† Hertevike av Rågkross 17.2.14 - 11.7.18

07.03.2014 Päiväkirjamerkintä - ponikuljetus Ruotsista

Eilen jatkuvasti kasvavaan vuonohevoslaumaamme liittyi kolme uutta jäsentä, kun ponikuljetus Ruotsista saapui viimein. Kyseessä on Rågkrossin kasvattamat orit, harmaahallakko Gudfrødr eli Rodi, ruunihallakko Carl, sekä ruunihallakko tamma Hertevike eli Hertta. Rodin ja Hertan suvussa on paljon kouluratsastuksessa menestyneitä hevosia, kun taas Carl on estepainotteisemmasta suvusta, mutta toivon koulivani kaikista vielä kelvolliset ponit valjakkoajoonkin. Rodin ja Hertan kanssa on silti aikanaan tarkoitus tähdätä kouluratsastuksen laatuarvosteluun, Carlin kanssa mahdollisesti estepuolelle ja kaikkien kanssa mahdollisuuksien mukaan myös valjakkoajoon.

Aika näyttää, mitä kolmikosta tulee, mutta toistaiseksi kaikki vaikuttavat varsin lupaavilta tapauksilta. Varsoista vanhin on Rodi, joka on jo peruskoulutettu ja näkemieni videoiden perusteella se suoriutuu jo hienosti perustehtävistä. Kylmäpäinen nuori ori ei hätkähdä pienestä ja sen kanssa on helppo tulla toimeen niin selästä, kärryiltä kuin maasta käsinkin. Joukon kuopus Carl on puolestaan leikkisä ilopilleri ja sen energisyydestä huomaa, kuinka orilla on varmasti tulevaisuudessa mahdollisuuksia estepuolella. Erityisesti sen emä Alfhild onkin jo menestynyt lajissa erinomaisesti. Hertta taas vaikuttaa varsin tavanomaiselta tammalta, joka jo kuljetusautosta astuttuaan ilmasti napakasti mielipiteensä ja oli päästä karkuun heti ensitapaamiselta. Vaikka tamman käytöstavoissa onkin vielä hiomista, suhtaudun tulevaisuuteen sen kanssa varsin positiivisesti. Sen vanhemmat Fjodor ja Raitalan Alina ovat vielä varsin tuoreita kouluratsuja, eivätkä kilpailleet kovinkaan paljoa, mutta muutamat kilpailutulokset ovat osoittaneet niiden olevan kapasiteetikkaita ratsuja.

04.06.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Måns Roberg (omistajan kirjoittama)

Tänään hevosiamme tuli katsomaan Måns Roberg, tunnettu valjakkovalmentaja Norjan itäosasta, jonka kanssa olemme olleet paljonkin jutuissa valjakkoajokilpailujen ja vuonohevosvälityksien yhteydessä. Kun hän oli viimein käymässä Lofoottien suunnalla otin häneen välittömästi yhteyttä ja suunnittelimme valmennuspäivän hevosilleni. Tarkoituksena oli mahduttaa päivään useampi parivaljakkovalmennus erityisesti nuorempien ja haastavampien hevosteni kanssa. Ensimmäisenä parina otimme vaativalla tasolla kilpailevat tammat, Hertan ja Ulrikan. Nuoren Hertan koulutus on vielä hieman vaiheessa, eikä iästään huolimatta vasta kilpailu-uraansa aloitteleva Ulrikakaan ole järin kokenut, joten toivoin saavani apua ja uusia näkökulmia parin koulutukseen. Luonteeltaan tammat eivät välttämättä ole ihanteellisin pari, mutta ne ovat toistaiseksi ainoa samassa tilanteessa olevat ja ovat päässeet aloittelemaan uriaan yhdessä.

Itse valmennus sujui hyvin vaihtelevasti. Ulrika oli koko valmennuksen ajan aavistuksen tahmea, kun taas Hertta oli hieman närkästynyt, eikä meinannut suostua yhteistyöhön millään. Måns antoi terävää kritiikkiä ajamistyylistäni ja näytti kädestä pitäen, kuinka tammojen kanssa kannattaisi yrittää toimia. Keskityimme pääasiassa tarkkuuskokeen treenaamiseen ja hiljalleen sekä Hertta että Ulrika alkoivat olla sen verran kuulolla, ettemme keilanneet kärryillämme joka toista porttia. Ulrikaan täytyy ainoastaan saada toivottua napakkuutta, joka onnistuu tavanomaisesti helpommin, kun valjakkopari on yhteistyöhaluisempi. Hertan suhteen sain sen sijaan paljon kullanarvoisia vinkkejä ja koin valmennuksen aikana enemmän ahaa-elämyksiä kuin tamman kanssa koskaan ennen. Ehkä näiden ajatusten myötä löydämme hiljalleen sen puuttuvan yhteisen sävelen. Vaikka Måns olikin kriittinen ja palaute tuntui valmennuksen aikana hyvin mustavalkoiselta, kehui hän lopuksi molempia tammojani ja piti erityisesti Ulrikaa varsin lupaavan oloisena valjakkoponina.

04.11.2014 Päiväkirjamerkintä - jälkikasvua

Vaikka varsin suuressa mittakaavassa poneja kasvattavana voisi kuvitella, ettei enää ylläty hieman etuajassakaan syntyvistä varsoista, jouduin tänään aamutallia tehdessäni hieraisemaan silmiäni kerran jos toisenkin. Olin odottanut Hertan varsan syntyvän vasta lähes kahden viikon päästä, eikä tammakaan edellisenä päivänä ollut vaikuttanut lainkaan siltä, että h-hetki voisi olla lähellä. Tallissa Hertan jaloissa minua kuitenkin odotti pieni tammavarsa, jonka syntymästä ei voinut olla kovinkaan montaa tuntia aikaa. Se oli kuitenkin jo jaloillaan ja sekä tamma että varsa vaikuttivat kaikin puolin hyvinvoivilta. Olin jo päättänyt varsan nimeksi tulevan tamman tapauksessa Brynhild Helja, emänsä mukaan H-kirjaimella nimettynä. Orivarsan tapauksessa siitä olisi luultavasti tullut Ingolf, viitaten isäänsä Brynhild Ivariin. Hieno kasvattiorimme oli muuttanut puolisen vuotta sitten Lykkeligiin, mutta sain lainata sitä vielä jalostukseen Hertalle. Pikkuisella Helja-varsalla tulee varmasti olemaan hyvät mahdollisuudet erityisesti kouluratsastukseen, jossa sekä Hertta että Ivar ovat vahvimmillaan.

19.03.2015 Päiväkirjamerkintä - kuulumisia

Hassua, miten aika rientää. Tuntuu, että siitäkin on vasta hetki, kun pikkuinen Hertta asteli varsana ensimmäistä kertaa Brynhildiin. Nyt tamma on kuitenkin jo aikuinen, päättänyt kilpailu-uransa ja saanut jälkikasvuakin useamman varsan verran. Sen esikoisvarsa Haldor on Suomessa harrastekäytössä, nyt nelivuotias Helja kotona kilpailu-uraansa aloittelemassa, kun taas kuopus Fabina etsii vielä omaa kotiaan. Hertan kanssa aletaankin pikku hiljaa tähtäämään laatuarvosteluihin, kunhan jälkikasvustakin saadaan enemmän tarvittavia näyttöjä. Jo tänä keväänä olisi kuitenkin tarkoitus pyörähtää ainakin kouluratsastuksen laatuarvostelussa, myöhemmin tänä vuonna yleislaatuarvostelussa ja ehkä jossain hamassa tulevaisuudessa vielä valjakkoajossakin. Näin tamman kilpailu-uran lopulla ei voi kuin todeta sen ylittäneen kaikki ennakko-odotukset. Vaikka Hertta ei olekaan ollut helpoin treeni- ja kilpailukaveri, se on yltänyt kilpailuissa erinomaisiin suorituksiin ja menestynyt hienosti kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa.