Brynhild Trollbær
|
VVJ-I, KRJ-I, YLA1
|
On ennemmin sääntö kuin poikkeus, että Brynhildissä kesätöissä olevat nuoret tulevat huolestuneina luokseni kertomaan, ettei Trollbæria löydy mistään ja että sen on täytynyt karata. Syytä huoleen ei ole kuitenkaan tähän mennessä ollut. Ensinnäkään niin ruokaorientoitunut hevonen ei häviä suuresta metsätarhasta minnekään, vaan keskittyy syömään puiden lehtiä minkä ehtii. Toisekseen tiedän, että Trollbærin löytävät tasan ne ihmiset, joiden ori sallii itsensä löytävän. Se viettää paljon aikaa yksinään eikä kulje tavallisesti muun lauman mukana. Suuntaamalla orien pihattotarhan perimmäisessä päädyssä olevan metsän laitaan Trollbær tulee tavallisesti vastaan tarkistamaan onko sille tuotu ruokaa. Toistaiseksi se ei ole karannut vielä kertaakaan, vaikka se onkin tehnyt tarhassa useita katoamistemppuja.
Trollbærin perusilme on luotaantyöntävän tuima, jonka se on perinyt epäilemättä emältään Annilta. Ori suhtautuu tuntemattomiin varsin välinpitämättömästi ja se saattaa näyttää hapanta naamaa, jos vieras ihminen tai hevonen tunkeutuu yhtäkkiä aivan sen iholle. Vaikka Trollbærilla onkin tavallisesti tuima ilme, ei se silti kiukuttele ilman, että sitä oikeasti sattuu tai että sitä pelottaa. Ori ilmoittaa selkeästi, jos se tuntee itsensä epämukavaksi tai olonsa uhatuksi. Esimerkiksi epäsopivat varusteet ja liian nopeasti kiristetty satulavyö saavat orissa aikaan vahvan reaktion. Trollbærin luottamus ansaitaan ajan kanssa, jolloin yhteistyö sen kanssa helpottuu. Tutun hoitajan kanssa ori saattaa jopa heikkona hetkenä pyytää rapsutuksia, kunhan vain kukaan ulkopuolinen ei ole näkemässä.
Rakenteeltaan Trollbær ei ole ihanteellisin ratsu, mutta se osaa perusasiat ja suorittaa ne tasaisen varmasti. Orilla on verkkainen tahti ja sen kanssa saa pysyä tarkkana, että se liikkuu varmasti tarpeeksi reippaasti eteen. Vasen kierros on myös yksi murheenkryyni, sillä Trollbær kulkee silloin helposti vinossa ja sen suoruuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaikka Trollbær on ratsukoulutettu, sen liikutus painottuu kuitenkin valjakkoajoon. Valjakkoajo on selvästi enemmän orin mieleen ja sopivan vauhdin säätely on hieman helpompaa kuin selästä käsin. Eniten Trollbær tuntuu nauttivan valjakkoajon kestävyyskokeesta, jolloin se pääsee viilettämään maastoradalla. Luonnossa liikkuminen on orille tärkeää, jonka vuoksi sen kanssa maastoillaan paljon niin maasta, selästä kuin kärryiltäkin käsin.
