† Brynhild Fjalar 10.06.2014 - 11.07.2018

Tänään minua, sekä parivaljakkoani Vattea ja Jarlia saapui valmentamaan hiljainen, mutta erittäin tarkkaavainen Else-Maj Holmvik. Vanhempi, erittäin mukavuudenhaluinen ja jo paljon kilpaillut Vatte on saanut toimia parina nuorelle Jarlille. Jarl on puolestaan oma kasvattini, joka on päässyt vasta tutustumaan valjakkoajon saloihin toistaiseksi varsin kohtalaisella menestyksellä. Vatte on erinomainen pari nuorelle orille, joka on toisinaan hieman levoton, mutta ottaa vahvasti vaikutteita toisista hevosista. Vatte kun on tunnetusti rauhallisuuden perikuva, eikä pelottavimmatkaan asiat maastossa tai kilpailutilanteissa saa sitä hätkähtämään. Toiveeni olikin siis, että Jarl malttaisi ottaa mallia Vaten rauhallisuudesta ja siinä samalla malttaisi kuunnella paremmin myös minun apujani.

Koko valmennuksen ajan sain pysyä tarkkana, että Jarl pysyi avuillani eikä ruvennut kiusaamaan Vattea. Vanhempi ori ei kylläkään korvaansa lotkauttanut, mutta Jarlin käytös vei kuitenkin sen huomiota minusta. Else-Maj sai todella käyttää parhaita vertauskuviaan, jotta ymmärsin viimein käyttää apuja siten, että sain molemmat orit suunnilleen kuulolle. Alkuperäinen tarkoitus oli siirtyä pellolle harjoittelemaan kestävyyskokeen tehtäviä, mutta Jarlin energisyyden vuoksi päätimme jäädä kentälle harjoittelemaan perusasioita ja tarkkuuskokeen perusteita. Laukkatyöskentely ei vielä ottanut onnistuakseen, mutta ravissa sain oreista esiin ajoittain varsin kelvollisiakin pätkiä. Loppua kohden Vatte oli löytänyt jonkinlaisen työskentelymotivaation, eikä Jarlinkaan huomio kiinnittynyt tämän tästä epäolennaisiin asioihin. Eiköhän tuosta nuorestakin orinkoltiaisesta vielä valjakkohevonen saada, kunhan se pääsee vähän kasvamaan ja tutustumaan juttuun.

Tänään pääsimme naapurikunnassa valjakkotalliaan pitävän Peterin valvontaan kasvattiorieni Jarlin ja Nornen kanssa. Ylläpidosta palannut Norne on edistynyt viimevuosien aikana hurjasti ja odotinkin innolla pääseväni valmentautumaan sen kanssa ensimmäisen kerran. Jarlin kilpailu-ura on sen sijaan jo hyvässä vauhdissa ja toivoinkin sen läsnäolon parivaljakossa helpottavan myös minun ja Nornen alkavaa yhteistyötä. Valmennuksen aikana Peter kiinnittikin huomiota erityisesti siihen, kuinka toimin Nornen kanssa ja miten minun tulisi ohjata Jarlia, jotta se vaikuttaisi myös Norneen positiivisesti. Valmennuksen tehtävät pysyivät varsin yksinkertaisina rutiinitehtävinä. Teimme pääasiassa osia koulukokeesta, joilla harjoittelimme erilaisia kaarevia linjoja ja kuvioita. Tehtävät mahdollistivat orien tehokkaan taivuttelun molempiin suuntiin, jonka ansiosta sain haettua niitä helpommin kuulolle. Päälisin puolin valmennuksesta jäi hyvä mieli sekä paljon uusia ajatuksia, joilla lähteä jatkamaan Nornen koulutusta ja Jarlin kilpailu-uraa.

