralle. Muutamalla ensimmäisellä kerralla tamma pääsi aina putoamaan käynnille ja ratsastaja sai koko ajan olla tarkkana. Väistöt sujuivat hyvin, eikä suoristamisessakaan ollut suurempia ongelmia. Lopuksi otettiin vielä hieman laukkatyöskentelyä ympyrällä. Laukan pyöriessä reippaasti käskin ratsastajaa tekemään siirtymisiä ensin ravin ja laukan välillä. Niiden sujuessa vielä muutama siirtyminen laukan ja käynnin välillä. Käynti nostot olivat todella hienoa katseltavaa, kun ori oikein käytti takapäätään. Lopuksi neuvoin ratsastajaa tekemään vielä kunnon loppuveryttelyn ravissa. Tamma toimi todella hyvin alun tahmeuden jälkeen.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief