† Sabrine 16.06.2012 - 11.07.2018
|
|
Sabrine on pieni keltahallakko tamma, joka sulattaa sydämet lempeän katseensa ja suloisen pörröisen ulkonäkönsä ansiosta. Poni-ihmisten onkin vaikea olla pitämättä Sabrinesta, joka on kaikentasoisten harrastajien käsiteltävissä, mutta tarjoaa kokeneemmille myös haastetta. Hoitaessa tamma tervehtii ystävällisesti jokaista karsinaan tulevaa ja se tekee mielellään tuttavuutta uusiin ihmisiin. Toisinaan satulointi saattaa aiheuttaa pientä närää, mutta pääsääntöisesti Sabrine käyttäytyy siivosti myös varustaessa. Tamma tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta hevosseuran suhteen se on huomattavasti valikoivampi. Pikkuponi antaa napakasti kampoihin isommallekin hevoselle, eikä se päästä laumaansa ketä tahansa hevostuttavuutta. Tuntemattomia hevosia ohittaessa läheltä Sabrinea onkin syytä pitää silmällä, sillä se pääsee kiepahtamaan nopeasti toisen lähelle ja potkaisemaan.
Vahvimmillaan Sabrine on ehdottomasti valjakkoajossa, jossa sen kanssa ollaan kilpailtu aina vaativissakin luokissa asti. Tamma onkin varsin näppärä kilpailukaveri, sillä se on paitsi kuuliainen ja nöyrä, myös erittäin nopea ja kestävä. Sen kanssa ollaan kilpailtu yksilöluokkien lisäksi myös pariluokissa, mutta parivalinnan suhteen on tamman kanssa oltava tarkkana. Erityisesti kilpailutilanteissa on myös hyvä pitää silmällä ympärillä pyöriviä hevosia, joihin Sabrine ei suhtaudu välttämättä kovinkaan suopeasti. Ratsuna tamma on erinomainen valinta aina aloittelevallekin harrastajalle. Se ei hätkähdä turhasta, eikä ota nokkiinsa, vaikka ratsastaja ei kovin helläkätinen olisikaan. Sabrine huomaa, koska sen selässä on kokematon ihminen, jonka kanssa tulee ottaa varovasti ja totella parhaansa mukaan. Kokeneempi ratsastaja joutuu nimittäin vaatimaan tammalta enemmän, eikä se tottele välttämättä yhtä lauhkeasti.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Lillegards Elof nvh, khkko, 141cm |
ii. Stein Torgils nvh, rnhkko, 146cm |
iii. Thorstein nvh, rnhkko, 143cm |
|
iie. Löfgren Lila nvh, rnhkko, 139cm | ||
|
ie. Lillegards Åsa nvh, khkko, 140cm |
iei. Gottfrid nvh, khkko, 143cm | |
|
iee. Åslög nvh, rnhkko, 140cm | ||
|
e. Svanhilda nvh, khkko, 134cm |
ei. Jonatan nvh, rnhkko, 138cm |
eii. Jöran nvh, rnhkko, 144cm |
|
eie. Bothild nvh, rnhkko, 141cm | ||
|
ee. Berglunds Svea nvh, khkko, 135cm |
eei. Oddmund nvh, khkko, 146cm | |
|
eee. Thyra Sølvi nvh, khkko, 137cm |
Isä Lillegards Elof kasvoi Pohjois-Ruotsissa, josta se myytiin jo nuorena Suomen puolelle kilpailukäyttöön. Kilpailtuaan vuosia Suomessa ori palautui kuitenkin takaisin kasvattajalleen, joka päätti pitää varsin komeaksi kasvaneen orin itsellään. Keltahallakko Elof menestyi kilpailu-urallaan vaihtelevasti, mutta näyttelyissä se sai erinomaisen hyvää palautetta ja ori kantakirjattiinkin Ruotsin puolella toisella palkinnolla. Elof oli pienimuotoisessa siitoskäytössä niin Ruotsin kuin Suomenkin puolella ja se sai tiedettävästi ainakin kymmenen varsaa, joista kuitenkin vain kolmelle periytyi orin keltahallakko väritys.
Emä Svanhilda hurmasi paitsi ponimaisen suloisella ulkonäöllään, myös herttaisella luonteellaan. Keltahallakko tamma vaikutti nuoruusvuosinaan useissa harraste- ja kilpailukodeissa, joissa se pääsi osoittamaan kykynsä niin valjakkoajossa kuin kouluratsastuksessakin. Vaihtelevan kilpailu-uran jälkeen tamma myytiin ratsastuskouluun, jossa se ilostutti vuosien ajan erityisesti nuorempia ja aloittelevia harrastajia. Hyvien taustojensa ansiosta se päätettiin astuttaa kahdesti ja sen molemmat varsat, esikoisvarsa Sabrine, sekä nuorempi ori Svante, myytiin eteenpäin kilpailupainotteisten kotien toivossa.
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-o. Brynhild Olaf (s. 15.12.2014), isä Midgård Odin |
valmennukset ja päiväkirja
Eilen Brynhildiin saapui kauanodotettu tammakolmikko, jotka tarttuivat mukaan aina Ruotsista asti. Olin nimittäin ollut muutama viikko sitten Ruotsissa etsimässä uutta vuonohevosvahvistusta laumaamme. Pieneltä myyntitallilta löysin alkujaan ruunihallakon tamman Älvdalens Ulrikan, joka hurmasi minut heti niin sukunsa kuin kauniin ulkonäkönsäkin puolesta. Alkujaan Ulrikan oli tarkoitus olla ainoa ostos, mutta lähtöä tehdessä silmiini osui myös punahallakko pikkutamma. Tamma osoittautui Rävgryts Kajaksi, hieman ujoksi, mutta myös hyvin nöyräksi tuttavuudeksi. Kyseisen myyntitallin lisäksi kävin kiertämässä myös jokusia yksittäisiä myynnissä olleita vuonohevosia, kunnes yksi tamma kolahti täydellisesti. Kyseessä on keltahallakko Sabrine, jolla on sukunsa puolesta erinomaiset edellytykset valjakkoajoon ja jota on kuluneena talvena jo treenattu ahkerasti. Muutaman viikon piinaavan odotuksen jälkeen sain järjestettyä tammojen kyydit Norjaan ja nyt pääsemme viimein tutustumaan tammakolmikon kanssa kunnolla toisiimme. Toivon mukaan niitä tullaan näkemään jo tulevana keväänä valjakkoajoradoilla.
24.12.2015 Päiväkirjamerkintä - joulumaasto
Talvi oli saapunut tänä vuonna varhain Lofooteille, mutta varsinaisesti joululta oli alkanut näyttää vasta aattoa edeltäneenä iltana. Vaikka emme Brynhildissä suoranaisesti viettäneetkään joulua, eikä tallia oltu vuorattu erilaisilla joulukoristeilla ja -valoilla, ehdotti tallityttömme Anna joulumaastoa vuonohevostammojemme kanssa. Vaikka minulla olikin hurjasti muuta tekemistä, soin talliväellemme sen ilon ja lähdimme kuin lähdimmekin illalla tunnelmalliselle maastoretkelle. Tallimestarimme Stina johti kulkuetta nuoren kasvattitammamme Klipan kanssa. Kirpeän pakkassään ansiosta Klipalla oli hieman ylimääräistä virtaa, mutta se rauhoittui pian huomattuaan, etteivät perässä tulleet laumakaverit ottaneet siitä mallia. Seuraavana tulivat Anna ja Helja, jotka olivat tehneet tiiviisti yhteistyötä koko syksyn. Vaikka Heljalla olikin taipumusta säikkyä maastossa, luotti se selvästi Annaan niin kovasti, ettei se jaksanut kiinnostua kuusien latvoista tippuneista lumikasoista. Niistä jaksoi kuitenkin välittää keltahallakko Sabrine, joka tarjosi ratsastajalleen Marille muutamat lennokkaat sivuloikat ja meille muille hyvät naurut. Minä ja rauhallinen Skippe pidimme porukan perää varmistaen, että reippaammat seuralaisemme pysyivät jonossa.
Lähes kahden tunnin mittainen taival oli täynnä hankitreeniä, paleltuneita neniä ja toinen toistaan huonompia vitsejä, joille nauroimme vedet silmissä. Myös hevoset tuntuivat nauttivan retkestä suunnattomasti ja retken jälkeen Helja, Sabrine, Klippa ja Skippe rouskuttivat heiniään varsin tyytyväisen näköisinä. Virkistävän retken jälkeen meidän kaikkien oli hyvä vetäytyä viimein koteihin rauhoittumaan ja syömään mahat täyteen suklaata.