Omat ajatukseni olivat aivan ensiviikolla koittavissa valjakkoajokilpailuissa, kunnes Lilbeth herätti minut jo toistamiseen tähän päivään. Paransin tuntumaani tasaisesti ravaaviin Jarliin ja Norneen, jotka tuntuivat olevan minun tapaani aivan omissa maailmoissaan. Orikaksikko suoritti tottuneesti kaiken, mitä niiltä pyysin, mutta varsin verkkaiseen tahtiin. Se ei kuitenkaan kelvannut Lilille, joka päätti suunnitella meille lennosta tehtävän, jolla sekä minun että orien olisi pakko pysyä hereillä. Hän ohjeisti minua komentamaan valjakkoa napakammin ja keskittymään tehtävään täysillä. Muutaman reippaan laukkakierroksen jälkeen Norne ja Jarl saivat jostain uutta virtaa ja minun keskittymiseni vaikutti välittömästi myös niiden työskentelyyn. Loppua kohden suoriuduimme tehtävistä hyvin, mutta kuten Lili muistutti, ne eivät olleet kuitenkaan lähelläkään niitä suorituksia, joihin Nornen ja Jarlin kanssa oikeasti pystyimme. Ennen tulevia kilpailuja on onneksi vielä aikaa harjoitella, jota varten Lili antoikin minulle muutamia hyödyllisiä vinkkejä.

Kauniin syyspäivän kunniaksi päätimme talliporukalla jättää illan treenin väliin ja lähteä porukalla maastoon ihaileman Norjan ruska-aikaa. Itse valikoin ratsukseni harmaahallakon Nöpön, joka oli jäänyt kesällä kilpailueläkkeelle ja siitoskäyttöön. Minä ja Nöpö johdimme porukkaa, seuraavina tulivat reippaat tallityttömme Tollakin ja vanhemman kasvattimme Jarlin kanssa ja perää piti tapansa mukaan tallimestarimme Stina nuoren Glitnen kanssa. Vuonisorit puhisivat innosta poistuessamme tallipihasta, eikä innokas Glitne olisi millään malttanut pysyä viimeisenä. Orin kanssa paljon touhunnut Stina tunsi kuitenkin Glitnen kuin omat taskunsa ja sai orin nopeasti takaisin ruotuun.

Lähdimme nousemaan pieniä ryteikköpolkuja pitkin vuoriston suuntaan. Reitillä me pääsimme ihailemaan ruskean ja oranssin eri sävyinä loistavaa maisemaa, kun taas ratsumme saivat pientä jalkatreeniä noustessaan polkuja ylös. Nöpö eteni reippaasti keräten välillä turhankin paljon välimatkaa takana tulleeseen Tollakkiin, jonka vuoksi jouduimme välillä pysähtymään ja odottamaan letkan loppupäätä. Tollak ei pitänyt nimittäin noustessaan minkään valtakunnan kiirettä, vaan sekin tuntui pälyilevän maisemia meidän kanssamme. Sen takana tullut Jarl ei myöskään pitänyt kiirettä. Kekseliäs poniori huomasi nimittäin yltävänsä polun varressa oleviin pensaisiin, joissa oli vielä jokusia vihertäviä lehtiä. Sitä ei selvästi haitannut, vaikka lehdet eivät olletkaan enää kovin tuoreita, ainakin se jatkoi sinnikkäästi niiden hamuilua ratsastajan kielloista huolimatta.

Paluumatkalla poikkesimme leveämmän hiekkatien kautta, jossa otimme muutamia ravi- ja laukkapätkiä rennolla mielellä. Glitne ei tosin ollut aivan samaa mieltä rennoista laukkapätkistä, mutta muutaman kerran jonon ohitettuaan se malttoi viimein pysyä omalla paikallaan. Nöpö, Tollak ja Jarl olivat sen sijaan epätavallisenkin nätisti ja rennon maastoretken henki oli selvästi tarttunut myös niihin. Lähes kahden tunnin retken jälkeen palasimme viimein tallille, jossa päästimme tyytyväiset ratsumme takaisin laitumelle.

Tänään työskentelyämme saapui seuraamaan Else-Maj Holmvik, vanha arvostettu valjakkoajovalmentaja. Olin verrytellyt Jarlin ja Nornen hyvin ennen valmennusta ja orit liikkuivat mielestäni hyvin ja ne olivat molemmat kuulolla. Else-Majn valmennus osoittautui tehokkaimmaksi ja opettavaisimmaksi ajaksi, mitä olen koskaan viettänyt Jarlin ja Nornen ohjaksissa. Nainen pureutui todella tarkkaan omiin apuihini huomauttaen kaikista pienimmistäkin asioista niin kauan, että muistin korjata ne. Erityisesti Norne tuntui paremmalta kuin koskaan, mutta myös Jarl liikkui todella hienosti. Keskityimme harjoittelemaan koulukokeen asioita, kuten siirtymiä, joihin erityisesti loppua kohden saatiin aivan uudenlaista säpäkkyyttä. Näillä eväin on taas hyvä jatkaan treenejä myös itsenäisesti ja suunnata kohti seuraavia kilpailuja.

Jarlin kilpailu-ura on saatu hiljalleen purkkiin niin valjakkoajossa kuin kouluratsastuksessakin, eikä voi kuin olla ylpeä, kuinka hienon vuonohevosen on jälleen onnistunut kasvattamaan ja kouluttamaan. Ori on nimittäin pärjännyt molemmissa lajeissa erinomaisesti ja pikku hiljaa sen kanssa aletaankin tähdätä molempien lajien laatuarvosteluihin. Aika näyttää, suunnataanko niiden lisäksi vielä yleislaatuarvosteluunkin. Myös jälkeläisnäytöt alkavat olla kunnossa, sillä Jarl on ehtinyt saada tähän mennessä jo kolme varsaa. Ensimmäinen orivarsa Frode muutti Syndurin vuonohevoslauman jatkeeksi, kun taas tammavarsa Fabina etsii vielä omaa kotiaan. Viime keväänä syntynyt Tytti jäi puolestaan Brynhildiin asumaan ja siitä saadaan toivottavasti aikanaan isänsä veroinen kilpailukaveri niin valjakkoajoon kuin kouluratsastukseenkin. Itselläni on kovat odotukset Tytin suhteen, sillä se on yksi tämänhetkisistä suosikkivarsoistani.

Valjakkoajon laatuarvostelu järjesti lokakuussa toisenkin tilaisuuden, johon oli meidän porukasta ilmoitettu oritrio Tollak, Vatte ja Jarl. Tollak tuli mukaan korottamaan vanhaa palkintoaan, joka oli jäänyt kolmoseksi väärän osallistumismuodon vuoksi, kun taas Vatte ja Jarl olivat mukana ensikertalaisina. Onneksi olin saanut hyvin apukäsiä mukaan, sillä olin samalla tuomaroimassa myös muiden hevosia. Hieman hektisestä aikataulusta huolimatta selvisimme hyvin kaikkien kolmen kanssa ja päivä saatiin kunnialla purkkiin.

Meidän poppoomme ei loistanut tänään erityisemmin, mutta kenenkään kanssa ei lähdettykään tavoittelemaan sen suurempia saavutuksia. Jarlin pisteitä laski sen isän kilpailuttomuus, mistä huolimatta ori sai kuitenkin tavoitellun kakkospalkinnon. Se käyttäytyi päivän aikana yllättävänkin moitteettomasti, vaikka loppua kohden ori alkoi hieman väsymään touhuun. Tuloksia odotellessa se onnistui kippaamaan vesikupin ympäri ja aiheuttamaan pientä lisätyötä huoltopartiollemme, mistä huolimatta päivä onnistui oikein hyvin.

Miltä ratsusi maistuisi, jos se olisi jäätelö? Olisiko se ällöttävän suloisen makea kinuskituutti taivaallisella suklaarouhepäällysteellä? Tai ehkä kiukkuisen tulinen salmiakkijätski? Vai kenties sittenkin pirtsakka ja konstailematon appelsiinimehujää? Tekstin maksimipituus 50 sanaa.

Joka kesä ilmestyy toinen toistaan erikoisempia uutuusjäätelöannoksia, jotka saattavat ensisilmäykseltä jopa epäilyttää. Usein erikoisemmatkin uutuudet yllättävät kuitenkin positiivisesti, kun niitä varten uskaltaa uhrautua. Näin teki oma kasvattimme Jarlkin, joka olisikin ehdottomasti kesän uusi erikoisuus. Koemaistiaisten jälkeen jäätelö paljastuisi herkulliseksi marjaunelmaksi, joka olisi höystetty tuoreilla itse poimituilla luonnonmarjoilla.