† Vatnajökull 27.1.11 - 11.7.18

Valjakkoajon laatuarvostelu järjesti lokakuussa toisenkin tilaisuuden, johon oli meidän porukasta ilmoitettu oritrio Tollak, Vatte ja Jarl. Tollak tuli mukaan korottamaan vanhaa palkintoaan, joka oli jäänyt kolmoseksi väärän osallistumismuodon vuoksi, kun taas Vatte ja Jarl olivat mukana ensikertalaisina. Onneksi olin saanut hyvin apukäsiä mukaan, sillä olin samalla tuomaroimassa myös muiden hevosia. Hieman hektisestä aikataulusta huolimatta selvisimme hyvin kaikkien kolmen kanssa ja päivä saatiin kunnialla purkkiin.

Meidän poppoomme ei loistanut tänään erityisemmin, mutta kenenkään kanssa ei lähdettykään tavoittelemaan sen suurempia saavutuksia. Vaten pisteet eivät harmillisesti yltäneet kolmosta parempaan, sillä se sai tekstiosioista odotettua huonommat pisteet. Aika näyttää tyydytäänkö tähän, vai käydäänkö palkintoa korottamassa kun myös jälkeläisistä saadaan täydet pisteet. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt orin hyvästä käytöksestä ja erityisesti siitä, kuinka se malttoi pysyä rauhallisena, vaikka hoitajatiimi pysyikin kiireisenä koko päivän.

Tänään minua, sekä parivaljakkoani Vattea ja Jarlia saapui valmentamaan hiljainen, mutta erittäin tarkkaavainen Else-Maj Holmvik. Vanhempi, erittäin mukavuudenhaluinen ja jo paljon kilpaillut Vatte on saanut toimia parina nuorelle Jarlille. Jarl on puolestaan oma kasvattini, joka on päässyt vasta tutustumaan valjakkoajon saloihin toistaiseksi varsin kohtalaisella menestyksellä. Vatte on erinomainen pari nuorelle orille, joka on toisinaan hieman levoton, mutta ottaa vahvasti vaikutteita toisista hevosista. Vatte kun on tunnetusti rauhallisuuden perikuva, eikä pelottavimmatkaan asiat maastossa tai kilpailutilanteissa saa sitä hätkähtämään. Toiveeni olikin siis, että Jarl malttaisi ottaa mallia Vaten rauhallisuudesta ja siinä samalla malttaisi kuunnella paremmin myös minun apujani.

Koko valmennuksen ajan sain pysyä tarkkana, että Jarl pysyi avuillani eikä ruvennut kiusaamaan Vattea. Vanhempi ori ei kylläkään korvaansa lotkauttanut, mutta Jarlin käytös vei kuitenkin sen huomiota minusta. Else-Maj sai todella käyttää parhaita vertauskuviaan, jotta ymmärsin viimein käyttää apuja siten, että sain molemmat orit suunnilleen kuulolle. Alkuperäinen tarkoitus oli siirtyä pellolle harjoittelemaan kestävyyskokeen tehtäviä, mutta Jarlin energisyyden vuoksi päätimme jäädä kentälle harjoittelemaan perusasioita ja tarkkuuskokeen perusteita. Laukkatyöskentely ei vielä ottanut onnistuakseen, mutta ravissa sain oreista esiin ajoittain varsin kelvollisiakin pätkiä. Loppua kohden Vatte oli löytänyt jonkinlaisen työskentelymotivaation, eikä Jarlinkaan huomio kiinnittynyt tämän tästä epäolennaisiin asioihin. Eiköhän tuosta nuorestakin orinkoltiaisesta vielä valjakkohevonen saada, kunhan se pääsee vähän kasvamaan ja tutustumaan juttuun.

Uutta tuontisukuista oria ei ollut tarkoitus hankkia, mutta en voinut vastustaa kiusausta nähtyäni myynti-ilmoituksen Vatesta, tai Ronista, joksi sitä silloin kutsuttiin. Kovinkaan kauaa en joutunut jahkailemaan, vaan jo muutamia päiviä myöhemmin palasin kotiin uuden vuonohevosorin kanssa. Vatte osoittautui juuri niin rennoksi tapaukseksi kuin miltä se oli entisessä kodissaan vaikuttanut. Kotiutuminen sujui todella hyvin ja ori oppi nopeasti talon tavoille. Suunniteltuun orilaumaan se ei kuitenkaan sopinut, vaan jouduimme muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa ja tarhaamaan sen toisen lauman kanssa, kun toisen lauman kanssa kemiat eivät kohdannetkaan. Nyt muutamaa päivää myöhemmin Vaten kanssa ollaan alettu treenaamaan hiljakselleen kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa. Kunhan olemme hieman tutustuneet toisiimme olisi tarkoitus osallistua ryhmävalmennuksiin ja päästä valvovankin silmän alle treenaamaan.

