vuonohevoskasvatusta

 Njörður

KUTSUMANIMINöpö KASVATTAJAAlvar Johansen  
ROTU, SKPvuonohevosori OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA20.05.2013 REKISTERINUMEROVH14-053-0043
VÄRI, MERKITharmaahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS146cm KOULUTUSTASOvaikea, helppo A, re 90cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 3 vuotta 20.08.2013 ja 8 vuotta 20.01.2014. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-I, KRJ-II, YLA2 

Sivuloikkia, villejä pukkisarjoja, käsistälähtöjä… Nöpön koeratsastus ei sujunut aivan oppikirjan mukaisesti. Jokin harmaahallakossa orissa kuitenkin viehätti, sillä hetken päähänpistosta (mukana ollut ystäväni epäili saaneeni aivotärähdyksen pudottuani) toteamaan myyjälle, että joo tämä lähtee meille. Nöpöstä huomasi silti, että se oli joskus peruskoulutettu hyvin ja että joku hommansa osannut oli ollut sen kanssa tekemisissä. Ongelmana oli vain se, ettei orin kanssa oltu yli vuoteen tehty käytännössä mitään ja se oli päässyt pahasti niskan päälle. Kokeilunhaluisuus pisti työntämään omankin lusikan soppaan, ja kun ori kerran lähti pilkkahintaan sen rakenteen ja suvun huomioon ottaen, alkoi Nöpön uudelleenkoulutus ja palauttaminen maanpinnalle.

Nöpö osaa lukea ihmisiä loistavasti ja se huomaa heti, onko jonkun kanssa oltava kunnolla vai ei. Mikäli ori kunnioittaa hoitajaansa todella, kookkaasta ja itsetietoisesta orista kuoriutuu varsinainen halinalle. Se nuokkuu karsinassa kuin mikäkin ratsastuskoulun puolikuollut ruunanpullainen ja pitää huolen, että sitä varmasti rapsutetaan tarpeeksi. Kun kunnioitus on kohdillaan, sujuvat myös kaikki hoitotoimenpiteet mutkitta. Arempien ihmisten kanssa homma saattaa puolestaan lähteä täysin käsistä. Jos Nöpö huomaa ettei sitä komenneta, se ottaa nopeasti omia vapauksia ja kuuroutuu täysin komennuksille. Erityisesti lastaaminen on tilanne, jossa Nöpö vaatii tutun ihmisen, sillä toisinaan traileriin nouseminen on siitä aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Vain tietyt ihmiset pääsevät kipuamaan Nöpön selkään, minkä vuoksi sen ratsastettavuus on muuttunut täysin. Selvisi, että oria oli kasvattajan luona koulutettu aina helppo B -tasolle, mutta nyttemmin sitä on viety eteenpäin ja helpon A:n liikkeet sujuvat parhaimmillaan moitteettomasti. Nöpö on haastavaa saada kulkemaan täysin rentona, minkä vuoksi tehokkaat verryttelyt ovat sen kanssa tärkeitä. Ori saattaa yrittää etsiä syytä säikähtämiselle ja pukitteluun, mutta se unohtaa asian pian mikäli ratsastaja pitää sen ajatukset muualla. Nöpön kanssa ei oltu hypätty pitkiin aikoihin lainkaan, joten aluksi hommasta ei meinannut tulla mitään. Ori kuumuu paljon esteitä nähdessään, mutta kun sen kanssa hypätään useammin, ei touhu jännitä sitä.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Ásgarður
 nvh, hhkko, 143cm
ii. Jötunheimr
nvh, hhkko, 144cm
iii. Bifröst
nvh, rnhkko, 130cm
iie. Urður
nvh, hhkko, 140cm
ie. Helgakviða
nvh, hhkko, 137cm
iei. Heimdalens Åsa
nvh, hhkko, 150cm
iee. Bestla
nvh, rnhkko, 133cm
 e. Mímir
 nvh, hhkko, 140cm
ei. Hávamálens Ymir
nvh, hhkko, 145cm
eii. Yggdrasil
nvh, hhkko, 147cm
eie. Embla
nvh, hhkko, 138cm
ee. Sigrdrífumál
nvh, hhkko, 141cm
eei. Dunør
nvh, hhkko, 147cm
eee. Voluspá
nvh, rnhkko, 140cm