sukutaulu ja -selvitys
| i. Brynhild Torjus nvh, khkko, 143cm VVJ-I, KRJ-I, YLA1 |
ii. Brynhild Tordenvær nvh, hhkko, 144cm VVJ-I, KRJ-I |
iii. Væring Trond | iiii. Jornå's Rahman |
| iiie. Raudetta | iie. Brynhild Kamøy VVJ-II, KRJ-I, YLA1 |
iiei. Hammerfest VVJ-I, KRJ-I, YLA1 |
|
| iiee. Eirel Merian VVJ-I, YLA1 |
ie. Nattsynet nvh, khkko, 141cm YLA2 |
iei. Kornblomst e Nattsønn | ieii. Rainy Days Player |
| ieie. Nummelan Vuokko | iee. Guldfjäll Beilja | ieei. Lemming | |
| ieee. Snøhvit Harme | |||
| e. Anni-Frid nvh, rnhkko, 139cm |
ei. Kornblomst e Skjebne nvh, rnhkko, 141cm |
eii. UT Aestas | eiii. Apple Dew |
| eiie. Midsummer Queen | eie. A.D. Lilla Ona | eiei. Temperament | |
| eiee. Rosenwayn Lilla My | ee. KA Biegga nvh, rnhkko, 138cm ERJ-III, KTK-III |
eei. Neidonkylän Magnus | eeii. Sveinung |
| eeie. Tosk Frilla | eee. RD Vind Bjelle | eeei. Satuprinssi | |
| eeee. Forlegenhet Vind |
ominaisuuspisteetValjakkoajossa 3874.08 ominaisuuspistettä. |
jälkikasvunvh-t. Brynhild Hildur (s. 18.2.2019), emä Brynhild Hilfrida Trolli on tarjolla jalostukseen pitkäsukuisille vuonohevostammoille. |
cup-sijoitukset
31.03.2021 - VVJ-Cup - Fellbury Stud - vaativa - 3/31 30.04.2021 - KRJ-Cup - Storywoods Dressage Center - helppo D - 3/44 |
menestysYLA1 -palkittu heinäkuun 2021 tilaisuudessa pistein KRJ-I -palkittu elokuun 2021 tilaisuudessa pistein VVJ-I -palkittu lokakuun 2021 tilaisuudessa pistein |
valmennukset ja päiväkirja
20.4.2016 Päiväkirjamerkintä – puuhastelua maasta käsin
Trollbær kääntyi juuri neljävuotiaaksi ja olin ylpeä siitä, miten hyvin nuoren orin koulutus oli edennyt tähän mennessä. Sen kanssa oli hieman harjoiteltu ratsastuksen alkeita, jonka lisäksi se oli valjakkoajossa jo kuin vanha tekijä. Ori sopi selvästi kärryjen eteen, eikä se hetkahtanut mistään uusista asioista mitä koulutusvaiheessa oli tullut eteen.
Tänään Trollbær sai viettää vapaapäivää koulutuksesta ja olin suunnitellut viettäväni orin kanssa hieman aikaa maasta käsin. Harjasin orin ensin perusteellisesti, sillä keltahallakko karvapeite oli kuivuneen mudan ja pölyn peittämä. Kun Trollbær alkoi taas näyttää siltä hevoselta, jonka oikeasti tiesin omistavani, lähdimme kävelemään kahdestaan maastoon. Annoin orin haistella ympäristöään ja se kulki metsässä vierelläni kuin koira. Trollbær vietti mielellään aikaa maastossa ja se näytti selvästi päästessään tutkimaan metsäpolkuja.
Palattuamme takaisin vein orin vielä hetkeksi talliin. Annoin Trollbærille herkkuja palkkioksi sillä se oli käyttäytynyt tänään poikkeuksellisen mallikkaasti. Herkut katosivat parempiin suihin silmänräpäyksessä ja keltahallakko ori katsoi minua pian vaatien lisää leivänpalasia. Lopulta Trollbær pääsi takaisin pihattoon, jossa se asui muiden nuorien orien kanssa. Laumakaverit tulivat sitä portille vastaan reippaassa ravissa, mutta ori ohitti ne ja lähti talsimaan yksin metsää kohti.
10.8.2016 Valjakkoajovalmennus
Maneesin ikkunasta kantautui kaunis valonsäde ravatessamme Trollbærin kanssa lävistäjän suuntaisesti. Valmentajamme Lilbeth Rönvik oli suunnitellut tarkkuuskoetta mukailevan radan, jota olimme harjoitelleet viimeiset puoli tuntia. Trollbær tuntui poikkeuksellisen hyvältä. Ori liikkui mielellään enkä joutunut juurikaan patistamaan sitä ylläpitämään reipasta ravia. Tehtävä sujui varsin mallikkaasti, joten sitä vaikeutettiin siten, että radasta osa suoritettiin laukassa. Laukassa haastavinta oli pitää tasapaino ja eteenpäinpyrkivä laukka tiukemmissa kaarteissa, mutta lopulta useiden yritysten ja Lilbethin hyvien nevojen ansiosta onnistuimme varsin mallikkaasti. Kiitin Trollbæria vuolaasti ja nousin kärryiltä antaakseni sille taskusta herkun – ruokapalkka oli nimittäin kaikista eniten orin mieleen ja silloin se tuntui ymmärtävän kaikista parhaiten, että siihen oltiin tyytyväisiä.
