Brynhild Snøhvit
|
VVJ-I, KRJ-I |
Sohvin emänemänemä Sandvika on yksi tärkeimmistä kantatammoistamme, josta lähtenyttä S-kirjaimella nimettyä tammalinjaa Brynhild Snøhvit, eli kotoisammin Sohvi jatkaa. Linjassa on säilynyt tammojen omanarvontuntoisuus, sillä pienestä koostaan huolimatta myös Sohvin mieltä on vaikea muuttaa tamman sattuessa sille päälle. Se ei jää ihmettelemään muiden mielipiteitä, vaan tekee asiat aina oman päänsä mukaan. Laitumella valkohallakko tamma määrää minne isommat saavat astua jäämättä varmasti itse jalkoihin. Vaikka Sohvin luonteessa onkin haastavia piirteitä, on se pohjimmiltaan erittäin ystävällinen. Tamma kokeilee toisinaan ihmistenkin kanssa rajojaan, mutta napakan huomautuksen seurauksena se antaa kuitenkin asian olla. Usein tuntemattomat ihmiset joutuvat kestämään Sohvin testailua, kun taas vanhat tutut saavat toimia jo huomattavasti yhteistyökykyisemmän hevosen kanssa. Vaikka tamma onkin kiltti, viihtyy se kuitenkin paremmin omissa oloissaan kuin ihmisten paijattavana ja huomion keskipisteenä. Se pysyttelee tavallisesti taka-alalla ja hakeutuu silloin tällöin muiden huomioitavaksi, kun sille itselleen sattuu sopimaan.
Sohvi on tullut kovasti sukuunsa, sillä se on omiaan erityisesti valjakkoajossa. Hieman haastava luonne tuo mutkia matkaan ja erityisesti tuntemattoman ohjastajan kanssa tamma muistaa esittää kaikki ponimaiset temput, jotka se vain suinkin keksii. Mikäli tamman kanssa menettää malttinsa, on sen huomiota miltei mahdotonta saada enää takaisin itse asiaan. Kun hevonen ja ohjastaja onnistuvat kuitenkin löytämään yhteisen sävelen, löytyy Sohvin kaltaisesta pienestä vuonohevosestakin aivan uusia puolia. Parhaimmillaan se on nimittäin eteenpäinpyrkivä ja varmajalkainen ajettava, sekä motivoinut suorittaja. Erityisesti vauhtia ja nopeaa reagointikykyä vaativat tehtävät ovat kovasti sen mieleen, jonka vuoksi parhaita tuloksia onkin saatu koulukokeen sijasta kestävyys- ja tarkkuuskokeissa. Valjakkoajon lisäksi Sohvin kanssa treenataan ja kilpaillaan jonkin verran myös kouluratsastuksessa. Treenien ulkopuolella Sohvi rakastaa maastossa revittelyä niin kärryillä kuin ratsastajankin kanssa. Vaikka jarrut saattavatkin toisinaan kadota hetkellisesti, pysyy Sohvi pääsääntöisesti hyvin lapasessa, eikä lähde omia menojaan kovassakaan vauhdissa.
i. Snøfnugg nvh, rnhkko, 145cm VVJ-III |
ii. Kolbjorn v. Pijnboompit nvh, rnhkko, 145cm |
iii. Fricassou nvh, rnhkko, 138cm |
iie. Seoigh nvh, rnhkko, 147cm | ||
ie. Snøfall TG nvh, hhkko, 141cm |
iei. Virvar nvh, rnhkko, 143cm | |
iee. Elskling Drøm nvh, rnkko, 140cm | ||
e. Brynhild Sussan nvh, vhkko, 138cm VVJ-I, KRJ-I |
ei. Tollak EC nvh, vhkko, 137cm VVJ-II, YLA2 |
eii. Grå Jonatan nvh, rnhkko, 134cm |
eie. Imøtekommende nvh, rnhkko, 142cm | ||
ee. Brynhild Smilla nvh, rnhkko, 141cm VVJ-I, YLA2 |
eei. Skattekiste nvh, rnhkko, 142cm | |
eee. Sandvika nvh, rnhkko, 142cm |
Isä Snøfnugg syntyi Ranskassa, josta se muutti jo pikkuvarsana Norjaan rikastuttamaan Brynhildin vuonohevoskantaa. Vaikka orilla ei sukunsa puolesta ollutkaan suurempia edellytyksiä valjakkoajoon, kuoriutui siitä kuitenkin ajan myötä osaava valjakkoponi. Kotoisammin Nuutiksi kutsuttu ori kilpaili pääasiassa vaativalla tasolla vaihtelevalla menestyksellä. Kilpailu-uransa päätteeksi se palkittiin valjakkoajon laatuarvostelussa kolmannella palkinnolla. Sittemmin ruunihallakko ori on jäänyt siitoskäyttöön ja se on toistaiseksi saanut jälkikasvua kolmen varsan verran, joista kaikki tunnistaa Snø-alusta.
Emä Brynhild Sussan, eli tuttavallisemmin Susa, on suloinen valkohallakko tamma, joka jäi Brynhildiin kasvamaan ja jatkamaan Sandvikasta alkanutta tammalinjaa. Sukulaistensa tavoin Susa on omiaan valjakkoajossa, jossa se on menestynyt koko ikänsä tasaisen hyvin. Eloisa tamma rakastaa vauhdin huumaa ja se onkin parhaimmillaan nopeutta ja ketteryyttä vaativilla tehtävillä. Susan ponimaisessa ja vilkkaassa luonteessa on myös omat haasteensa, sillä tamma on aina suuna päänä matkalla sinne, missä tapahtuu. Hiljalleen Susan on tarkoitus jäädä siitoskäyttöön sukuaan jatkamaan.
ominaisuuspisteetValjakkoajossa 3964.34 ominaisuuspistettä. |
jälkikasvu
nvh-t. Brynhild Hilfrida (s. 24.10.2017), isä Roudan Theodor |
cup-sijoitukset
30.07.2016 - VVJ-Cup - Breandan - vaativa - 4/43 |
menestysKRJ-I -palkittu kesäkuun 2021 tilaisuudessa pistein VVJ-I -palkittu heinäkuun 2021 tilaisuudessa pistein |
Kävelin valtavassa pihattotarhassa riimu ja riimunnaru mukanani. Yritin löytää katseellani nuorta valkohallakkoa tammaa, mutta Sohvi vaikutti kadonneen jäljettömiin. Lauma vanhempia tammoja kävi luonani katsomassa olisiko minulla tarjota niille mitään herkkuja, mutta kun taskuni paljastuivat tyhjiksi, ne jatkoivat matkaansa.
Vihdoin huomasin kauempana nuoren tamman, joka oli selvästi huomannut minut jo kauan ennen kuin minä olin nähnyt sitä. Se katseli tilannetta jonkin aikaa arvioiden, kunnes se lähti kävelemään hitaasti luokseni. Sohvista oli kasvanut kaunis nuori hevonen. Minun oli vaikeaa uskoa, että sen syntymästä oli oikeasti neljä vuotta, sillä kuvittelin sen edelleen olevan minun pieni varsani. Tuntui siltä kuin olisin löytänyt vasta eilen vastasyntyneenä Sussan-emän jaloista. Päästyäni Sohvin luokse jouduin houkuttelemaan sitä hetken ennen kuin tamma päästi minut pukemaan sille riimun. Se ei ollut selvästi aivan varma kannattaisiko tarhasta lähteä minnekään, mutta tuli kuitenkin selvästi siihen lopputulokseen, ettei sillä ollut juuri nyt muutakaan tekemistä.
Talliin päästyämme harjasin Sohvin perusteellisesti. Valkohallakosta turkista erottui vähän liiankin selvästi kaikki tahrat ja tammaa oli haastavaa pitää puhtaana varsinkaan, kun se eli suuressa pihatossa laumassa. Sohvi seisoi aivan rauhassa ja kaikki hoitotoimenpiteet sekä ohjasajovarusteiden pukeminen sujui esimerkillisesti. Tarkoituksenani oli pyörähtää tamman kanssa pieni mutka maastossa ohjasajaen, jotta se saisi hommaan lisää rutiinia.
Auringonsäteet laskeutuivat kauniisti puiden lomasta, kun kävelimme metsäpolkua pitkin, Sohvi edellä ja minä perässä. Kotipihasta lähteminen oli aiheuttanut pienen keskustelutuokion, sillä tamma olisi lähtenyt siinä kohtaan mieluusti tarhojen suuntaan, jossa kaverit olivat. Pienen rohkaisun ansiosta se lähti kuitenkin kävelemään reippaasti metsään. Kiersimme reilun puolen tunnin lenkin, jonka aikana törmäsimme esimerkiksi oravaan, joka juoksi aivan vierestämme. Aiemmin vastaavat tilanteet olivat saaneet Sohvin reagoimaan vahvasti, mutta nykyään se pysyi myös jännittävissä tilanteissa rauhallisena.
Lenkki sujui siis kaikin puolin hyvin ja olin oikein tyytyväinen tammaan. Tarjosin sille tallissa vielä sen erityisherkkua eli omenaa ennen kuin vein sen takaisin tarhaan. Odotin, että Sohvi olisi lähtenyt reippaastikin takaisin muun lauman luokse, mutta sillä ei ollutkaan mikään kiire. Tamma vietti hetken aikaa kanssani portilla, kunnes se lähti viimein kävelemään kohti pihattoa, jossa sen parhaat kaverit todennäköisesti olivat.
Hiki virtasi kasvoillani, kun pyysin Sohvia ravaamaan ponnekkaammin. Valkohallakko tamma tanssahteli kauniisti eteenpäin loivalla kiemurauralla, mutta sen askeleesta puuttui kuitenkin tietty ponnekkuus, jota yritimme hakea. Pyysin Sohvia eteenpäin, mutta valmentajani Embla Höydal ei ollut vieläkään aivan tyytyväinen suoritukseemme. Yritin korjata istuntaani hänen ohjeidensa mukaan ja ohjasin Sohvin vielä kerran tehtävälle. Onnistuin ilmeisesti saamaan vihdoin lonkkani tarpeeksi auki ja rennoksi, sillä Sohvi alkoi viimein hakea sellaista liikettä kuin mitä olimme toivoneet ja tamma tuntui samassa paremmalta ratsastaa kuin ehkä ikinä ennen.
Embla antoi meille luvan hengähtää ja annoin Sohville vapaat ohjat. Tamma taisi kuulla ajatukseni, sillä se lähti kävelemään suorinta tietä maneesin laidalle, jossa me molemmat pääsimme juomaan. Kuuntelin samalla Emblan selostusta oman istuntani vaikutuksesta Sohviin ja sen liikkeisiin, mutta hetkellisesti pystyin keskittymään vain siihen, että sain vihdoinkin vettä. Olimme tulleet maneesiin pakoon paahtavan kuumaa aurinkoa, mutta sielläkin tuli lämmin hyvin pian. Embla oli luvannut pitää treenin kevyenä, mutta aloin olla varma siitä, että meidän käsityksemme kevyestä treenistä oli kuin olisimme puhuneet sauvakävelystä ja maratonista samana asiana.
Emblan vaativassa opetustavassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että hän sai sekä minut että Sohvin pois mukavuusalueiltamme ja olimme kehittyneet hänen ansiostaan hurjasti viimeisen vuoden aikana. Vaikka tänään olimmekin Sohvin kanssa ajatuksissamme jo syömässä mehujäätelöä, otimme kuitenkin lopuksi selviä edistysaskeleita ja sain paljon ajateltavaa erityisesti omaan istuntaani. Embla kertoikin lopuksi harjoituksia ja ajatusleikkejä, joita voisin tehdä itsenäisesti treenatessa, mutta myös muulloin, kuten istuessani toimistotyössä tai käydessäni hevosten kanssa maastossa. Näistä harjoituksista olisi epäilemättä hyötyä, mutta maneesista lähtiessä minulla oli kuitenkin mielessä vain pakastimessa odottava mehujää ja uskoin vahvasti, että Sohvi ajatteli aivan samaa.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi