† Midgård Odin 22.06.2013 - 11.07.2018

Minun oli ollut jo pitkään tarkoitus etsiä uutta verta vuonohevoskasvatukseen ja viimein vuodenvaihteessa aloin toden teolla etsimään myynnissä olevia vuonohevosia. Näin aluksi olen rajoittanut etsintäni Norjan rajojen sisäpuolelle, mutta lyhyetkin etsinnät ovat tuottaneet jo hyvin tulosta. Viimeviikon aikana meille muutti nimittäin yhteensä neljä uutta hevosta eri puolilta Norjaa. Kyseessä ovat orit Midgård Odin ja Njörður, sekä tammat Hild og Trud ja Skjoldens Gunilla.

Valkohallakko Odin on pienestä koostaan huolimatta varsin upea ilmestys enkä epäile lainkaan, etteikö siitä tulisi erinomaista kilpailukaveria valjakkoajoon. Kasvattajansa luona ajokoulutettu ori on nimittäin videoiden perusteella jo valmiiksi varsin hyvin koulutettu. Harmaahallakko Njörður eli Nöpö oli puolestaan hieman hätiköity ostos. Koeratsastus oli kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa, enkä pysynyt kyydissäkään, mutta jokin orissa viehätti. Sen kanssa ei ole pitkään aikaan tehty käytännössä mitään, joten ehkä pienen käytöskoulun ja lisääntyneen liikunnan myötä orista tulee vielä kelvollinen kaveri. Hankinnoista ainoa perinteinen ruunihallakko Hild og Trud, eli kotoisammin Trude, tuli meille tilausvarsana. Sen kanssa on tarkoitus päästä toteuttamaan viimein haaveeni työpainotteisesta vuonohevosesta, sillä sen suku on pääasiassa työpainotteista. Keltahallakko Skjoldens Gunilla eli Nilla oli Nöpön tavoin hieman hassu valinta haastavan luonteensa vuoksi. Olen kuitenkin aivan ihastunut tammaan ja toivon, että yhteistyö välillämme lähtee pian rullaamaan.

Näiden hankintojen myötä on hyvä lähteä jatkamaan kasvatustyötä. Toivon mukaan Odinista ja Nöpöstä saadaan tulevaisuudessa hyvä kilpailukaksikko valjakkoajoon, Truden kanssa tarkoitus on lähteä kasvattamaan työ- ja valjakkopainotteisten vuonohevosten lukumäärää ja Nilla tulee varmasti olemaan oiva lisä jalostuksellisesti olemassa oleviin linjoihini. Oli onni löytää useampi erikoisemmankin värinen vuonohevonen, jotka tuntuvat olevan valitettavan harvassa.

Odinin kilpailukaverin Nöpön viettäessä pientä hermolomaa ori on päässyt treenaamaan nuoren Linuksen kanssa. Siinä missä Odin on varsin kylmäpäinen ja maltillinen kaveri, ei Linus meinaa pysyä nahoissaan päästessään suorittamaan vauhtia vaativia tehtäviä. Ja vaikka vauhtia ei tehtävällä tarvittaisikaan, niin aina sitä voi yrittää lisätä omin nokkineenkin.

Tuttavani Else-Maj saapui valmentamaan hevosiani ja päädyimme treenaamaan muutaman parivaljakon kanssa. Yhdeksi parivaljakoksi valikoituivat Odin ja Linus, jotka totisesti olivat valvovan silmän tarpeessa. Else-Majn valmennustyyli erottuu huomattavasti siitä mihin olen yleensä tottunut. Nainen ei nimittäin huutanut jokaisesta huomaamastaan asiasta, vaan tarkkaili hiljempaa sivusta huomauttaen ainoastaan sellaisista asioista, joihin tuli todella kiinnittää huomiota. Molemmissa tyyleissä on puolensa, tällä tavoin tulin todella huomioineeksi sellaisia asioita, jotka olisivat saattaneet jonkun toisen kanssa hukkua kaikkien muiden ohjeiden sekaan.

Kaiken kaikkiaan valmennus sujui joutuisasti. Orit olivat viettäneet paljon aikaa keskenään, jonka tuloksena Linus oli selvästi alkanut kunnioittaa Odinia. Tästä seikasta oli paljon hyötyä, sillä nuorempi ori malttoi kulkea huomattavasti rauhallisemmin, kun se seurasi Odinia. Suorittamamme tarkkuuskokeen tehtävät sujuivat paikoittain varsin hyvin, vaikka laukkatehtävillä nähtiinkin Linuksen osalta vielä varsin raakaa menoa. Valkohallakko Odin jaksoi hyvin nuorempaa työpariaan ja se kuunteli myös minun apujani varsin hyvin. Yleensä niin vähäsanainen Else-Majkin kehui lopuksi vuolaasti ponioriani ja ilmoitti, että mikäli tulen sen joskus myymään, on hän ehdottomasti kiinnostunut. Odinista ei kuitenkaan tulla luopumaan helpolla, enkä malta odottaa, että pääsen kilpailemaan kunnolla orin kanssa.

Vaikka harmaahallakon Nöpön kanssa alku ei ollutkaan helppo, on orista kuoriutunut hiljalleen erinomainen valjakkohevonen. Se on päässyt aloittelemaan kilpailu-uraansa yhdessä Odinin kanssa, joka on kaikin puolin oikea unelmaponi. Tänään meidän menoamme saapui katsomaan Lilbeth Rönvik, joka on tunnettu maltillisesta, mutta erittäin tarkasta opetustyylistään. Toiveenani olikin, että pääsisimme viilaamaan sellaisia pikkuvirheitä, jotka jäävät helposti huomaamatta.

Valmennus alkoi yllättävän rauhallisissa merkeissä ja pääsimme aloittamaan tehtävien suorittamisen suunnitelmien mukaan. Treenasimme kentällä kouluosuutta ajatellen. Lili oli valinnut muutamia tehtäviä, jotka sijoittuivat pääasiassa erilaisille kaareville linjoille. Työskentelimme pitkään ravissa taivutellen ja hienosäätäen, jonka seurauksena sain orit kulkemaan mielestäni oikein mukavasti. Hyvin harvoin onnistuin saamaan Nöpöä samaan tapaan rennoksi, mistä oli toisaalta kiittäminen myös Odinia, joka kuunteli hyvin apujani. Aika oli loppua kesken, jonka vuoksi laukkaaminen jäi varsin vähälle. Sen vuoksi laukassa suoritetut tehtävät eivät oikein ottaneetkaan onnistuakseen ja lopetimme lopulta yhteen kohtalaiseen suoritukseen, jossa Nöpö ei yrittänyt kaahata aivan tuntumalta ja Odinkin taipui odotetulla tavalla.