vuonohevoskasvatusta

 Sjøbrisen

KUTSUMANIMIMilla KASVATTAJAei tiedossa  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA25.09.2009 REKISTERINUMEROVH11-053-0149
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS142cm KOULUTUSTASOnoviisi, helppo B, re 80cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 25.01.2010 ja 8 vuotta 25.05.2010. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-II, KRJ-I, YLA2 

Sjøbrisen, eli kotoisammin Millaksi kutsuttu tamma muutti meille aina Suomesta asti. Ruunihallakko tamma oli asunut muutaman omistajanvaihdoksen jälkeen vuosia Ruolammessa, jossa se oli ollut pääasiassa harrastekäytössä. Tallin luovuttua lähes kaikista hevosistaan en voinut vastustaa kiusausta ainoan vuonohevosen suhteen. Eihän se ollut kummemmin kilpaillut ja kuvankin perusteella viettänyt paljon aikaa heinäpaalin äärellä, mutta tamman luonne ja kaunis ulkonäkö saivat minut kuitenkin kaavailemaan siitä siitostammaa. Entisen omistajan kertoman mukaan Milla oli ollut koko ikänsä pääasiassa ratsuna tuntitöitä tehden ja kilpaillut jokusia kertoja este- ja kouluratsastuksessa. Sen kanssa oli kuitenkin myös ajettu silloin tällöin kokeilumielessä. Koska tamma oli ajaessa toiminut hyvin helpolla tehtävillä, oli ajatuksena myös kokeilla kouluttaa sitä pidemmälle valjakkoajossa ja mahdollisesti pyörähtää kilpailuissakin asti. Ikänsä puolesta kun sillä olisi pienen kunnonkohotuksen jälkeen mahdollisuuksia vielä vaikka mihin.

Millan saavuttua tamma osoittautui varsin luotettavaksi ja ystävälliseksi tammaksi, jolla kuitenkin on omat vinkeensä. Se pitää vedestä ja onkin kesäisin varsinainen vesipeto, eikä pesu sisällä tallissakaan tuota ongelmia. Kuralätäköt ovat kuitenkin asia erikseen - ne kierretään ja kaukaa, sillä tamma ei halua vahingossakaan kastaa niissä kavioitaan. Karsinassa Millan kanssa on tärkeää touhuta rauhallisesti, sillä hätäisen ja kovakouraisten ihmisten kanssa tamma hermostuu ja saattaa näykkiä. Sillä ei ole mitään merkitystä onko hoitaja kokenut aikuinen vai aloitteleva lapsi, eniten Millan kanssa merkitsee vain kemioiden kohtaaminen. Tavanomaisesti perushoitotoimenpiteet sujuvatkin mutkitta, mutta kuolainten laitosta tamma ei pidä alkuunkaan. Tällöin se nostaa päänsä mahdollisimman korkealle tavoittamattomiin. Hieman pyöreä tamma on ikidieetillä ja sillä on erinomainen kyky tunnistaa ihmiset, joilla on jotain syötävää taskussaan. Myös viattoman suloinen kerjäysilme löytyy luonnostaan ja Milla kerääkin usein ylimääräiset sääliherkut.

Kouluratsuna Milla ei ole erityisen innokas tapaus ja sitä saakin pyytää napakasti eteen jo heti alkuunsa. Perusasiat sujuvat hyvin kenen tahansa kanssa, mutta vaativammille tehtäville tamma vaatii jo osaavamman kuskin. Millan kanssa on nimittäin myös ratsastaessa osattava löytää kultainen keskitie. Liian kovakouraisen ratsastajan avuista tamma nimittäin vain suivaantuu, mutta toisaalta epävarman kanssa touhu menee veteläksi lyllertämiseksi uraa kuluttaen. Hypätessä Milla on kuitenkin huomattavasti innokkaampi kuin sileällä työskentelyllä. Tamman kanssa on tärkeää muistaa suorat tiet, sillä huonoilla lähestymisillä se kieltää tai kaahaa esteen ohi lähes poikkeuksetta. Vaikka esteillä Milla liikkuukin reippaammin eteen, ei ole kuitenkaan vaaraa että se lähtisi käsistä. Ruunihallakko tamma on loppupeleissä sen verran mukavuudenhaluinen tapaus, että pienen spurttipätkän jälkeen se pysähtyy mielellään huilaamaan. Tämä pätee myös maastoretkillä, jolloin Milla keskittyy mieluusti maisemien ihailuun ja erityisesti ruokataukojen pitämiseen.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Grunnlaget for Hubby
 nvh, rnhkko, 145cm
ii. Tordengude
nvh, rnhkko, 148cm
iii. ei tiedossa
nvh, hkko
iie. ei tiedossa
nvh, hkko
ie. Havfrue
nvh, rnhkko, 143cm
iei. ei tiedossa
nvh, hkko
iee. ei tiedossa
nvh, hkko
 e. Sirene
 nvh, rnhkko, 141cm
ei. Gud av Kjærlighet
nvh, rnhkko, 144cm
eii. ei tiedossa
nvh, hkko
eie. ei tiedossa
nvh, hkko
ee. Arving til Kronen
nvh, rnhkko, 139cm
eei. ei tiedossa
nvh, hkko
eee. ei tiedossa
nvh, hkko

Isä Grunnlaget for Hubby oli tanskalaissyntyinen ori, joka tuotiin kuitenkin jo nuorena rotunsa juurille Norjaan. Ruunihallakko ori vaikutti suurimman osan elämästään pienellä harrastetallilla, jossa asuessaan se pääsi kilpailemaan niin este- kuin kouluratsastuksessakin useita sijoituksia keräten. Tallin lopetettua toimintansa ori myytiin kuitenkin vasta aloittaneelle siittolalle, jossa se jäi korkean ikänsä vuoksi täysin siitoskäyttöön. Vanhoilla päivillään Grunniksi kutsuttu ori pääsi pyörähtämään myös näyttelyissä, mutta turhankin kevyestä rakenteestaan johtuen se jäi vaille mainittavaa menestystä.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Tordengude oli hienoliikkeinen vuonohevosori. Se kiersi elämänsä aikana muutamissa näyttelyissä kuitenkaan mainittavaa menestystä saavuttamatta. Vaikka orin rakenne ei ollutkaan erityisen hyvä, olivat sen liikkeet sitäkin komeammat. Tordeniksi kutsuttu ori menestyikin parhaiten kouluaitojen sisällä saaden usein positiivista palautetta askelistaan. Kilpailu-uralta sillä onkin muistona useita kymmeniä sijoituksia.
Isänemä Havfrue asui Tanskassa, mutta sen menneisyydestä tai syntymämaasta ei ole säilynyt tietoja. On kuitenkin epäilty, että se olisi asunut Tanskassa koko ikänsä. Viimeiset kahdeksan vuotta elämästään ruunihallakko tamma asui pienellä ratsastuskoululla. Aluksi se teki tuntitöitä, mutta jäi hiljalleen ansaitulle eläkkelle varsoen kahdesti. Vanhempi varsa myytiin Norjaan, mutta nuorempi jäi emänsä kotitallille kasvamaan.

Emä Sirene oli hurmaava vuonohevostamma, joka kiersi elämänsä aikana useissa kodeissa. Se oli usean harrastajan ensimmäinen suosikkihevonen ratsastuskoulussa asuessaan, sekä yksityisenä ensikosketus oman ponin omistamiseen ja kilpailemiseen. Lopulta lempeä tamma päätettiin myydä rauhalliseen loppuelämän kotiin. Vuonohevosia kasvattanut siittola kiinnostui siitä, sillä Sirene tulee varsin vanhasta ja harvinaisesta suvusta. Tamma muuttikin lopulta siittolalle, jossa se sai jälkikasvua viiden varsan verran. Varsoista kaikki orit on kuitenkin ruunattu, joten suku on jäänytkin harvinaiseksi.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Gud av Kjærlighet oli aikanaan varsin tunnettu ori, sillä se kiersi menestyksekkäästi niin este- kuin koulukilpailuissakin. Se loukkasi kuitenkin jalkansa varsin nuorena ja nousukiitoinen ura loppui lyhyeen, kun ori määrättiin pelkälle käyntiliikunnalle. Jalka kuntoutui lopulta erittäin kevyeen käyttöön ja Gud jäi siitosoriksi kotitallilleen. Jälkikasvua se sai kuitenkin suunniteltua vähemmän, vain kuusi varsaa.
Emänemä Arving til Kronen oli pienen maalaistilan kasvattama tamma, josta hienon ja vanhan sukunsa puolesta toivottiinkin menestyvää kouluratsua ja siitostammaa. Arvingista kasvoikin herkkä ja kuuliainen ratsu. Ääniherkkyytensä vuoksi sen kilpailusuoritukset vaihtelivat kuitenkin paljon huipputuloksista hylkäyksiin. Ruunihallakko tamma päätettiin lopulta jättää täysin siitoskäyttöön ja se varsoikin elämänsä aikana neljästi.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 81.92
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1014.73
Tahti ja irtonaisuus 316.49
Tarkkuus ja ketteryys 818.22

Milla on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa.

jälkikasvu

nvh-t. Brynhild Fjellbris (s. 20.03.2014), isä Fritjof Geir
nvh-o. Brynhild Fjalar (s. 10.06.2014), isä Sinklar Finn
nvh-t. Brynhild Vannlilje (s. 13.09.2014), isä Vatnajökull
nvh-t. Brynhild Dalbris (s. 10.01.2015), isä Skattekiste
nvh-t. Brynhild Eldrimne (s. 07.03.2015), isä Midgård Odin
nvh-t. Brynhild Nanna (s. 05.04.2015), isä Njörður
nvh-o. Brynhild Havmann (s. 13.06.2015), isä Hammerfest

cup-sijoitukset

  31.10.2014 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo B - 8/195
  31.12.2014 - KRJ-Cup - KK Bailador - helppo B - 23/317
  30.04.2015 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo B - 29/312
  31.05.2015 - KRJ-Cup - Hukkapuro - helppo B - 30/321

menestys

VVJ-II -palkittu toukokuun 2015 tilaisuudessa pistein
5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 98p

KRJ-I -palkittu heinäkuun 2015 tilaisuudessa pistein
7 + 44 + 17 + 20 + 15 = 103p

YLA2 -palkittu elokuun 2015 lisätilaisuudessa pistein
27 (16+11) - 25 (13+12) - 17 - 14 - 4 = 87p

Bronze Premium -arvioitu lokakuussa 2015 pistein
21 + 20 + 9 + 9 + 18 + 7 = 84%

kilpailukalenteri

Valjakkoajo (VVJ) - 42 sijoitusta, joista 10 voittoja
11.04.2014 - Huvitus - noviisi - 1/30
12.04.2014 - Huvitus - noviisi - 3/30
13.04.2014 - Huvitus - noviisi - 4/30
16.04.2014 - Konkkaronkka - noviisi - 5/38
22.08.2014 - Aittohaara - noviisi - 1/30
17.10.2014 - Brynhild - noviisi - 3/24
20.10.2014 - Brynhild - noviisi - 1/24
28.10.2014 - Dei - noviisi - 4/26
30.10.2014 - Dei - noviisi - 1/29
31.10.2014 - Dei - noviisi - 2/29
19.11.2014 - Fiktio - noviisi - 4/25
22.11.2014 - Fiktio - noviisi - 4/25
25.11.2014 - Fiktio - noviisi - 5/25
26.11.2014 - Fiktio - noviisi - 2/25
12.12.2014 - Breandan - noviisi - 5/50
17.12.2014 - Breandan - noviisi - 3/50
19.01.2015 - Fiktio - noviisi - 1/20
20.01.2015 - Muiston sh:t - noviisi - 1/30
08.02.2015 - Fiktio - noviisi - 4/22
13.02.2015 - Fiktio - noviisi - 2/22
14.02.2015 - Fiktio - noviisi - 1/22
08.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 5/40
08.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 6/40
09.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 5/40
10.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 4/40
11.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 6/40
12.03.2015 - KK Bailador - noviisi - 3/30
13.03.2015 - Breandan - noviisi - 5/28
15.03.2015 - Breandan - noviisi - 2/28
16.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 5/40
17.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 1/40
19.03.2015 - Breandan - noviisi - 3/28
20.03.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 6/40
21.03.2015 - KK Reiter - noviisi - 2/40
22.03.2015 - KK Reiter - noviisi - 2/40
25.03.2015 - KK Reiter - noviisi - 1/40
25.03.2015 - Prime - noviisi - 2/30
30.03.2015 - Prime - noviisi - 5/30
03.04.2015 - KK Reiter - noviisi - 6/40
03.04.2015 - Prime - noviisi - 2/30
15.04.2015 - Wyat Shetlands - noviisi - 4/40
20.04.2015 - Brynhild - noviisi - 1/19
Kouluratsastus (KRJ) - 42 sijoitusta, joista 2 voittoja
03.04.2014 - Sinnesro - helppo B - 4/30
05.04.2014 - Sinnesro - helppo B - 2/30
06.04.2014 - Sinnesro - helppo B - 3/30
18.10.2014 - Moana Part Breds - helppo B - 6/40
18.10.2014 - Juksula - helppo B - 2/60
19.10.2014 - Brynhild - helppo B - 1/40
21.10.2014 - Fiktio - helppo B - 2/50
22.10.2014 - Fiktio - helppo C - 6/50
23.10.2014 - Fiktio - helppo C - 7/50
31.10.2014 - Fiktio - helppo B - 5/50
02.11.2014 - Fiktio - helppo B - 2/50
03.11.2014 - Fiktio - helppo B - 5/50
31.10.2014 - Caral - helppo B - 3/50
13.11.2014 - Vaapukka - helppo B - 5/40
15.11.2014 - Vaapukka - helppo B - 5/40
18.11.2014 - Westbound - helppo B - 4/30
21.11.2014 - Hengenvaara - helppo B - 3/30
21.11.2014 - Vaapukka - helppo B - 6/40
21.11.2014 - Solutions - helppo B - 3/40
22.11.2014 - Fiktio - helppo B - 3/50
22.11.2014 - Hengenvaara - helppo B - 2/30
23.11.2014 - Hengenvaara - helppo B - 5/30
23.11.2014 - Hengenvaara - helppo B - 2/30
24.11.2014 - Breawa - helppo B - 6/40
25.11.2014 - Fiktio - helppo B - 4/50
27.11.2014 - Hengenvaara - helppo B - 5/30
29.11.2014 - Vaapukka - helppo B - 2/40
11.12.2014 - Konkkaronkka - helppo B - 5/40
17.12.2014 - Konkkaronkka - helppo B - 5/40
17.12.2014 - Konkkaronkka - helppo B - 3/40
23.12.2014 - Konkkaronkka - helppo B - 3/40
25.12.2014 - Konkkaronkka - helppo B - 2/40
24.01.2014 - Muiston sh:t - helppo B - 4/40
25.01.2014 - Muiston sh:t - helppo B - 5/40
30.01.2014 - Muiston sh:t - helppo B - 5/40
25.02.2015 - Erkinheimot - helppo B - 1/30
27.02.2015 - Erkinheimot - helppo B - 4/30
01.03.2014 - Wyat Shetlands - helppo B - 5/40
02.03.2014 - Wyat Shetlands - helppo B - 6/40
10.03.2015 - Wyat Shetlands - helppo B - 4/40
16.03.2015 - Taikakuu - helppo B - 4/50
17.03.2015 - Taikakuu - helppo B - 5/50