Isä Ásgarður oli aikanaan tuttu näky Pohjois-Norjan näyttelyissä ja muissa vastaavissa tapahtumissa. Ori edusti hieman vankempaa vuonohevostyyppiä, mistä useat tuomarit pitivätkin kovasti. Kahdeksanvuotiaana Ásgarður hyväksyttiin kantakirjaan toisella palkinnolla ja siitä tuli varsin kysytty jalostusori. Harmaahallakko ori ei kuitenkaan ollut helppo käsiteltävä erittäin itsevarman ja omapäisen luonteensa vuoksi. Se aiheuttikin jatkuvasti harmaita hiuksia hoitajilleen niin kotioloissa kuin erilaisissa tapahtumissakin esimerkiksi karkailemalla, tuhoamalla loimia ja hyppimällä pystyyn jännittävissä tilanteissa.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Jötunheimr oli jykevän rakenteensa ansiosta näyttävä vuonohevosori. Näyttelyissä vanhemman tyypin vuonohevosista pitäneet tuomarit pitivät sen ulkonäöstä kovasti, mutta valtaosan mielestä se oli rakenteeltaan liian vankka. Vaikka näyttelymenestys jäikin heikoksi, saavutti ori vanhempana menestystä valjakkoajossa. Omistajan sanojen mukaan Jötunheimr oli rehti ja varmajalkainen suorittaja ja sen kanssa oli helppo tulla toimeen. Vaikka sitä pidettiinkin ensisijaisesti valjakkohevosena, on harmaahallakkoa oria nähty kilpailemassa myös työajossa muutaman sijoituksen verran.
Isänisänisä Bifröst oli matalasta säkäkorkeudestaan huolimatta massiivinen ori, paitsi vankan rakenteensa, myös lievän lihavuutensa vuoksi. Se lihoi herkästi ja vaati huolellisuutta ruokinnan ja liikutuksen osalta, joista ei aina huolehdittu tarpeeksi. Siitä huolimatta ori menestyi hyvin valjakkoajossa, jossa se kilpaili muutaman kauden ajan. Bifröstin muusta kilpailutaustasta ei ole tietoa, mutta tiedettävästi se on ollut koulutettu myös työajoon.
Isänisänemä Urður edusti vanhaa ja harvinaista vuonohevoslinjaa, jota oli pidetty kauan yllä pienessä kylässä Pohjois-Norjassa. Harmaahallakko tamma myytiin kuitenkin kolmevuotiaana siitoskäyttöön toisaalle, jossa siitä toivottiin hyvää periyttäjää työlinjaisille vuonohevosille. Urður koulutettiinkin työajoon, jonka lisäksi se varsoi neljä hienoa orivarsaa.

Isänemä Helgakviða syntyi aivan Suomen ja Norjan rajalla, josta se myytiin eteenpäin yhdessä emänsä Bestlan kanssa jo ennen vieroitusikää. Syntymää lukuun ottamatta tamman nuoruusvuodet ovat hämärän peitossa, eikä sen menneisyydestä tiedetä paljoakaan. Kuusivuotiaana tamma löydettiin Trondheimin läheltä heitteille jätettynä yhdessä muutaman muun hevosen kanssa, jonka jälkeen se keräsi kauan lihaa luiden ympärille ja luottamusta ihmisiin. Vielä vanhempanakin Helgakviða oli varsin epäluuloinen tuntemattomia ihmisiä kohtaan, mutta siitä kuoritui kaikesta huolimatta mukava harrasteratsu ja -ajettava, sekä omistajansa rakas lemmikki.
Isänemänisä Heimdalens Åsa oli ruotsalaissyntyinen ori, jonka suku on hyvin vahvasti valjakkopainotteista. Tästä huolimatta ori ei tiedettävästi kilpaillut kuin muutaman kerran valjakkoajossa, jonka jälkeen se päätyi kouluratsastukseen painottuneeseen kotiin. Ori ruunattiin jalostusarvonsa vuoksi vasta vanhoilla päivillään, eikä sen kanssa kilpailtu enää, vaan se toimi suurimman osan elämästään harrasteratsuna.
Isänemänemä Bestla oli kaunis tamma, jonka menneisyys on hyvin pitkälti hämärän peitossa. Se kiersi oletettavasti useissa kodeissa yhdessä ainoan varsansa kanssa, kunnes emän ja varsan tiet erosivat. Bestla myytiin rentoon harrastekotiin maaseudulle, jossa se toimi harrasteratsuna sekä vaelluskäytössä.