10.10.2016 Päiväkirjamerkintä – hierontapäivä
Trollbær oli ollut viime päivinä haluton liikkumaan ja se oli ilmaissut jo varustaessa selvästi, ettei se halunnut valjaita päällensä. Sen kaikki varusteet oli sovitettu vasta uudelleen, joten pyysin ensimmäisenä hierojan tarkistamaan tilanteen. Orin oikea puoli oli aivan jumissa, mikä selitti sen käytöksen. Trollbær hierottiin tänään, joten se saa pari vapaapäivää. Kaikkia jumeja ei saatu kuitenkaan vielä auki, joten sovimme samalla jo uuden ajan hierontaan ja totesin, että Trollbærin kanssa pidetään nyt jonkin aikaa taukoa varsinaisesta treenaamisesta, kunnes se saadaan taas täysin kuntoon. Keltahallakko ori ei pitäisi tätä todennäköisesti pahakseen vaan veikkasin, että pieni loma teki myös sen henkiselle hyvinvoinnille hyvää.
20.3.2017 Päiväkirjamerkintä – maastoretki
Viime päivinä oli ollut aivan ihana sää ja oli innoissani siitä, että ehtisin vihdoin ottamaan siitä ilon irti ja lähtemään ajoissa maastoon. Päädyin ottamaan kaverikseni Trollbærin, jonka kanssa oli treenattu viime aikoina ahkerasti valjakkoajon cup-kilpailua varten. Maastossa liikkuminen oli hyvää oheisliikuntaa, jonka lisäksi ori rakasti metsässä samoilua yli kaiken.
Trollbær valitsi itsevarmasti haluamansa suunnan ja lähti harppomaan lumista metsäreittiä kohti. Reitillä oli paikoittain syvä lumihanki, mutta ori suoriutui siitä hienosti. Päästyämme auratulle reitille ehdotin Trollbærille laukkaa. Ori singahti laukkaan kuin ajatuksestani ja viiletimme pitkän pätkän hiukset ja häntäjouhet hulmuten.
Kotiin päästyämme Trollbær oli jokaista karvaa myöten hiessä. Huuhtelin enimmät hiet ja jätin orin syömään karsinaan ja kuivattelemaan paksujen villaloimien alle. Se saisi viettää tovin aikaa sisällä syöden ennen kuin voisin viedä sen takaisin ulos, mutta se ei vaikuttanut haittavaan Trollbæria ollenkaan. Ennemminkin se taisi pitää siitä, kun laumakaverit eivät uhanneet syödä sen ruokia. Ori pärskähti vaimeasti ja jatkoi syömistä keskittyen täysin saamaansa heinäkasaan.
19.7.2017 Päiväkirjamerkintä – pesupäivä
”Missä ihmeessä se poni on”, mutisin itsekseni metsässä rämpien. Olin huhuillut Trollbæria jo useaan otteeseen, mutta oria ei näkynyt eikä kuulunut. Aikaa kului ja sain tehtyä oikein hyvän kävelylenkin orien pihattotarhassa pyörien, kunnes keltahallakko ori suvaitsi vihdoin näyttäytyä. Tai no keltahallakko ja keltahallako, muistelin sen olleen joskus muinoin sen värinen. Ori oli nimittäin juuri niin likainen kuin miltä muistelin sen eilen olleen. Se oli tainnut aavistaa aikeeni vältellessään minua, mutta tuli kuitenkin luokseni huomattuaan, että taskustani löytyi kuivattuja leivänpaloja. ”Nyt joudut pesulle”, tuumasin Trollbærille ja lähdin kävelemään sen kanssa tallia kohti.
Pesu ei ollutkaan mikään pikainen huuhtelu, vaan sain hinkata pinttynyttä likaa ponistani kaikin voimin. Pesun päätteeksi selvitin sen hännän, joka oli ihan oma työmaansa ja siistin harjan, joka oli kasvanut jo aavistuksen liian pitkäksi ja uhkasi taipua oikealle. Uurastuksen jälkeen Trollbær alkoi kuitenkin näyttää ihan oikealta vuonohevoselta ja se pääsi takaisin tarhaan, jossa se alkoi epäilemättä heti tavoittelemaan menettämäänsä villihevoslookia.
18.2.2019 Päiväkirjamerkintä – jälkikasvua
Viimein koitti se päivä, kun sain Trollbærista jälkikasvua! Olin yrittänyt kauan astuttaa orilla toista tammaa, mutta tamma ei ollut tiinehtynyt useista yrityksistä huolimatta. Olin jo hieman epätoivoinen, sillä en löytänyt Trollbærille muutakaan sopivaa tammaa. Ratkaisu ongelmaani olikin kuitenkin lähempänä kuin mitä osasin aavistaa. Brynhild Hilfrida -niminen tamma oli jäänyt meille Brynhildiin hieman vahingossa, enkä ollut ottanut huomioon tammaa jalostussuunnitelmissani. Se sopi kuitenkin Trollbærille oikein hyvin ja tiinehtyi ensimmäisellä yrittämällä. Odotusaika oli ollut pitkä ja jännittävä, mutta vihdoin minulla oli varsa Trollbærista. Ori ei tietysti ymmärtänyt, kun selitin asiaa sille. Trollbær keskittyi hamuamaan havupuiden oksia eikä huomioinut minua lainkaan, mutta nyt oli kuitenkin sillekin kerrottu, että siitä oli tullut isä.
5.6.2019 Kouluvalmennus
Embla Höydal tarkkaili meitä paksusankaisten silmälasiensa läpi laukatessamme pääty-ympyrällä. Trollbærin tasapaino oli parantunut huomasi viime aikoina eivätkä vaikeammatkaan laukkatehtävät tuottaneet sille enää yhtä paljon haasteita kuin menneinä vuosina. Tällä hetkellä ori laukkasi varsin tahdikkaasti, joskin laukkaa olisi saanut koota vielä hieman lisää. Embla huomasi saman ja ohjeisti minua tekemään korjauksia istunnassani, sekä kannustamaan Trollbæria polkemaan entistä paremmin takajaloillaan.
Tänään asiat loksahtelivat paikoilleen myös muuten kuin laukatessa. Teimme avo- ja sulkutaivutuksia erilaisilla kaarevilla teillä. Trollbær liikkui alusta asti mielellään ja pystyin keskittymään paremmin omaan istuntaani, joka taas osaltaan helpotti sen liikkumista.
Antaessani orille pitkät ohjat se venytti kaulaansa tyytyväisesti pärskähtäen. Olimme molemmat aivan läpimäkiä hiestä ja orin kaulaa rapsuttaessani tuumasin, että joutuisimme molemmat tämän jälkeen suihkuun. Kävelimme pitkät loppukäynnit Emblan kulkiessa vierellämme. Tiukka nainen oli kerrankin tyytyväinen meihin kokonaisuudessaan ja saimme paljon kehua erityisesti eteenpäinpyrkimyksestä, omien käsieni asennosta ja taivutusväistöistä. Kehitettäviä asioitakin hän toki keksi, kuten aina ja painoin asiat mieleeni seuraavaa kertaa varten. Tämä oli taas sellainen ratsastuskerta, jonka voimalla jaksaa seuraavat kuukaudet.
30.6.2021 Päiväkirjamerkintä – laatuarvosteluihin valmistautuminen
Trollbær seurasi liikkeitäni happaman näköisenä. Oria ei olisi voinut vähempää kiinnostaa joutua puunattavaksi, saati joutua poseeraamaan valokuvissa. Se piti huolen siitä, että jokainen kuva näytti varmasti siltä, että ori oli pakotettu seisomaan paikoillaan raipalla uhaten, vaikka tosiasiassa heiluinkin kameran takana porkkanan kanssa.
”Nyt riittää”, puuskahdin. ”Siellä täytyy olla joku kelvollinen.” Tallityöntekijämme selasi kameran kuvia ja totesi yhtä kuvaa katsoessaan, että se voisi olla julkaisukelpoinen. Se riittää.
Trollbærin kanssa tähdättiin seuraavaksi laatuarvosteluihin, ainakin VVJ:n, KRJ:n ja YLA:n. Uskoin, että ori tulisi menestymään niissä ihan kelvollisesti, sillä olimme treenanneet viime aikoina ahkerasti ja se oli varsin hyvässä vireessä. Toki se ei ollut esiintyjänä mikään innokkain, mutta jos orikatalogiin saatiin edes yksi kelvollinen kuva, niin eiköhän se osaa edes sen verran poseerata arvostelutilaisuuksissakin.
Katselin keltahallakkoa oria. Sen hoitaja oli päästänyt orin riimunnarun pitkäksi ja antoi sen nyhtää ruohoa tien laidasta. Hyvistä rehunkäyttötaidoistaan huolimatta Trollbær oli tällä hetkellä timmissä kunnossa. Heinämahaa ei ollut nimeksikään ja lihaksia oli kertynyt hyvin ympäri kehoa. Näppäilin luottavaisin mielin ilmoittautumisen ensimmäiseen laatuarvosteluun. Eiköhän se ihan hyvin sujuisi.