valmennukset ja päiväkirja

19.05.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

Jo alusta asti oli varsin selvää, etteivät Synne ja Milla olleet aivan treenituulella. Viimeviikon valjakkovalmennus oli mennyt parivaljakon kanssa varsin nappiin, mutta tänään molemmat tammat tuntuivat varsin innottomilta. Meidän menoamme seuraamaan tullut valjakkovalmentaja Lilbeth Rönvik piti kuitenkin alusta asti hyvän huolen, että sain myös laiskemman osapuolen, eli Millan, liikkumaan eteenpäin.

Koko valmennuksen ajan Synnen ajatukset meinasivat lähteä harhailemaan aivan muihin asioihin ja tamma tuntui vastaavan apuihini vähän siinä sivussa. Laukkatyöskentelyn aikana suorittamamme tehtävä vaikeutui kuitenkin sen verran, että keltahallakko tammakin joutui kuuntelemaan apujani. Milla puolestaan suoritti kaikki tehtävät pyydetyllä tavalla, mutta menosta puuttui tietty säpäkkyys, joka on toisinaan vaikea saada esiin Millan kaltaisesta ponista. Vaikka en itse ollutkaan täysin tyytyväinen päivän treeniin, arvioi Lilbeth menomme näyttävän kuitenkin ihan hyvältä, vaikka parantamisen varaa onkin kilpailusuorituksia ajatellen.


24.03.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Håkon Bernsen

Olin hetken mielijohteesta ilmoittautunut Millan ja Synnen kanssa naapurikunnassa järjestettyyn ryhmävalmennukseen, johon osallistui lisäksemme neljä muuta noviisitasoista valjakkoa. Meidän ryhmämme jälkeen oli vielä vaativan tason valmennus, jota jäin myös mielenkiinnosta seuraamaan. Valmentajamme Håkon Bernsen oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, enkä tiennyt oikeastaan mitä odottaa päivältä.

Valmennuksen aiheena oli linjat erilaisille porttitehtäville tarkkuuskokeen asioita mukaillen. Ryhmävalmennuksen vuoksi emme saaneet yksilöllistä ohjeistusta aivan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta pidin Håkonin tehtävistä, jotka tarjosivat sopivasti haasteita aiemmin kilpailleillekin valjakoille. Milla ja Synne tuntuivat varsin mukavilta koko valmennuksen ajan ja sain ne paikoittain liikkumaan todella mukavasti. Håkon kommentoikin loppuun tammakaksikkoani, etteivät ne ponimaisuudestaan huolimatta jääneet lainkaan valmennukseen osallistuneiden puoliveristen varjoon, mikä oli tietysti hauska kuulla.


08.03.2014 Päiväkirjamerkintä - Milla muutti Brynhildiin

Lyhyeksi jääneen talven vuoksi tallipihamme muistutti lähinnä suurta järveä harmaan trailerilla varustetun auton jarruttaessa pihaamme. Tallityöntekijämme tosin vitsaili vesiteemaisen vastaanoton sopivan hyvin uuteen tulokkaaseen, jonka nimi Sjøbrisen tarkoittaa merituulta. Vaikka tamma kuulemamme mukaan piti vedestä ja oli kova uimari, sen purkaminen trailerista osoittautui odotettua pidemmäksi projektiksi tulvivan tallipihan vuoksi. Kävi nimittäin ilmi, ettei se laskenut suurta kuralätökköä uimakelpoiseksi paikaksi ja jo kavioiden kastaminenkin kauhistutti sitä. Kun lopulta tamma suostui astelemaan suoraan suureen vesilätäkköön, pääsin tutkailemaan sitä ensimmäistä kertaa lähempää. Millaksi kutsuttu tamma matkasi nimittäin Suomesta asti luoksemme, enkä ollut päässyt näkemään sitä aiemmin. Vaikka Milla on työskennellyt viimevuodet tuntihevosena, on sitä kuulemma myös ajettu hyvällä menestyksellä ja toivonkin siitä vielä jokuseksi vuodeksi kilpakaveria valjakkoajoon. Aivan ensimmäiseksi luvassa tulisi kuitenkin olemaan kuntokuuri ja liikakilojen karistaminen. Ruunihallakko tamma on nimittäin entisen omistajansa sanojen mukaisesti varsinainen suursyömäri ja herkästi lihoavaa sorttia. Tämä myös näkyy Millasta, joten ennen vaativampia treenejä ja ajokoulutusta on tarkoitus lähteä kohottamaan kaikessa rauhassa tamman terveydentilaa.


Vuoden 2011 päiväkirjamerkinnät on kirjoittanut entinen omistaja Britta.


31.12.2011 Päiväkirjamerkintä

Millalla on nyt alettu kisaamaan aika tosissaan, ja onpahan sieltä kahdista estekisoista ykkössijat posahtanut, aivan yllätyksenä! Yhdissä koulukisoissa on mennyt hyvin, neljäs sija sieltä tömähti. Vielä on muutama kisa käymättä, joista yksi näyttelykin! Toivon mukaan menee nuo kisat hyvin, ja esteiltä odottelemma nyt keskivertoa parempia tuloksia, noin hyvin kuin nuo muut esteluokat meni.


30.10.2011 Päiväkirjamerkintä

Britta makasi sänkynsä päällä katsoen kattoaan, jossa oli suuri kuva Maurin kanssa laukkaavasta Millasta. Britta asetti kätensä päänsä taa ja heilutteli jalkojaan. Tänään olisi taas spesiaali päivä, nimittäin Heli oli tulossa käymään, ja pitäisi Britalle leikkitunnin. Viimeksi kun heillä oli aikomus leikkitunti pitää, koko homma oli mennyt pipariksi Helin jouduttua lähtemään kotiinsa poikansa sairastuttua. Nyt olisi sitten toisen yrityksen vuoro, joka toivottavasti onnistuisi paremmin kuin viimekertainen. Ovikello alkoi soittaa heleää sävelmää, ja Britta kuuli äitinsä ryntäävän ovelle. Ovikello oli taas mennyt sekaisin, taisi olla patterit lopussa. Britta nousi sängyltään ylös ja juoksi myös ovelle. Fianna avasi oven ja repäisi ovikelloa suojaavan "kotelon" pois paikaltaan ja painaisi pientä punaista nappia, jolloin sävelmä lakkasi. Nainen painoi kuoren takaisin paikalleen ja hymyili hämillään tulijalle. "Fianna, en tiennytkään että olet tuollainen voimanainen!" kuului Helin ääni ja sen jälkeen naurunremakka, johon Fianna ja Britta yhtyivät. Heli laski painavan näköisen treenikassin maahan ja pörrötti Britan hiuksia.Heli ja Fianna halasivat toisiaan, ja päästettyään irti Heli kumartui halaamaan myös Brittaa, joka vastasi halaukseen. "Oletko jo valmis?" Heli kysyi ja katsoi aina yhtä "valmista" Brittaa. Tyttö nypläsi yöpaidanhelmaansa ja katsoi vaaleansinisiä kirahvikuvioisia housujaan. Hän naurahti väkinäisesti ja poistui takavasemmalle. Pam. Britan pää kolahti eteisen kaapistoon. Neiti punastui ja käveli takaperin omaan huoneeseensa poksautellen milloin mitäkin ruumiinosaansa erinäisiin kalusteisiin. Hän lysähti sängylleen. "Tekisi mieli nukkua..." tyttö voikersi, ja nousi kuitenkin rivakasti ylös vaihtamaan vaatteitaan. "Mitä aikaisemmin me lähetään, sitä aikaisemmin pääsen nukkumaan!" Britta hoksasi, ja hänellä käynnistyi taas jo tytön pään sisässä käynnistyi Duracell-pupu, joka hakkasi tahtia lyömäsoittimillaan. Britta suorastaan hyppäsi housuihinsa ja nyki paitaa päälleen. Saatuaan päällyskamat päällensä hän nappasi koulutuolinsa päältä pussinsa, jonka sisällä oli hänen kypäränsä, ja juoksi eteiseen. Tyttönen heitti tallitakin päälleen ja tökkäsi risat kenkänsä jalkaan. "Olen valmis!" tyttö ilmoitti otettuaan ratsastuskengät ja raipan käteensä. "Oletko ikinä näin nopeasti valmis minnekään?" Fianna kysyi ja taputti tytärtään päälaelle. "Älä sitten tipu." Britta nyökkäsi topakasti ja lähti Helin mukaan hänen autolleen. Neitokainen avasi auton oven ja istuutui penkille. Fianna tönäisi etupenkin, jossa Britta istui, oven kiinni ja vilkutti tyttärelleen Helin painaessa kaasua. Taas se alkoi, matka tallille.

Milla rouskutti tyytyväisenä saamaansa porkkanaa samalla kuin Britta harjasi sen hallakkoa karvapeitettä. "Mä oon ostanu sulle muuten sen timanttiotsapannan", Britta kertoi tammalleen, jota tuskin kuitenkaan kiinnosti millainen otsapanta sillä oli, eihän se sitä edes itse nähnyt. "Se on sellane jossa on valkosia timantteja", Britta kertoi innosta puhkuen. "Seuraavaks mä ostan sulle valkosen kisasatulahuovan, johon mä kirjon kultasella langalla sun nimes", Britta jatkoi selittämistään Millan hamutessa purujaan, jos sieltä löytyisi aamulla annettujen heinien rippeitä. "Ja vaaleenpunaset suojat ja normihuovan, ja sitte sellasen uuden loimen ja kuljetussuojat ja vaikka mitä uutta!" tyttö kertoili tammalleen, joka hörähti tylsistyneenä. Heli asteli Millan karsinan eteen ja katsoi höpöttävää Brittaa. "Mä vaihoin sen otsapannan." Britta vastasi ihmettelevästi, samalla kiittävästi Helin katseeseen ja puhdisti Millan kaviot Helin silitellessä nuoren tamman päätä.


13.10.2011 Päiväkirjamerkintä

"Siitä on melkein viikko!" Britta kirkaisi ja penkoi vaatekaappiaan. Tytöllä oli ollut monenmoista koetta ja menoa koko viikon ajan, ja hän ei ollut kerennyt kunnolla käydä tallilla ja viettää aikaa poninsa kanssa. Edellisten päivien aikana hänen kaverinsa Mariella ja Reeta olivat käyneet liikuttamassa Millaa, ja myös hänen äitinsä oli sitä liinassa juoksuttanut - kuten Britta itsekin yhtenä päivänä. Tänään hän kuitenkin aikoi mennä Millalla puomeja ja katsoa, miten se niihin reagoisi. "Äiti, mä lähen tallille", hän huikkasi vetäessään ratsastushousujaan jalkaan. Hän ei kuullut vastausta, ja juoksi eteiseen. Hän työnsi jalkansa Adidaksiinsa ja oli kävellä päin seinää, niin kiire hänellä oli. Lopulta hän pääsi ulos ovesta, ja otti pyöränsä, jolla lähti ajelemaan kohti tallia.

Britta seisoi laitumen aidanpuomilla ja katseli tammansa menoa. No, sitä ei itseasiassa kovin menoisaksi voinut kutsua - tamma vain laidunsi, laidunsi ja laidunsi. Yht'äkkiä se sai kuitenkin kunnon laukkapuuskan, ja laukkaili ympäri laiduntaan väsähtäen kuitenkin pian. Britta näki silmäkulmastaan jonkin vilahtavan kohti Millaa. Se oli Millan laidunkaveri, shetlanninponi Mauri. "Mauri..." Britta maisteli nimeä suussaan. "Aika typerä nimi... Tai, en minä tiedä." Mustanpäistärikkö shettisruuna ravasi pikkuisin askelin kohti suurempaa tammaa. Milla hörähti, ja lähti, ihme kyllä, laukkaamaan karkuun laiduintoveriaan. Pikkuinen Mauri yritti pysyä perässä, mutta lähes turhaan. Milla karisti sen perästään hetkessä, ja Mauri jäi seisomaan hölmistyneenä kymmenen metrin päähän kaveristaan. "Pölökky!" Britta naureskeli tammalleen ja laskeutui alas puomilta. Tyttö nosti aidantolpassa tököttävästä koukusta riimunarun ja työnsi aidan alimman puomin syrjään. Hän nosti sähkölangat pois portin edestä ja livahti aidan alta laitumelle. "Millaa! Tule tyttö!" Britta huuteli tammaansa, joka kohotti päätään ruohoista kuullessaan emäntänsä huudon. "Mulla on porkkanaa!" Tuon kuullessaan Milla ravasi innoissaan Britan luo, joka kytki riimunarun lukon kiinni päitsien renkaaseen ja antoi tammallensa porkkananpalasen. "Hyvä tyttö." Britta taputti tammansa hallakkoa kaulaa, joka oli taas kurassa. Pikkuinen Mauri käveli Millan luo ja alkoi hamuta tytön taskuja. "Höhlä!" Milla naurahti ja kaivoi taskustaan esiin toisen porkkananpalan, jonka ojensi Maurille. "Oleppas hyvä ystäväiseni", Milla lausahti ja käveli portin suulle. Neitokainen nosti ylimmänkin aidanpuomin syrjään ja käveli Millan kanssa ulos laitumelta. Mauri-poni yritti livahtaa kaksikon perässä vapauteen, mutta Britta veti alimman aidanpuomin kiinni ruunan nenän edestä. "Et sinä tule nyt", Milla puheli ponille ja veti ylimmänkin puomin kiinni ja asetti sähkölangat takaisin paikoilleen. "Jospa sinä nyt siellä pysyisit..." Milla hörähti tyytymättömästi. Britta ymmärsi yskän, ja lähti taluttamaan tammaansa kohti tallia.

"Poni!" Britta ärähti saatuaan melkein hampaista takamukseen. "Hemmetti sinun kanssas! Tuo tapa pitää kyllä kitkeä pois, kun oot muuten niin kiltti tamma!" Milla kääntyi katsomaan kavioita putsaavaa emäntäänsä ja hörähti. Se ei tainnut tajuta, että jos Britta sanoi, että se kitketään pois, niin se sitten kitketään. "No niin. Vihdoinkin valmis. Et arvaakkaan, mitä me tänään tehdään!" Britta puhui innosta puhkuen hallakolle tammalleen, joka kallisti päätään ihmeissään. Mikä tuollekkin oli tullut? "Me mennään puomeja! Ja ehkä esteitä! Wohoo!" Britta kiljaisi, ja Milla hypähti paikallaan. "Soo tamma, sori, oon vaan niin innoissaan!" Britta työnsi karsinan oven sivuun ja puikahti pienestä raosta ulos karsinasta. Neiti nosti harjapakin maasta, laittoi sinne kaviokoukun ja vei pakin satulahuoneen kaappiin. Tyttö etsi katseellaan Millan satulaa ja suitsia, ja pienen katseluhetken jälkeen huomasi ne. Britta nosti satulan käsivarrelleen ja otti suitset avonaiseen kämmeneensä, jonka jälkeen hän suuntasi askeleensa kohti Millan karsinaa. "Öö... Milla?" Britta katsoi tyhjänäistä karsinaa ja laski varusteet maahan. "Eikä! Mä jätin siihen kyllä niin pienen raon, ettei se poni voinu siitä mahtua! Ja olin poissa vaan pari minuuttia, jos sitäkään!" tyttö ärähti, ja käveli kiireisin askelin ulos. Siinä, oman laitumensa vieressä, tamma mutusteli rauhallisena kosteaa heinää. Britta tuhahti. Tietenkin - heti kun työtä pitäisi tehdä, niin totta kai pitää mennä syömään. Varmoin askelin Britta lähestyi Millaa, joka nosti päänsä ruohikosta ja sen korvat nousivat hörölle. Britan päästyä lähelle tamma karautti pois paikalta, kauemmas, parinkymmenen metrin päähän. Laitumen sisällä oleskeleva Mauri seurasi ystävänsä liikkeitä, ja jäi laiduntamaan kiltisti aidan toiselle puolen. Britan käveltyä taas lähemmäs tammaansa, Milla teki saman tempun, perässään Mauri. "Tämä on toivotonta!" Britta voihkaisi ja lyyhistyi maahan. Juuri silloin punainen Audi saapui tallin pihaan. Auton ovi kävi, ja ulos astui kukapa muu, kuin Britan äiti Fianna. Mutta hän ei tullut yksin. Mukanaan hänellä oli ystävänsä, joka toimi ratsastuksenopettajana eri pitäjällä. Hän oli siis tullut käymään ystävänsä luona. Fianna katsoi laitumelle päin, ja huomasi maassa kököttävän tumman möykyn. "Tuolla taitaa olla Milla, se Britan poni", Fianna selitti ystävälleen, joka sipaisi mustan hiussuortuvan kasvojensa edestä ja tiirasi tarkemmin paikkaan, jossa Milla laidunsi. "Vai tällainen tapaus tällä kertaa", hän totesi, ja lähti lähestymään Millaa sillä välin, kun Fianna lähti selvittämään tyttärensä vointia. "Mitäs nyt?" Fianna kysyi saavuttuaan yhäkin möykkynä kyyköttävän Britan luo. "Tuo typerä poni oli karannut tämmösestä raosta tänne pihalle, ja en saanu kiinni", Britta selitti ja nosti katsettaan sen verran, että pystyi näyttämään käsillään, kuinka pieni rako oli ollut. Tyttö laski katseensa taas, ja Fianna kyykistyi tyttönsä vierelle. "No nyt muistat laittaa oven ihan kiinni", hän lohdutti ja nousi ylös. "Katso, Heli hakikin Millan takaisin, joten ole huoletta. Heli varmaan kouluttaa Millaa jotenkin sen satulavyön kanssa." Britta nyökkäsi ja katsoi, kun Heli talutti Millaa sisälle talliin. Tyttö nousi ylös, ja laahusti äitinsä perässä kohti tallia, ja siellä odottavaa Millaa ja Heliä.

"Ja sit teet näin, jos se vielä temppuilee", Heli sanoi, ja näytti kuinka Britan olisi tehtävä, jos Milla vielä yrittäisi karauttaa hänen edestään pois. Britta nyökkäsi. "Ai niin, unohdin esittäytyä. Heli Karekivi, äitisi kaveri ja ratsastuksenopettaja", Heli esittäytyi ja ojensi kättään Britan suuntaan. "Britta", Britta vastasi, ja tarttui Helin käteen. Kaksikko heilutti käsiään hetken aikaa, kunnes he vetivät ne pois. Tällä välin Heli ja Britta olivat kerenneet suitsia ja satuloida Millan, joka temppuili vähemmän Helin ollessa paikalla. Britta käveli tallin käytävälle ja vaihtoi Adidaksensa ratsastussaappaisiin. Neitokainen nosti maasta kypärän ja painoi sen päähänsä, jonka jälkeen veti hanskat käteensä. "Tässä", Fianna sanoi ja ojensi tyttärelleen raipan, jonka tyttö otti vastaan hymyillen. "Joko mennään?" Heli kysyi, ja nosti ohjat pois Millan kaulalta ojentaen ne Britalle. Britta nyökkäsi innoissaan ja otti ohjat Helin kädestä. "Hyvä. Minä menen jo kantamaan puomeja, tulkaa te perässä", Heli sanoi ja jätti Britan ja Fiannan hetkeksi talliin. "Äiti..." Britta sopersi, ja katsoi äitiään surullisin silmin. "Niin kultaseni?" "Entä jos mä tipun? Ja en onnistu? Ja sit mä -" Britan lause keskeytyi, kun Fianna aloitti omansa: "Sitten tiput, ja sitten et onnistu ja harjoittelet lisää. Hyvin se menee, ei tarvitse pelätä." Fianna hymyili rohkaisevasti tyttärelleen, joka vastasi hymyyn ja lähti kävelemään kohti kenttää. Toivottavasti se ei vain olisi liejussa.