Emä Mímir, eli tuttavallisemmin Mimmi, oli lempeä vuonohevostamma. Nuorena se asui useammassakin eri kodissa pääasiassa harrastekäytössä, mutta tammaa nähtiin toisinaan seuratason koulukilpailuissakin. Lopulta Mimmi löysi loppuelämänsä kodin pieneltä siittolalta, joka oli heti kiinnostunut tammasta erityisesti sen kauniin rakenteen ja hyvän suvun ansiosta. Harmaahallakko tamma jäi kotitilalleen täysin siitoskäyttöön ja se ehti varsoa seitsemän kertaa, joskin varsoista yksi menehtyi jo neliviikkoisena. Mimmin jälkeläiset ovat pärjänneet hyvin koulu- ja esteratsastuksessa kilpaillen.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Hávamálens Ymir oli hienoliikkeinen ori, joka vakuutti lennokkuudellaan niin kouluradoilla kuin valjakkoajonkin parissa. Se niitti menestystä erityisesti valjakkoajossa, jonka koulukokeesta se on saanut erittäin vaikuttavia tuloksia. Menestystä kouluratsastuksessakaan ei tule väheksyä, sillä orilla on hallussaan kaksi vuonohevosmestaruuden kouluosuuden voittoa. Vaikka Ymir ei eteenpäinpyrkivyytensä vuoksi ollutkaan aivan kenen tahansa käsiteltävissä, oli se kuitenkin pohjimmiltaan miellyttämishaluinen ja ystävällinen luonne. Se oli aikaan pidetty jalostusori ja sillä onkin paljon jälkeläisiä niin kotimaassaan Norjassa kuin naapurimaissakin.
Emänisänisä Yggdrasil hienoliikkeinen ori, joka oli hyvin monipuolinen ja kapasiteetikas kilpailukaveri. Sen kanssa valmentauduttiin ja kilpailtiin niin koulu- ja esteratsastuksessa kuin valjakkoajossakin, menestyen hyvin esimerkiksi vuonohevosen monilajisissa mestaruuskilpailuissa. Yggdrasil periytti hyviä ominaisuuksia vahvasti jälkikasvulleen, joista suurin osa on menestynyt isänsä tavoin usean lajin kilpailuissa.
Emänisänemä Embla kiersi nuorena useassa kodissa hieman haastavan luonteensa vuoksi. Lopulta pientä kasvatustoimintaa pyörittänyt pariskunta kiinnostui tammasta sen rakenteen vuoksi ja osti sen siitoskäyttöön. Embla olikin pääasiassa siitostammana ja sen kanssa ajettiin vain harvakseltaan harrastemielessä. Tamma sai kaikkiaan seitsemän varsaa, joista yksi menehtyi jo muutaman viikon ikäisenä.

Emänemä Sigrdrífumál myytiin kuusivuotiaana tunnetun kouluratsastajan tyttären ensiponiksi ja lennokkaasta tammasta kaavailtiin ruusukehaita helppoihin koululuokkiin. Nuoren tytön ja omanarvontuntoisen vuonohevostamman kemiat eivät kuitenkaan kohdanneet ja menestys kouluradoilla jäi varsin vähäiseksi. Lopulta harmaahallakko tamma päädyttiin myymään ja kolmen väärän kotikokeilun jälkeen sille löydettiin viimein oikea omistaja. Pitkäaikaisimmassa kodissaan Sigrdrífumál oli pääasiassa harrastekäytössä, mutta sen kanssa valmentauduttiin jonkin verran koulu- ja esteratsastuksessa.
Emänemänisä Dunør koulutettiin alkujaan valjakkoajoon, mutta omistajanvaihdoksen myötä sen kanssa päädyttiinkin kilpailemaan kouluratsastuksessa. Harmaahallakko ori kiersi pääasiassa helppoja alueluokkia menestyen kuitenkin niissä varsin hyvin. Omapäiseen oriin oli omistajansa sanojen mukaan vaikea tutustua, mutta luottamuksen synnyttyä se oli luotettava ja ystävällinen hevonen.
Emänemänemä Voluspá eli koko ikänsä samassa kodissa, jonne se jäi kasvamaan emänsä seurassa. Tamma ei kilpaillut koskaan, vaan se toimi perheen harrasteratsuna, jonka lisäksi sillä myös ajettiin. Voluspá varsoi kahdesti, joista jälkimmäinen varsominen oli vaikea. Sekä tamma että varsa menehtyivät, jonka vuoksi Sigrdrífumál jäi tamman ainoaksi varsaksi.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 91.22
Nopeus ja kestävyys 10.18
Kuuliaisuus ja luonne 2913.49
Tahti ja irtonaisuus 653.00
Tarkkuus ja ketteryys 2998.46

Valjakkoajossa 5911.95 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 10).
Kouluratsastuksessa 3566.49 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 7).

