Brynhild Feanor
|
VVJ-I, KRJ-I, YLA1
|
Brynhild Feanor on kaunis ruunihallakko vuonohevostamma, jolla on silmissään lempeä katse. Fea asuu pihatossa suuren vuonohevoslauman jatkeena, jossa se saattaa mutakuorrutuksen alla näyttää erehdyttävästi stereotyyppiseltä pullaponilta, noudetaan seuraavaksi ratsastuskoulun alkeistunnille porkkanoiden ja leivänpalojen avulla. Ulkonäkö voi pettää, sillä todellisuudessa Fea on energinen ja innokas tamma, joka on aina valmis lähtemään työntekoon ja tulee tavallisesti jo kaukaa hoitajaansa vastaan portille. Fea ei tee asioista elämää suurempia ongelmia ja se luottaa tuttuun ihmiseen kuin kallioon. Esimerkiksi kengittäminen, peseminen, traileriin meneminen ja kilpailutilanteet sujuvat tamman kanssa mutkitta. Hyvin harvoin tulee vastaan tilanteita, jotka saavat Fean epävarmaksi, mutta silloinkin tutun ihmisen tai hevosen kannustus saa tamman rohkaistumaan nopeasti. Vaikka Fea onkin tottunut kaikenlaisiin tilanteisiin ja toimenpiteisiin, on se kuitenkin energinen hevonen ja se on toisinaan menossa turhankin innokkaasti eteenpäin. Esimerkiksi taluttaessa sen kanssa vaaditaan malttia, jotta Fea ei lähde vetämään taluttajaansa, vaan malttaa pysytellä vierellä ja tarpeen vaatiessa myös pysähtyä paikoilleen odottamaan.
Fea koulutettiin nuorena ensin valjakkoajoon, jonka jälkeen sillä alettiin myös ratsastaa. Tamma on menestynyt erinomaisesti valjakkoajon vaativissa luokissa ja kouluratsastuksessa helppo A -tasolla. Fea on hyvin herkkä suustaan, jonka vuoksi sen kanssa on muistettava pitää käsi pehmeänä ja vakaana. Se reagoi epämukavaan tunteeseen suussa yleensä ensin viskomalla päätään ja tilanteen pahetessa myös juoksemalla pois avuilta ja sivuuttamalla pidätteet täysin. Oikean ihmisen kanssa Fea on kuitenkin vuonohevoseksi hyvinkin näppärä sekä ratsastaa että ajaa. Se on energinen ja liikkuu mielellään ilman erityistä patistamista. Suurempi haaste on yleensä tamman energian kohdistaminen oikeisiin asioihin, mutta kun siinä onnistutaan, on Fea ihanan kevyt ja kuuliainen treeni- ja kilpailukaveri. Fean kanssa on myös hypätty jonkin verran ja kilpailu matalissa esteluokissa. Esteillä vauhtia kertyy helposti liikaakin, sillä tamma innostuu suunnattomasti esteitä nähdessään. Hyppytekniikka ei vastaa aivan Fean intoa, mutta se suoriutuu kuitenkin oikein hyvin noin 70 cm esteradoista, joissa sen kanssa ollaan myös kilpailtu jonkin verran.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Brynhild Strynfrost nvh, rnhkko, 146cm VVJ-I, YLA2 |
ii. Brynhild Gleidr nvh, rnhkko, 141cm VVJ-I, YLA1 |
iii. Høstfarger VVJ-II, YLA2 nvh, rnhkko, 143cm |
|
iie. Sandvika VVJ-I, YLA1 nvh, rnhkko, 140cm | ||
|
ie. Løvetann Rewa nvh, rnhkko, 144cm |
iei. Plejde Zacharyas nvh, hkko, 144cm | |
|
iee. Tulip Blomst nvh, hkko, 145,5cm | ||
|
e. SHS Nordlys nvh, rnhkko, 145cm VVJ-II, KRJ-I |
ei. Rayan Gruaige nvh, rnhkko, 146cm |
eii. Rolf Sebastian nvh, rnhkko, 145cm |
|
eie. Tristhetta nvh, vhkko, 140cm | ||
|
ee. Elin av Rågkross nvh, hhkko, 142cm VVJ-I |
eei. Lykkeridder nvh, hhkko, 141cm | |
|
eee. Svanhild nvh, rnhkko, 142cm |
ominaisuuspisteetValjakkoajossa 3862.23 ominaisuuspistettä. |
jälkikasvu
nvh-o. Brynhild Haakon (s. 17.12.2015), isä Brynhild Halden |
cup-sijoitukset
