Isänisä Olafur kilpaili aikoinaan aktiivisesti valjakkoajossa, mutta se jäi jo kymmenen vuotta täytettyään täysin siitoskäyttöön. Syynä oli loukkaantuminen maastossa, jonka seurauksena orin jalka ei kestänyt enää kovaa rasitusta. Valjakkoajossa Olafur oli kuitenkin erinomainen kilpailukaveri, sillä se oli paitsi varmajalkainen, myös luonteeltaan erittäin nöyrä ja kuuliainen. Siitosaikoinaan sillä olikin paljon kysyntää ja se jätti tiedettävästi jälkeensä lähes toistakymmentä varsaa, joista yli puolet ovat perineet isältään valkohallakon värin.
Isänemä Solrenning oli luonteeltaan hieman kipakka, mutta kuitenkin varsin herttainen vuonohevostamma. Nuorena se ehti nähdä useita koteja eri puolilla Norjaa ja olla niin tunti-, vaellus-, harraste- kuin kilpailukäytössäkin, kunnes se päätyi Etelä-Norjaan vuonohevoskasvatusta aloitelleelle tallille. Vaikka Solvi ei ollutkaan käsiteltävänä helpoimmasta päästä, vaikutti sen monipuolisuus ja hyvät kilpailutulokset päätökseen siitoskäytöstä. Ruunihallakko tamma sai tilalta loppuelämännkodin, jossa se varsoi yhteensä neljästi, kolme oria ja yhden tamman.
Brynhild Olaf 15.12.2014-11.07.2018
|
|
Kauan odotetusta valkohallakosta pikkuvarsasta kasvoi hyvinkin isänsä Odinin kaltainen tapaus. Brynhild Olafiksi nimetty varsa on molempien vanhempiensa tapaan jäänyt varsin pienikokoiseksi, mikä ei kuitenkaan haittaa sen menoa pätkän vertaa. Ori haastaa reippaasti isompiaan mukaan leikkiin, eikä se varmasti jää muiden jalkoihin. Olaf tuo läsnäolonsa esille hyvin äänekkäästi ja suurieleisesti ja se tekee aina mielellään tuttavuutta kaikkien kanssa. Harvemmin kohdalle sattuu hevosia, joista Olaf ei pitäisi, sillä pääsääntöisesti se tulee hyvin toimeen muiden kanssa. Vaikka se yrittääkin toisinaan kukkoilla muiden orien kanssa, nöyrtyy se kuitenkin tosiasiassa niin muiden hevosten kuin ihmistenkin edessä ja sopeutuu helposti laumaan.
Karsinassa Olafille tuottaa toisinaan vaikeuksia pysyä aloillaan, jonka vuoksi sen hoitajan on oltava johdonmukainen. Pirteä ori tekisi mielellään tarkempaa tuttavuutta niin harjalaukun sisältöön kuin hoitajan taskuihinkin ja tilaisuuden tullen Olaf livahtaa nopeasti ovenraosta vapauteen. Rauhallisimmillaan ori on yleensä tehokkaiden treenien jälkeen, sekä lämpimillä keleillä, jolloin se malttaa nuokkua aloillaan ja nauttia saamastaan huomiosta. Malttoipa ori seistä aloillaan tai ei, sujuvat kaikenlaiset hoitotoimenpiteet kuitenkin vaivatta. Olaf ei tee sen suurempaa numeroa epämiellyttävistäkään asioista, joihin lukeutuu esimerkiksi satulavyön kiristäminen, sekä vesipesu pesupaikalla. Kun oria jaksaa aktivoida tarpeeksi, sen kanssa on mukava touhuta myös karsinassa.
Olafissa on ainesta ratsuksi erityisesti koulupuolelle, mutta kaikista vahvimmillaan se on painotuslajissaan valjakkoajossa. Isänsä tapavoin Olafinkin kanssa on helppo työskennellä, sillä se nauttii treeneistä ja suhtautuu kaiken uudenkin opetteluun positiivisin mielin. Valkohallakko ori on kevyt ja eteenpäinpyrkivä ajettava, mutta toisinaan sen kanssa saa olla keskustelemassa sopivasta vauhdista. Olaf innostuu helposti laukkatehtävillä sekä maastossa erityisesti tuulisella tai kylmällä ilmalla, jolloin orin kanssa saa pysyä tarkkana. Mikäli oma keskittyminen herpaantuu, käyttää Olaf tilaisuuden nopeasti hyväkseen. Orin lähtiessä lapasesta sitä ei ole helppo saada takaisin kuulolle ja työnteko saattaa takkuilla vielä seuraavillakin ajokerroilla.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Midgård Odin nvh, vhkko, 135cm VVJ-I |
ii. Olafur nvh, vhkko, 150cm |
iii. Oddleik nvh, vhkko, 149cm |
|
iie. Løvverks Eir nvh, vhkko, 138cm | ||
|
ie. Solrenning nvh, rnhkko, 140cm |
iei. Bekmørk Åsbjørn nvh, hhkko, 141cm | |
|
iee. Idunnr Alda nvh, rnhkko, 143cm | ||
|
e. Sabrine nvh, khkko, 130cm |
ei. Lillegards Elof nvh, khkko, 141cm |
eii. Stein Torgils nvh, rnhkko, 146cm |
|
eie. Lillegards Åsa nvh, khkko, 140cm | ||
|
ee. Svanhilda nvh, khkko, 134cm |
eei. Jonatan nvh, rnhkko, 138cm | |
|
eee. Berglunds Svea nvh, khkko, 135cm |
Isä Midgård Odin on pienestä koostaan huolimatta varsinainen yllättäjä. Vaikka valkohallakko ori vaikuttaakin ensisilmäykseltä tyypilliseltä poninpahaselta, on sillä todellisuudessa hienot liikkeet ja kapasiteettia niin ratsuna kuin valjakkoajossakin. Odin nauttii työnteosta ja se onkin menestynyt hienosti valjakkoajokilpailuissa, joissa se on kilpaillut aina vaikeissa luokissa asti. Kilpailu-uran tullessa hiljalleen päätökseen Odin siirtyy siitoskäyttöön, jossa se toivottavasti pääsee kykyjensä lisäksi periyttämään myös valkohallakkoa väriään, jotka molemmat periytyivät ainakin sen esikoisvarsalle Olafille.
Emä Sabrine on ruotsalaissyntyinen keltahallakko tamma, joka tarttui nykyisen omistajansa mukaan hevostenhakureissulta Ruotsista. Tamma oli ollut vuosia yksityisomistuksessa ja sen kanssa oli treenattu ahkerasti valjakkoajossa, sekä mielenvirkistykseksi ratsastettu jonkin verran. Kotimaassaan Ruotsissa Sabrine ei ollut kilpaillut lainkaan, mutta se pääsi aloittamaan uransa valjakkoajossa Norjaan muutettuaan. Tamman kilpailumenestys on ollut vaihtelevaa, mutta se on saanut radoilta erittäin hyviäkin tuloksia. Nykyään Sabrine on pääasiassa siitoskäytössä kotitallillaan Brynhildissä.
Emänisä Lillegards Elof kasvoi Pohjois-Ruotsissa, josta se myytiin jo nuorena Suomen puolelle kilpailukäyttöön. Kilpailtuaan vuosia Suomessa ori palautui kuitenkin takaisin kasvattajalleen, joka päätti pitää varsin komeaksi kasvaneen orin itsellään. Keltahallakko Elof menestyi kilpailu-urallaan vaihtelevasti, mutta näyttelyissä se sai erinomaisen hyvää palautetta ja ori kantakirjattiinkin Ruotsin puolella toisella palkinnolla. Elof oli pienimuotoisessa siitoskäytössä niin Ruotsin kuin Suomenkin puolella ja se sai tiedettävästi ainakin kymmenen varsaa.
Emänemä Svanhilda hurmasi paitsi ponimaisen suloisella ulkonäöllään, myös herttaisella luonteellaan. Keltahallakko tamma vaikutti nuoruusvuosinaan useissa harraste- ja kilpailukodeissa, joissa se pääsi osoittamaan kykynsä niin valjakkoajossa kuin kouluratsastuksessakin. Vaihtelevan kilpailu-uran jälkeen tamma myytiin ratsastuskouluun, jossa se ilostutti vuosien ajan erityisesti nuorempia ja aloittelevia harrastajia. Hyvien taustojensa ansiosta se päätettiin astuttaa kahdesti ja sen molemmat varsat myytiin eteenpäin kilpailupainotteisten kotien toivossa.
Emänemä Svanhilda hurmasi paitsi ponimaisen suloisella ulkonäöllään, myös herttaisella luonteellaan. Keltahallakko tamma vaikutti nuoruusvuosinaan useissa harraste- ja kilpailukodeissa, joissa se pääsi osoittamaan kykynsä niin valjakkoajossa kuin kouluratsastuksessakin. Vaihtelevan kilpailu-uran jälkeen tamma myytiin ratsastuskouluun, jossa se ilostutti vuosien ajan erityisesti nuorempia ja aloittelevia harrastajia. Hyvien taustojensa ansiosta se päätettiin astuttaa kahdesti ja sen molemmat varsat myytiin eteenpäin kilpailupainotteisten kotien toivossa.
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-t. Brynhild Lovise (s. 23.04.2015), emä Brynhild Neilikk |
valmennukset ja päiväkirja
25.04.2015 Päiväkirjamerkintä - nuoret poniorit esteopissa
Lauman nuoret poniorit Olaf ja Vidar pääsivät ensimmäistä kertaa hyppäämään irtona pieniä esteitä. Kuja oli molemmille ennestään tuttu, sillä ne olivat molemmat päässeet tutustumaan siihen useita kertoja maapuomien merkeissä. Orit pääsivät muistelemaan tehtävää ensin pari kertaa pelkkien puomien kanssa, kunnes niitä korotettiin mataliksi ristikoiksi. Olaf ja Vidar olivat niin tohkeissaan päästessään rymyämään keskenään, etteivät ne olleet huomata esteiksi muuttuneita puomeja. Muutaman uusintayrityksen jälkeen ne innostuivat kujasta enemmän kuin toistensa näykkimisestä ja alkoivat keskittyä itse tehtävään. Olafin hyppytavassa ei ollut kehumista ja pieni valkohallakko poniori juoksikin mieluummin tukka putkella kujan läpi. Punahallakko Vidar näytti puolestaan katsovan, minne jalkansa laittoi. Lopuksi otinkin Olafin kiinni ja päästin Vidarin hyppäämään pystyksi korotetun pikkuesteen yksin. Ori oli tehtävästä selvästi innoissaan, mutta suoritti sen kuitenkin maltillisesti. Vaikka molemmat tulevat selvästi valjakkoajoon painottuneista suvuista, on Vidarin isä Vatte kuitenkin varsin monitoiminen ratsu, josta hyppykyvytkin epäilemättä tulevat. Eiköhän tulevaisuudessa sekä Olafista että Vidarista saada vielä ratsujakin ainakin helpoille tehtäville asti.