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Morbær (s. 21.05.2014), emä Eirel Merian
nvh-t. Brynhild Regnbue (s. 05.04.2015), emä Regan
nvh-t. Brynhild Rosmarin (s. 10.04.2015), emä Rävgryts Kaja
nvh-t. Brynhild Nanna (s. 05.04.2015), emä Sjøbrisen
nvh-o. Brynhild Nikolay (s. 13.05.2015), emä Karla av Trónvík
nvh-o. Brynhild Norgrim (s. 14.08.2015), emä Sabrine
nvh-t. Brynhild Livlig (s. 08.11.2015), emä Linda
nvh-t. Brynhild Nessla (s. 15.09.2016), emä Skjoldens Gunilla

cup-sijoitukset

  31.10.2014 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo A - 19/210
  31.12.2014 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - vaikea - 3/20
  30.01.2015 - VVJ-Cup - Breandan - vaikea - 1/16
  30.06.2015 - VVJ-Cup - Wyat Shetlands - vaikea - 3/16

menestys

KRJ-II -palkittu marraskuun 2015 tilaisuudessa pistein
7 + 41 + 16 + 20 + 15 = 99p

VVJ-I -palkittu tammikuun 2016 tilaisuudessa pistein
7,5 + 40 + 19 + 19,5 + 11 + 3 = 100p

YLA2 -palkittu helmikuun 2016 tilaisuudessa pistein
21 (17+4) - 31 (19+12) - 17 - 14 - 4 = 87p

kilpailukalenteri

Valjakkoajo (VVJ) - 42 sijoitusta, joista 14 voittoja
25.03.2014 - Sigma - vaikea - 1/8
26.03.2014 - Sigma - vaikea - 1/8
11.04.2014 - Huvitus - vaikea - 2/13
16.04.2014 - Huvitus - vaikea - 3/13
10.06.2014 - Brynhild - vaikea - 1/11
11.06.2014 - Brynhild - vaikea - 1/11
26.06.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 3/12
27.06.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 1/12
22.07.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 3/15
18.08.2014 - Fiktio - vaikea - 1/7
21.08.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 2/15
23.08.2014 - Aittohaara - vaikea - 1/12
26.08.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 2/15
27.08.2014 - Konkkaronkka - vaikea - 3/15
11.10.2014 - Brynhild - vaikea - 1/4
14.10.2014 - Brynhild - vaikea - 2/4
15.10.2014 - Ponipallero - vaikea - 1/4
16.10.2014 - Ponipallero - vaikea - 2/4
17.10.2014 - Brynhild - vaikea - 2/4
18.10.2014 - Brynhild - vaikea - 2/4
19.10.2014 - Brynhild - vaikea - 1/4
20.10.2014 - Dei - vaikea - 3/10
20.10.2014 - Breandan - vaikea - 4/25
21.10.2014 - Breandan - vaikea - 1/25
24.10.2014 - Dei - vaikea - 2/10
27.10.2014 - Breandan - vaikea - 3/25
27.10.2014 - Dei - vaikea - 2/10
28.10.2014 - Dei - vaikea - 2/10
28.10.2014 - Breandan - vaikea - 4/25
31.10.2014 - Breandan - vaikea - 3/27
01.11.2014 - Breandan - vaikea - 5/27
03.11.2014 - Dei - vaikea - 3/15
05.11.2014 - Dei - vaikea - 1/15
06.11.2014 - Dei - vaikea - 3/15
07.11.2014 - Dei - vaikea - 1/15
08.11.2014 - Breandan - vaikea - 3/27
10.11.2014 - Breandan - vaikea - 5/26
16.11.2014 - Breandan - vaikea - 4/26
17.11.2014 - Breandan - vaikea - 2/26
20.11.2014 - Breandan - vaikea - 1/29
03.12.2014 - Breandan - vaikea - 2/29
05.12.2014 - Breandan - vaikea - 4/29
Kouluratsastus (KRJ) - 21 sijoitusta, joista 7 voittoja
14.10.2014 - Mörkövaara - helppo A - 5/40
15.10.2014 - Mörkövaara - helppo A - 1/40
17.10.2014 - Ulapan Talli - helppo A - 1/39
19.10.2014 - Mörkövaara - helppo A - 5/40
20.10.2014 - Mörkövaara - helppo A - 1/40
20.10.2014 - Mörkövaara - helppo A - 2/40
22.10.2014 - Mörkövaara - helppo A - 1/40
30.10.2014 - Trio Connemaras - helppo A - 1/40
06.11.2014 - Niininki - helppo A - 3/30
01.11.2014 - Mörkövaara - helppo A - 5/40
02.11.2014 - Mörkövaara - helppo A - 1/40
09.11.2014 - Hengenvaara - helppo A - 3/30
16.11.2014 - Vaapukka - helppo A - 2/40
18.11.2014 - Vaapukka - helppo A - 1/40
19.11.2014 - Fiktio - helppo A - 5/50
21.11.2014 - Solutions - helppo A - 1/40
24.11.2014 - Solutions - helppo A - 5/40
24.11.2014 - Kleppur - helppo A - 5/40
25.11.2014 - Solutions - helppo A - 6/40
26.11.2014 - Vaapukka - helppo A - 3/40
26.11.2014 - Kleppur - helppo A - 5/40