"Noniin, ja nyt laukassa!" Heli käski Brittaa, joka ylitti puomin toisensa perään. "Ja sitten kun olet lähellä puomia, lasket kolme askelta, ja sitten pitäisi tulla puomi! Laske ne ääneen, niin että minäkin kuulen! Ja aloita seuraavalta puomilta!" Britta nosti vasemman laukan. "Älä heijaa vartalollasi! Nojaa enemmän taaksepäin!" kuuluivat Helin neuvot, ja Britta teki työtä käskettyä. Laukkakin tuntui jo paremmalta. Nyt Britta keskittyi kuitenkin askelten laskemiseen. "Yks, kaks, kolme!" Heli pyöritti päätään. "Siinä oli kolme ja puoli, ainakin!" Seuraavan puomin lähestyessä Britta koetti uudelleen. "Yks, kaks -" Ja puomi. Äh. Nyt Britta oli liian myöhässä. "Ei mitään, seuraavalla puomilla!" Heli kannusti, ja tarkkaili Britan asentoa. "Yks, kaks, kolme!" Britta huudahti. "Hyvä Britta! Olit jo tosi lähellä!" Heli kehui, ja sipaisi hiuksensa kiinni. Harjoitus jatkui ja jatkui, ja pian Britta huomasi jo todella kehittyneensä askelten laskemisessa. "Hyvä, voit siirtyä käyntiin, pidetään välikäynnit, ja koetetaan sitten pieniä esteitä!" Heli kertoi, ja lähti kantamaan Fiannan kanssa estetolppia. "Hyvä tyttö Milla!" Britta kehui tammaansa ja taputti tuota kaulalle. Tyttö päästi ohjat löysiksi ja Milla laski saman tein päänsä alas. Heli ja Fianna säätivät esteet, ja muutaman kierroksen käveltyään Britan oli taas aika kerätä ohjat. "Muista nyt kantaa kädet, ja hartiat taakse ja rentona!" Heli ohjeisti Brittaa, joka otti ensin muutaman kierroksen harjoitusravia ja sitten laukkaa, jonka jälkeen ratsukko vauhtoi suuntaa. "No niin! Lähesty nyt estettä, se on pieni, vain 40 cm, mutta yritä saada kunnon tie ja hyvä lähestyminen!" Heli ohjeisti Brittaa, joka nosti pitkältä sivulta oikean laukan. Tyttö huomasi heijaavansa taas vartaloaan, ja ryhdisti istuntaansa. Lyhyen sivun ensimmäisessä kulmassa tyttö nosti käsiään. "Kanna kädet, ole rento..." Helin sanat kaikuivat tytön pään sisällä. Ennen lyhyen sivun loppua tyttö painoi vasemman pohkeensa kiinni tamman kylkeen ja ohjasi oikealle. Milla kääntyi mukisematta, ja lähestyi estettä. Britta nousi kevyeeseen istuntaan. Milla hyppäsi esteen jo kaukaa, ja tamman kavio kolahti puomiin. "Hyvä, mutta muista hiljentää laukkaa hallitummaksi lopussa!" Heli neuvoi. Britta hiljensi Millan raviin, ja hallakon tamman rinnassa ja kaulassa näkyi hikiläiskiä. "Sulla on huonompi kunto kun mä luulin!" Britta naurahti, ja tamma nosti päätänsä pystympään kuten osoittaen väitteen valheeksi. "Nosta uudelleen oikea laukka, ja muista pitää hallitumpi laukka, ja nojaa enemmän eteenpäin, ei tökötetä siellä selässä!" Heli ohjeisti. Ohje kantautui Britan korviin, ja tyttö nosti nyt hallitumman oikean laukan kuin viime kerralla. Lyhyt sivu lähestyi. Hiekka tömisi tamman vahvojen jalkojen alla. Nyt olisi aika kääntyä. Vasen pohje ja oikea ohja. Britan tie oli vino. Tyttö yritti viime hetkellä oikaista sen, mutta Milla kielsi ja kaahasi esteen ohi vasemmalta puolelta kaaten Britan pohkeella toisen tolpan. "Saakeli!" tyttö kirosi mielessään, ja käänsi tammansa heti takaisin. "Hyvä! Heti jos se menee ohi, niin et anna periksi!" Heli kehui, mutta näytti kuitenkin hieman myrtyneeltä ja kantoi kentän laidalta varoituskartion kohtaan, jota ennen Britta ei saisi kääntyä. "...Ja tämän jälkeen et enää saa etkä voi kääntyä", Heli selitti laskien toisen varoituskartion kädestään. Britta oli pettynyt itseensä. Hänhän oli hypännyt aikaisemmin monia kymmeniä kertoja, ja kisannutkin! Ehkä tyttöä hermostutti hyppääminen uudella ponillaan. Sen täytyi olla syynä. "Otetaan vielä pari kertaa ja vaihdetaan sitten suuntaa", Heli sanoi ja istahti kentän reunalla olevalle penkille huokaisten. Kai tästä vielä jotakin tulisi.

Seuraavat hypyt menivät jo paremmin. Milla alkoi kuunnella emäntäänsä paremmin, ja Britta sai avut läpi. Juuri kuin ratsukko oli saanut hyvän yhteisen sävelen ja jutun juuresta kiinni, oli aika lopettaa. "Heli! Oltas voitu mennä kauemmin, ku säki oot täällä vaan tän päivän!" Britta marisi samalla, kun pyöritteli nilkkojaan Millan selässä, joka käveli jo loppukäyntejä. "Ei Milla jaksa vielä paljoa kerrallan, ja sitä paitsi olen teillä yötä ainakin yhden yön", Heli vastasi perusäänellä Britan marisemiseen. Intoa ainakin neitokaisella riitti. "Huomenna voitas pitää jonkinmoinen leikkitunti, onhan Halloweenkin jo pukkaamassa päälle", Heli kertoili ja nousi tuolilta ylös. Nainen avasi poninhäntänsä ja antoi mustien hiuksiensa ryöpähtää valloilleen. "Nyt voit mennä kaartoon ja tulla sitten talliin." Britta kaarsi keskelle kenttää ja taputti tammaansa sen hikiselle kaulalle. "Huomenna tehään jotain kivaa. Ja taidan mennä sulla ainakin puolet tunnista ilman satulaa, jos Heli minun antaa", Britta puheli Millalle ja laskeutui tuon vahvalta selältä. Milla ravisteli itseään ja yritti hangata päätään emäntäänsä. "Lopeta tuo", Britta torui tammaansa ja työnsi sen pään pois. Hallakko tamma katsoi hieman hölmistyneenä topakkaa tyttöä, joka nyt nosti suitsia pois kaulalta. Britta siirtyi tamman vasemmalle puolelle ja tarttui paremmin kiinni suitsista. Hitain askelin tyttönen lähti kävelemään kohti tallia, jossa hänellä odottaisi monenmoista työtä.

Britta ruiskutti kädenlämpöistä vettä Millan hallakolle karvapeitteelle. Tamman korvat kääntyilivät jokaiseen ilmansuuntaan. "Hassu tamma!" Britta nauroi, ja sulki vedentulon. Kuului ravistelun ääntä. "Voi Milla!" Britta älähti, kun sai mukavat vesisuihkut Millan karvapeitteeltä päälleen. Tyttö alkoi kuivata tammaansa, ja toimensa valmiiksi saatuaan talutti sen karsinaansa. "Saat kuivatella hetken, niin viedään sut sitten ulos", Britta kertoili ja taputti tammaa. Tamma hörähti ja alkoi hamuta aamusta jääneitä heiniä kun Britta veti karsinan oven kiinni asti, niin että karsinaa kiinni pitelevä salpa putosi karsinan oven takaa vaakatasoon ja lukitsi oven. Britta pyyhki hikeä otsaltaan. "No niin... Missä on satulasaippua?" Britta mietti itsekseen. Oli kai satula ja suitset puunattava, harjat pestävä ja puhdistettava... Oli vielä paljon työtä ennen huomista tuntia, joka toivottavasti vahvistaisi kaksikon sidettä - entisestään.


06.10.2011 Päiväkirjamerkintä

Auringonsäteet harhailivat ikkunasta nukkuvan Britan silmiin. Britta veti peittoa silmiensä eteen, mutta räväytti ne kuitenkin nopeasti auki ja heitti peiton päältään. Ja sitten tuli tyttöön vauhtia - hän oli pian kuin Duracell-pupu! Ratsastusvaatteet löytyivät nopeasti, ja pian ne olivatkin jo tytön päällä. Hän sipaisi kastanjanruskean hiussuortuvansa silmien edestä ja jatkoi puuhiaan. Hiukset poninhännälle, ja eikun menoksi. Tyttö pakkasi ratsastustavaransa laukkuun, ja nappasi keittiön pöydältä äitinsä itselleen tekemän sämpylän. "Hei!" Fianna ärähti, ja nousi pöydästä. "Minne noin kiire?" Britta mutusti samalla leipäänsä, kun yritti selittää äidillensä minne oli menossa. "Mfinä .. mfenefn .." Fianna katsoi tyttöään kysyvästi, ja Britta nielaisi leipänsä. "Menen tallille. Ratsastamaan Millalla. Tule joskus." Britta tökkäsi jalkansa vanhoihin Adidaksen kenkiin, puki tallitakin päälleen, heilautti äidilleen kättään ja painoi ulko-ovenkahvaa. Tyttö suorastaan hyppäsi pyöränsä selkään ja alkoi sitkuttaa tallille.

Tallilla Britta parkkeerasi pyöränsä seinää vasten ja riensi talliin. Hän suuntasi kulkunsa heti kohti satulahuonetta, jonka hyllystä nappasi Millan harjapakin. Tyttö ei ollut koskaan ennen ollut näin innoissaan. Tai no, ehkä silloin kun hän sai mittelspitznarttunsa Tildan, mutta nyt oli toinen hetki. Jos Britta saisi päättää, hänellä olisi varmaan kaikkia mahdollisia elikoita kirahvista gerbiiliin, ja ehkä myös jopa simpukkaan asti. Asetettuaan Millan harjapakin sen karsinan viereen, Britta otti sieltä ensin pölyharjan, ja astui sisään karsinaan. "Moikka tyttö. Oliko mukava eka yö?" Britta puheli tammalle rauhallisesti, joka kuitenkin hörähti kaihoisasti. Britan työntäessä ponia syrjään, se näykkäisi Brittaa ensimmäisen kerran. "Hyi sinua!" Britta torui ja napautti tammaa pienesti kaulalle. Milla yllättyi hieman tytön päättäväisyydestä, ja antoi tuon tulla sisään karsinaan. "Niin, hyvä pieni tyttöseni", Britta leperteli harjatessaan samalla hallakkoa tammaa. Milla hörähti vastaukseksi. Harjattuaan Millan pölyharjalla tyttö palasi takaisin harjapakille, ja etsi sieltä pääharjan. "Tästä voi tulla haasteellista", hän ajatteli ja astui lähelle Millan päätä. "Niin, nätti tyttö..." Milla näytti hampaitaan, ja ilmaisi inhonsa pään harjaamista kohtaan. Britta pujahti tamman kaulan ali ja harjasi päätä sivulta. "A-a-aa, äläpä yritä", Britta lausahti ja siirtyi harjaamaan toista sivua. Pian Britta oli saanutkin harjattua suurimmilta osin tammansa pään, jossa ei nyt paljon harjaamista ollutkaan. Kaviot puhdistettuaan tyttö vei harjapakin takaisin hyllyyn ja haki Millan satulan. Kuuleman mukaan se olisi se vaikein osio varustamisessa. Britta kuuli auton hurauttavan pihaan ja huokaisi helpotuksesta. Se olisi varmasti Fianna.

Fiannan kävellessä talliin, hän kuuli puhkuntaa, ja virnisti. Siellä Britta varmaan yritti laittaa Millalle satulavyötä. Fianna oli monien vuosien aikana nähnyt vaikka minkälaisia tapauksia, mutta kaikille oli lopulta satulavyöt saatu. Fianna työnsi karsinan ovea sivuun ja näki toden totta, että Britta ei saanut Millan satulavyötä kiinni. Hymyillen Fianna käveli Britan viereen, ja pyysi tyttönsä syrjään. "Näemmä aikamoinen pullistajamestari", Fianna virnisti ja pyysi tyttöään kutittelemaan tammaa sierainten vierestä. Fianna odotti Millan sisäänhengitystä, ja kiristi sitten napakasti vyötä. "Tule työntämään tuo hihna ensimmäiseen reikään", Fianna kehotti tytärtään itse pitäen kiinni hihnasta, ettei se karkaisi pois soljen alaosasta. Britta otti kiinni hihnasta, ja työnsi sitä ylöspäin. "Vielä hieman", sanoi Fianna, ja auttoi hieman Brittaa. Solki liukui ensimmäiseen reikään, ja Britta huokaisi helpotuksesta. "Kiitos äiti." Fianna hymyili tyttärelleen rohkaisevasti, ja lähti hakemaan Millan suitsia. Britta silitteli Millan silkkistä kaulaa, kun tuo kuopaisi maata. "Kohta pääset", Britta sanoi hellästi, ja hymyili itsekseen. Fiannan saapuessa tuo ojensi Britalle suitset, ja hän asetteli ne käteensä ja alkoi laittaa kuolaimia. Milla viskaisi päänsä ylös, mutta topakkana tyttönä Britta oli varuillaan seuraavalla kerralla, ja piti Millan pään alhaalla. Britta sai Millalle kuolaimet suuhun ja suitset päähän. Tyttö asetti silmillä heiluvan hiussuortuvan korvansa taakse, ja kiristi muut remmit. Fianna piti Millaa sen aikaa, kun tuo kävi hakemassa kypäränsä, raippansa ja vaihtamassa kenkänsä. "Noniin äiti, valmista tuli!" Britta otti ohjat tammansa kaulalta, otti ne napakasti käteensä ja lähti kävelemään tallin käytävälle, ja sitä tietä kohti kenttää.

Fianna avasi kentälle johtavan portin, ja sulki sen Millan ja Britan astellessa kentälle. Britalla oli perhosia vatsassa - ensimmäinen kunnon ratsastuskerta hänen ikiomalla ponillaan. Britta talutti Millan kentän keskelle, ja kiristi satulavyötä. Milla yritti näykätä Britan pohjetta, kuitenkaan siihen yltämättä. Britta nousi selkään ja sääti jalustinhihnat. Britta antoi Millalle pohkeita ja antoi tuon lähteä kävelemään pitkillä ohjilla kenttää ympäri.

"Noniin Britta! Istu kunnolla satulaan!" kuului Fiannan huuto, ja Britta nojasi Millan ravissa taaksepäin ja sai hyvän tuntuman istuntaan. "Noin! Hyvä!" Fianna kehui tytärtään, ja mietti, mitä teettäisi heillä seuraavaksi. "Teepä voltti, keskihalkaisijalle asti!" Britta antoi oikeaa pohjetta ja vasempaa ohjaa, ja Milla kääntyi vasemmalle. Britan istunta herpaantui ja tyttö pomppi muutaman askeleen satulassa ennen kuin oli saanut istuntansa korjattua. "Koetappa nyt ensimmäinen laukkapätkä", Fianna sanoi ja istahti kentän aidalle. Britta asetti sisäpohetta eteenpäin ja ulkopohetta taaksepäin ja siirsi painoaan. Britta maiskautti suullaan, mutta Milla yritti vain juosta. "Prr.." Britta teki Millalle puolipidätteen, ja se hiljensi normaaliin raviin. Britan koetettua uudestaan, hän onnistui. Tytön kastanjanruskeat hiukset hulmusivat poninhännällä, ja hän nojasi eteenpäin. "Muista olla suora! Kuin joku vetäisi sinua narusta ylöspäin!" Fianna huusi tuulen humussa, ja Britta suoristi selkäänsä ja istui kunnolla satulaan. "Tämä on mahtavaa!" Britta ajatteli, ja laukkais kuin tuulispää. "Hallitusti, hallitusti!" kuului Fiannan ääni, ja Britta hiljensi tammaansa, jolla riitti tänään menohaluja.

Britta löysäsi satulavyön ja nosti satulan Millan selästä. Fianna pesi Millan suitsien kuolaimia, ja Britta asetti satulan Millalle varattuun satulatolppaan. Fianna ojensi suitset tyttärelleen, joka laittoi ne Millan suitsikoukkuun. "Se oli ihanaa!" Britta hehkutti, ja otti hyllystä vuonistammansa harjapakin. "Mun pitää kyllä ostaa tohon sellanen söpö otsapanta, jossa on timantteja!" Fianna hymyili tyttönsä innokkuudelle. "Älähän nyt hätiköi", hän tyynnytteli, mutta Britta oli jo keksinyt uusia sijoitusmahdollisuuksia. "... Ja sit kans semmoset söpöt suojat ja yhteensopiva huopa ja -" Millan hirnahdus keskeytti tytön selityksen. Britta virnisti, ja harjasi sen vielä kertaalleen ennen lähtöä. "Kyllä meidän siteemme vahvistuu päivä päivältä. Me sovitaan niin hyvin yhteen."


05.10.2011 Päiväkirjamerkintä

Britta istui autossa, ja katsoi auton huuruisesta ikkunasta ohikiitäviä maisemia. Kastanjanruskeahiuksinen tyttö ei meinannut pysyä housuissaan, nimittäin hän oli äitinsä kanssa matkalla tallille - tallille, jossa tytön suurin unelma kävisi toteen. Tallille, josta hän hakisi tulevan hevosensa! Britta kääntyi etupenkiltä katsomaan takalasista näkyvää hevoskuljetusautoa, joka näytti lohduttoman tyhjältä, mutta pian se saisi täyttöä. Britan äiti käänsi auton rattia oikealle, jonne erkani asfaltoidulta tieltä maantie.

"Pian olemme perillä kultaseni, ei ole enää kauaa", Britan äiti, Fianna, sanoi, ja katsoi vieressään istuvaa tyttöään. Britta ei ollut uskonut, kun oli kuullut omasta hevosesta. Kun hän oli saanut selville, ettei se ollutkaan mikään pila, tyttö oli kiljunut niin kovaa kuin kurkusta lähti. "Jos kiljut, et saa sitä", oli Fianna leikillään uhannut tyttöään. Fianna tiesi itse, kuinka paljon vastuuta hänen pikkutyttönsä joutuisi ottamaan. Britankin onneksi Fianna on kokenut hevosihminen, ja osaa hoitaa kolmetoistavuotiaan tyttönsä kanssa hänen omaa hevostaan. Auton etulasista alkoi jo näkyä tuttua maisemaa: peltoja, niittyjä, laitumia... ja tuolla hieman kauempana näkyi punainen talli ja valkoinen asuinrakennus. Pian punainen Audi jo pysähtyikin pihaan, ja Britta väänsi ovenkahvaa. Britan astuessa ulos, valkoisesta talosta asteli ulos ehkä viidelläkymmenellä oleva nainen. Nainen käveli lähemmäs, ja tiirasi tulijoita tarkemmin. "Hei, te lienette Fianna ja Britta?" nainen kysyi, ja ojensi kättään Fiannalle. "Eleonora Kaunisvesi, hauska tavata", nainen esitteli itsensä ja pörrötti lyhyttä, vaaleaa tukkaansa. Fianna esitteli itsensä, samoin kuin Britta. "Milla on täälläpäin", Eleonora viittoi ja lähti kävelemään kohti punaista tallirakennusta Fianna ja Britta perässään.

"Millaaa!" Eleonora huhuili, ja sai vastaukseksi innostuneen hörähdyksen. Viisikymppinen nainen nyökkäsi ensimmäiseen karsinaan päin - se oli Millan. Britta avasi karsinan salvan ja työnsi oven sivuun. "Puhu sille rauhoittelevasti, niin se ei näyki", Eleonora neuvoi, ja meni itse viereen katsomaan, ettei norjanvuonohevostamma keksisi mitään kolttosia. Britta tervehti ponia, ja antoi sen haistella kättään. Kun Britta yritti karsinan sisälle, oli Milla jo näyttämässä hampaitaan. "Ei Milla", Eleonora sanoi Millalle ja silitti sen turpaa. Britta taputti sitä lavalle, ja käveli ulos karsinasta. Britta otti karsinan oveen kiinnitetystä koukusta Millan päitset, ja puki ne ponille. "Äiti, hakisitko riimun?" Fianna teki työtä käskettyä, ja lähti kävelemään trailerille päin. "Toivottavasti Milla on sinulle hyvä ystävä lopun elämäänsä", Eleonora lausahti, ja katsoi Brittaa silmiin. "Näytät toiveikkaalta. Ja luotettavalta. Silmistäsi näkee paljon", hän jatkoi ja silitti Millan kaulaa. "Mikä sen virallinen nimi on?" Britta kysyi ja yritti tihrustaa kuhmuisesta ja ruostuneesta nimikyltistä nimeä, muttei kuitenkaan saanut siitä selvää. "Se on Sjøbrisen. Se on norjaa ja tarkoittaa merituulta", Eleonora kertoi ja hymyili. Eleonoran kertoillessa tarkempia tietoja Millasta, Fianna saapui takaisin mintunvihreän riimun kanssa. Britta kuunteli tarkkaavaisena Eleonoran selitystä. "...Ja kuralammikoista se ei erityisemmin pidä, että jos kenttä on liejuinen niin sen kanssa voisi enemmänkin mennä maneesissa", Eleonora päätti selityksensä ja loi katseen Fiannaan. "Ja sinä autat tytärtäsi, tottakai?" Fianna nyökkäsi ystävällisesti, ja laittoi riimun kiinni Millan päitsiin. Milla katsoi Eleonoraa haikeasti, ja myös hieman surullisesti - se taisi tietää mitä tulevan piti. Fianna ojensi riimun tyttärelleen, joka tarttui siihen topakasti.

"Lupaathan pitää huolta Millasta? Tulen kyllä joskus käymään", Eleonora pyysi, ja katsoi Brittaa suoraan silmiin. Britta nyökkäsi tomerana, ja lähti taluttamaan ensimmäistä ikiomaa poniaan traileriin - Britta katsoi taakseen, ja näki kyyneleen vierivän alas viisikymppisen naisen poskia, ja hymyili hänelle rohkaisevasti. Hän pitäisi Millasta hyvää huolta. Taatusti.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief