vuonohevoskasvatusta

 Nattsynet

KUTSUMANIMISynne KASVATTAJAWild Horse Ranch  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA07.07.2013 REKISTERINUMEROVH13-053-0116
VÄRI, MERKITkeltahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS141cm KOULUTUSTASOnoviisi, helppo C, re 60cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 07.11.2013 ja 8 vuotta 07.03.2014. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
YLA2 

Pienen keltaisen ponitamman Synnen virallinen nimi Nattsynet juontuu sen isän Kornblomst e Nattsønnin nimestä. Kotoisammin Nattikseksi kutsuttu ori on vanhoja kasvattejani, joten sen tammavarsa Synne muutti luokseni tilausvarsana, jotta pääsin jatkamaan myös vanhojen kasvattieni sukuja. Synne osoittautuikin paitsi väritykseltään, myös luonteeltaan varsin kultaiseksi ponitammaksi. Se on kaikenikäisten ja -kokoisten käsiteltävissä vauvasta vaariin ja hellyydenkipeä tamma nauttiikin saadessaan osakseen ihmisten jakamattoman huomion. Synne tylsistyy kuitenkin herkästi jäädessään vaille huomiota ja tekemistä. Tammaa ei voikaan jättää minnekään ilman valvontaa, sillä se on halutessaan etevä avaamaan riimunnarujen solmuja. Vaikka se onkin laumasielu ja haluaa jatkuvasti olla ihmisten ja hevosystäviensä kanssa, stressaa tamma myös paljon, mikäli muut hevoset ovat levottomia tai ilkeitä sitä kohtaan. Tutut hevosystävät ovat sille tärkeitä ja tamma tukeutuukin vahvasti muihin jännittävissä tilanteissa, kuten vierailla kilpailupaikoilla.

Mikäli Synnen kanssa mielii työskennellä tosissaan, on tamman työllistämisestä pidettävä huolta. Niinsanotusti automaattinen kehänkiertäjä Synne ei ole ja pitkästyessään se keksiikin usein tehtäviin pientä omakivaa, yleensä ponimaisesti pukkien ja sivuloikkien muodossa. Keltahallakolla tammalla on eteenpäinpyrkivät askeleet ja tasainen ravi, jossa on helppo istua harjoitusistunnassakin. Laukka puolestaan on huomattavasti epätasaisempi ja pomppiva. Laukan työstäminen haastavammilla tehtävillä tuottaakin tammalle enemmän päänvaivaa ja se yrittää usein selviytyä kiperistä tilanteista juoksemalla alta pois. Alkeisratsuna Synne on kuitenkin erinomainen, sillä kokenettomien kanssa se ymmärtää ottaa rauhassa hätkähtämättä sekavistakaan avuista. Se onkin usein mukana tallin talutusratsastuksissa ja paikallisissa tapahtumissa. Synne on painottunut valjakkoajoon, johon se vaatii myös napakan ohjastajan. Elementtiinsä tamma pääseekin ajaessa, jossa se on parhaimmillaan varsin tarkka ja ketterä harraste- ja kilpailukaveri.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Kornblomst e Nattsønn
 nvh, rnhkko, 142cm
ii. Rainy Days Player
nvh, rnhkko, 144cm
iii. Mett øks Mann
nvh, rnhkko, 147cm
iie. Sporadinen Trekkspill
nvh, rnhkko, 143cm
ie. Nummelan Vuokko
nvh, rnhkko, 141cm
iei. Brown Night
nvh, rnhkko, 143cm
iee. Vuokko II
nvh, rnhkko, 140cm
 e. Guldfjäll Beilja
 nvh, khkko, 141cm
ei. Lemming
nvh, rnhkko, 140cm
eii. Moskus
nvh, rnhkko
eie. Snøfnugg
nvh, rnhkko
ee. Snøhvit Harme
nvh, vhkko, 142cm
eei. Skuddår
nvh, rnhkko, 145cm
eee. Hvit Løgn
nvh, vhkko, 140cm

Isä Kornblomst e Nattsønn on norjalaissyntyinen ori, joka varttui kasvattajansa luona Kornblomstissa. Peruskoulutuksen saatuaan ja muutamissa este- ja koulukilpailuissa kierrettyään se myytiin kuitenkin toisen nuoren orin, Sitruunan Fortvivletin, kanssa Wild Horse Ranchiin. Tuttavallisemmin Nattikseksi kutsuttu ori on luonteeltaan herrasmiesmäinen, mutta sillä on myös pilkettä silmäkulmassa. Poniori on ollut nykyisellä kotitallillaan niin kilpailu- kuin siitoskäytössäkin. Se on tähän mennessä saanut jälkikasvua kolmen varsan verran, jotka ovat saaneet nimensä orin nimen mukaan natt -alkuisesti.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Rainy Days Player oli Rainy Day -tallin kasvattama ruunihallakko ori, joka muutti nuorena vuonohevoskasvatusta aloitelleeseen Trollforestiin. Siitä kasvoikin komea, 144cm korkea vuonohevosori. Rainy Days Player oli yleispainotteinen ja toimi pääasiassa harrasteratsuna. Se ei kotitallinsa lopettamisen vuoksi ollut sen merkittävämmässä jalostuskäytössä ja Kornblomst e Nattsønn jäikin sen ainoaksi varsaksi.
Isänisänisä Mett øks Mann, eli kotoisammin Mertsi, oli 147cm korkea ruunihallakko ori, joka kuitenkin ruunattiin suhteellisen nuorena hieman haastavan luonteensa vuoksi. Kapasiteetikkuudestaan ja yleispainotuksesta johtuneesta monipuolisuudestaan huolimatta sitä ei nähty koskaan kilpailemassa. Vaikka Mertsi ei ollutkaan varsinaisesti kilpailu- ja siitoskäytössä, sai se jälkikasvua yhden orivarsan verran.
Isänisänemä Sporadinen Trekkspill asui suurimman osan elämästään Rainy Dayn siittolassa. Tessiksi kutsuttu vuonohevostamma oli luonteeltaan erittäin ystävällinen ja se soveltui hyvin kaikenikäisten ratsuksi. Kilparatsuna se ei ollutkaan ihmeellinen, joten tamman kanssa keskityttiin rentoon harrastamiseen ja siitospuoleen. Suunnitelmista huolimatta ruunihallakko Tessi varsoi kuitenkin vain yhden kerran.

Isänemä Nummelan Vuokko oli Ratsutila Nummelan kasvattama ruunihallakko tamma. Tuntitoimintaan painottuneen tallin lopetettua se kuitenkin myytiin Kornblomstiin. Pitkän uran tuntihevosena tehtyään se sai jäädä täysin harraste- ja siitoskäyttöön, mihin tamma soveltuikin erinomaisesti luonteensa ansiosta. Entisellä kotitallillaan se oli varsonut kerran, jonka lisäksi se sai Kornblomstissa asuessaan vielä kaksi orivarsaa.
Isänemänisä Brown Night oli suomalaissyntyinen vuonohevosori, joka vaikutti elämänsä aikana useilla eri talleilla. Yleispainotuksestaan johtuen se kilpaili niin este- ja kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin vaihtelevalla menestyksellä. Esteratsastus oli kuitenkin sen vahvuusalue, jossa se saavutti myös menestystä eniten. Brown Night oli pienimuotoisessa siitoskäytössä ja se sai jälkikasvua kolmen hienon varsan verran.
Isänemänemä Vuokko II oli hurmaava tamma ja oikea lempeyden perikuva. Tämän ansiosta se saikin jatkaa emänsä, pitkän uran tuntitöitä tehneen Vuokon jalanjäljissä. Nuorempi Vuokko muutti myöhemmin Ratsutila Nummelaan, jossa se paitsi oli pidetty tuntihevonen, myös pienimuotoisessa siitoskäytössä. Tammalinjan nimi saikin jatkoa, kun ruunihallakko tamma varsoi suloisen pikkuvarsan, Nummelan Vuokon.