valmennukset ja päiväkirja

19.01.2014 Päiväkirjamerkintä - alkuvuoden hevoshankintoja

Minun oli ollut jo pitkään tarkoitus etsiä uutta verta vuonohevoskasvatukseen ja viimein vuodenvaihteessa aloin toden teolla etsimään myynnissä olevia vuonohevosia. Näin aluksi olen rajoittanut etsintäni Norjan rajojen sisäpuolelle, mutta lyhyetkin etsinnät ovat tuottaneet jo hyvin tulosta. Viimeviikon aikana meille muutti nimittäin yhteensä neljä uutta hevosta eri puolilta Norjaa. Kyseessä ovat orit Midgård Odin ja Njörður, sekä tammat Hild og Trud ja Skjoldens Gunilla.

Valkohallakko Odin on pienestä koostaan huolimatta varsin upea ilmestys enkä epäile lainkaan, etteikö siitä tulisi erinomaista kilpailukaveria valjakkoajoon. Kasvattajansa luona ajokoulutettu ori on nimittäin videoiden perusteella jo valmiiksi varsin hyvin koulutettu. Harmaahallakko Njörður eli Nöpö oli puolestaan hieman hätiköity ostos. Koeratsastus oli kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa, enkä pysynyt kyydissäkään, mutta jokin orissa viehätti. Sen kanssa ei ole pitkään aikaan tehty käytännössä mitään, joten ehkä pienen käytöskoulun ja lisääntyneen liikunnan myötä orista tulee vielä kelvollinen kaveri. Hankinnoista ainoa perinteinen ruunihallakko Hild og Trud, eli kotoisammin Trude, tuli meille tilausvarsana. Sen kanssa on tarkoitus päästä toteuttamaan viimein haaveeni työpainotteisesta vuonohevosesta, sillä sen suku on pääasiassa työpainotteista. Keltahallakko Skjoldens Gunilla eli Nilla oli Nöpön tavoin hieman hassu valinta haastavan luonteensa vuoksi. Olen kuitenkin aivan ihastunut tammaan ja toivon, että yhteistyö välillämme lähtee pian rullaamaan.

Näiden hankintojen myötä on hyvä lähteä jatkamaan kasvatustyötä. Toivon mukaan Odinista ja Nöpöstä saadaan tulevaisuudessa hyvä kilpailukaksikko valjakkoajoon, Truden kanssa tarkoitus on lähteä kasvattamaan työ- ja valjakkopainotteisten vuonohevosten lukumäärää ja Nilla tulee varmasti olemaan oiva lisä jalostuksellisesti olemassa oleviin linjoihini. Oli onni löytää useampi erikoisemmankin värinen vuonohevonen, jotka tuntuvat olevan valitettavan harvassa.


