vuonohevoskasvatusta

 Brynhild Snøhvit

KUTSUMANIMISohvi KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA14.02.2015 REKISTERINUMEROVH15-053-0095
VÄRI, MERKITvalkohallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS137cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo B, re 80cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 14.06.2015 ja 8 vuotta 14.10.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-I, KRJ-I 

Sohvin emänemänemä Sandvika on yksi tärkeimmistä kantatammoistamme, josta lähtenyttä S-kirjaimella nimettyä tammalinjaa Brynhild Snøhvit, eli kotoisammin Sohvi jatkaa. Linjassa on säilynyt tammojen omanarvontuntoisuus, sillä pienestä koostaan huolimatta myös Sohvin mieltä on vaikea muuttaa tamman sattuessa sille päälle. Se ei jää ihmettelemään muiden mielipiteitä, vaan tekee asiat aina oman päänsä mukaan. Laitumella valkohallakko tamma määrää minne isommat saavat astua jäämättä varmasti itse jalkoihin. Vaikka Sohvin luonteessa onkin haastavia piirteitä, on se pohjimmiltaan erittäin ystävällinen. Tamma kokeilee toisinaan ihmistenkin kanssa rajojaan, mutta napakan huomautuksen seurauksena se antaa kuitenkin asian olla. Usein tuntemattomat ihmiset joutuvat kestämään Sohvin testailua, kun taas vanhat tutut saavat toimia jo huomattavasti yhteistyökykyisemmän hevosen kanssa. Vaikka tamma onkin kiltti, viihtyy se kuitenkin paremmin omissa oloissaan kuin ihmisten paijattavana ja huomion keskipisteenä. Se pysyttelee tavallisesti taka-alalla ja hakeutuu silloin tällöin muiden huomioitavaksi, kun sille itselleen sattuu sopimaan.

Sohvi on tullut kovasti sukuunsa, sillä se on omiaan erityisesti valjakkoajossa. Hieman haastava luonne tuo mutkia matkaan ja erityisesti tuntemattoman ohjastajan kanssa tamma muistaa esittää kaikki ponimaiset temput, jotka se vain suinkin keksii. Mikäli tamman kanssa menettää malttinsa, on sen huomiota miltei mahdotonta saada enää takaisin itse asiaan. Kun hevonen ja ohjastaja onnistuvat kuitenkin löytämään yhteisen sävelen, löytyy Sohvin kaltaisesta pienestä vuonohevosestakin aivan uusia puolia. Parhaimmillaan se on nimittäin eteenpäinpyrkivä ja varmajalkainen ajettava, sekä motivoinut suorittaja. Erityisesti vauhtia ja nopeaa reagointikykyä vaativat tehtävät ovat kovasti sen mieleen, jonka vuoksi parhaita tuloksia onkin saatu koulukokeen sijasta kestävyys- ja tarkkuuskokeissa. Valjakkoajon lisäksi Sohvin kanssa treenataan ja kilpaillaan jonkin verran myös kouluratsastuksessa. Treenien ulkopuolella Sohvi rakastaa maastossa revittelyä niin kärryillä kuin ratsastajankin kanssa. Vaikka jarrut saattavatkin toisinaan kadota hetkellisesti, pysyy Sohvi pääsääntöisesti hyvin lapasessa, eikä lähde omia menojaan kovassakaan vauhdissa.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Snøfnugg
 nvh, rnhkko, 145cm
 VVJ-III
ii. Kolbjorn v. Pijnboompit
nvh, rnhkko, 145cm
iii. Fricassou
nvh, rnhkko, 138cm
iie. Seoigh
nvh, rnhkko, 147cm
ie. Snøfall TG
nvh, hhkko, 141cm
iei. Virvar
nvh, rnhkko, 143cm
iee. Elskling Drøm
nvh, rnkko, 140cm
 e. Brynhild Sussan
 nvh, vhkko, 138cm
 VVJ-I, KRJ-I
ei. Tollak EC
nvh, vhkko, 137cm
VVJ-II, YLA2
eii. Grå Jonatan
nvh, rnhkko, 134cm
eie. Imøtekommende
nvh, rnhkko, 142cm
ee. Brynhild Smilla
nvh, rnhkko, 141cm
VVJ-I, YLA2
eei. Skattekiste
nvh, rnhkko, 142cm
eee. Sandvika
nvh, rnhkko, 142cm

