† Hammerfest 04.02.2012 - 11.07.2018

Aloitimme käynnillä ja ravilla kentän ympäri, sillä halusin nähdä kuinka honeythief ja Hakon työskentelevät. Meno näytti hyvältä. Päätimme keskittyä temponvaihteluihin, siirtymisiin ja pysähdyksiin. Temponvaihtelut ravissa sujuivat valjakolta hienosti. Hakon reagoi melko nopeasti ja askelta löytyi tarvittaessa. Temponvaihtelut käynnissä olivat hevoselle selvästi haastavampia - reipasta käyntiä ei olisi löytynyt sitten millään.

Jatkoimme siirtymisillä. Käynti-ravi siirtymiset sujuivat moitteetta, mutta laukasta raviin siirtyessä hevonen oli turhan hidas ja siirtymiset venyivät pitkiksi. Samoin kävi pysähdyksissä ravista. Otimme väliin hieman ympyröitä - hevonen oli hyvin kontrollissa ja taipui hienosti - ja yritimme sen jälkeen pysähdyksiä uudestaan. Tällä kertaa saimme ne onnistumaan melko hyvin ja pysähdyksistä tuli sujuvia. Kaiken kaikkiaan menoanne oli mukava katsella. Pientä hiottavaa löytyy, mutta koska yhteistyönne toimii niin hyvin, ei asia ole suurikaan ongelma.

Kesä ja kärpäset! Matkalla laitumelta tallipihaan emme saaneet hetkenkään rauhaa mokomilta pörriäisiltä, joten maastoon lähtiessä kuorrutin sekä itseni että harmaahallakon orini vahvalla kerroksella ötökkämyrkkyä. Ajatus oli toteutustapaa kauniimpi, mutta olisihan aineen voinut antaa olla edes muutaman tunnin. Stor Kongsvatnetin suuntaan käännyttyäni sain nimittäin loistoidean käydä siellä pulahtamassa - mitä ratsunikaan ei näin lämpimänä päivänä pistäisi pahakseen. Aluksi homma sujui hyvinkin ja Hakon nautti selvästi suunnanmuutoksestamme. Rantaan päästyämme se puski veteen kuin lapsi ensimmäisenä lomapäivänä ja veteen päästyään se alkoi kuopia vettä kaviollaan tyytyväisesti pärskien. Emme käyneet kovinkaan pitkällä ja itse säilyin lähestulkoon kuivana. Tämän suhteen mielipiteemme selvästi erosivat, sillä yhtäkkiä tunsin vuonohevoseni madaltuvan shetlanninponin tasolle. Ja kellahtavan kyljelleen. Yritin epätoivoisesti houkutella oria ylös, mutta tämä otti kunnolla vauhtia ja pyörähti komeasti ympäri vedessä kastellen myös minut läpimäräksi. Helpoksi ei myöskään osoittautunut takaisin selkään pääseminen, sillä missään ei näkynyt sopivaa kivenmurikkaa, enkä päässyt liukkaaseen selkään hyppäämälläkään. Lopulta päätin niellä tappioni ja lähteä kotia kohti jalkapatikassa, omahyväisen vuonisorini pärskiessä tyytyväisenä vierelläni.

Oli ensimmäinen kerta kun pääsin vuonohevosta valmentamaan, mutta tuskin tulisi olemaan viimeinen nähdessäni komean orin kävelevän sisään halliin. Se kantoi ruumiinsa todella vahvan ja ryhdikkään näköisenä, kuin tietäen että se pääsisi koulua treenailemaan. Ratsukko sai suorittaa itsenäisen alkulämmittelyn, jonka jälkeen päästiin aloittamaan. Pyysin tekemään aluksi väistöt molemmille pitkille sivuille ja ympyrät lyhyille urapätkille. Väistöt menivät hyvin, mutta jouduin muutamaan otteeseen neuvomaan että ratsastaja väistättäisi hieman vähemmän. No hyvä näin päin, kuin että olisi kamala homma saada se edes väistämään.

Väistöjen jälkeen sama tehtiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukassa onnistui täydellisesti, mutta ravissa väistö ei pysynyt millään suorana, jolloin neuvoin käyttämään enemmän ulkopohjetta ja vähemmän sisäohjaa. Lopuksi kuitenkin onnistui. Laukassa työstettiin laukkaa enemmän ja saimme tehdä kunnolla harjoituksia ja taivutuksia, jotta saimme Hakonin laukan pyöreäksi. Kun se onnistui sai ratsastaja pitää kädet rentoina, jotta pyöreys ja muoto pysyisi. Ori askelsi tahdikkaasti ja kauniisti, enkä voinut muuta kuin kehua.