30.06.2015 - VVJ-Cup - Wyat Shetlands - vaativa - 3/35 |
menestysKRJ-I -palkittu huhtikuun 2021 tilaisuudessa pistein YLA1 -palkittu toukokuun 2021 tilaisuudessa pistein VVJ-I -palkittu heinäkuun 2021 tilaisuudessa pistein |
valmennukset ja päiväkirja
9.8.2016 Kouluvalmennus
”Pyydä sitä ravaamaan aavistuksen jäntevämmin”, kuulin valmentajamme Embla Höydalin ohjeistavan. Tein puolipidätteen ja kehotin Feaa ravaamaan reippaammin. Tamma tuntui käyvän tänään hieman hitaalla, eivätkä suorituksemme olleet todellakaan parhaimmistoamme. Fea totteli kuitenkin ja tunsin, kuinka askellus parani aavistuksen. Alkuverryttelyn ajatuksena oli ollut saada tammaa hereille ja valmistaa meitä varsinaiseen tehtävään, jonka teemana oli tänään taivuttaminen ja suoristaminen.
Jatkoimme harjoittelua erilaisten kiemuraurien avulla. Fealla oli taipumusta nojata liikaa oikealle, johon vaikutti osaltaan varmasti se, että olin itse hieman jäykkä ja liian vahva oikealta. Teimme paljon taivutuksia erityisesti vasempaan suuntaan, jonka jälkeen Fea oli tarkoitus saada kulkemaan aivan suorassa. ”Ota pieni avotaivutuksen ajatus vasempaan”, Embla kehotti katsellessaan meitä arvioivasti. Hän seisoi suoraan edessämme ja huomasi tarkkanäköisenä pienenkin vinouden. Tulin tehtävälle uudestaan taivuttaen ensin kiemuralla vasempaan ja suoristamalla sen jälkeen. Pyysin Fealta aivan aavistuksen taivutusta vasempaan, joka esti sitä nojaamasta oikealle.
Näiden asioiden kanssa on edelleen paljon hienosäädettävää, mutta koin, että sekä minä että Fea paransimme tekemistämme paljon valmennuksen aikana. Tamma alkoi liikkua loppua kohden varsin kevyesti ja myös Embla oli sitä mieltä, että menomme alkoi näyttää myös ulkopuolisen silmin hyvältä.
20.8.2016 Valjakkoajovalmennus
Osallistuimme tänään Fean kanssa Lisa Riksdalin valjakkoajovalmennukseen, joka järjestettiin naapurikunnan valmennuskeskuksessa. Valmennuksessa oli meidän lisäksemme kaksi muuta valjakkoa, jotka olivat meille ennestään tuttuja muista valmennuksista ja kilpailuista.
Valmennuksen teemana oli maratonosuus ja erilaisten erikoisesteiden suorittaminen. Fea oli vieraassa paikassa oma ihana itsensä. Se katseli uteliaasti ympärilleen ja lähestyi kaikkia esteitä rohkean uteliaasti, kun taas toiset valmennuksen valjakot olivat huomattavasti jännittyneempiä.
Valmennuksen päätteeksi totesimme, että meillä on vielä harjoiteltavaa sopivan tahdin löytämisessä. Suoritukset olivat hieman vaihtelevia, sillä välillä Fea innostui ja lähestyi tehtäviä reippaammin, kun taas välillä jouduin patistamaan sitä liikkumaan reippaammin. Lisa antoi kuitenkin meille hyviä neuvoja, joiden myötä on taas helpompi jatkaa harjoittelua.
19.11.2016 Päiväkirjamerkintä – hoitopäivä
Ensimmäiset pakkaspäivät olivat jäädyttäneet tallipihan sadejakson jälkeen, ja minulla oli täysi työ pysyä pystyssä, kun talutin Feaa sisälle. Ruunihallakko tamma asteli varovasti ja pysähtyi odottamaan kuuliaisesti joka kerta kun meinasin horjahtaa. Kiinnitin Fean tallin käytävälle ja kelloa katsoessani huomasin, että oli saanut viestin valmentajaltani. Hän ilmoitti, ettei hänen autonsa ollut lähtenyt käyntiin ollenkaan, jonka vuoksi tälle päivälle sovittu valjakkoajovalmennus pitäisi siirtää toiseen ajankohtaan.
Katselin käytävällä nuokkuvaa Feaa ja tuumasin, että tamma voisi pitää tänään hyvin vapaapäivän. Sillä oli ollut tällä viikolla jo useampi treenipäivä, joten ylimääräinen vapaapäivä voisi tehdä tammalle ihan hyvää. Hetken kelloa ja Feaa katseltuani päätin käyttää ylimääräisen aikani tamman siistimiseen. Kukaan ei ollut pessyt tai selvittänyt otsaharjaa tai häntää hetkeen ja tamma oli muutenkin siistimisen tarpeessa.
Aloitin operaation hännän pesemisestä ja selvittämisestä, mikä olikin taas oma työmaansa. Fea heräsi horroksestaan, kun siirsin sen pesupaikalle, mutta rentoutui kuitenkin pian, eikä kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota puuhasteluuni. Pesin ja selvitin hännän ja otsaharjan, jonka jälkeen siistin hännän ja harjan. Harjasta tuli lopulta vähän liiankin lyhyt, koska minua ei ole siunattu parturin lahjoilla ja jouduin lyhentämään harjaa jatkuvasti lisää, kun se oli aina jostain suunnasta epätasainen. Siistin myös vuohiskarvat ja yönsilmät, pesin jalat, jotka olivat värjääntyneet sadepäivien jäljiltä ja harjasin tamman huolellisesti. Fea nautti, kun hieroin sitä kumisualla pyörivin liikkein ja tamma käänsi itseään siten, että harjaus osui varmasti juuri oikeaan kohtaan.
Vaikka en sanoisikaan itseäni kovin hyväksi parturiksi, oli lopputulos silti oikein siisti ja Fea alkoi näyttää taas vakavasti otettavalta kilpahevoselta. Vein lopuksi tamman takaisin tarhaan, jossa se pääsi viettämään vapaapäiväänsä laumakaverien kanssa.
7.2.2017 Valjakkoajovalmennus
Treenikautemme alkoi valjakkoajon osalta hieman myöhässä, mutta vihdoin olimme matkalla vuoden ensimmäiseen valjakkoajovalmennukseen. Valmennus järjestettiin Lilbeth Rönvikin omalla tallilla maltillisen ajomatkan päässä, jonne saavuimme hyvissä ajoin. Aloitin itsenäisen verryttelyn maneesin päädyssä ja katselin sivusilmällä, kun toinen valjakko lopetteli valmennustaan. Päivän teemana vaikutti olevan tarkkuuskokeeseen harjoittelu, joka tuli meille ehdottomasti tarpeeseen.
Fea tuntui verryttelyn ajan hieman jännittyneeltä ja tavanomaista energisemmältä, mutta se alkoi rentoutua hiljalleen, kun pääsimme aloittamaan varsinaisen treenaamisen ja edellinen valjakko poistui tieltämme maneesista. Lilbeth ei tapansa mukaan päästänyt meiltä helpolla, vaan vaati meitä pistämään parastamme. Fea kuunteli hyvin apujani, mutta en saanut tuettua sitä tarpeeksi käännöksissä, jonka vuoksi kärryjen tasapainon säilyttäminen oli haastavaa.
Valmennus oli yksi tehokkaimmista mille olimme Fean kanssa ikinä osallistuneet ja lopetellessamme tiesin, että olimme molemmat työskennelleet täysillä. Fean reagoi valmennuksen aikana yhä nopeammin apuihini ja se väläytteli hetkittäin todella hienoja liikkeitä. Minä puolestani sain Lilbethiltä hyviä neuvoja tamman kannustamiseen ja tukemiseen, jonka ansiosta myös tiukemmat käännökset alkoivat sujua tasapainoisesti. Lastatessani Feaa olin tyytyväinen siihen, että olimme lähteneet pitkästä aikaa kotitallin ulkopuolelle enkä malttanut odottaa, että pääsisimme pian myös kilpailemaan.
2.5.2017 Päiväkirjamerkintä – maastoretki
Kiristin Fean satulavyön ja katsoin ulos tallin avoimesta ovesta. Olin suunnitellut koko aamun meneväni treenaamaan itsenäisesti maneesiin Fean kanssa, sillä kenttämme oli varattu koko aamupäivän ajaksi muiden valmennuksille. Kevätaurinkoa katsellessani en malttanut kuitenkaan millään jäädä sisätiloihin, vaan nousin Fean selkään tallin edustalla ja ohjasin tamman maastoon vievän polun suuntaan. Suunnitelman muuttuminen ei vaikuttanut haittaavan Feaa lainkaan. Ruunihallakko tamma lähti harppomaan metsän suuntaan reippain askelin korvat terävästi pystyssä tarkkaillen.
Viime päivinä oli ollut aurinkoinen ja lämmin sää, mikä oli saanut lähialueen metsäreitit sulamaan nopeasti. Lumet olivat sulaneet käytännössä kokonaan eivätkä polut olleet enää niin märätkään kuin olin aluksi pelännyt. Fea oli vahvasti sitä mieltä, että olisimme voineet unohtaa kävelyn ja laukata horisonttiin. Sain kuitenkin hillittyä tamman menohaluja ja vauhtimme pysyi maltillisena, kunnes pääsimme sopivalle suoralle, jossa annoin vihdoin Fealle luvan nostaa laukan. Tamma singahti matkaa voittavaan laukkaan, joka tuntui vain kiihtyvän kiihtymistään. Hiljalleen Fea alkoi kuitenkin kuunnella jälleen apujani ja vauhti hidastui ensin rauhalliseen laukkaan ja lopulta raviin ja käyntiin. Laukkapätkän jälkeen tamma puhisi tyytyväisenä ja katseli ympärilleen korvat hörössä.
Loppumatkan etenimme rauhallisesti ja kävimme vielä kävelemässä mutkan myös lähimetsässä. Metsässä oli vielä märkää eivätkä lumet olleet sulaneet täysin, mutta emme antaneet sen haitata menoamme. Vilkaisin puhelimen kelloa vasta tullessamme kotipihaan ja yllätyin siitä, että olimme olleet liikenteessä yli puolitoista tuntia. Aika oli kulunut Fean kanssa kuin siivillä ja myös ruunihallakko tamma näytti siltä, että se oli nauttinut jokaisesta hetkestä.
20.5.2017 Päiväkirjamerkintä – juoksutus
Fealla oli takanaan pari vapaapäivää, joten päätin juoksuttaa tamman liinassa ennen treenejä. Fealla vaikutti olevan ylimääräistä energiaa ja se suorastaan singahti liikkeelle, kun pyysin tamman ympyrälle. Ruunihallakko tamma lähti ravaamaan lennokkain askelin suurella ympyrällä. Se tarjosi vähän väliä myös laukkaa, mutta malttoi kuitenkin, kun pyysin sitä pitämään askellajin ravissa. Juostuaan tovin molempiin suuntiin aloin pyytää Fealta siirtymiä käynnin, ravin ja laukan välillä. Vaihtaminen hitaampaan askellajiin kesti huomattavasti kauemmin kuin nopeampaan, mutta hiljalleen tamma alkoi malttaa kuunnella apujani. Lopulta siirtymät olivat varsin näppäriä ja koin, että Fea kuunteli ääniapujani hyvin. Kiitin tammaa ja lähdimme kävelemään päätteeksi lähimaastoon, jossa Fea sai kävellä pitkät loppukäynnit metsäpolkuja tutkien.
9.10.2017 Päiväkirjamerkintä – Fean tulevaisuus
Fea oli pärjännyt hienosti kuluvalla kilpailukaudella ja olin todennut, että sen olisi pian aika jäädä ansaitulle eläkkeelle. Fea oli pärjännyt hienosti ja sillä oli kasassa kaikki vaaditut kilpailutulokset laatuarvosteluihin, joihin alkaisimme tähdätä seuraavaksi. Niiden lisäksi haaveilin hieman siitä, että Fea saisi vielä ainakin toisen varsan, mutta aika näyttää minne vielä tamman kanssa päädymme.