28.03.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

Vaikka harmaahallakon Nöpön kanssa alku ei ollutkaan helppo, on orista kuoriutunut hiljalleen erinomainen valjakkohevonen. Se on päässyt aloittelemaan kilpailu-uraansa yhdessä Odinin kanssa, joka on kaikin puolin oikea unelmaponi. Tänään meidän menoamme saapui katsomaan Lilbeth Rönvik, joka on tunnettu maltillisesta, mutta erittäin tarkasta opetustyylistään. Toiveenani olikin, että pääsisimme viilaamaan sellaisia pikkuvirheitä, jotka jäävät helposti huomaamatta.

Valmennus alkoi yllättävän rauhallisissa merkeissä ja pääsimme aloittamaan tehtävien suorittamisen suunnitelmien mukaan. Treenasimme kentällä kouluosuutta ajatellen. Lili oli valinnut muutamia tehtäviä, jotka sijoittuivat pääasiassa erilaisille kaareville linjoille. Työskentelimme pitkään ravissa taivutellen ja hienosäätäen, jonka seurauksena sain orit kulkemaan mielestäni oikein mukavasti. Hyvin harvoin onnistuin saamaan Nöpöä samaan tapaan rennoksi, mistä oli toisaalta kiittäminen myös Odinia, joka kuunteli hyvin apujani. Aika oli loppua kesken, jonka vuoksi laukkaaminen jäi varsin vähälle. Sen vuoksi laukassa suoritetut tehtävät eivät oikein ottaneetkaan onnistuakseen ja lopetimme lopulta yhteen kohtalaiseen suoritukseen, jossa Nöpö ei yrittänyt kaahata aivan tuntumalta ja Odinkin taipui odotetulla tavalla.


20.09.2015 Päiväkirjamerkintä - ruskaretki

Kauniin syyspäivän kunniaksi päätimme talliporukalla jättää illan treenin väliin ja lähteä porukalla maastoon ihaileman Norjan ruska-aikaa. Itse valikoin ratsukseni harmaahallakon Nöpön, joka oli jäänyt kesällä kilpailueläkkeelle ja siitoskäyttöön. Minä ja Nöpö johdimme porukkaa, seuraavina tulivat reippaat tallityttömme Tollakin ja vanhemman kasvattimme Jarlin kanssa ja perää piti tapansa mukaan tallimestarimme Stina nuoren Glitnen kanssa. Vuonisorit puhisivat innosta poistuessamme tallipihasta, eikä innokas Glitne olisi millään malttanut pysyä viimeisenä. Orin kanssa paljon touhunnut Stina tunsi kuitenkin Glitnen kuin omat taskunsa ja sai orin nopeasti takaisin ruotuun.

Lähdimme nousemaan pieniä ryteikköpolkuja pitkin vuoriston suuntaan. Reitillä me pääsimme ihailemaan ruskean ja oranssin eri sävyinä loistavaa maisemaa, kun taas ratsumme saivat pientä jalkatreeniä noustessaan polkuja ylös. Nöpö eteni reippaasti keräten välillä turhankin paljon välimatkaa takana tulleeseen Tollakkiin, jonka vuoksi jouduimme välillä pysähtymään ja odottamaan letkan loppupäätä. Tollak ei pitänyt nimittäin noustessaan minkään valtakunnan kiirettä, vaan sekin tuntui pälyilevän maisemia meidän kanssamme. Sen takana tullut Jarl ei myöskään pitänyt kiirettä. Kekseliäs poniori huomasi nimittäin yltävänsä polun varressa oleviin pensaisiin, joissa oli vielä jokusia vihertäviä lehtiä. Sitä ei selvästi haitannut, vaikka lehdet eivät olletkaan enää kovin tuoreita, ainakin se jatkoi sinnikkäästi niiden hamuilua ratsastajan kielloista huolimatta.

Paluumatkalla poikkesimme leveämmän hiekkatien kautta, jossa otimme muutamia ravi- ja laukkapätkiä rennolla mielellä. Glitne ei tosin ollut aivan samaa mieltä rennoista laukkapätkistä, mutta muutaman kerran jonon ohitettuaan se malttoi viimein pysyä omalla paikallaan. Nöpö, Tollak ja Jarl olivat sen sijaan epätavallisenkin nätisti ja rennon maastoretken henki oli selvästi tarttunut myös niihin. Lähes kahden tunnin retken jälkeen palasimme viimein tallille, jossa päästimme tyytyväiset ratsumme takaisin laitumelle.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief