† Nes Molnar 23.02.2012 - 11.07.2018

Ruunihallakko pikkutamma ja nuorempi harmaahallakko tamma ravasivat kentän laitaa höristen innoissaan. Askellaji pysyi vain vaivoin ravissa ja kun viimein annoin kaksikolle merkin nostaa laukka, säntäsivät molemmat matkaan kuin tykin laukauksesta. Mona ja Kami olivat ansainneet pitkästä aikaa päästä irroittelemaan. Tallityöntekijämme tuli myös kentän laidalle katsomaan tammojen menoa ja onnistui juuri parahiksi ikuistamaan Kamin villin pukkisarjan. Alkuinnostuksen jälkeen Mona siirtyi lähinnä laukkaamaan hiljempaa Kamin perässä, mutta nuoremmalla tammalla tuntui riittävän loputtomiin sekä energiaa että intoa säntäillä sinne tänne. Kun lopulta Kamikin malttoi hidastaa raviin ja tutkia tarkemmin myös ympäristöään, komensin tammat ravaamaan hetkeksi ennen pysähtymistä. Kamilla on vielä hieman harjoiteltavaa vastaavissa tilanteissa, mutta kokeneesta Monasta oli onneksi toivomaani apua, sillä harmaahallakko tamma katsoi vanhemmasta tiiviisti esimerkkiä.

Saapuessani maneesiin ratsukko, honeythief ja Mona, jo alkuverryttelivät. Silmiini pisti heti kuolaimettomat suitset, tämä onkin ensimmäinen ratsukko jota valmennan ilman kuolaimia. Mona vaikutti hieman laiskalta ja ratsastaja saikin patistaa sitä eteenpäin. Alkuverryttelyyn en puuttunut laisinkaan vaan katselin vain sivusta. Kun alkuverryttelyt oli tehty aloitimme varsinaisen valmennuksen siirtymisillä. Siirtymät eivät tuottaneet tammalle minkäänlaista ongelmaa, vaikka se himan laiskasti liikkuikin. Pyysin ratsukkoa ottamaan myös muutaman kerran peruutukset. Muutamalla ekalla kerralla tamma peruutti hieman vinoon ja pyysinkin ratsastajaa olemaan tarkkaavaisempi, ettei näin pääse käymään. Lopuksi otimme vielä ravissa ja laukassa kolmikaarista kiemurauraa, jotta saatiin tammaa jumpattua vähän kumpaakin suuntaan. Valmennus sujui tamman laiskuudesta huolimatta sujuvasti ja parin yhteistyö oli hyvän näköistä.

Olemme kunnostautuneet Monan kanssa erityisesti kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, joissa tamman kanssa on treenattu aktiivisesti. Syksyinen kilpailukausi pyörähtikin lupaavasti käytiin muutaman sijoituksen merkeissä ja Mona on tuntunut paremmalta kuin koskaan ennen. Tulevana talvena olisikin tarkoitus tähdätä myös vuotuisiin valjakkoajon mestaruuskilpailuihin yhdessä muutaman muun hevosen kanssa. Toivotaan, että Mona on silloinkin yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt.

Seuraavaksi valmennettavanani oli kaunis vuonohevostamma Mona. Kouluratsukko oli jo verrytellyt itsenäisesti kentälle saapuessani ja hetken heidän menoaan seurattuani neuvoin ratsastajaa pidätteden käytössä. Tamma vaikutti nimittäin aavistuksen jännittyneeltä, mikä oli täysin ymmärrettävää vieraan ympäristön vuoksi. Monan hermostuneisuuden vuoksi ohjeistin ratsukkoa aloittamaan työskentelyn käynnissä tehtävällä, jonka tavoitteena oli saada tamma hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Jatkoimme tämän jälkeen hieman vastaavaa tehtävää ravissa lisäten siihen siirtymiä käynnin, ravin ja pysähdyksen välillä. Ensimmäisten tehtävien aikana parin työskentely ei vielä vakuuttanut minua, sillä vaikka heidän yhteistyönsä näyttikin toimivan hyvin, tamma vaikutti edelleen jännittyneeltä. Laukkatyöskentelyn pariin päästyämme ratsastaja sai kuitenkin herätettyä Monan tehtävän pariin ja hiljalleen tamma näytti unohtavan myös jännityksensä. Erityisesti oikeaan kierrokseen laukkatehtävämme, eli loiva kiemuraura, jossa tuli hakea myös pieniä väistöaskelia, sujui varsin mallikkaasti. Vasen kierros näytti kuitenkin vaikeammalle ja annoinkin ratsukolle kotiläksyksi treenata työskentelyä vasempaan kierrokseen. Kokonaisuudessaan valmennuksen aikana nähtiin varsin mukaviakin suorituksia, mutta ratsukko ei kuitenkaan ollut aivan parhaimmillaan.

Tallillamme kävi eilen harvinainen vieras, sillä Monan kasvattaja Olga kävi kurkkaamassa talliamme ja tervehtimässä kasvattitammaansa. Vaikka Olga naureskelikin Monan pienelle koolle, hän oli positiivisesti yllättynyt sen nykyisestä kunnosta ja menestyksestä. Vaikka pikkutamma ei kasvattajaansa varmaan enää muistanutkaan, se tuli tervehtimään innoissaan ja vastaanotti kaikki tarjotut porkkananpalat. Olga kertoi Monan emän, ihanan Freya -tamman menehtyneen muutama viikko sitten pitkään jatkuneen sairastelun vuoksi. Tamman vastustuskyky ei enää korkean iän vuoksi riittänyt ja kaviokuume oli viimein vienyt Freyan voimat. Olgalla oli kuitenkin kasvamassa sen viimeiseksi jäänyt varsa, Monan velipuoli Freyr, jossa oli kasvattajan sanojen mukaisesti paljon samaa näköä minun tammani kanssa. Kasvattaja vaikutti olevan tyytyväinen Monaan ja hän ilmaisi myös kiinnostuksensa sen jälkikasvua kohtaan - mahdollisesti sitä onkin luvassa jo ensi vuonna.

Alkuverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti. Ensimmäinen tehtävä mentiin täysin käynnissä ja muun osan kentästä saivat mennä ravissa ja ottaa hieman lisäyksiä. Sulkutaivutus jouduttiin hakemaan pientä ympyrää käyttäen ja ratsastajalla oli täysi työ pitää Mona suoralla linjalla ilman seinän tukea. Ennen kun avoa lähdettiin tekemään, tehtiin uralle siirtyminen ensin pariin otteeseen pohkeenväistön avulla ja kun ratsukolla alkoi homma sujua, otettiin sekin sitten avona. Siirtymiset sujuivat parilta hyvin ja tamma oli ensimmäisen harjoituksen lopussa jo hyvin kuulolla ja alkoi myödätä paremmin ratsastajankin liikkeisiin. Toinen tehtävä mentiin käynti – ravi harjoituskella. Välillä sai honeythief antaa hieman muistutusta liikkeestä eteenpäin, mutta viimeisimmät kerrat kahdeksikolla menivät rennosti ja hyvässä fiiliksessä. Kotiin harjoitteluksi paljon sulkua ja avoja. Sekä myös siirtymisiä sekä hyvän tempon löytämistä, jolla voi köpötellä vaikka maailman tappiin saakka.

Laumaamme muutti vastikään pikkuinen Thorhilda, eli tuttavallisemmin Hilda. Tilausvarsana tullut pikkutamma jännitti kovasti kotiutuessaan, joten päätin aluksi laittaa sen tutustumaan pienempään aitaukseen Monan kanssa. Rauhallinen ja läheisyyttä rakastava tamma otti heti Hildan hoteisiinsa ja tammoista on tullut lyhyessä ajassa erittäin läheisiä. Mona tuo turvaa Hildalle kun ympärillä pyörivät oudot ihmiset ja hevoset jännittävät, kun taas Mona nauttii saadessaan nyhjätä jatkuvasti jonkun vierellä.

Saavuin paikalle samaan aikaan tämän päivän valmennuksen valjakon kanssa. Kärryjä veti kaunis vuonohevostamma. Olimme suurella nurmikentällä ja pyysinkin ohjastajaa ensin tekemään käynnissä ja ravissa hieman ympyröitä. Alkuveryttelyn jälkeen annoin tehtäväksi tehdä suoralla hieman lisättyä ravia. Tamma karkasi muutaman kerran laukalle ja ohjastaja sai olla todella tarkkana, ettei vauhti päässyt yltymään liian kovaksi. Neuvoin tekemään pieniä puolipidätteitä aina, kun vauhti lähti hiemankaan kiihtymään liikaa. Lisäsin tehtävään vielä suuren ympyrän, jonka aikana vauhti ei taas saisi tippua liian hiljaiseksi. Muutamalla kerralla heillä oli selvästi pieniä yhteistyöongelmia, ja ympyröistä tuli joko todella pieniä tai todella suuria. Seuraavaksi tehtävänä oli 5-kaarinen kiemuraura ensin käynnissä. Tehtävä sujui hyvin, joten pian jatkettiinkin jo ravissa. Muutamissa mutkissa oli hieman ongelmia, kun tamma tahtoi vain mennä kovaa vauhtia eteenpäin. Loppuvalmennukseen lähdimme vielä harjoittelemaan hieman maratonosuuden vesiestettä. Ohjasta oli kertonut sen olevan nimittäin hieman vaikea tammalle. Hyppäsin groomiksi kärryille. Menimme vesiesteen ensin muutaman kerran käynnissä, ja kun tamma oli päässyt alku peloistaan jatkoimme ravissa. Mona veti kamalalla vauhdilla sen läpi ilmeisesti peläten, jonkun mörön hyppäävän sen kimppuun. Vähitellen tamma rentoutui ja pääsimme vielä kokeilemaan estettä laukassa. Nyt jännitys oli lähes kokonaan kadonnut ja este mentiin vain innolla läpi. Tämän jälkeen olikin aika lopettaa valmennus ja kävelimme pitkin ohjin takaisin tallille.

Mona kuuluu värikkäässä hevoslaumassamme jo vanhojen hevosten kastiin, jossa ne ovat saaneet nuorten kunnioituksen ja hoitajien ylimääräiset herkut ja rapsutukset. Vaikka tamma nauttikin selvästi kilpailu-urastaan ja jälkikasvunsa hoitamisesta, on se vaikuttanut viihtyvän erinomaisesti myös ruohonleikkurina ja oloneuvoksena yhdessä muiden eläkkeelle siirtyneiden tammojemme kanssa. Toisinaan ne pääsevät virkistäytymään maastoretkille joko ratsastaen, ajaen tai taluttaen ja onpa Mona päässyt muutaman kerran opettamaan myös valjakkoajon alkeita tallimestarimme nuorelle tyttärelle. Tämän vuoden alussa Monan kanssa on häärätty vielä tavallista enemmän, sillä ajatuksena oli täydentää palkinnot laatuarvosteluissa, joihin Monalla varmasti olisi mahdollisuuksia, mutta jotka ovat syystä tai toisesta lykkääntyneet. Tamman kanssa on pidemmän aikaa ollut ajatuksena korottaa palkintoa valjakkoajon laatuarvostelussa, joka ei jäänyt kauas toisesta palkinnosta, sekä osallistua kouluratsastuksen arvostelutilaisuuteen. Mona on onneksi edelleen kaikin puolin erinomaisessa kunnossa, joten uskon meillä olevan vielä hyvät mahdollisuudet toivottuihin palkintoihin!