Emä Guldfjäll Beilja on erittäin lempeä ja lapsia rakastava tamma, joka on elämänsä aikana asunut useissa vuonohevosia kasvattaneissa kodeissa. Kasvattajansa luota se muutti Stal Pijnboompitiin, jossa tamma aloitti myös kilpailu-uransa. Välissä Beilja asui Mystic Sharifassa, jonka jälkeen se vasta päätyi nykyiselle kotitallilleen Wild Horse Ranchiin. Keltahallakko tamma on painottunut valjakkoajoon, jossa se on myös kilpaillut muutamien sijoitusten verran. Nykyään Beilja on kuitenkin pääasiassa harraste- ja siitoskäytössä, mutta se ei ole vielä toistaiseksi saanut muuta jälkikasvua Synnen lisäksi.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Lemming, eli kotoisammin Lempi, vaikutti suurimman osan elämästään Kya’s Racehorses & Poniesien omistuksessa. Ruunihallakko, 140cm korkea ori ei ole tiedettävästi kilpaillut merkittävästi, sillä sivujen kadottua Lempistä on säilynyt hyvin vähän tietoja. Jalostuskäytössä ori on kuitenkin ollut ja se on saanut jälkikasvua kahden tammavarsan verran - Guldfjäll Beiljan, sekä esikoisvarsansa Leming Beaten.

Emänemä Snøhvit Harme päätyi puolivahingossa nykyiselle omistajalleen, jonka omistuksessa tamma on asunut kauan yksityiskäytössä. Tuttavallisemmin Sohviksi kutsuttu tamma on väriltään harvinainen valkohallakko, jota esiintyy siellä täällä sen lähisuvussa. Tamma on kilpaillut myös vuonohevosille hieman epätavallisemmissa lajeissa, nimittäin suunnistuksessa ja maastoesteillä, joissa se on kuitenkin menestynyt hyvin.
Emänemänisä Skuddår oli norjalaissyntyinen ruunihallakko ori, joka oli painottunut työ- ja valjakkoajoon. Se kilpaili painotuslajeissaan jonkin verran varsin hyvällä menestyksellä. Luonteeltaan erittäin lupsakalla ja jopa ruunamaisella Skuddårilla oli kysyntää jalostusorina. Tavanomaista raskaamman rakenteensa vuoksi sitä ei kuitenkaan käytetty juurikaan ratsusukuisten vuonohevosten jalostuksessa.
Emänemänemä Hvit Løgn vietti nuoruutensa ratsastuskoululla tuntitöitä tehden, mutta se myytiin myöhemmin yksityisomistukseen harrasteratsuksi. Sporttimallinen valkohallakko tamma oli ystävällinen, mutta ratsastaessa siitä kuoriutui kuitenkin säpäkkä menijä. Hvit Løgnin pienimuotoinen kilpailu-ura loppui lyhyeen loukkaantuneen jalan vuoksi. Tämän jälkeen tamma jäi hyvin kevyeen harrastekäyttöön, sekä siitostamamksi.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 49.13
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 965.09
Tahti ja irtonaisuus 462.34
Tarkkuus ja ketteryys 601.04

Synne on kilpaillut pääasiassa perinteisissä kilpailuissa.

jälkikasvu

nvh-t. Brynhild Snøbær (s. 05.01.2014), isä Snøfnugg
nvh-o. Brynhild Fidus (s. 25.08.2014), isä Brynhild Strynfrost
nvh-o. Brynhild Torjus (s. 05.11.2014), isä Brynhild Tordenvær
nvh-o. Brynhild Ragnvaldr (s. 03.02.2015), isä Gudfrødr av Rågkross
nvh-o. Brynhild Norvald (s. 10.06.2015), isä Brynhild Norne
nvh-o. Brynhild Leikvin (s. 02.10.2015), isä Derian Løveforstand

cup-sijoitukset

  30.06.2014 - VVJ-Cup - Konkkaronkka - noviisi - 2/65
  30.01.2015 - VVJ-Cup - Breandan - noviisi - 2/48

menestys

YLA2 -palkittu elokuun 2015 lisätilaisuudessa pistein
22,5 (9+13,5) - 29 (19+10) - 17 - 12 - 4 = 84,5p

