† Brynhild Strynfrost 13.1.14 - 11.7.18

Loten hurmaava pikkuvarsa Sakke syntyi juuri sopivasti lämpötilan laskettua huimasti, vaikka vielä muutama viikko sitten kärsimme nenät paleltuneina pahoista paukkupakkasista. Mukavien säiden ansiosta uskalsimme ottaa ruunihallakon pikkuvarsaakin hetkeksi ulos tutkimaan ulkomaailman ihmeitä. Lempeä Lotte piti tarkkaan silmällä pikkuistaan, eikä päästänyt sitä vielä jaloistaan. Sakke vaikuttikin silti olevan varsin kuuliainen varsa, eikä se yrittänytkään lähteä muutamaa metriä pidemmälle emänsä jaloista. Se puhisi ihmeissään ja haisteli maan peittänyttä nuoskalunta vaimeasti pärskien. Kovinkaan kauaa ne eivät ulkona olleet ehtineet olemaan, kun molemmille iski kova nälkä. Sakke hakeutui emänsä mahan alle, kun taas Lotte kurotteli ahnaasti vieressä kasvaneen havupuun oksia vilkuillen silti tämän tästä jälkikasvuaan.

Tänään Sakke sai ensimmäistä kertaa vedettäväkseen kärryt! Ohjasajoa olemme jo harjoitelleetkin ahkerasti ja kaikki perusasiat sujuvat Sakelta erinomaisesti. Myös kärryihin, sekä aisoihin kyljillä ollaan tehty useaan otteeseen tuttavuutta, mutta tänään oli ensimmäinen kerta, kun Sakke pääsi kävelemään kärryt perässään. Alkuunsa ruunihallakko ori vaikutti varsin hämmästyneeltä, eikä se osannut lähteä oikein mihinkään suuntaan. Pienen tuumaustauon jälkeen se lähti kuitenkin astelemaan perässäni kuin vanha tekijä, eikä pieni painolasti perässä tainnutkaan olla sen ihmeempi juttu. Kävimme kävelemässä pienen lenkin tallin läheisyydessä, kunnes kärryt riisuttiin vuolaiden kehujen saattelemana. Kokemus jäi positiiviseksi orille (jos ei niiden kärryjen, niin vähintäänkin sen porkkanamäärän ansiosta) ja jos Saken koulutus etenee tätä menoa, siitä saadaan varmasti vielä isänsä ja isänisänsä kaltainen ruusukehai valjakkoajoon.

Nuorista omakasvateistamme Sakesta ja Toresta on kevään aikana kouliintunut varsin mukiinmenevä parivaljakko, mistä on pitkälti kiittäminen tallityttöämme Stinaa. Nuori nainen kilpaili Saken emän Loten kanssa aktiivisesti valjakkoajossa, kunnes tamman oli aika jäädä ansaitulle kilpailueläkkeelle ja mammalomalle. Kun Loten ensimmäinen varsa jäi meille kotiin ja osoittautui vielä varsin lupaavaksi valjakkoponiksi, kiinnostui Stina sen koulutuksesta. Olin mielessäni kaavaillut pienelle Sakelle pariksi hieman vanhempaa Torea ja onnekseni orit tulivatkin loistavasti juttuun keskenään. Stina on vastannut hyvin pitkälti orien liikutuksesta ja olen itse osallistunut pääasiassa heidän valmentamiseensa. Nyt kolmikko on päässyt hiljalleen kilpailukentille asti ja ovat tuoneet ruusukkeita kotiin jo aivan kilpailu-uran alkumetreiltä asti! Tosin eihän me vähempään näiden poikien kanssa tyydytäkään. Sekä Toren että Saken kohdalla odotukset ovat olleet varsin korkealla, sillä Saken isänisä Remi, isänemä Vika ja Toren emänisä Hakon kuuluvat hienoimpiin valjakkohevosiin, joita olen omistanut.

”Noniin, herättelehän se Sakkekin tähän päivään, että päästään aloittelemaan”, huikkasin reippaasti Stinalle, joka käveli Toren ja Saken kanssa kentällä. Parivaljakossa kulkeneet orit vaikuttivat juuri sillä hetkellä yhtä erilaisilta kuin yö ja päivä - harmaahallakko Tore pälyili innoissaan ympärilleen, kun taas lämpimän ruunihallakko Sakke näytti olevan päiväunilla. Ohjasten toisessa päässä keikkunut Stina muistutti kuitenkin oria siitä tosiasiasta, että oltiin kentällä valmiina työntekoon saaden Saken hätkähtämään hereille.

Keskityimme valmennuksen ajan hiomaan pikkuseikkoja, jonka vuoksi pyrin pitämään tehtävät mahdollisimman yksinkertaisina ja valjakon perustasoon sopivina. Koulukokeesta otetut tehtävät ja radanpätkät eivät tuottaneetkaan aktiivisesti treenanneelle parivaljakolle ongelmia, mutta pyrin kiinnittämään erityistä huomiota kolmikon yhteistyöhön ja Stinan käyttämiin apuihin. Suoranaisesta valmennuksesta olikin jo hetki aikaa, joten ulkopuolisen huomauttelu apujen käytöstä ei ollut lainkaan pahitteeksi ja saimme mielestäni kehitettyä yhteistyötä taas hieman eteenpäin.

Vasta valmennuksen loppupuolella Stina alkoi saada molemmat orit samalle aaltopituudelle. Lämpimät auringonsäteet uhkasivat tehdä mukavuudenhaluisemman Saken hieman veteläksi, mutta viimeisillä tehtävillä Stina onnistui herättelemään sen täysin ja ruunihallakko ori väläytteli varsin hienoja pätkiä. Toren kanssa hereillä pysyminen ei tuottanut mitään ongelmia, mutta vaikka se kulkikin varsin siististi Saken vierellä, yritti se jatkuvasti tarjota nopeampaa askellajia. Siitä huolimatta viimeiset tehtävät lävistäjällä ja kaarevalla kiemura-uralla olivat erittäin tasapainoisia ja harmonisia suorituksia, enkä lopulta keksinyt enää mitään moitittavaa.

Olin lupautunut jälleen vahtimaan Stinan ohjastusta nuorten oriemme Saken ja Toren kanssa. Kolmikon oli tarkoitus osallistua tulevana viikonloppuna järjestettäviin yhdistettyihin valjakkoajokilpailuihin, joten suunnitelmissa oli treenata kyseisten kisojen koulukokeen rataa. Valjakko oli verrytellyt itsenäisesti molempiin suuntiin ja molemmat orit kulkivat varsin hyvin eteen. Neuvoin Stinaa ottamaan niitä vielä hieman kokoon ja annoin muutamia vinkkejä sopivan tuntuman suhteen, jonka jälkeen aloimme harjoitella koulurataa pienissä osissa. Pääsääntöisesti yksittäiset kohdat radasta sujuivat varsin moitteettomasti. Tehtäviä yhdistellessä valjakolla uhkasi kuitenkin välillä tulla kiire, eivätkä kaikki linjat osuneet aivan kohdilleen. Erityisesti laukkatehtävien jälkeen siirtymät raviin ja linjat seuraaville tehtäville olivat hieman hätäisiä ja teimmekin näiden tehtävien kanssa paljon toistoja. Lopuksi ohjeistin valjakkoa tulemaan radan muutaman kerran kokonaisuudessaan, jotta niin Sakke ja Tore kuin Stinakin saivat muodostettua tehtävistä kokonaisuuden. Laskin suorituksista pisteet oikean kilpailutilanteen tapaan, eivätkä ne olleet lainkaan hullumpia, vaikka alla olikin tehokas treeni kotiolosuhteissa.

Tore ja Sakke olivat saaneet aivan uutta puhtia, mistä oli epäilemättä kiittäminen (tai syyttäminen) eilistä vapaapäivää ja viilenneitä ilmoja. Parivaljakon ohjastaja Stina sai tehdä tosissaan töitä erityisesti valmennuksen alkupuolella, jotta orikaksikko pysyi tytön näpeissä. Kehotinkin Stinaa antamaan niille mahdollisuuden purkaa pahimpia energioitaan reippaan verryttelyn muodossa, jonka jälkeen aloimme houkutella niitä keskittymään työntekoon. Pysyttelimme valmennuksen ajan maneesissa, jonne olin kasannut tötteröistä ja puomeista pieniä kujia ja portteja. Tehtäviä yhdisti pitkät ja kaarevat linjat, joiden ajatuksena oli keskittää huomio seuraavaan esteeseen, vaikka siihen olisikin välimatkaa. Aluksi tehtävät sujuivat hieman vaihtelevasti, mutta reippaiden laukkapätkien jälkeen Stina alkoi saada Toren ja Saken kuulolle. Paikoittain sain olla hyvinkin tyytyväinen Stinan ja orien työskentelyyn ja siihen, kuinka paljon kolmikko oli kehittynyt kilpailu-uran aikana. Valmennuksen loppumetreillä Tore innostui vielä yrittämään äkillistä laukannostoa ilman Stinan lupaa. Sakke oli kuitenkin tähän mennessä jo rauhoittunut ja se pysyi Stinan kuulolla hyvin, jonka myötä Torekin myöntyi kohtaloonsa ja keskittyi loppuverryttelyyn.

Sekä Sakke että Tore ovat saaneet viettää ansaittua kilpailutaukoa ja viettää laatuaikaa tammojen kanssa, kun taas Stina on väliaikaisesti keskittynyt toisten hevosten ajamiseen. Tänä keväänä on kuitenkin tarkoitus aloittaa viimeinen kilpailukausi orien kanssa ja Stina on palannut taas treenaamaan ahkerasti niiden kanssa. Tänään kävimmekin maastossa, jossa on muutamia kestävyyskokeen esteitä, sekä pitkä aurattu rata, jolla voi treenata hevosten kestävyyttä pidemmälläkin matkalla. Olin mukana ohjeistamassa ja vahtimassa valjakon menoa, sekä asettelemassa pujotteluun ja siltaan kuuluvia esteitä heille sopivaksi. Sakke vaikutti koko valmennuksen ajan todella hyvältä ja Stina sai siihen paikoittain oikein hyvän tuntuman. Maasto-osuus kuuluukin Saken ehdottomiin vahvuuksiin ja se tuntuu nauttivan hommasta täysin siemauksen. Tore oli puolestaan aavistuksen jännittynyt, johtuiko osittain siitäkin, että Stina kertoi itse olleensa hieman epävarma tuodessaan sitä tehtäville. Parivaljakko suoriutui kuitenkin kaikista tehtävistä enemmän tai vähemmän kunnialla ja pienen treenin myötä he tulevat varmasti olemaan yhtä hyvässä vireessä kuin aiemmillakin kausilla!

Hassua ajatella, että Sakestakin on jo kasvanut hieno, aikuinen ori. Vastahan sitä ihmeteltiin pikkuista nyyttiä Lotte-tamman jaloissa ja nyt laatuarvostelut alkavat olla jo oven takana. Sakke on kilpaillut hyvällä menestyksellä Toren kanssa valjakkoajossa, jonka lisäksi olemme käyneet pyörähtämässä kouluradoillakin. Vaikka Sakke onkin rauhallisuutensa puolesta tullut kovin emäänsä, irtoaa siitä kilpailutilanteessa myös tarvittavaa säpäkkyyttä. Tähän mennessä Sakke on saanut jälkikasvuakin neljän varsan verran, joista vain yksi on ori. Kaikki tammat ovat jo päässeet aloittamaan kilpailu-uransa valjakkoajossa, joita seuraankin nyt mielenkiinnolla. Kaksi nuorinta tammaa, Feanor ja Draupnir ovat vielä meillä Brynhildissä, tosin Draupnir on hiljaisessa myynnissä ja tulee todennäköisesti vanhempana vielä vaihtamaan kotia. Fean on puolestaan tarkoitus jatkaa Saken isänisästä Remistä lähtevää sukua, joten tamman suhteen ollaan varsin toiveikkaita!

Sakessa on hiljalleen alkanut näkyä iän tuomaa rauhallisuutta, mikä onkin tehnyt orista yhden luottohevosistamme. Sen kanssa on viimeisen puolen vuoden aikana samoiltu paljon maastossa, joka kuuluukin ehdottomasti Saken lempipuuhiin. Ennen varsinaista eläkkeelle siirtymistä orin kanssa on kuitenkin tarkoitus pyörähtää vielä yleislaatuarvostelussa. Viime vuonna Sakke kävi nappaamassa valjakkoajon laatuarvostelusta ykköspalkinnon, jonka vuoksi myös YLA:n kohdalla odotukset ovat korkealla. Saken isä Geir, sekä Geirin vanhemmat Remi ja Vika ovat kaikki menestyneet laatuarvosteluissa erinomaisesti, joten orilla on sukunsakin puolesta hyvät edellytykset menestyä. Nyt on kevään tullen onkin hyvä tilaisuus aloittaa kuntokuuri ja valmistautuminen tulevaan koitokseen, sekä nauttia samalla ihanista kevätilmoista.