Loppuun teimme vielä taivutus harjoituksia ympyrällä. Ratsastaja sai tukea todella paljon hevosta sisäpohkeella, jotta Hakon ei olisi kääntynyt vasemmalle, pois ympyrältä, mutta päättäväisyydellä sekin onnistui ja saimme taivutuksia molempiin suuntiin. Haimme vielä pirteyttä hevoseen temmon vaihteluiden kautta. Nopeutettiin vauhtia ja hidastettiin sitten melko pian. Kun Hakon oli taas avuilla, oli aika lopettaa onnistunein mielin.

Saavuin maneesiin tasan kello viisi. Honeythief ja Hakon lämmittelivät jo toisessa päässä. Seurasin ensiksi hieman ratsukon yhteistoimintaa, ennekuin aloin toden teolla valmentaa. Aloitimme hieman matalemmista esteistä, jotka olivat 40cm. Hakon reakoi pienimpäänkin apuun ja hyppäsi esteet hyvällä tekniikalla. Korotin kahta estettä pitkällä sivulla 60cm korkeuteen. Määräsin Honeythiefin hyppäämään esteet, ensin vasemmasta ja sitten oikeasta suunnasta. Hakon oli ensimmäisellä esteellä hieman jäykkä, mutta rentoutui kumminkin lopuilla esteillä. Rakensin pienen radan, joka koostui viidestä esteestä. Ensimmäinen este oli 70cm, loput 80-100cm. Rata meni oikein hienosti molemmilta. Honeythief pysyi hyvin hypyissä mukana ja Hakon oli kokoajan hereillä ja kuunteli ratsastajan ohjeita. Nostin loputkin radan esteet 100cm ja pyysin ratsukkoa menemään radan uudelleen. Honeythief joutui hieman pidättämään Hakonia kahden esteen välillä, mutta muuten sujui hyvin. Kun Honeythief antoi Hakonin kävellä hetken, keräsin muut esteet pois paitsi kaksi 100cm pystyä, jotka olivat peräkkäin. Pyysin Honeythiefiä kiinnittämään huomiota erityisesti ponnistuskohtaan ja tekniikkaan. Esteet sujuivat jälleen kerran molemmilta hyvin, eikä ratsukon yhteistyössä ollut mitään moittimista. Keräsin loput esteet pois kun Honeythief jäähdytteli Hakonia.

Alkysykyinen päivä alkoi jo kääntyä iltaan, kun tallillemme saapui tuttavani honeythief Svolværista kahden vuonohevosorinsa kanssa. Harmaahallakko Hakon ja ruunihallakko Remi olivat omistajansa viimekeväisiä löytöjä ja sen verran mitä olin nähnyt ja kuullut, orit vaikuttivat muodostavan varsin toimivan parivaljakon. Pienen kesäloman jälkeen kolmikon olikin tarkoitus kunnostautua takaisin kilparadoille, joten he olivat tulleet meille valvoan silmän alle valjakkoajovalmennuksen merkeissä. Vaihdettuamme nopeat kuulumiset ja keskuteltuamme hetken valmennuksen sisällöstä autoin honeythiefiä valjastamaan vuonohevoset ja taluttamaan ne suurelle kentällemme.

Pienestä kesämahasta huolimatta molemmat orit vaikuttivat varsin hyväkuntoisilta ja lihaksikkailta. Vaadin honeythiefiä ottamaan heti alkuunsa napakan asenteen ja näyttämään oreille, ettei meidän luokse tultu vain höntsäilemään. Aloitimme valmennuksen taivuttelutehtävillä, johon kuului erilaisia kuvioita ja kiemuroita käynnissä ja ravissa. Remin ajatukset tuntuivat harhailevan kaikessa muussa ja ori pälyili tämän tästä tallipihan suuntaan. Hakon lähti puolestaan liikenteeseen varmalla asenteella. Se ei korvaansa lotkauttanut vieraasta ympäristöstä, vaan ravasi tottuneesti hieman levottoman parinsa rinnalla. Hakonin meno oli silti välillä turhankin rentoa, joten ohjeistin honeythiefiä paitsi pitämään Remin kiinnostuksen olennaisessa, myös säilyttämään suorituksessa halutun napakkuuden.