Isä Snøfnugg syntyi Ranskassa, josta se muutti jo pikkuvarsana Norjaan rikastuttamaan Brynhildin vuonohevoskantaa. Vaikka orilla ei sukunsa puolesta ollutkaan suurempia edellytyksiä valjakkoajoon, kuoriutui siitä kuitenkin ajan myötä osaava valjakkoponi. Kotoisammin Nuutiksi kutsuttu ori kilpaili pääasiassa vaativalla tasolla vaihtelevalla menestyksellä. Kilpailu-uransa päätteeksi se palkittiin valjakkoajon laatuarvostelussa kolmannella palkinnolla. Sittemmin ruunihallakko ori on jäänyt siitoskäyttöön ja se on toistaiseksi saanut jälkikasvua kolmen varsan verran, joista kaikki tunnistaa Snø-alusta.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Kolbjorn v. Pijnboompit syntyi vuonohevosia kasvattaneeseen Stal Pijnboompitiin syyskuussa 2010. Ruunihallakko ori varttui kasvattajansa luona saaden peruskoulutuksen ja se myytiin uuteen kotiin vasta aikuisikään ehdittyään. Nykyään kenttäpainotteinen ori asuu Ranskassa Cheval Lourdissa, jossa se on kilpaillut omistajansa kanssa kenttäratsastuksessa harrastetasolla muutamia sijoituksia keräten.
Isänisänisä Fricassou on Cricin maahantuoma vuonohevosori, joka vaikuttaa nykyään Privas Parkissa. Se on luonteeltaan energinen ja levoton, eikä se sen vuoksi ole kaikkien käsiteltävissä. Ruunihallakko ori on kuitenkin etevä valjakkoajossa, mistä huolimatta se ei ole kilpaillut lajissa. Kotioloissa Kaitsuksi kutsuttu ori on jalostuskäytössä ja se on tähän mennessä saanut jälkikasvua kolmen varsan verran.
Isänisänemä Seoigh, eli tuttavallisemmin Moona on suloinen ruunihallakko vuonohevostamma. Se on luonteeltaan lupsakka ja saattaa alkuunsa vaikuttaa todella tahmealta ja kankealta ratsulta. Kun tamman kuitenkin saa hereille, siitä kuoriutuu varsin etevä kouluratsu. Moona on kilpaillut painotuslajissaan toistaiseksi kahdekymmenen sijoituksen verran. Tamma on siitoskäytössä ja se on varsonut neljä hienoa varsaa.

Isänemä Snøfall TG on ruotsalaissyntyinen vuonohevostamma, joka on elämänsä aikana ehtinyt vaikuttaa useallakin vuonohevosia kasvattaneella tallilla. Kouluratsastukseen ja valjakkoajoon painottunut harmaahallakko tamma on kilpaillut molemmissa painotuslajeissaan harvakseltaan keräämättä kuitenkaan merkittävää sijoitusmäärää. Falin kaikki viisi tähänastista varsaaa ovat osoittautuneet erittäin laadukkaaksi.
Isänemänisä Virvar oli Tingelingin omistuksessa asunut 143cm korkea ruunihallakko vuonohevosori. Hieno yleispainotteinen ori kilpaili erityisesti kouluratsastuksessa hyvälläkin menestyksellä. Se ei tiedettävästi saanut muuta jälkikasvua esikoisvarsansa Snøfall TG:n lisäksi.
Isänemänemä Elskling Drøm oli kaunis ruunihallakko tamma, joka yleispainotuksestaan huolimatta kilpaili pääasiassa kouluratsastuksessa. Kotoisammin Elleksi kutsuttu tamma oli säkäkorkeudeltaan 140cm korkea. Se varsoi kotitallillaan Tingelingissä vain yhden kerran.

Emä Brynhild Sussan, eli tuttavallisemmin Susa, on suloinen valkohallakko tamma, joka jäi Brynhildiin kasvamaan ja jatkamaan Sandvikasta alkanutta tammalinjaa. Sukulaistensa tavoin Susa on omiaan valjakkoajossa, jossa se on menestynyt koko ikänsä tasaisen hyvin. Eloisa tamma rakastaa vauhdin huumaa ja se onkin parhaimmillaan nopeutta ja ketteryyttä vaativilla tehtävillä. Susan ponimaisessa ja vilkkaassa luonteessa on myös omat haasteensa, sillä tamma on aina suuna päänä matkalla sinne, missä tapahtuu. Hiljalleen Susan on tarkoitus jäädä siitoskäyttöön sukuaan jatkamaan.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Tollak EC ehti kiertää nuorempana useita koteja kilpaillen pienimuotoisesti useissa lajeissa. Lopulta valkohallakko ori päätyi puolivahingossa Brynhildiin, jossa sen kanssa alettiin valmentautua ja kilpailla aktiivisesti valjakkoajossa. Ori onkin menestynyt lajissa hyvin ja se on palkittu myös lajin laatuarvostelussa. Tollak oli entisessä kodissaan ehtinyt saada yhden varsan, jonka lisäksi se on Brynhildissä asuessaan jättänyt jälkeensä neljä muuta varsaa. Myös orin jälkeläiset ovat osoittautuneet erinomaisiksi valjakkohevosiksi.
Emänisänisä Grå Jonatan on ruunihallakko ori arvostetusta ja menestyksekkäästä suvusta. Sen miellyttävä ulkonäkö on vetänyt aina ihmisiä puoleensa, vaikka luonteeltaan se onkin levoton säheltäjä ja haastava ratsu. Kotioloissa Jonataniksi kutsuttu ori on omimmillaan ehdottomasti valjakkoajossa, jonka vaativissa luokissa se on kilpaillut hyviäkin tuloksia keräten.
Emänisänemä Imøtekommende, eli tuttavallisemmin vain Ina on suloinen vuonohevostamma. Se on yleispainotuksensa vuoksi kilpaillut niin esteillä, koulussa kuin maastoesteilläkin. Tamman taidoista puhuu puolestaan pitkä tuloslista - yhteensä sijoituksia on nimittäin kertynyt yli 90 kappaletta. Valjakkoajossa Ina ei ole kilpaillut toistaiseksi, mutta se on saanut koulutuksen myös ajoon. Ina on ratsastaessa herkkä, mutta muuten luonteeltaan erittäin ystävällinen ja sopeutuvainen.

Emänemä Brynhild Smilla on omanarvontuntoinen ja tallityöntekijöiden piloille hemmottelema prinsessaponi. Vaikka Smillan luonteessa ja käytöstavoissa onkin omat haasteensa, on se kuitenkin erinomainen valjakkohevonen. Näyttävän kilpailu-uran tehnyt tamma onkin palkittu valjakkoajon laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Hienon menestyksensä johdosta kasvattajatallillaan Brynhildissä vaikuttava tamma on näkynyt myös siitoskäytössä ja se on tähän mennessä varsonut jopa kuusi kertaa.
Emänemänisä Skattekiste on norjalaissyntyinen vuonohevosori, joka myytiin nykyiseen kotiinsa Brynhildiin ”pettämättömänä ruusukehaina”. Lupaavalla orilla onkin eittämättä kykyjä vaikka mihin, mutta arkea sen kanssa hankaloittaa erittäin itsepäinen luonne. Kun yhteistelo lyhyemmin Skateksi kutsutun orin kanssa alkoi sujua, on sen kanssa kilpailtu paljon hyvälläkin menestyksellä erityisesti valjakkoajossa ja esteratsastuksessa. Ruunihallakko ori rakastaa liikkumista ja se onkin varsin monipuolinen ja motivoitunut harrastekaveri.
Emänemänemä Sandvika on elävä esimerkki jokaisen tallin kauhukuvasta: jääräpäisestä ahmatista, joka tekee häpeilemättä kaikkensa saadakseen ruokaa. Pohjimmilaan kuitenkin ystävällinen ruunihallakko vaatiikin napakan käsittelijän, joka uskaltaa palauttaa tamman maanpinnalle. Sandvika ei ole kummoinen ratsu, eikä se ole kilpaillut este- ja kouluratsastuksessa kuin harvakseltaan keräten kuitenkin jokusia sijoituksia helpoista luokista. Valjakkoajettavana tamma on kuitenkin varmajalkainen ja kylmäpäinen suorittaja.

ominaisuuspisteet

Valjakkoajossa 3964.34 ominaisuuspistettä.
Kouluratsastuksessa 2011.44 ominaisuuspistettä.
Esteratsastuksessa 1929.44 ominaisuuspistettä.
Ominaisuuspisteet VRL:n profiilissa.

jälkikasvu

nvh-t. Brynhild Hilfrida (s. 24.10.2017), isä Roudan Theodor
nvh-t. Brynhild Sikker (s. 09.01.2016), isä Fjalle av Kleppur

cup-sijoitukset

30.07.2016 - VVJ-Cup - Breandan - vaativa - 4/43

menestys

KRJ-I -palkittu kesäkuun 2021 tilaisuudessa pistein
5,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 100,5

VVJ-I -palkittu heinäkuun 2021 tilaisuudessa pistein
4 + 41 + 25 + 20 + 12 = 102

valmennukset ja päiväkirja


14.6.2015 Päiväkirjamerkintä – maastolenkki ohjasajaen

Kävelin valtavassa pihattotarhassa riimu ja riimunnaru mukanani. Yritin löytää katseellani nuorta valkohallakkoa tammaa, mutta Sohvi vaikutti kadonneen jäljettömiin. Lauma vanhempia tammoja kävi luonani katsomassa olisiko minulla tarjota niille mitään herkkuja, mutta kun taskuni paljastuivat tyhjiksi, ne jatkoivat matkaansa.

Vihdoin huomasin kauempana nuoren tamman, joka oli selvästi huomannut minut jo kauan ennen kuin minä olin nähnyt sitä. Se katseli tilannetta jonkin aikaa arvioiden, kunnes se lähti kävelemään hitaasti luokseni. Sohvista oli kasvanut kaunis nuori hevonen. Minun oli vaikeaa uskoa, että sen syntymästä oli oikeasti neljä vuotta, sillä kuvittelin sen edelleen olevan minun pieni varsani. Tuntui siltä kuin olisin löytänyt vasta eilen vastasyntyneenä Sussan-emän jaloista. Päästyäni Sohvin luokse jouduin houkuttelemaan sitä hetken ennen kuin tamma päästi minut pukemaan sille riimun. Se ei ollut selvästi aivan varma kannattaisiko tarhasta lähteä minnekään, mutta tuli kuitenkin selvästi siihen lopputulokseen, ettei sillä ollut juuri nyt muutakaan tekemistä.

Talliin päästyämme harjasin Sohvin perusteellisesti. Valkohallakosta turkista erottui vähän liiankin selvästi kaikki tahrat ja tammaa oli haastavaa pitää puhtaana varsinkaan, kun se eli suuressa pihatossa laumassa. Sohvi seisoi aivan rauhassa ja kaikki hoitotoimenpiteet sekä ohjasajovarusteiden pukeminen sujui esimerkillisesti. Tarkoituksenani oli pyörähtää tamman kanssa pieni mutka maastossa ohjasajaen, jotta se saisi hommaan lisää rutiinia.

Auringonsäteet laskeutuivat kauniisti puiden lomasta, kun kävelimme metsäpolkua pitkin, Sohvi edellä ja minä perässä. Kotipihasta lähteminen oli aiheuttanut pienen keskustelutuokion, sillä tamma olisi lähtenyt siinä kohtaan mieluusti tarhojen suuntaan, jossa kaverit olivat. Pienen rohkaisun ansiosta se lähti kuitenkin kävelemään reippaasti metsään. Kiersimme reilun puolen tunnin lenkin, jonka aikana törmäsimme esimerkiksi oravaan, joka juoksi aivan vierestämme. Aiemmin vastaavat tilanteet olivat saaneet Sohvin reagoimaan vahvasti, mutta nykyään se pysyi myös jännittävissä tilanteissa rauhallisena.

Lenkki sujui siis kaikin puolin hyvin ja olin oikein tyytyväinen tammaan. Tarjosin sille tallissa vielä sen erityisherkkua eli omenaa ennen kuin vein sen takaisin tarhaan. Odotin, että Sohvi olisi lähtenyt reippaastikin takaisin muun lauman luokse, mutta sillä ei ollutkaan mikään kiire. Tamma vietti hetken aikaa kanssani portilla, kunnes se lähti viimein kävelemään kohti pihattoa, jossa sen parhaat kaverit todennäköisesti olivat.


20.7.2016 Kouluvalmennus

Hiki virtasi kasvoillani, kun pyysin Sohvia ravaamaan ponnekkaammin. Valkohallakko tamma tanssahteli kauniisti eteenpäin loivalla kiemurauralla, mutta sen askeleesta puuttui kuitenkin tietty ponnekkuus, jota yritimme hakea. Pyysin Sohvia eteenpäin, mutta valmentajani Embla Höydal ei ollut vieläkään aivan tyytyväinen suoritukseemme. Yritin korjata istuntaani hänen ohjeidensa mukaan ja ohjasin Sohvin vielä kerran tehtävälle. Onnistuin ilmeisesti saamaan vihdoin lonkkani tarpeeksi auki ja rennoksi, sillä Sohvi alkoi viimein hakea sellaista liikettä kuin mitä olimme toivoneet ja tamma tuntui samassa paremmalta ratsastaa kuin ehkä ikinä ennen.

Embla antoi meille luvan hengähtää ja annoin Sohville vapaat ohjat. Tamma taisi kuulla ajatukseni, sillä se lähti kävelemään suorinta tietä maneesin laidalle, jossa me molemmat pääsimme juomaan. Kuuntelin samalla Emblan selostusta oman istuntani vaikutuksesta Sohviin ja sen liikkeisiin, mutta hetkellisesti pystyin keskittymään vain siihen, että sain vihdoinkin vettä. Olimme tulleet maneesiin pakoon paahtavan kuumaa aurinkoa, mutta sielläkin tuli lämmin hyvin pian. Embla oli luvannut pitää treenin kevyenä, mutta aloin olla varma siitä, että meidän käsityksemme kevyestä treenistä oli kuin olisimme puhuneet sauvakävelystä ja maratonista samana asiana.

Emblan vaativassa opetustavassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että hän sai sekä minut että Sohvin pois mukavuusalueiltamme ja olimme kehittyneet hänen ansiostaan hurjasti viimeisen vuoden aikana. Vaikka tänään olimmekin Sohvin kanssa ajatuksissamme jo syömässä mehujäätelöä, otimme kuitenkin lopuksi selviä edistysaskeleita ja sain paljon ajateltavaa erityisesti omaan istuntaani. Embla kertoikin lopuksi harjoituksia ja ajatusleikkejä, joita voisin tehdä itsenäisesti treenatessa, mutta myös muulloin, kuten istuessani toimistotyössä tai käydessäni hevosten kanssa maastossa. Näistä harjoituksista olisi epäilemättä hyötyä, mutta maneesista lähtiessä minulla oli kuitenkin mielessä vain pakastimessa odottava mehujää ja uskoin vahvasti, että Sohvi ajatteli aivan samaa.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi