vuonohevoskasvatusta

 † Brynhild Fjalar 10.06.2014 - 11.07.2018

KUTSUMANIMIJarl KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevosori OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA10.06.2014 REKISTERINUMEROVH14-053-0234
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS145cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo B, re 70cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 3 vuotta 10.09.2014 ja 8 vuotta 10.02.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-II, KRJ-II 

Ehdin jo pelätä Millan varsan perivän isänsä Sinklar Finnin haastavan luonteen, mutta kaikeksi onnekseni ruunihallakko orivarsa osoittautui lopulta erittäin uteliaaksi ja ystävälliseksi tapaukseksi. Brynhild Fjalariksi, eli kotoisammin vain Jarliksi nimetty ori on nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassakin. Sen koulutus aina perusasioista valjakkoajon saloihin onkin sujunut varsin vaivattomasti, mutta toisaalta ori omaksuu nopeasti myös huonoja tapoja esimerkiksi muilta hevosilta. Vietettyään jonkin aikaa imppaavan hevosen naapurina Jarl alkoi ottaa mallia siitä, mutta onneksi tapa on saatu hiljalleen kitkettyä pois. Saatuaan herkkuja tallityöntekijämme kädestä ori alkoi kerjätä nopeasti hyvinkin röyhkeästi, jonka vuoksi sitä ei ruokita lainkaan suoraan kädestä. Sosiaalisen ja ystävällisen luonteensa ansiosta Jarl viettää mielellään aikaa kaikkien kanssa ja sen kanssa onkin helppo tulla juttuun. Hoidettavana ori on pääsääntöisesti helppo ja se selvästi nauttii kaikenlaisesta saamastaan huomiosta sekä erityisen pitkistä harjaustuokioista täysin siemauksin.

Jarl on koulutettu niin valjakkoajoon kuin koulu- ja esteratsastukseenkin. Pääpaino sen liikutuksessa on valjakkoajossa, jossa orin kanssa tähdätään tavoitteellisimmin myös kilpailukentille. Esteitä ruunihallakon orin kanssa hypätään lähinnä satunnaisesti mielenvirkistykseksi, mutta kouluratsastukseen sen kanssa on perehdytty tarkemmin. Ratsuna Jarl on eteenpäinpyrkivä ja se kiinnittää nopeasti huomiota pieniinkin muutoksiin ratsastajassa ja ympäristössä. Orin kanssa pärjää parhaiten mahdollisimman pienillä, mutta kuitenkin tarkoilla avuilla. Mikäli samaa tehtävää toistetaan useamman kerran samanlaisena Jarl alkaa ennakoida nopeasti ratsastajansa pyyntöjä. Tästä johtuen orin kanssa saakin toisinaan pysyä erityisen tarkkana, jotta se vastaa nimenomaan ratsastajan antamiin apuihin, eikä omiin oletuksiinsa. Myös valjakkoajossa Jarl on vahvimmillaan koulu- ja tarkkuuskokeissa, sillä se on parhaimmillaan tarkka ja kuuliainen ajettava. Kestävyyskokeessa haastetta tuo maastossa liikkuminen, mikä tarjoaa pienelle orille liikaa ihmeteltävää.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Sinklar Finn
 nvh, rnhkko, 146cm
ii. Vnte På Deg
nvh, rnhkko, 148cm
iii. Jag er Ensom
nvh, rnhkko, 149cm
iie. Kjendis Cindy
nvh, rnhkko, 143cm
ie. Tre Dame
nvh, hhkko, 139cm
iei. Nøkkel Hjem
nvh, hhkko, 144cm
iee. Hei Du
nvh, rnhkko, 137cm
 e. Sjøbrisen
 nvh, rnhkko, 142cm
 VVJ-II, KRJ-I, YLA2
ei. Grunnlaget for Hubby
nvh, rnhkko, 145cm
eii. Tordengude
nvh, rnhkko, 148cm
eie. Havfrue
nvh, rnhkko, 143cm
ee. Sirene
nvh, rnhkko, 141cm
eei. Gud av Kjærlighet
nvh, rnhkko, 144cm
eee. Arving til Kronen
nvh, rnhkko, 139cm

Isä Sinklar Finn tuotiin aikuisiällä Norjasta, eikä ensitapaaminen happaman vuonohevosorin ja uuden omistajan välillä ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka kotoisammin Sintiksi nimetty ori ei olekaan erityisen mukava hoidettava, on sillä kuitenkin kapasiteettia moneen. Ruunihallakko ori onkin päässyt aloittamaan kilpailu-uraansa niin koulu- kuin esteratsastuksessakin menestyen erityisesti koulupuolella erinomaisesti. Sintti on myös pienimuotoisessa siitoskäytössä ja tähän mennessä se on saanut jälkikasvua kahden varsan verran, joista esikoistammavarsa Signe vaikuttaa Suomessa.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

IsänisäVnte På Deg kuuluu tunnetuimpien vuonohevosorien kastiin kotimaassaan Norjassa ja se on myös yksi jalostuksessa näkyneimmistä oreista. Vaikka ruunihallakko ori onkin luonteeltaan haastava ja ratsuna kaukana helposta, on se ulkonäöltään kuitenkin aivan toista maata. Vnte På Degin kanssa ollaankin keskitytty näyttelyiden koluamiseen, joista se on saanut rutkasti hyvää palautetta. Ori on myös kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla.
Isänisänisä Jag er Ensom oli varakkaan aatelisperheen omistama ori ja perheen viiden lapsen ensikosketus ratsastukseen. Lempeä ori olikin tehtävässä omiaan, sillä se teki tunnollisesti töitä antaen aloittelijoiden virheet anteeksi. Vanhoilla päivillään Jag er Ensom eli varsin toimettomana ja tylsyyksissään poniori karkaili usein laitumeltaan päästen lopulta astumaan salaa muutamia lähiseudun tammoja.
Isänisänemä Kjendis Cindy asui syrjässä Norjan maaseudulla vähäosaisemman perheen tulonlähteenä. Ruunihallakko tamma oli pääasiassa siitoskäytössä ja sen varsoja yritettiin myydä koulutettuina mahdollisimman korkeaan hintaan. Astutusmaksut tekivät kuitenkin perheelle tiukkaa, minkä vuoksi olikin hyvää tuuria, että Cindyn laitumelta löytyi eräänä kesäpäinä puhdasrotuinen vuonohevosori, jonka seurauksena syntyi Vnte På Deg.

Isänemä Tre Dame on osaava ja kapasiteetikas, mutta se on viettänyt suurimman osan elämästään tavallisen perheen omistuksessa toimien pääasiassa harrasteratsuna ja vaunuhevosena. Luonteeltaan Dame onkin erinomainen harrastekaveri, sillä se on todella kiltti ja luotettava. Harmaahallakko tamma on ollut myös esimerkillinen emä kolmelle varsalleen, jotka on kaikki myyty eteenpäin kilpailukäyttöön.
Isänemänisä Nøkkel Hjem, eli kotoisammin vain Nokkeliksi kutsuttu harmaahallakko ori eli lähes koko ikänsä suuren maatilan omistuksessa. Tilalla ei ollut montaa työhevosta, joten orilla ja sen muutamalla laumakaverilla riitti paljon töitä niin kyntötöissä kuin kantojuhtinakin. Luonteeltaan Nokkel olikin erinomainen työhevonen, sillä se oli rehellinen ja uskollinen, eikä antanut koskaan periksi.
Isänemänemä Hei Du toimi nuorena samalla tilalla työhevosena kuin Nokkelkin. Tamman ura ei kuitenkaan ollut yhtä loistokas, sillä ensimmäisen varsomisensa jälkeen se loukkasi pahoin toisen etujalkansa. Ennuste paranemisesta oli huono ja todettiin, että mikäli se koskaan paranisi, ei siitä olisi enää työhevoseksi eikä sen puoleen ratsuksikaan. Kuntouttaminen todettiin lopulta täysin hyödyttömäksi ja tamma päätyi teuraaksi kuusivuotiaana.