Roni liikutettiin alkujaan rennossa käynnissä. Se meni ihan hauskasti, laiskuutta toki oli jäljellä. Roni oli kuitenkin melko hyvä, jos sen luoteenlaatu lasketaan mukaan. Ääniavut auttoivat, jotta Roniin saatiin puhtia. Eipä kävely auttanut Ronin reippauteen, joten kokeilimme muutaman pääty-ympyrän käynnissä pienillä, liki olemattomilla taivutuksilla, jotka Roni suoritti vähän neliömäisesti. Sitten raviin. Roni siirtyi reippaasti eteenpäin. Ääniavuilla tehostettiin ravia. Aloitimme ympyröillä, joissa taivutimme Ronia vähän. Sait sen ihan kiitettävästi taipumaan. Sitten suoristamisia. Roni jaksoi olla suorana, keskittyminenkin oli hyvä. Kokeilimme asetusta, ja Roni asettui hyvin voltilla. Pysähdys toisensa perään sujuivat melko hyvin, Roni näytti alkuun kuulemattomalta pidätteisiin. Istuit rennosti ja kun saimme sovellettua myötäykset kuntoon, lopputulos oli hyvä. Peruutus oli omaa luokkaansa, melko rentoa ja jäykkää. Pian Roni saikin lisäliikettä pohkeista. Kun sitä oikein pamautti pohkeita, se heräsi. Kannattaa antaa ääniapuja ja herättäviä vaikutteita pohkeiden sijaan. Käytä pohkeiden tilalla kantapäitä, jotka painat kylkiin, niin Roni saattaa liikkua paremmin. Kantapää on vähän sama kuin raippa, hennompi tosin. Yritä helppoja tavoitteita, joita voi sitten vaikeentaa, koska Ronin kanssa paras apukeino on saada oma tahtonsa läpi. Jos tavoitteet ovat Ronille liian korkeat, se tajuaa, että ihminen antaa periksi, kun ei onnistu. Ota alkuun helpot tavoitteet, ja kun tiedät voivasi jatkaa, nosta tasoa. Roni ei helposta mene.

Otimme väliin laukkaa. Roni sai laukata ympyrällä. Raippasi oli pelkäävässä asemassa, kun sen piti varoa osumasta Roniin. Roni ei kuitenkaan mennyt kunnolla. Sovimme, että mina nousin selkään. Roni meni raipasta pukit, mutta pysyin selässä. Se ei kuitenkaan pannut vieraan alla niin hanakasti vastaan. Vaihdoimme taas, ja hetken Roni pysyi kunnolla. Tämä osoitti, että se ei vieraalla ratsastajalla välttämättä ihmetyksestään tajua pukittaa raipan kanssa. Vielä pohkeenväistöä. Kouluvääntö sopi Ronille, se taipui jo hyvin eikä vastustellut. Roni teki väistön loistavasti. Pysyit hyvin selässä. Hienoa!

Ohjeeni: Ronin eteenpäinmenemiseen kannattaa antaa kantapäitä. Lisäksi tavoitteellisuus auttaa. Valmentaudu mahdollisimman usein ja yritä laukassa saada Roniin puhtia tekemällä näin: Yksi, joku Ronille uusi ratsastaja ratsastaa sillä laukkaa muutamia minuutteja raipan kanssa. Sitten nouset itse satulaan ja laukkaat pari minuuttia. Seuraavaksi toinen Ronille uusi ratsastaja laukkaa sillä vähän. Kun alat pidentää jaksoja ja raipan tehoa, Roni tottuu. Liinajuoksuttaessa voit antaa Ronille raippaa, ihan varovasti, testiksi. Jos se ei pukita, liinan päässä olevan Ronin selkään ratsastaja, ja uusi testi. Jos se pukittaa, kannattaa harjoitella tätä. Nämä eivät vie Ronilta pukkeja välttämättä kokonaan pois, mutta helpottavat. Hyvin meni. Sinä sait istuttua hyvin Ronin selässä.

Vuoden 2011 päiväkirjamerkinnät on kirjoittanut entinen omistaja KarvaHaamu.

Lumet ovat sulaneet lähes kokonaan eikä enää tarvitse pelätä laukkaspurtteja sillä tiet ovat kuivat eikä ole vaaraa liukastella. Ronin kasvanut kisamenestys oli tosiaankin kovan työn ja kipeiden lihasten ansioita, herran kanssa olemme osallistuneet vain pariin kilpailuihin ja ori onkin sijoittunut suurimmassa osassa. Tänään Roni saikin viettää ansaitun levollisen aamun, illalla temme pientä harjoitusta maasta käsin juoksutuksen parissa. Roni on ottanut myös pahaksi tavakseen repiä muiden loimet säpäleiksi. Ostin tässä lähiaikoina uudelle tulokkaallemme, Firyalille, oikein nätin ja hyvälaatuisen fleeceloimen jonka heitin sitten orin niskaan kovempien harjoitusten jälkeen. Kuinkas ollakkaan yllätin Ronin itseteossaa nyhtämässä hampaillaan jo reikiintynyttä loimea. Kyllä se hetken aikaa kiukustutti. Mutta nyt jälleen jäämme jännittämään miten seuraavat kisat menevät.

Roni on sopeutunut mahtavasti uuteen kotiinsa ja olemme päässet jo ihan työn touhuunkin. Aikani pojan kanssa puuhailtuani huomasin kouluratsastuksen olevan tämän heppasen laji ja nyt tähtäämmekin pariin koulukisaan sekä vaihtelun tuomiseksi myös estekisat pienissä luokissa olisivat tulossa. Tämä poika onkin varsin epeli ja ensimmäistää kertaa yksin sisään jäädessään, oli Roni onnistunut räpläämään karsinanoven lukon auki. Sielä se sitten tallusteli käytävillä ihan muina miehinä ja tuli ulos katsomaan touhujamme. Noh joutuihan Roni tottakai takaisin sisälle ja laitoin sitten puolioven kunnolla kiinni ettei tavaksi tule. Myöhemmin vein Ronin pitkälle maastolenkille josta herra tuntui nauttivan kovasti.

Tämä poika saapui tallillemme hienon hevoskuljetusauton kyydissä samassa satsissa kahden muun kaverinsa kanssa jotka olivat tulossa omistukseeni. Maahantuoja hyppäsi autosta ja vaihdoimme pari sanaa sekä täytimme tarvittavat paperit ennenkuin hevosten purku aloitettiin. Ensimmäisenä toin tamman sisälle ja seuraavana vuorossa olikin Vatnajökull. Kimakasti hirnuen ori lähti pomppimaan lastausramppia alas ja minä hilauduin perässä kuin räsynukke. Pari kertaa voltilal oria juoksutettuani se suostui pysymään paikallaan ja päätin viedä herran suoraan tarhaan jossa odotti kasa heiniä ja vesikaukalo. Ori hyppäsi hurjaan laukkaan heti irti päästyään, se teki pari kierrosta tarhan ympäri rauhoittuen lopulta syömään. Tämän pojan kanssa minulla varmasti tulisi olemaan hauskaa.

Minulla on takataskussani lyhykäinen tarina, josta kuitenkin puuttuu sieltä täältä sanoja. Auta viimeistelemään tarina keksimällä puuttuvat sanat seuraavassa järjestyksessä: adjektiivi, adjektiivi, verbi, verbi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi. Huvittavin tuotos voittaa.

Kilpailupäivä alkoi kirpeissä merkeissä, sillä tunnelma verryttelyalueella oli minimaalinen. Olin myös kuviokellunut koko edellisen yön, joten unet olivat jääneet hieman vähiin. Mikään ei kuitenkaan saanut keskittymistäni herpaantumaan. Ratsustani en voinut sanoa samaa, sillä se kaivautui kuin hyllyvä ripsentaivutin vielä oman vuoromme alkaessa. Haasteet eivät loppuneet tähän, sillä hämmästyksekseni rata oli täynnä limaisia palkokasveja, mikä luonnollisesti hankaloitti suoritustamme. Selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun, mutta mieleni olisi tehnyt antaa palautetta kisojen järjestäjille. Tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle, kun radalta poistuessani joku toimitsijoista lykkäsi käteeni shokkivärisen kengurun. Nostin sen ilmaan voitonriemuisesti tuulettaen.