Preferent -arvioitu lokakuussa 2015 pistein
13 + 8 + 4 + 9 + 20 + 2 = 56%

kilpailukalenteri

Valjakkoajo (VVJ) - 42 sijoitusta, joista 13 voittoja
05.11.2013 - Salpicar - noviisi - 3/50
06.11.2013 - Salpicar - noviisi - 7/50
07.11.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 1/40
08.11.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 1/40
09.11.2013 - Fiktio - noviisi - 5/38
12.11.2013 - Salpicar - noviisi - 6/50
13.11.2013 - Fiktio - noviisi - 1/38
13.11.2013 - Breandan - noviisi - 1/30
17.11.2013 - Breandan - noviisi - 4/30
18.11.2013 - Breandan - noviisi - 1/27
19.11.2013 - Breandan - noviisi - 3/27
19.11.2013 - Breandan - noviisi - 1/30
25.11.2013 - Breandan - noviisi - 4/30
27.11.2013 - Breandan - noviisi - 3/30
15.12.2013 - Konkkaronkka - noviisi - 4/40
26.12.2013 - Fiktio - noviisi - 3/27
27.12.2013 - Fiktio - noviisi - 5/27
28.12.2013 - Fiktio - noviisi - 1/27
03.01.2014 - Brynhild - noviisi - 2/31
06.01.2014 - Brynhild - noviisi - 4/31
08.01.2014 - Ryövärin Ratsutila - noviisi - 2/15
13.03.2014 - Fiktio - noviisi - 2/32
14.03.2014 - Brynhild - noviisi - 4/26
24.03.2014 - Aaltolan Tila - noviisi - 1/30
06.04.2014 - Breandan - noviisi - 4/17
08.04.2014 - Breandan - noviisi - 2/17
11.04.2014 - Breandan - noviisi - 4/17
13.04.2014 - Dei - noviisi - 1/30
13.04.2014 - Konkkaronkka - noviisi - 2/38
14.04.2014 - Konkkaronkka - noviisi - 1/38
15.04.2014 - Dei - noviisi - 3/30
15.04.2014 - Konkkaronkka - noviisi - 4/38
15.04.2014 - Breandan - noviisi - 5/27
20.04.2014 - Konkkaronkka - noviisi - 2/38
24.04.2014 - Breandan - noviisi - 5/27
27.04.2014 - Vaapukka - noviisi - 4/30
15.10.2014 - Ponipallero - noviisi - 1/18
19.10.2014 - Dei - noviisi - 2/26
22.10.2014 - Dei - noviisi - 5/26
23.10.2014 - Dei - noviisi - 1/26
27.10.2014 - Dei - noviisi - 1/26
22.11.2014 - Fiktio - noviisi - 1/25
Kouluratsastus (KRJ) - 21 sijoitusta, joista 2 voittoja
12.02.2014 - Mewian Welsh - helppo C - 7/50
26.02.2014 - Kelokorven sh:t - helppo C - 4/50
28.02.2014 - Kelokorven sh:t - helppo C - 4/50
06.03.2014 - Vaapukka - helppo C - 6/40
08.03.2014 - Arvolaakso - helppo C - 4/30
16.03.2014 - Vaapukka - helppo C - 3/40
17.03.2014 - Vaapukka - helppo C - 4/40
19.03.2014 - Ramya Ranch - helppo C - 5/50
21.03.2014 - KK Bailador - helppo C - 1/36
21.04.2014 - Fiktio - helppo C - 6/40
06.05.2014 - Fiktio - helppo C - 3/30
11.05.2014 - Vaapukka - helppo C - 6/40
15.05.2014 - Fiktio - helppo C - 5/30
13.06.2014 - Ponipallero - helppo C - 3/50
27.10.2014 - Brynhild - helppo C - 1/40
13.10.2014 - Yemene - helppo C - 6/40
21.10.2014 - Fiktio - helppo D - 2/22
27.10.2014 - Fiktio - helppo D - 3/22
17.11.2014 - Fiktio - helppo C - 4/50
24.11.2014 - Breawa - helppo C - 3/40
10.12.2014 - Konkkaronkka - helppo C - 6/40
Esteratsastus (ERJ) - 21 sijoitusta, joista 3 voittoja
26.11.2013 - Cresendo - 50cm - 2/50
28.11.2013 - Cresendo - 50cm - 4/50
28.11.2013 - Cresendo - 60cm - 6/50
29.11.2013 - Cresendo - 60cm - 7/50
10.01.2014 - Mewian Welsh - 60cm - 7/50
04.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 3/30
05.02.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 1/30
18.02.2014 - Fiktio - 60cm - 1/30
21.02.2014 - Tuuliharja - 50cm - 4/34
22.02.2014 - Tuuliharja - 60cm - 3/35
23.02.2014 - Tuuliharja - 50cm - 2/34
23.02.2014 - Tuuliharja - 60cm - 1/35
24.02.2014 - LAC - 60cm - 2/40
26.02.2014 - Kelokorven sh:t - 60cm - 3/30
04.03.2014 - Huvitus - 60cm - 2/40
05.03.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 2/30
07.03.2014 - Huvitus - 60cm - 6/40
09.03.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 2/30
11.03.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 2/30
12.03.2014 - Rumour Ponies - 50cm - 5/30
16.03.2014 - LAC - 60cm - 5/40

valmennukset ja päiväkirja

20.07.2013 Päiväkirjamerkintä - Tor ja Synne muuttivat Brynhildiin

Vuoniskasvatus on lähtenyt hyvin käyntiin pitkän tauon ja hiljaiselon jälkeen ja laumaan on hiljalleen etsitty poneja myös muilta harrastajilta. Eksyttyäni Wild Horse Ranchin kotisivuille löysin heidän laumastaan useita tuttuja hevosia, kuten vanhan kasvattini Kornblomst e Nattsønnin, sekä pari pitkäaikaisen yhteistyötallimme Sitruunan kasvattia, joiden suvuista löytyi myös meillä vaikuttaneita hevosia. Piinaavan odotuksen jälkeen meille muutti viimein kaksi tilausvarsaa Wild Horse Ranchilta. Päivää vanhempi orivarsa Væring Trond on tilausvarsa tallin omista tuontihevosista ja siitä saadaan toivon mukaan hyvä siitosori kasvatuksen alkuvaiheita ajatellen. Nuorempi on puolestaan Nattsønnin varsa Nattsynet, jonka emäksi valikoitui lopulta kaunis tamma Guldfjäll Beilja. En malttaisi millään odottaa Synnen kasvamista, sillä keltahallakko tamma on hurmannut minut totaalisesti paitsi harvinaisen värinsä ja nostalgisen sukunsa, myös ihanan luonteensa ansiosta.


05.03.2014 Päiväkirjamerkintä - näyttelyissä

Aamulla lähdimme Tromssaan pieniin vuonohevosnäyttelyihin, johon oli laskettu päiviä jo viikkojen ajan. Paikan päällä oli nimittäin tarkoitus nähdä pitkästä aikaa muita kasvattajatuttuja, sekä tuoda muutama oma tamma näytille. Meiltä mukaan lähtivät Kami, Frida, Synne ja uusin tuttavuus Kaja. Matka sujui joutuisasti, vaikka Kamilla olikin omat mielipiteensä matkasta ja sen lastaamisessa kesti lopulta odotettua kauemmin. Muut kolme sen sijaan astelivat kyytiin mukisematta ja ryhtyivät tuhoamaan heinäkasojaan (ja Frida siinä samalla myös riimunnaruaan).

Itse päivä kului silmänräpäyksessä, sillä se oli työtä täynnä. Paikan päällä jonkun punahallakko tamma oli päässyt karkuun (ja aiheutti meillekin sydämentykytyksiä, kun ehdimme jo luulla sitä Kajaksi), olimme unohtaneet yhden näyttelyriimun matkasta, eikä heinääkään ollut varattu tarpeeksi mukaan. Onneksi asiat saatiin korjattua paikan päällä ja selvisimme lopulta ehjinä (ja rättiväsyneinä) takaisin kotiin. Paikalla tutustuimme useisiin uusiin ihmisiin, myös joukkoon uudempia harrastajia, jotka ihastuivat ikihyviksi Synneen, joka on paitsi värinsä, myös luonteensa puolesta kultainen tamma.

Vaikka Kami pysyikin koko päivän ruodussa, ei sen mieliala kohentunut aamuisesta ja käytös näyttelykehässä jäi varsin heikoksi. Tamma ei ole muutenkaan tullut rakenteensa puolesta isäänsä, mutta ei se aivan sysirumakaan ole. Synne oli puolestaan yhtä ihana kuin yleensäkin ja se käyttäytyi koko päivän moitteettomasti. Vaikka odotukset eivät olleetkaan sen suhteen kovinkaan korkealla, sai tamma varsin hyvän arvostelun.

Myös Frida pärjäsi kehässä varsin hyvin ja se sijoittui lopulta luokassaan toiseksi! Tamman suvussa onkin useita näyttelymenestyjiä, myös kantakirjattuja ja virallisen muotovalion arvon saaneita hevosia. Kaja oli puolestaan matkassa hieman kokeilumielessä. Se ujosteli hieman outoa ja vilkasta ympäristöä, eikä esitellyt aivan sellaisia liikkeitä, mitä siitä kotioloissa lähtisi. Se sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun, jonka puolesta sitäkin kehtaa kyllä tulevaisuudessa käyttää jalostukseen.


19.05.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

Jo alusta asti oli varsin selvää, etteivät Synne ja Milla olleet aivan treenituulella. Viimeviikon valjakkovalmennus oli mennyt parivaljakon kanssa varsin nappiin, mutta tänään molemmat tammat tuntuivat varsin innottomilta. Meidän menoamme seuraamaan tullut valjakkovalmentaja Lilbeth Rönvik piti kuitenkin alusta asti hyvän huolen, että sain myös laiskemman osapuolen, eli Millan, liikkumaan eteenpäin.

Koko valmennuksen ajan Synnen ajatukset meinasivat lähteä harhailemaan aivan muihin asioihin ja tamma tuntui vastaavan apuihini vähän siinä sivussa. Laukkatyöskentelyn aikana suorittamamme tehtävä vaikeutui kuitenkin sen verran, että keltahallakko tammakin joutui kuuntelemaan apujani. Milla puolestaan suoritti kaikki tehtävät pyydetyllä tavalla, mutta menosta puuttui tietty säpäkkyys, joka on toisinaan vaikea saada esiin Millan kaltaisesta ponista. Vaikka en itse ollutkaan täysin tyytyväinen päivän treeniin, arvioi Lilbeth menomme näyttävän kuitenkin ihan hyvältä, vaikka parantamisen varaa onkin kilpailusuorituksia ajatellen.


24.03.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Håkon Bernsen

Olin hetken mielijohteesta ilmoittautunut Millan ja Synnen kanssa naapurikunnassa järjestettyyn ryhmävalmennukseen, johon osallistui lisäksemme neljä muuta noviisitasoista valjakkoa. Meidän ryhmämme jälkeen oli vielä vaativan tason valmennus, jota jäin myös mielenkiinnosta seuraamaan. Valmentajamme Håkon Bernsen oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, enkä tiennyt oikeastaan mitä odottaa päivältä.

Valmennuksen aiheena oli linjat erilaisille porttitehtäville tarkkuuskokeen asioita mukaillen. Ryhmävalmennuksen vuoksi emme saaneet yksilöllistä ohjeistusta aivan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta pidin Håkonin tehtävistä, jotka tarjosivat sopivasti haasteita aiemmin kilpailleillekin valjakoille. Milla ja Synne tuntuivat varsin mukavilta koko valmennuksen ajan ja sain ne paikoittain liikkumaan todella mukavasti. Håkon kommentoikin loppuun tammakaksikkoani, etteivät ne ponimaisuudestaan huolimatta jääneet lainkaan valmennukseen osallistuneiden puoliveristen varjoon, mikä oli tietysti hauska kuulla.


16.08.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana omistaja

Nuori tallityttömme Malin on ollut innokas opettelemaan valjakkoajon alkeita ja hän on päässyt hiljalleen valmentautumaan noviisi-tasoisten tammojemme Lindan ja Synnen kanssa. Tammakaksikko on osoittautunut hyväksi valinnaksi myös yhteensopivuutensa ansiosta. Rauhallinen ja mukavaluontoinen Linda tasoittaa sopivasti innokkaampaa Synneä, joka on pirteästä luonteestaan huolimatta kokenut ja varma valjakkoponi. Tämäniltaisen valmennuksen aiheena oli kestävyyskokeeseen ja maastossa suoritettaviin esteisiin tutustuminen. Malin oli päässyt verryttelemään itsenäisesti sänkipellolle, kun pääsin viimein paikalle ohjeistamaan heitä.

Valmennus sujui varsin rauhallisissa merkeissä, enkä vaatinut valjakolta suuria. Tutustuimme ensin suoriin linjoihin ja ajankäyttöön verrytellen samalla tiukempia mutkia varten. Valmennuksen loppupuolella teimme tuttavuutta muutamaan pujotteluesteeseen sekä vesihautaan. Linda ei korvaansa lotkauttanut esteet nähdessään, mutta Synnen käytöksestä huomasi heti pienen jännityksensekaisen innokkuuden. Ohjeistinkin Malinia pysymään napakkana Synnen kanssa kuitenkaan hermostumatta tamman käytökseen. Ensimmäisellä yrityksellä Synne lähtikin liikkeelle turhan vauhdikkaasti ja jopa rauhallinen Linda meinasi lähteä touhuun mukaan. Muutaman uusintayrityksen jälkeen valjakko tuli kuitenkin tehtävää moitteettomasti eri askellajeissa. Lopulta hyppäsin kärryille mukaan ja lähdimme jäähdyttelylenkille maastoon.


29.03.2015 Päiväkirjamerkintä - vaellus Mellonissa yhdessä Meten kanssa

1. Vaellus alkaa. Millainen köyden letkeys osoittautuu käsihevoselle sopivimmaksi - piukea vai riippuva?
Mette: Oltaisiin vaan saman tien päästetty irti. Kyllähän Synneä yleensä sietää, mutta tänään sillä oli vähän turhan paljon kevättä rinnassa. Otti isoja harppauksia, enkä minä pysynyt yhtään matkassa. Mahakin alkoi kurnia jo ensimmäisen mutkan jälkeen kun niin kiirettä pidettiin.
- Hehe oi Synne :) Sen eteen pyrkimys oli omaa luokkaansa, kovin iloisena se hyppelehti niin kaukana kuin narun mitta antoi myöten. Mette sen sijaan asteli kuraisella polulla sykähdyttävän tyynesti, sen korvat lerppuivat puolelta toiselle ja tamman ilmekin oli taivaanrantaa maalaileva. Synnen kiire tosin varmasti sai sen mahan huutamaan apetta.

2. Raviin mars! Intoutuuko käsihevonen koettamaan ratsun ohitusta?
Synne: Mette ei sitten ymmärrä mistään mitään. Keskittyi vain kurottelemaan kuusenoksia, vaikka meillä oli viimeinkin mahdollisuus liikkua! Edellä ravannut musta ruuna vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta seuralaiselta (ja aivan varmasti se katsoi minua tallipihassa sillä silmällä!), joten yritin vaivihkaa hivuttautua edemmäs. Omistajanmokoma kuitenkin esti kerta toisensa jälkeen aikeeni ja jouduin tyytymään Meten mietteisiin kuusen- ja männynoksien makueroista.
- Mette ryhtyi operaatio kuusenoksaan! Luonto on vielä kovin ruskeanharmaa ja jos mielii jotakin hampaissansa rouskuttaa, ovat pihkaiset neulaset melkein ainoa vaihtoehto. Synnen aatoksissa oli kuitenkin vallan muu kuin muona – se oli havainnut jonossa edempänä mustan miekkosen joka harmilloisesti on ruuna, mutta silti kenties tutustumisen väärti… Ratsastajana pidit molemmat heppaset aisoissa kunnioitettavasti! Tuollaisen parivaljakon kanssa on hommaa, kun toinen etenee raukeasti ja toinen taas hyyvin lujaa :)

3. Suuntaamme polulle, joka kohoaa jyrkästi ylöspäin. Joutuuko ratsu veturoimaan käsihevosta?
Synne: Veturoimaan? Minua? No jos totta puhutaan, olisin minäkin mieluusti kiertänyt mäen, mutten halunnut näyttää mustan ruunan silmissä miltään laiskanpulskealta pullaponilta (mitä Mette on), joten selviydyin mäestä oikein hyvin. Metteä ei sen sijaan vaikuttanut kiinnostavan pätkän vertaa (tosin aika harvoin me olemmekaan mistään samaa mieltä), vaan tammaa sai jatkuvasti patistella liikkeelle.
- Ajattelin, että rankan kummun laelle voi narun varressa kopsottavaa hummaa joutua hieman veturoimaan, mutta Synne oli toista maata! Toki mäen olisi voinut kiertää, mutta tamma ei kuitenkaan empinyt kun komentona oli kavuta se ylös. Pikemminkin asetelma humpsahti nurinkuriseksi, ja Synne suorastaan kiskoi Metteä perässään. Uumoilen, ettei Mette kuitenkaan laiskuuttaan edennyt hitaan puoleisesti… Kumpareessa kun kasvoi sangen mehukkaan oloisia puolukanvarpuja.

4. The end. Tuntuuko sellaiselta, että vaelluksella käsihevosen luonne edes hyppysellisen rauhoittui ratsun voimasta?
Mette: Jotain ihmeloikkia tuo esitteli vielä loppumatkastakin, eikä sen perässä meinannut pysyä sitten millään. Ärsyttämään käy tuollainen, ei anneta syödäkään rauhassa. Eipä Synne silti (aivan liian lyhyellä) lepotauollakaan malttanut aterioida, vaan keskittyi vilkuilemaan sen tumman ruunan suuntaan. Perillä se sitten vasta innostuikin, esitteli kaikille solmunavaustaitojaan (vähän kulunut juttu jo, jos saan sanoa), mutta pääsinpä itse hivuttautumaan jonkun toisen heinäkasalle kun Synne piti omistajan kiireisenä.
- Synne tursui innostusta koko vaelluksen ajan, tuskin malttoi lepopaussillakaan haukata heinänkorsia vaan keskittyi edelleen mustan hurmurin viettelemiseen. Mette sen sijaan noteerasi mahdollisuutensa koittaneen, ja hivuttautui ratsastajansa katseelta piilossa jonkun toisen heinien tykö. Hauska parivaljakko! Ja kerroit niitten ajatuksista hienosti – vastauksista kehkeytyi jatkuva tarinanlanka joka pirskahtelee huumoria :) Kiitos paljon osallistumisesta ja tervetuloa toistekin!


16.05.2015 Päiväkirjamerkintä - tuntiponit rivissä

Tänään Brynhildin tallialueella oli tavallisesta poikkeavaa vipinää, sillä Svolværin ala-asteelta tuli pieni koululaisryhmä tutustumaan hevosiin ja ratsastuksen alkeisiin. Talliin oli tuotu valmiiksi Frida, Synne, Granni, Nora ja Mette, jotka odottelivat koitosta karsinoissaan. Aluksi kävimme lasten kanssa läpi yleisiä käytösohjeita tallissa, sekä harjasimme kaikki tammat puhtaiksi. Näin keväällä siinä riittiikin työtä, sillä kaikki viisi (ja aivan erityisesti Granni ja Nora) olivat tukevan pölykerroksen peitossa. Tallityöntekijöiden avustuksella saimme kaikille varusteet päälle ja otimme esiin läheiseltä ratsastuskoululta lainaksi saadut kypärät.

Selvisi, että ryhmästä muutama oli aloittanut puolisen vuotta sitten ratsastuksen, mutta muuten lapset olivat varsin kokemattomia. Joukon nuorimmalla Grannilla saivat ratsastaa hieman kokeneemmat, sillä vaikka tamma käyttäytyikin siivosti, oli se kuitenkin porukan reippain. Jo kevyemmälle käytölle siirtyneet Frida, Nora ja Synne eivät puolestaan olleet moksiskaan pikkuihmisistä tai haparoivista avuista. Erityisesti Synne piti lapsista kovasti ja se osoittautuikin heidän suosikikseen. Laiskanpulskea Mette yritti puolestaan käyttää tilaisuuden hyväksi pysähtymällä kentän laidalle evästämään ja Frida ottaa aurinkoa kentän keskellä. Lapset ratsastivat kahdessa osassa, jonka aikana toinen puoli ryhmästä kävi laitumella katsomassa muita hevosia.


19.07.2015 Päiväkirjamerkintä - poniagilityä

Synne on siirtynyt kilpailueläkkeelle jo hyvän aikaa sitten ja sen päivät ovat täyttyneet pääasiassa rennoista maastoretkistä niin ajaen kuin ratsainkin, sekä laumaelosta muiden vanhempien tammojen seurassa. Tuttavan alakouluikäisen tyttären kiinnostuttua hevosista Synne on kuitenkin päässyt opettamaan tätä ratsastuksen ja ajamisen saloihin. Parivaljakko on käynyt keskenäänkin lyhyitä retkiä lähimaastoissamme ja he tuntuvat tulevan keskenään hyvin toimeen. Tomera Maiken-tyttö innostui vastikään myös poniagilitystä, jossa innokas ponitamma on päässyt loistamaan. Erilaisten lavojen ja renkaiden päälle pysähtymiset tuottavat joskus vaikeuksia, mutta muuten Synne suorittaa kaikki tehtävät epäröimättä. Ainakaan tamman päivät eivät käy kevyemmästä käytöstä huolimatta tylsiksi ja Maiken pitää sen mielen virkeänä vielä vanhoilla päivilläkin.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief