Brynhild Haakon
|
Ch, VVJ-I, KRJ-I, YLA1
|
Brynhildissä on asunut vuosien saatossa kymmeniä vuonohevosia. Vähintään yhtä monta kertaa minulta on kysytty kuka hevosistani on minulle rakkain ja kenestä olisi helpoin luopua. Olen vastannut aina sinnikkäästi, että kaikki hevoseni ovat minulle yhtä rakkaita enkä luopuisi kenestäkään, mutta tiedän valehtelevani. Rakkaitaan on ikävää laittaa järjestykseen, mutta Haakon on hevosistani se, josta en luopuisi henkenikään uhalla. Haakonin suku on minulle tärkeä, mutta sekään ei kerro tarpeeksi siitä, kuinka rakas hevonen Haakon minulle on. Se on sukulaistensa tavoin kapasiteetikas ja hienoliikkeinen ori, joka on lunastanut kaikki kohtuuttomat odotukset, joista minulla on sitä kohtaan ollut. Ennen kaikkea Haakon on paras ystäväni ja tunnen olevani sen luona kotona.
Haakon on harmaahallakko herrasmies, jolta puuttuu vain silinterihattu päästä. Jos se vain osaisi, se avaisi ovet hoitajilleen, teitittelisi naapureitaan ja taputtaisi kohteliaasti toisten kilpailusuorituksille. Ori odottaa maltillisesti vuoroaan eikä hätäile, vaikka jotain mieluisaa olisikin tiedossa. Se suhtautuu uusiin asioihin positiiviesti ja on valmis kokeilemaan rohkeasti kaikkea uutta. Toisinaan siitä kuitenkin huomaa, että jokin uusi asia tai paikka hieman arveluttaa. Näissä tilanteissa Haakon saattaa jähmettyä hetkellisesti ja sen silmistä voi huomata hienoisen epäluulon. Ori peittää sen kuitenkin nopeasti ja luottaa ihmisen arviointikykyyn. Tavallisesti se huomaa pian, ettei epäluulolle ole aihetta ja se voi rentoutua taas täysin.
Rutiinit ovat tärkeä osa Haakonin elämää. Sen sisäinen kello on tarkempi kuin yksikään omista kelloistani ja ori tietää tarkalleen milloin sen kuuluu päästä tarhaan ja milloin iltaruokien tulee olla valmiina. Herrasmiehenä se ei nosta meteliä vaikka hevosia oltaisiin hakemassa tarhasta sisälle liian myöhään tai vaikka iltaruoka viivästyisi kilpailumatkan vuoksi. Sen katseesta voi kuitenkin huomata paheksunnan, kun se seisoo hievahtamatta tarhan portilla odottamassa myöhässä olevaa iltatallin tekijää.
Banaanit ovat Haakonin suurin heikkous. Mitä ylikypsempi banaani on, sen parempi. Banaanin haistaessaan orin silmät laajenevat ja siitä huomaa kuinka vaikeaa sen on pysyä tyynenä, mutta se pysyy kuitenkin. Haakon poimii herkut varovasti kädeltä huulillaan ja katsoo sen jälkeen hurmaavimmalla ilmeellään hoitajaansa. "Jos vielä yksi?", sen silmät kysyvät. Orille on vaikea sanoa ei ja se tietää sen oikein hyvin itsekin.
Jo Haakonin emän astuttamista suunnitellessa odotukset mahdollista varsaa kohtaan olivat korkealla. Valikoituihan isäksi lopulta yksi hienoimmista oreistani suoraan tärkeimmästä linjastani emän tullessa myös palkitusta suvusta. Haakon osoitti jo nuorena kykenevänsä täyttämään suuruudenhullut haaveeni. Ori on nopea oppimaan, se liikkuu mielellään ja sen liikkeet saavat katsojien leukat tippumaan lattialle. Toki koulukilpailuista löytyy upeita puoliverisiä, jotka tähtäävät korkealle tasolle asti, mutta vuonohevoseksi Haakon on kuitenkin vaikuttava ilmestys, enkä ole edes yksin tätä mieltä.
Haakon on kevyt ratsastaa ja ajaa. Se rakastaa liikkumista ja sitä joutuu vain harvoin kannustamaan liikkumaan reippaammin. Ori on herkkä suustaan ja sen kanssa on tärkeää pitää oma käsi vakaana. Haakon lakkaa reagoimasta pidätteisiin jos käsi on liian vahva tai pitävä. Se ei revi ohjia, juokse pois avuilta tai pukittele, mutta pidätteisiin se alkaa vastaamaan vasta sitten kun tuntuma on sille mukava. Haakonin vahvuuksia ovat valjakkoajon koulukoe ja kouluratsastus, mutta sen kanssa voi tehdä oikeastaan mitä vain. Orin kanssa hypätään nykyään harvoin, mutta se on myös matalien luokkien esteradoilla pettämätön ruusukehai eikä se epäröi erikoistenkaan esteiden kohdalla.
sukutaulu ja -selvitys
| i. Brynhild Halden nvh, hhkko, 145cm VVJ-I, KRJ-I, YLA1, KV-II |
ii. Brynhild Hattfjell nvh, hhkko, 144cm VVJ-I, KRJ-I |
iii. Brynhild Hafgrim VVJ-I, KRJ-I, YLA2 |
iiii. Hammerfest VVJ-I, KRJ-I, YLA1, VVJ-AB |
| iiie. Liljekonvalj VVJ-II |
iie. Brynhild Fjellbris | iiei. Fritjof Geir | |
| iiee. Sjøbrisen VVJ-II, KRJ-I, YLA2 |
ie. Kjellfrid nvh, rnhkko, 143cm VVJ-I, YLA2 |
iei. Fallgruve '66 | ieii. VIR MVA Ch Framtid NOR KTK-III |
| ieie. VIR MVA Ch Fortuna KTK-II |
iee. Eydís Picar VVJ-II |
ieei. VIR MVA Ch Troll Svoras VVJ-I, KRJ-II, KTK-I, VSN Ch |
|
| ieee. Seoigh | |||
| e. Brynhild Feanor nvh, rnhkko, 145cm VVJ-I, KRJ-I, YLA1 |
ei. Brynhild Strynfrost nvh, rnhkko, 146cm VVJ-I, YLA2 |
eii. Brynhild Gleidr VVJ-I, YLA1 |
eiii. Høstfarger VVJ-II, YLA2 |
| eiie. Sandvika VVJ-I, YLA1 |
eie. Løvetann Rewa | eiei. Plejde Zacharyas | |
| eiee. Tulip Blomst | ee. SHS Nordlys nvh, rnhkko, 145cm VVJ-II, KRJ-I |
eei. Rayan Gruaige | eeii. Rolf Sebastian |
| eeie. Tristhetta | eee. Elin av Rågkross VVJ-I |
eeei. Lykkeridder | |
| eeee. Svanhild |
Haakonin suku on täynnä upeita vuonohevosia, joista suurin osa on menestynyt hyvin valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa. Vanhemmat Brynhild Halden ja Brynhild Feanor ovat ykköspalkittuja hevosia, jotka ovat periyttäneet Haakonille parhaat ominaisuutensa. Brynhild Halden edustaa itselleni tärkeintä vuonohevoslinjaa, joka lähti Hammerfest-nimisestä harmaahallakosta orista. Hammerfest oli ensimmäinen siitosori, joka hankittiin Brynhildiin pitkän tauon jälkeen vuonna 2013. Se on yhä edelleen menestynein hevosemme ja se on ollut kaikista suosituin jalostusorimme. Myös ori Høstfarger ja tamma Sandvika ovat mainitsemisen arvoisia hevosia, jotka ovat olleet tärkeä osa Brynhildin vuonohevoskasvatusta. Emän puolen suvussa on lisäksi naapuritallimme ja pitkäaikaisen yhteistyötallimme Shelyesin kasvattama SHS Nordlys, joka oli upea kouluratsu ja joka oli kunnia saada meille Brynhildiin.
ominaisuuspisteetValjakkoajossa 5667.77 ominaisuuspistettä. |
jälkikasvu
nvh-o. SHS Aardvark (s. 13.04.2020), emä Brynhild Hilfrida |
kilpailutuloksia
25.03.2023 - Keilakunkku 2. osakilpailu - Fellbury Stud - vaikea tarkkuskoe poneille - 2/12
31.08.2016 - VVJ-Cup - Tuiskula - vaikea - 1/26 31.03.2021 - KRJ-Cup - Haltiasalo - helppo B - 10/146 |
menestysYLA1 -palkittu heinäkuun 2021 tilaisuudessa pistein Champion myönnetty 05.12.2022. VVJ-I -palkittu huhtikuun 2023 tilaisuudessa pistein KRJ-I -palkittu huhtikuun 2023 tilaisuudessa pistein |
varustekaappi
Varustekuvat © Oddpixel, Equestrian Pro, Varusteponi, Varusteliike Varustevaunu, Sokka Luxuries ja Takapihan tallipuoti.
hoito-ohjeet
- Kovalla pakkasella ruskea Elpin toppaloimi.
- Sadevoittoisina päivinä tummansininen sadeloimi.
- Kuivatukseen enkkuviltti ja sininen Divino Griffin -fleeceloimi.
- Talvella alku- ja loppuverryttelyn ajaksi tummansinen Sokka Luxuriesin villaratsastusloimi.
- Hämärällä maastoon heijastava ratsastusloimi ja heijastinsuojat.
- Esteille ja maastoon suojat kaikkiin jalkoihin.
- Jokaisen ratsastus- tai ajokerran jälkeen juotetaan lämmintä vettä, johon turvotetaan noin 2 dl mashia ja ripaus suolaa.
- Treenin jälkeen aikanakin etujalat kylmätään joko vedellä tai sinisillä Trinityn kylmäussuojilla.
- Varusteet puhdistetaan käytön jälkeen. Hoitokorissa on myös valjassaippuaa.
- Satulahuopa viedään pesuun jos se on huomattavan hikinen ja otetaan puhdas tilalle.
- Valkoinen satulahuopa ja valkoiset koulusuojat ovat vain kilpailukäytössä.
- Ruskea nahkariimu on pääasiassa edustuskäytössä, sininen on kotiriimu.
- Haakonilla ei ole tällä hetkellä omaa estesatulaa, mutta Nornen estesatula sopii myös sille.
päiväkirja ja valmennukset
17.12.2015 Päiväkirjamerkintä – Univelan arvoinen
”Tuossako se nyt sitten on?”, mieheni Kjeld kysyi varsin toteavaan sävyyn. Nyökkäsin myöntävästi ja nojasin häneen katsoessamme varsomiskarsinaan. Ruunihallakko Fea-tamma makasi purukerroksen päällä ja nuoli vastasyntynyttä varsaansa. Pieni varsa oli jo käynyt kerran jalkeilla, kävellyt haparoivin askelin ympäri karsinaa ja syönyt, kunnes väsymys oli vienyt voiton ja se oli sammunut emänsä jalkoihin. Se oli juuri sellainen kuin olin unelmoinutkin – kookas harmaahallakko orivarsa. Se oli kuin ilmetty isänsä, kuten muutkin sen linjan orit, jotka olivat kaikki kuin samasta puusta veistettyjä.
Katsoimme tammaa ja varsaa tovin hiljaisuudessa ja huomasin, että Kjeldkin oli selvästi vaikuttunut näkemästään. Lopulta mies kuitenkin totesi, että varsa varmasti odottaisi minua täällä huomennakin, vaikka menisin nyt nukkumaan. En olisi millään malttanut lähteä pois varsan luota, mutta Kjeld oli oikeassa siinä, että uni tulisi tarpeeseen. Olin valvonut jo useamman yön synnytystä odottaessani ja univelkaa oli kertynyt, mutta se oli ollut ehdottomasti sen arvoista. Lähtiessämme karsinan luota katsoin vielä harmaata myttyä ja sanoin hiljaa: ”Hyvää yötä Fea ja Brynhild Haakon.”
10.8.2017 Embla Höydalin kouluvalmennus
Haakonin jalat tömähtelivät rytmikkäästi kentän hiekkaan. Tiivistin istuntaani parhaani mukaan ja pyysin oria kokoamaan ravia entisestään. Tunsin, kuinka se polki takajaloillaan kaikella voimallaan. Siinä hetkessä Haakon kuunteli jokaista pienintäkin apuani. Kuulin etäisesti, kuinka valmentajani Embla Höydal ohjeisti minua laskemaan käsiäni, mutta juuri sillä hetkellä pystyin keskittymään vain Haakoniin.
Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen päästin Haakonin jatkamaan matkaa voittavaa raviaan eteenpäin ja ori suorastaan syöksähti liikkeelle. Lopulta siirsin orin käytiin valmentajani ohjeistuksesta ja annoin sille pitkät ohjat. Kuunnellessani Emblan kehuja halasin Haakonin kaulaa ja huomasin, kuinka tyytyväinen ori oli itseensä. Ja aivan syystäkin, totesin itsekseni ja olin pakahtua siitä miten hieno hevonen minulla oli.
31.1.2020 Päiväkirjamerkintä – PKK näyttelyt Encoressa
”Mihin me ollaan taas lupauduttu?”, mutisin hiljaa kiinnittäessäni kulunutta kuljetussuojaa Haakonin takajalkaan. Ori heilautti häntäänsä laiskasti kuin sanoakseen, että itsepä olet soppasi keittänyt. Kello oli hädin tuskin neljä ja ulkona oli vielä säkkipimeää. Ajamaan oli lähdettävä kuitenkin aikaisin, sillä välimatkat Svolværista ihmisten ilmoille olivat pitkiä. Saatuani viimeisen suojan hevoseni jalkaan näppäilin viestin ystävälleni Jassulle.
Lähtöön 15 min.
Onneksi Haakon oli tottunut matkustaja ja se käytännössä lastautui itse hevosrekkamme nähdessään. Naapuritallillemme Shelyesiin ei ajanut montaa minuuttia, mutta pysähdys siellä kesti hieman odotettua kauemmin, sillä Jassun puoliveriori Juri ei suhtautunut yhtä luottavaisesti rekkaani.
”Ei mitään mahdottomia osallistujamääriä. Eiköhän me päästä takaisin kotiin ihmisten aikaan”, Jassu tuumi mietteliään näköisenä. Nainen selasi näyttelyn osallistujalistaa pelkääjän paikalla. Jassua oli ilmeisesti puraissut näyttelykärpänen ja hän oli saanut minut lupautumaan matkaseuraksi pienen painostuksen jälkeen. En ollut kovin aktiivinen näyttelykävijä, mutta Haakon oli kyllä sellainen hevonen, josta kuulisin mielelläni myös ulkopuolisen mielipiteen. Ori oli silmäteräni ja tiesin, että se oli hyvärakenteinen myös ilman vaaleanpunaisia lasejani.
Minun ja Jassun käsitys ”ei ihan mahdottomista osallistujamääristä” oli selvästi eri, sillä Encoren näyttelyt olivat suuremmat kuin mitä olin osannut odottaa. Luokat olivat avoinna kaikille roduille, joten paikalla oli hevosia jokaisesta muotista. Hevosten määrä ei kuitenkaan hetkauttanut Haakonia, vaan ori oli oma ihana itsensä. Se käveli kuuliaisesti vierelläni, mutta piti kuitenkin tarkkaan silmällä mitä ympärillä tapahtui.
”Saanko nukkua loppuelämän?” kysyin haukotellen rojahtaessani auton penkille. Vaihdoimme paikkoja paluumatkan ajaksi, joten oli minun vuoroni nuokkua pelkääjän paikalla. Katselin tabletin näyttöä, joka näytti kuvaa rekan takaosasta. Haakon oli jo alkanut syömään hyvällä ruokahalulla, mutta se nosti ajoittain päänsä heinäpussista kuunnellakseen pihalta kantautuvaa puhetta. Orista ei ollut havaittavissa samanlaisia väsymyksen merkkejä kuin minusta ja se vaikutti siltä kuin olisi ollut valmis heti uuteen seikkailuun. Katseeni siirtyi kojelaudan päällä oleviin nauhoihin. Haakon oli esiintynyt edukseen ja se oli saanut kehuja erityisesti liikkeistään, jotka olivat vuonohevoseksi lennokkaat ja kevyet. Se oli saanut hyvä-maininnan ja minulle oli kerrottu, että se kannattaisi ilmoittaa vielä uudelleen kun se olisi paremmassa karvassa. Käänsin katseeni taas harmaahallakkoon oriini. Ehkä me päätyisimme näyttelyyn uudestaankin.
5.6.2020 Lilbeth Rönvikin valjakkoajovalmennus
Valjakkoajovalmentajani Lilbeth Rönvik huusi ohjeita suuren koivun alta laukatessamme Haakonin kanssa vesiestettä kohti. Haakon olisi halunnut kiihdyttää vauhtia entisestään, mutta pysyin oria malttamaan mielensä. Se oli selvästi elementissään päästessään harjoittelemaan kestävyyskokeen rataa pitkän tauon jälkeen. Radalla olevassa lammessa oli lumisen kevään jäljiltä vettä enemmän kuin koskaan ennen ja olimme sen läpi laukattuamme aivan läpimärkiä. Se ei kuitenkaan haitannut Haakonia, vaan harmaahallakko ori jatkoi matkaansa korvat pystyssä seuraavaa tehtävää kohti. Myötäsin ohjista aavistuksen ja tunsin kyyneleen vierähtävän silmäkulmaani vauhdin kasvaessa entisestään.
20.6.2020 Päiväkirjamerkintä – Sommersolvervin kouluratsastuskilpailut
Onko kaikki kaavakkeet viety sihteereille? Missä toimiston avain on? Ymmärsin vasta kilpailuaamuna, että suuren ratsastustapahtuman organisoiminen ja samalla siellä kilpaileminen ei ollut järkevä yhtälö. Olin juossut koko aamun kuin päätön kana enkä tiennyt missä välissä ehtisin varustaa Haakonin tai ehtisikö joku muu tekemään sen puolestani. Myös valmistautuminen oli jäänyt vähemmälle, mutta rata oli onneksi niin tuttu, että muistin sen unissanikin.
Sommersolverv oli kaksipäiväinen tapahtuma, josta kaavailimme ystäväni ja kollegani Jassun kanssa perinnettä. Tänään kilpailimme Brynhildissä kouluratsastuksessa, kun taas huomenna olisi luvassa esteratsastuskilpailut Shelyesin kentällä. Lisäksi olimme suunnitelleet kaikenlaista oheisohjelmaa, joten tekeminen ei loppunut kesken. Tällä hetkellä olin huolissani siitä, miten aikamme riittäisi kaikkeen.
Saatuani pienen hengähdystauon suuntasin suoraan talliin. Tallissamme oli mukavan viileää, vaikka ulkona oli hellettä. Siellä odottanut Haakon tervehti minua hiljaa hörähtäen. Kävelin harmaahallakon orin luokse ja silitin sen kaulaa. ”Mitä luulet, käydäänkö vähän pyörähtämässä?”, kysyin siltä hiljaa. Ori ei vastannut, mutta tulkitsin sen uteliaan katseen myöntymisen merkiksi.
Ehdin juuri sopivasti varustamaan Haakonin ja verryttelemään kaikissa askellajeissa, kunnes meidän vuoromme koitti. Haakon tuntui hieman hitaalta, mutta sain heräteltyä sitä kuitenkin suorituksen aikana. Rata alkoi heikosti ja teimme useita pieniä rikkeitä, mutta loppua kohden suorituksemme kuitenkin parani. Saimme 65,278 % prosenttia, joka ei ollut tavallista tasoamme, mutta ymmärrettävä pistemäärä suoritukseemme nähden. Olimme hetken aikaa kolmansia, mutta loppujen ratsukkojen jälkeen prosenttimme riittivät puolen välin tuntumaan ja olimme lopulta sijalla 7/15.
Iltaa kohden Brynhildin tallialue hiljeni. Myös lämpötila alkoi viilentyä sopivasti, mikä oli selvästi hevosten mieleen. Viedessäni Haakonille iltaruokia tarhaan puin sille samalla kärpäshupun ja jäin rapsuttelemaan oria hetkeksi. Se söi iltaruokiaan tyytyväisenä ja liikutteli korviaan kuunnellen samalla, kuinka suunnittelin ääneen uuden treenikauden aloittamista. Uskoin, että treenillä ja paremmalla valmistautumisella pääsisimme nopeasti omalle tasollemme ja voisimme alkaa kiertää jälleen kilpailuja aktiivisemmin. Lopulta jätin Haakonin jatkamaan ruokailuaan ja lähdin seuraavaa tarhaa kohti. Sommersolvervin toinen päivä ja estekilpailut odottivat aamulla, eikä tulevaisuuden suunnitteleminen ollut tämän hetken asia.
16.7.2020 Päiväkirjamerkintä – Uimaan!
Lämpötila oli kohonnut edellispäivänä kolmenkymmenen asteen tuntumaan. Meteorologit lupasivat helteiden hellivän vielä pitkään Lofootteja ja vaikka olin talvella luvannut pyhästi olla valittamatta kesällä, toivoin silti hiljaa mielessäni, että lämpötila laskisi edes hieman. Valmentautumisesta ei tullut näillä säillä mitään, sillä luottovalmentajani ei ollut innostunut yötöistä. Yö taas oli ainut aika vuorokaudesta, jolloin ilma oli tarpeeksi viileä urheiluun.
Haakon huiskautti häntäänsä saaden pullean paarman lehahtamaan lentoon sen kyljeltä. Ori piti lämpimästä, mutta tämä alkoi olla sillekin liikaa. Se oli nuokkunut koko päivän tarhassaan eikä puuhastellut tarhakaverin kanssa kuten tavallisesti. Lopulta ori viitsi liikahtaa ja kävellä minun ja tuomani mash-veden juokse. Haakonilla ei kuitenkaan nähtävästi ollut jano, vaan ori alkoi leikkiä vedellä ja onnistui melkein kaatamaan koko ämpärin. Siitä sainkin idean: voisimme käydä uimassa!
En muista milloin olisin ratsastanut viimeksi ilman satulaa, mutta Haakonin selkä oli onneksi pyöreä ja luotin siihen, että pysyisin sen kyydissä. Ori käveli rauhallisin askelin varjoisaa metsäreittiä pitkin. Stor Kongsvatnet -niminen järvi oli kivenheiton päässä Brynhildin tallialueesta, joten matka ei ollut pitkä. Rantaviivan nähdessään Haakon lähti harppomaan reippain askelin ja käveli suoraan järveen kahdesti katsomatta. Viileä vesi tuntui selvästi mukavalta, sillä ori ei vielä puolen tunnin päästäkään osoittanut haluavansa lähteä järvestä.
21.3.2021 Päiväkirjamerkintä – Lofoten Rytteren kouluratsastuskilpailut
Puristin kädessäni täyteen kirjoitettua arvostelupaperia ja yritin niellä pettymykseni. 63,571 prosenttia. Siis oikeasti, 63,571 prosenttia. Olimme startanneet helppo A-luokan neljänneksi viimeisinä Lofoten Rytteren seurakilpailuissa ja radan jälkeen oli selvää, että olimme tulosten häntäpäässä. En ymmärtänyt mikä meni vikaan. Vielä verryttelyssä Haakon oli tuntunut todella hyvältä, mutta radalla se oli yhtäkkiä jännittynyt ja reagoi apuihini viiveellä. Laukka oli noussut pienen pukintapaisen voimin ja tuntui, että pysähdys ei ollut osunut oikeaan pisteeseen päinkään. Katselin vieressäni seisovaa harmaahallakkoa oria ja yritin olla näyttämättä, kuinka pettynyt olin. Annoin Haakonille omenanpalan laukustani ja lupasin sille, että pitäisimme pienen paussin ja jatkaisimme sitten valmentautumista uudella energialla Embla Höydalin opissa.
tarinakilpailut
28.4.2021 KRJ Tarinakilpailu Storywoods Dressage Centerissä, tuotosluokka helppo B 2/2
Tehtävänanto: "Voihan vappupallo" Lähestyvä vappu on myös tuonut oman osansa kisapaikan koristeluihin. Miten ratsusi suhtautuu kaikkialle levitettyihin serpentiineihin, ilmapalloihin ja muihin koristeisiin? Piirrä tai kirjoita.
Storywoods Dressage Centerin väki oli selvästi pistänyt parastaan koristellessaan tallialuetta kevätkilpailuja varten. Saapuessamme kilpailupaikalle ympärillämme näkyi jos minkäkin väristä ilmapalloa, serpentiiniä ja huiskaa ja olisin voinut vaikka vannoa, että jostain leijaili myös vastapaistetun munkin tuoksu. Taluttaessani Haakonia trailerista huomasin, että ympärillä olevat koristeet näyttivät järkyttävän suuresti osaa kilpakumppaneistamme. Seuratessani toisen hevosen loikkaavan noin metrin ilmaan tuulessa leijuvan serpentiinin vuoksi olin jälleen tyytyväinen siihen, että mukanani oli kylmän rauhallinen vuonohevonen, joka ei hätkähtänyt kovin pienestä.
Trailerista päästyään Haakon katseli tovin ympärilleen ja lähti viemään minua tarhan aidan luokse, jossa pahaenteinen serpentiini heilui. Kävelin orin kanssa aidan viereen, jotta se saisi tutustua rauhassa kilpailupaikan koristeisiin, eivätkä ne aiheuttaisi ylimääräisiä tilanteita kilpailusuorituksen aikana. Haakonilla oli kuitenkin muut asiat mielessään ja yhtäkkiä huomasin, että serpentiini olikin kadonnut hevoseni suuhun. ”Hei ei sitä voi syödä!”, huudahdin orilleni yrittäessäni repiä serpentiininpätkää sen hampaiden välistä. Haakon katsoi minua aivan kuin todetakseen olevansa eri mieltä asiasta, mutta onnekseni luopui kuitenkin ainakin suurimmasta osasta serpentiinistä. Tuumasin, että koristeiden tutkiminen riittää meidän osaltamme ja lähdin taluttamaan maiskuttelevaa hevostani takaisin trailerin suuntaan.
28.4.2021 KRJ Tarinakilpailu Storywoods Dressage Centerissä, tuotosluokka helppo A 2/2
Tehtävänanto: "Vapaa tuotos" eikö yllä olevat aiheet nappaa? Kirjoita tai piirrä omasi!
Huokasin helpotuksesta sulkiessani trailerin oven. Kilpailupäivä oli ollut pitkä ja tapahtumanrikas – milloin olin repinyt hevoseni suusta serpentiiniä, milloin metsästänyt satulavyötä lainaan kotiin unohtuneen tilalle ja milloin auttanut hevosensa selästä pudonnutta ratsastajaa. Olin kuitenkin tyytyväinen päivän suorituksiimme Haakonin kanssa helppo B ja helppo A -luokissa. Ensimmäinen luokka oli mennyt hieman verryttelyn ja herättelyn piikkiin, mutta toisessa luokassa Haakon oli varsin hyvin avuilla ja rata onnistu ilman suurempia rikkoja. Nyt en malttanut odottaa, että pääsisin kotiin syömään ja nukkumaan ja olin jo suunnitellut, kuinka suoriutuisin mahdollisimman nopeasti illan viimeisistä askareista. Lähdin ajamaan pois tallialueelta, mutta matka keskeytyikin jo muutaman sadan metrin päästä. Autoni mittaristo lakkasi yllättäen toimimasta ja kojelautaan syttyi sellainen määrä varoituksia ja merkkivaloja, että se näytti yhtä koristellulta kuin vapputeemaisesti koristeltu kilpailupaikkakin. Lopulta taluttelin Haakonia tallialueella odottaessani apujoukkoja ja tuumasin huokaisten, että ei mennyt taas ihan putkeen, mutta kuluu kai tämä keskiviikkoilta näinkin.