Valmennuksemme varsinaiset tehtävät liittyivät vahvasti koulukokeeseen. Paneuduimme useisiin pikkuasioihin, kuten pysähdyksiin ja kuvioihin, joita ryhdyimme hiomaan entistä sujuvammiksi. Kun tehtävien rakentaminen aloitettiin aivan pienestä ja yksinkertaisiinkin asioihin kulutettiin aikaa, alkoivat oritkin terävöityä ja loppuvalmennusta kohden Remi rauhoittui silmissä. Lopuksi kokosin harjoittelemistamme asioista lyhyen koulukokeen kaltaisen tehtäväradan, jota valjakko tuli useamman kerran. Kun yhteinen sävel löytyi ja pikkuvikoja saatiin hiottua, alkoi myös eri tehtävien yhdistäminen sujua. Vaikka viimeisistäkin suorituksista löytyi huomautettavaa, olin tyytyväinen valjakon työskentelyyn ja valmennus voitiin päättää hyvillä mielin laskevan ilta-auringon alla.

Oli taas sellainen päivä kun yhtään mikään ei luonnistu. Ei sitten mikään. Aamu oli alkanut lupaavasti jo viideltä, kun muutaman kilometrin päässä asuva tuttavani soitti meidän Annin ja Helgin olevan heidän kotipihassaan. Unihiekat karisi silmistä melkoisen nopeasti, kun juoksin aamutuimaan yöpuvussa tarkistamaan laidunta. Onneksi muut näyttivät pysyneen aidoissa ja riiviötammatkin saatiin helposti kotiin. Toisen tallityöntekijämme sairastuminen takasi erityisen kiireellisen päivän, jonka päätteeksi huomasin Hakonin saaneen yhden kenkänsä irti laitumella juostessaan. Orin kanssa oli tarkoitus seuraavana päivänä lähteä Vestvågøyiin koulukilpailuihin, joten sen lisäksi että jouduin puunaamaan sitä yötä myöden kilpailukuntoon, sain myös alkaa kiinnittämään uutta kenkää. Hakon ei ollut iltaisesta operaatiosta moksiskaan, se mussutti rauhassa heiniään puhisten samalla vieressämme istuneelle tallikissalle. Jos tämä tuuri jatkuu, päädymme luultavasti huomenna radalle kouluaitojen yli rymyämällä tai jotain yhtä hauskaa. Tosin tulisipa ainakin mieleenjäävä sisääntulo.

Hetken mielijohteesta päätin aloittaa uuden päivän pienellä valjakkotreenillä Hakonin kanssa. Aamu oli vasta valkenemassa, kun pääsimme orin kanssa kentälle asti. Aloitimme verryttelemällä ravissa molempiin suuntiin ja lisäsin hetken kuluttua tehtävään käyntiin siirtymiset ja pysähtymiset. Hakon tuntui hieman protestoivan aikaista treeniä, eikä tuntunut olevan aluksi lainkaan kuulolla. Jouduin tekemään pysähdyksiä usean kierroksen ajan, kunnes sain niihin haluamani tarkkuuden. Siirryttyämme kuitenkin suurelle kahdeksikolle ori alkoi antaa periksi ja taipui paikoittain erittäin mukavasti. Kun Hakonkin oli viimein herännyt tähän päivään, jatkoimme varsinaisella tehtävällä, eli 5-kaarisella kiemurauralla. Sain olla tarkkana että vauhti pysyi sopivan hitaana kaarteita ajatellen, mutta muuten Hakon oli hyvin kuulolla ja suoritti tehtävää rutiinilla. Vasempaan suuntaan se taipui selvästi huonommin kuin oikeaan, mitä yritimme työstää vielä loppuravien aikana volteilla. Täysin toivomaani asetusta ei löytynyt vasempaan kierrokseen, mutta muuten en olisi voinut olla tyytyväisempi orini suoritukseen.

Syyskuun vaihteen kunniaksi päätimme lähteä tallityöntekijöidemme kanssa yön mittaiselle vaellukselle Daletindin suuntaan. Mukana oli jos jonkinlaista kassia ja pussia, sillä tarvitsimme myös välineet tarhojen rakentamiseen yötä varten. Eläkeikää hipova tallimestarimme, joka jäi kotiin vahtimaan muita hevosia, naureskelikin meidän karkaavan loppuiäksemme sillä tavaramäärällä. Lähdimme matkaan vuonisorien Hakonin, Remin ja Geirin, sekä tammojen Eirinin, Vikan ja Kamin voimin. Nuorimmaiset Geir ja Kami olivat mukana oppimielessä, kun taas esimerkiksi vaellustallilta ostettu Vika oli jo vanha konkari. Itse johdin porukkaa Hakonin kanssa, joka fiksun luonteensa puolesta sopi hyvin porukan pääksi, kun taas tallityöntekijämme Stina piti perää Eirinin kanssa. Yövyimme Daletindin toisella puolen pienessä retkituvassa ja hevoset saivat tarhata kahdessa porukassa pienen matkan päässä toisistaan. Ehdimme pelätä ettei Remi pysyisi aidoissa, mutta onneksi hevosille oli varattu tarpeeksi syötävää yön ajaksi ja kaikki löytyivät aamulla sieltä mistä niiden pitikin. Paluumatkalla kiersimme vuoristoreitin kautta, josta hevoset saivat hyvää lihasjumppaa ja retkikunta pääsi ihailemaan kuvankauniita maisemia. Kotiin palasimme paria tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta retkeläisiä kiireinen ilta ei jaksannut haitata ihanan vaelluksen jälkeen.

Viivi ja Hakon tulivat kentälle samaan aikaan kanssani. Valjakko oli jo käynyt vähän lämmittelemässä maastossa ja pääsimme heti tositoimiin. Ensin he saivat tehdä muutamia ympyröitä sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Hakon toimi hyvin ja totteli nopeasti kuskin apuja. Orissa oli alkuun havaittavissa pientä jäykkyttää, eikä se oikein taipunut volteilla, mutta kun niitä pyöriteltiin useampia niin Hakon alkoi notkistua nopeasti. Kun nämä tehtävät onnistuivat, rakensin kentälle muutamia tarkkuustehtäviä. Tehtävänä oli pujottelu sekä puomikuja, johon sisältyi myös peruutus. Ensin pujottelua tehtiin ihan normaalisti ohjat molemmissa käsissä, mutta kun se sujui nopeasti ja virheettömästi, määräsin Viivin ottamaan ohjat vain toiseen käteen. Nyt siinä olikin jo vähän haastetta ja ensimmäisellä kerralla muutama pallo vierähti tolppien nokasta. Valjakko oli kuitenkin selvästi harjoitellut tätä aikaisemminkin, koska jo toisella kerralla pujottelu meni puhtaasti. Puomikujakin mentiin ensin ohjat molemmissa käsissä. Siinä Viivi sai olla todella tarkkana, että Hakon malttoi odottaa kääntäviä apuja, ettei kärryt menneet puomien yli. Tehtävä kuitenkin meni hienosti ja peruutuksessakin kärryt pysyivät puomien sisällä. Yhdellä kädellä oli ensin pientä hakemista, mutta nopeasti valjakko löysi yhteisen sävelen. Onnistuneiden kertojen jälkeen oli hyvä lopetella, ja valjakko lähti tekemään loppuverryttelyjä maastoon.

Odottelimme Hakonin kanssa tallipihassamme tuttavaani Våganin suunnasta, jonka kanssa olimme lähdössä samaan kouluvalmennukseen. Hänen pohjoisnorjanponiruunansa Olaf oli hyvin samanluontoinen kuin Hakonkin ja ponipojat tuntuivat tulevan erinomaisesti juttuun keskenään. Hyppelehdin paikallani lämmitelläkseni itseäni, samalla kun harmaahallakko orini ei näyttänyt olevan kylmästä ilmasta millänsäkään. Se tähyili jonnekin selkäni taakse vaimeasti äänähdellen. Komeat kymmenen minuuttia myöhässä sysiruma tummanvihreä auto kääntyi viimein tallipihaamme. Kun olin ottamassa askelta auton suuntaan riimunnarun toinen pää nykäisi kuitenkin minut voimalla taaksepäin ja olin horjahtaa suoraan lumikinokseen. Sain pidettyä tasapainoni, mutta irtipäässyt ori oli jo ehtinyt ottaa muutaman raviaskeleen kohti työntekijämme tytärten väsäämää lumiukkoa. Kuin hidastetussa filmissä näin Hakonin nappaavan porkkanan suoraan lumiukon päästä ja kääntyvän sitten tyytyväisenä katsomaan minua. Autosta päässyt ystäväni purskahti hyvähtahtoiseen nauruun taluttaessani herkkuaan mutustelevaa Hakonia autoa kohti. Kiirehän meillä piti, mutta ennen lähtöä oli vielä pakko hakea uusi porkkana, ettei ukkoparka joutunut tönöttämään meidän pihassamme vallan ilman nenää!

Hakon on hiljalleen alkanut näkyä enemmän jalostuskäytössä. Vastikään syntyi sen neljäs varsa, joka on varattuna Hevosjärven Kartanoon. Pepitaksi nimetty pikkutamma ei perinyt isänsä väriä, mutta se vaikuttaa aivan yhtä yltiöystävälliseltä tapaukselta kuin tämäkin. Tammoja on siunaantunut useampikin, eikä ollut epäselvää, etteikö sen toistaiseksi ainoaksi jäänyt orivarsa Brynhild Hafgrim olisi jäänyt kotiin. Haffe on monin tavoin isänsä kaltainen hevonen ja sen olisi tarkoitus jäädä jatkamaan orilinjaa.

Hakon-orista huokui jo alkutunnista syvä luottamus, kunnioitus ja ystävällisyys ratsastajaa kohtaan. Kaksikolla oli selkeästi peruspohja työskentelylle hanskassa, joten pääsimme keskittymään olennaiseen heti alusta lähtien. Työstätin ratsukolla alkutunnin "lumiukko"-tehtävää, jossa ratsastettiin ympyrä päätyyn, siirryttiin siitä keskiympyrälle ja siitä puolitoista kierrosta edettyä seuraavalle pääty-ympyrälle. Tehtävä valmisteli hyvin ratsukkoa laukan työstöön. Asetusten vaihtaminen sai hevosen oikein mukavasti keskittymään ja ratsukko suoriutui sulavasti kierros kierrokselta. Pyysin välikäyntien jälkeen ratsukkoa työstämään laukkaa samaisen ympyrätehtävän parissa. Keskimmäinen ympyrä tuli ratsastaa vastalaukassa, mikä osoittautuikin haastavaksi. Hevonen olisi mielellään vaihtanut laukan aina myötälaukaksi ja hämmennyksissään päräytti parit pukitkin ärtyneisyyttään korostaakseen. Reippaalla työnteolla ratsastaja löysi hevosestaan oikeat nappulat, eikä vastalaukan ratsastaminen ympyrällä ollut enää niin mahdoton ajatus. Vastalaukkaa työstettiin vielä hetken aikaa suoralla uralla, minkä jälkeen annoin ratsastajalle luvan aloittaa perusteelliset loppuverryttelyt ja kiittää hevosta runsaasti.

Hellekelit eksyivät Svolværiinkin asti, eikä ole valittaminen! Hakon on saanut ansaitusti viettää pidennettyä kesälomaa ja orin kesäliikutus on koostunut pitkälti vain rennoista ajolenkeistä maastossa. Muutaman kerran olemme myös käyneet pyörähtämässä lähimaastossa pelkän kaulanarun varassa, enkä voisi olla ylpeämpi Hakonin käyttäytymisestä. Vasta nyt todella ymmärtää kasvaneen molemminpuolisen luottamuksen, sillä vaikka Hakon oli tullessaankin fiksu kaveri, ei sen kanssa olisi voinut kuvitellakaan maastoretkiä varusteitta. Seuraavana tavoitteena orin kanssa ovat enempi jalostuskäyttö, sekä laatuarvostelut. Ainakin yleislaatuarvostelun tilaisuudessa olisi tarkoitus pyörähtää, harkinnan mukaan myös valjakkoajon tai kouluratsastuksen arvosteluissa.

Etsi kappale, jonka lyriikat kuvaavat kisapäiväänne tai yksittäistä suoritustanne. Muutama rivi riittää eli koko kappaleen ei tarvitse sopia tehtävänantoon. Kielenä saa käyttää suomea tai englantia. Liitä osallistumiseesi kappaleen nimi sekä esittäjä.

Toiset sanoo mulle että musta ei oo mihinkään
Ei mua paljon haittaa enkä edes tahdo miellyttää
No se on sitten voivoi jos en ole beibi susta in
Mut miksi silti luulet että kaiken tiedät paremmin

Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on urputtaa
Minä olen voittaja ainakin tänään
Joten turha on ruikuttaa

(Apulanta - Minä Olen Voittaja)