Emä Sjøbrisen kiersi useammalla omistajalla, mutta yksi sen pitkäaikaisimmista kodeista oli Suomessa sijainnut Ruolampi. Siellä Millaksi kutsuttu tamma teki pääasiassa tuntitöitä, mutta tamma kilpaili myös harvakseltaan ratsastuslajeissa. Muutettuaan Norjaan se aloitti varsinaisen kilpailu-uransa niin koulu- ja esteratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Vaikka tamma onkin hieman tahmea liikkumaan, sillä on kapasiteettia moneen lajiin. Erityisesti ruunihallakosta Millasta on kuitenkin kaavailtu kotitallilleen siitostammaa ja se saikin esikoisvarsansa Briian jo pian Norjaan muutettuaan.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Grunnlaget for Hubby oli tanskalaissyntyinen ori, joka tuotiin kuitenkin jo nuorena rotunsa juurille Norjaan. Ruunihallakko ori vaikutti suurimman osan elämästään pienellä harrastetallilla, jossa asuessaan se pääsi kilpailemaan niin este- kuin kouluratsastuksessakin useita sijoituksia keräten. Tallin lopetettua toimintansa ori myytiin kuitenkin vasta aloittaneelle siittolalle, jossa se jäi korkean ikänsä vuoksi täysin siitoskäyttöön. Vanhoilla päivillään ori pääsi pyörähtämään myös näyttelyissä, mutta turhankin kevyestä rakenteestaan johtuen se jäi vaille mainittavaa menestystä.
Emänisänisä Tordengude oli hienoliikkeinen vuonohevosori. Se kiersi elämänsä aikana muutamissa näyttelyissä kuitenkaan mainittavaa menestystä saavuttamatta. Vaikka orin rakenne ei ollutkaan erityisen hyvä, olivat sen liikkeet sitäkin komeammat. Tordeniksi kutsuttu ori menestyikin parhaiten kouluaitojen sisällä saaden usein positiivista palautetta askelistaan. Kilpailu-uralta sillä onkin muistona useita kymmeniä sijoituksia.
Emänisänemä Havfrue asui Tanskassa, mutta sen menneisyydestä tai syntymämaasta ei ole säilynyt tietoja. On kuitenkin epäilty, että se olisi asunut Tanskassa koko ikänsä. Viimeiset kahdeksan vuotta elämästään ruunihallakko tamma asui pienellä ratsastuskoululla. Aluksi se teki tuntitöitä, mutta jäi hiljalleen ansaitulle eläkkelle varsoen kahdesti. Vanhempi varsa myytiin Norjaan, mutta nuorempi jäi emänsä kotitallille kasvamaan.

Emänemä Sirene oli hurmaava vuonohevostamma, joka kiersi elämänsä aikana useissa kodeissa. Se oli usean harrastajan ensimmäinen suosikkihevonen ratsastuskoulussa asuessaan, sekä yksityisenä ensikosketus oman ponin omistamiseen ja kilpailemiseen. Lopulta lempeä tamma päätettiin myydä rauhalliseen loppuelämän kotiin. Pieni siittola kiinnostui siitä, sillä Sirene tulee varsin vanhasta ja harvinaisesta suvusta. Tamma jäikin lopulta siitoskäyttöön ja se sai jälkikasvua viiden varsan verran. Varsoista kaikki orit on kuitenkin ruunattu, joten suku on jäänytkin harvinaiseksi.
Emänemänisä Gud av Kjærlighet oli aikanaan varsin tunnettu ori, sillä se kiersi menestyksekkäästi niin este- kuin koulukilpailuissakin. Se loukkasi kuitenkin jalkansa varsin nuorena ja nousukiitoinen ura loppui lyhyeen, kun ori määrättiin pelkälle käyntiliikunnalle. Jalka kuntoutui lopulta erittäin kevyeen käyttöön ja Gud jäi siitosoriksi kotitallilleen. Jälkikasvua se sai kuitenkin suunniteltua vähemmän, vain kuusi varsaa.
Emänemänemä Arving til Kronen oli pienen maalaistilan kasvattama tamma, josta hienon ja vanhan sukunsa puolesta toivottiinkin menestyvää kouluratsua ja siitostammaa. Arvingista kasvoikin herkkä ja kuuliainen ratsu. Ääniherkkyytensä vuoksi sen kilpailusuoritukset vaihtelivat kuitenkin paljon huipputuloksista hylkäyksiin. Ruunihallakko tamma päätettiin lopulta jättää täysin siitoskäyttöön ja se varsoikin elämänsä aikana neljästi.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys

Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).
Kouluratsastuksessa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Frode (s. 06.12.2014), emä Brynhild Smilla
nvh-t. Brynhild Fabina (s. 17.01.2015), emä Hertevike av Rågkross
nvh-t. Brynhild Tyttebær (s. 23.05.2015), emä Thorhilda
nvh-o. Fridtjof (s. 26.11.2015), emä Grímhildr Inc
nvh-o. Brynhild Halvdan (s. 05.03.2016), emä Brynhild Kamøy

cup-sijoitukset

  31.03.2015 - KRJ-Cup - Oldfinion Dressage - helppo B - 16/176
  30.09.2015 - VVJ-Cup - Breandan - noviisi - 1/36
  31.10.2015 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo B - 19/291

menestys

VVJ-II -palkittu lokakuun 2015 tilaisuudessa pistein
7,5 + 40 + 12 + 18 + 12 + 1 = 90,5p

KRJ-II -palkittu joulukuun 2015 tilaisuudessa pistein
6,5 + 43 + 12 + 19 + 15 = 95,5p

valmennukset ja päiväkirja

05.10.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Else-Maj Holmvik (omistajan kirjoittama)

Tänään minua, sekä parivaljakkoani Vattea ja Jarlia saapui valmentamaan hiljainen, mutta erittäin tarkkaavainen Else-Maj Holmvik. Vanhempi, erittäin mukavuudenhaluinen ja jo paljon kilpaillut Vatte on saanut toimia parina nuorelle Jarlille. Jarl on puolestaan oma kasvattini, joka on päässyt vasta tutustumaan valjakkoajon saloihin toistaiseksi varsin kohtalaisella menestyksellä. Vatte on erinomainen pari nuorelle orille, joka on toisinaan hieman levoton, mutta ottaa vahvasti vaikutteita toisista hevosista. Vatte kun on tunnetusti rauhallisuuden perikuva, eikä pelottavimmatkaan asiat maastossa tai kilpailutilanteissa saa sitä hätkähtämään. Toiveeni olikin siis, että Jarl malttaisi ottaa mallia Vaten rauhallisuudesta ja siinä samalla malttaisi kuunnella paremmin myös minun apujani.

Koko valmennuksen ajan sain pysyä tarkkana, että Jarl pysyi avuillani eikä ruvennut kiusaamaan Vattea. Vanhempi ori ei kylläkään korvaansa lotkauttanut, mutta Jarlin käytös vei kuitenkin sen huomiota minusta. Else-Maj sai todella käyttää parhaita vertauskuviaan, jotta ymmärsin viimein käyttää apuja siten, että sain molemmat orit suunnilleen kuulolle. Alkuperäinen tarkoitus oli siirtyä pellolle harjoittelemaan kestävyyskokeen tehtäviä, mutta Jarlin energisyyden vuoksi päätimme jäädä kentälle harjoittelemaan perusasioita ja tarkkuuskokeen perusteita. Laukkatyöskentely ei vielä ottanut onnistuakseen, mutta ravissa sain oreista esiin ajoittain varsin kelvollisiakin pätkiä. Loppua kohden Vatte oli löytänyt jonkinlaisen työskentelymotivaation, eikä Jarlinkaan huomio kiinnittynyt tämän tästä epäolennaisiin asioihin. Eiköhän tuosta nuorestakin orinkoltiaisesta vielä valjakkohevonen saada, kunhan se pääsee vähän kasvamaan ja tutustumaan juttuun.


20.03.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Peter Sandberg (omistajan kirjoittama)

Tänään pääsimme naapurikunnassa valjakkotalliaan pitävän Peterin valvontaan kasvattiorieni Jarlin ja Nornen kanssa. Ylläpidosta palannut Norne on edistynyt viimevuosien aikana hurjasti ja odotinkin innolla pääseväni valmentautumaan sen kanssa ensimmäisen kerran. Jarlin kilpailu-ura on sen sijaan jo hyvässä vauhdissa ja toivoinkin sen läsnäolon parivaljakossa helpottavan myös minun ja Nornen alkavaa yhteistyötä. Valmennuksen aikana Peter kiinnittikin huomiota erityisesti siihen, kuinka toimin Nornen kanssa ja miten minun tulisi ohjata Jarlia, jotta se vaikuttaisi myös Norneen positiivisesti. Valmennuksen tehtävät pysyivät varsin yksinkertaisina rutiinitehtävinä. Teimme pääasiassa osia koulukokeesta, joilla harjoittelimme erilaisia kaarevia linjoja ja kuvioita. Tehtävät mahdollistivat orien tehokkaan taivuttelun molempiin suuntiin, jonka ansiosta sain haettua niitä helpommin kuulolle. Päälisin puolin valmennuksesta jäi hyvä mieli sekä paljon uusia ajatuksia, joilla lähteä jatkamaan Nornen koulutusta ja Jarlin kilpailu-uraa.


19.06.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönnvik (omistajan kirjoittama)

Omat ajatukseni olivat aivan ensiviikolla koittavissa valjakkoajokilpailuissa, kunnes Lilbeth herätti minut jo toistamiseen tähän päivään. Paransin tuntumaani tasaisesti ravaaviin Jarliin ja Norneen, jotka tuntuivat olevan minun tapaani aivan omissa maailmoissaan. Orikaksikko suoritti tottuneesti kaiken, mitä niiltä pyysin, mutta varsin verkkaiseen tahtiin. Se ei kuitenkaan kelvannut Lilille, joka päätti suunnitella meille lennosta tehtävän, jolla sekä minun että orien olisi pakko pysyä hereillä. Hän ohjeisti minua komentamaan valjakkoa napakammin ja keskittymään tehtävään täysillä. Muutaman reippaan laukkakierroksen jälkeen Norne ja Jarl saivat jostain uutta virtaa ja minun keskittymiseni vaikutti välittömästi myös niiden työskentelyyn. Loppua kohden suoriuduimme tehtävistä hyvin, mutta kuten Lili muistutti, ne eivät olleet kuitenkaan lähelläkään niitä suorituksia, joihin Nornen ja Jarlin kanssa oikeasti pystyimme. Ennen tulevia kilpailuja on onneksi vielä aikaa harjoitella, jota varten Lili antoikin minulle muutamia hyödyllisiä vinkkejä.


20.09.2015 Päiväkirjamerkintä - ruskaretki

Kauniin syyspäivän kunniaksi päätimme talliporukalla jättää illan treenin väliin ja lähteä porukalla maastoon ihaileman Norjan ruska-aikaa. Itse valikoin ratsukseni harmaahallakon Nöpön, joka oli jäänyt kesällä kilpailueläkkeelle ja siitoskäyttöön. Minä ja Nöpö johdimme porukkaa, seuraavina tulivat reippaat tallityttömme Tollakin ja vanhemman kasvattimme Jarlin kanssa ja perää piti tapansa mukaan tallimestarimme Stina nuoren Glitnen kanssa. Vuonisorit puhisivat innosta poistuessamme tallipihasta, eikä innokas Glitne olisi millään malttanut pysyä viimeisenä. Orin kanssa paljon touhunnut Stina tunsi kuitenkin Glitnen kuin omat taskunsa ja sai orin nopeasti takaisin ruotuun.

Lähdimme nousemaan pieniä ryteikköpolkuja pitkin vuoriston suuntaan. Reitillä me pääsimme ihailemaan ruskean ja oranssin eri sävyinä loistavaa maisemaa, kun taas ratsumme saivat pientä jalkatreeniä noustessaan polkuja ylös. Nöpö eteni reippaasti keräten välillä turhankin paljon välimatkaa takana tulleeseen Tollakkiin, jonka vuoksi jouduimme välillä pysähtymään ja odottamaan letkan loppupäätä. Tollak ei pitänyt nimittäin noustessaan minkään valtakunnan kiirettä, vaan sekin tuntui pälyilevän maisemia meidän kanssamme. Sen takana tullut Jarl ei myöskään pitänyt kiirettä. Kekseliäs poniori huomasi nimittäin yltävänsä polun varressa oleviin pensaisiin, joissa oli vielä jokusia vihertäviä lehtiä. Sitä ei selvästi haitannut, vaikka lehdet eivät olletkaan enää kovin tuoreita, ainakin se jatkoi sinnikkäästi niiden hamuilua ratsastajan kielloista huolimatta.

Paluumatkalla poikkesimme leveämmän hiekkatien kautta, jossa otimme muutamia ravi- ja laukkapätkiä rennolla mielellä. Glitne ei tosin ollut aivan samaa mieltä rennoista laukkapätkistä, mutta muutaman kerran jonon ohitettuaan se malttoi viimein pysyä omalla paikallaan. Nöpö, Tollak ja Jarl olivat sen sijaan epätavallisenkin nätisti ja rennon maastoretken henki oli selvästi tarttunut myös niihin. Lähes kahden tunnin retken jälkeen palasimme viimein tallille, jossa päästimme tyytyväiset ratsumme takaisin laitumelle.


08.10.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Else-Maj Holmvik (omistajan kirjoittama)

Tänään työskentelyämme saapui seuraamaan Else-Maj Holmvik, vanha arvostettu valjakkoajovalmentaja. Olin verrytellyt Jarlin ja Nornen hyvin ennen valmennusta ja orit liikkuivat mielestäni hyvin ja ne olivat molemmat kuulolla. Else-Majn valmennus osoittautui tehokkaimmaksi ja opettavaisimmaksi ajaksi, mitä olen koskaan viettänyt Jarlin ja Nornen ohjaksissa. Nainen pureutui todella tarkkaan omiin apuihini huomauttaen kaikista pienimmistäkin asioista niin kauan, että muistin korjata ne. Erityisesti Norne tuntui paremmalta kuin koskaan, mutta myös Jarl liikkui todella hienosti. Keskityimme harjoittelemaan koulukokeen asioita, kuten siirtymiä, joihin erityisesti loppua kohden saatiin aivan uudenlaista säpäkkyyttä. Näillä eväin on taas hyvä jatkaan treenejä myös itsenäisesti ja suunnata kohti seuraavia kilpailuja.


23.10.2015 Päiväkirjamerkintä - kuulumisia

Jarlin kilpailu-ura on saatu hiljalleen purkkiin niin valjakkoajossa kuin kouluratsastuksessakin, eikä voi kuin olla ylpeä, kuinka hienon vuonohevosen on jälleen onnistunut kasvattamaan ja kouluttamaan. Ori on nimittäin pärjännyt molemmissa lajeissa erinomaisesti ja pikku hiljaa sen kanssa aletaankin tähdätä molempien lajien laatuarvosteluihin. Aika näyttää, suunnataanko niiden lisäksi vielä yleislaatuarvosteluunkin. Myös jälkeläisnäytöt alkavat olla kunnossa, sillä Jarl on ehtinyt saada tähän mennessä jo kolme varsaa. Ensimmäinen orivarsa Frode muutti Syndurin vuonohevoslauman jatkeeksi, kun taas tammavarsa Fabina etsii vielä omaa kotiaan. Viime keväänä syntynyt Tytti jäi puolestaan Brynhildiin asumaan ja siitä saadaan toivottavasti aikanaan isänsä veroinen kilpailukaveri niin valjakkoajoon kuin kouluratsastukseenkin. Itselläni on kovat odotukset Tytin suhteen, sillä se on yksi tämänhetkisistä suosikkivarsoistani.


31.10.2015 Päiväkirjamerkintä - valjakkoajon laatuarvostelutilaisuus

Valjakkoajon laatuarvostelu järjesti lokakuussa toisenkin tilaisuuden, johon oli meidän porukasta ilmoitettu oritrio Tollak, Vatte ja Jarl. Tollak tuli mukaan korottamaan vanhaa palkintoaan, joka oli jäänyt kolmoseksi väärän osallistumismuodon vuoksi, kun taas Vatte ja Jarl olivat mukana ensikertalaisina. Onneksi olin saanut hyvin apukäsiä mukaan, sillä olin samalla tuomaroimassa myös muiden hevosia. Hieman hektisestä aikataulusta huolimatta selvisimme hyvin kaikkien kolmen kanssa ja päivä saatiin kunnialla purkkiin.

Meidän poppoomme ei loistanut tänään erityisemmin, mutta kenenkään kanssa ei lähdettykään tavoittelemaan sen suurempia saavutuksia. Jarlin pisteitä laski sen isän kilpailuttomuus, mistä huolimatta ori sai kuitenkin tavoitellun kakkospalkinnon. Se käyttäytyi päivän aikana yllättävänkin moitteettomasti, vaikka loppua kohden ori alkoi hieman väsymään touhuun. Tuloksia odotellessa se onnistui kippaamaan vesikupin ympäri ja aiheuttamaan pientä lisätyötä huoltopartiollemme, mistä huolimatta päivä onnistui oikein hyvin.

tarinakilpailut

10.05.2015 - KRJ - Ascuns Farm - helppo B - 19/30

Miltä ratsusi maistuisi, jos se olisi jäätelö? Olisiko se ällöttävän suloisen makea kinuskituutti taivaallisella suklaarouhepäällysteellä? Tai ehkä kiukkuisen tulinen salmiakkijätski? Vai kenties sittenkin pirtsakka ja konstailematon appelsiinimehujää? Tekstin maksimipituus 50 sanaa.

Joka kesä ilmestyy toinen toistaan erikoisempia uutuusjäätelöannoksia, jotka saattavat ensisilmäykseltä jopa epäilyttää. Usein erikoisemmatkin uutuudet yllättävät kuitenkin positiivisesti, kun niitä varten uskaltaa uhrautua. Näin teki oma kasvattimme Jarlkin, joka olisikin ehdottomasti kesän uusi erikoisuus. Koemaistiaisten jälkeen jäätelö paljastuisi herkulliseksi marjaunelmaksi, joka olisi höystetty tuoreilla itse poimituilla luonnonmarjoilla.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi