vuonohevoskasvatusta

 Brynhild Helja

KUTSUMANIMIHelja KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA04.11.2014 REKISTERINUMEROVH14-053-0237
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS142cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo B, re 60cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 04.03.2015 ja 8 vuotta 04.07.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-II, KRJ-I 

Helja on herttainen vuonohevostamma, joka on pohjimmiltaan uskomattoman ystävällinen ja lojaali hevonen. Vieraat ihmiset ja uudet tilanteet voivat saada sen hieman varpailleen, mutta rauhallisen varmoin ottein tilanteista selvitään positiivisin mielin. Helja on tuntemattomien ihmisten seurassa ujo ja se vaatiikin pientä rohkaisua uskaltaakseen tulla itse uusien ihmisten luokse ja antaakseen heidän koskea itseään. Tuttavuutta tehdessä tuoreet porkkanat ovat varsin pettämätön valinta, sillä Helja ei voi vastustaa niitä. Tamman hoitajat ja tallin henkilökunta usein vitsailevatkin, että tiukan paikan tullen Heljan saisi vaikka lausumaan runoja porkkanoiden voimalla. Kun hoitaja alkaa tulla tutuksi ja luottamuksen arvoiseksi, viihtyy Helja erinomaisesti hoidettavana ja halittavana. Sen kanssa on harrastettu pienenä ajanvietteenä kaikenlaisia pieniä temppuja, jotka tamma on oppinut nopeasti herkkujen avustuksella. Se osaa esimerkiksi nostaa pyynnöstä esineitä lattialta, kiertää hoitajansa ympäri, sekä istuutua alas. Myös tavalliset käytöstavat, kuten rauhassa aloillaan odottaminen, on opetettu Heljalle perusteellisesti. Kun tammaan vain malttaa tutustua ajan kanssa, on ansaittu ystävyys lopulta varmasti kaiken sen ajan ja vaivan arvoista.

Helja on saanut jo nuorena niin ratsu- kuin ajokoulutuksenkin. Ajan myötä tamma on osoittanut olevansa hyvä kilpailukaveri niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossa, mutta vahvimmillaan se on ehdottomasti kouluradoilla. Ratsuna Helja on kuuliainen ja herkkä ja mikäli kemiat ratsun ja ratsastajan välillä kohtaavat, on tamman kanssa ilo työskennellä. Tamma on nimittäin erittäin motivoinut ja yritteliäs ratsu niiden ihmisten kanssa, joihin se luottaa ja joiden kanssa se viihtyy. Uusien ratsastajien kanssa Heljalla on pieniä luottamusvaikeuksia, jotka huomaa esimerkiksi siitä, että tamman on vaikea rentoutua ja se säikkyy outoja tai yhtäkkisiä asioita normaalia helpommin. Samaa ilmenee myös valjakkoajossa ja erityisesti maastossa suoritettavalla kestävyyskokeella. Vaikka ohjastaja olisikin tuttu, saattavat vieraat maastot erityisesti huonoissa olosuhteissa jännittää Heljaa, jonka vuoksi on ehdottoman tärkeää, että tamman kanssa kilpailevat maasto-osuudella ihmiset, joihin se luottaa. Kouluratsun taustansa ansiosta Helja on myös valjakkoajossa vahvimmillaan koulukokeessa. Ponikoostaan huolimatta sillä on kauniit ja kevyet askeleet, joista se on saanut paljon kiitosta eri ihmisiltä niin kilpailuissa kuin valmennuksissakin.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Brynhild Ivar
 nvh, rnhkko, 143cm
ii. Skattekiste
nvh, rnhkko, 142cm
VVJ-II, KRJ-II, YLA2
iii. Hemmelig
nvh, rnhkko, 143cm
iie. Navle av Verden
nvh, khkko, 139cm
ie. Liljekonvalj
nvh, khkko, 145cm
VVJ-II
iei. Vinterkrigen
nvh, rnhkko, 148cm
iee. Thea av Vogar
nvh, khkko, 148cm
 e. Hertevike av Rågkross
 nvh, rnhkko, 141cm
 KRJ-II
ei. Fjodor
nvh, rnhkko, 143cm
eii. Fengur
nvh, hkko
eie. Zelda
nvh, hkko
ee. Raitalan Alina
nvh, rnhkko, 142cm
eei. Håkon Jarl
nvh, hkko
eee. Synnøve
nvh, hkko

Isä Brynhild Ivar...

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Skattekiste on norjalaissyntyinen vuonohevosori, joka myytiin nykyiseen kotiinsa Brynhildiin ”pettämättömänä ruusukehaina”. Lupaavalla orilla onkin eittämättä kykyjä vaikka mihin, mutta arkea sen kanssa hankaloittaa erittäin itsepäinen luonne. Kun yhteistelo lyhyemmin Skateksi kutsutun orin kanssa alkoi sujua, on sen kanssa kilpailtu paljon hyvälläkin menestyksellä erityisesti valjakkoajossa ja esteratsastuksessa. Ruunihallakko ori rakastaa liikkumista ja se onkin varsin monipuolinen ja motivoitunut harrastekaveri. Skatella on tähän mennessä kolme hienoa varsaa.
Isänisänisä Hemmelig varttui pienellä Norjalaisella tilalla, jonka ensimmäinen orikasvatti Hemmelig oli. Siitä kasvoi kaikkien yllätykseksi varsinainen helmi: pääsääntöisesti fiksukäytöksinen, hienoliikkeinen ja kapasiteetikas ori, joka ei rakenteensakaan puolesta ollut hullumpi tapaus. Ori kilpaili runsaasti erityisesti esteratsastuksessa, mutta se kävi näyttämässä taitojaan myös koulu- ja valjakkoajokilpailuissa. Hemmeligin jälkeläisillä oli paljon kysyntää ja se saikin jälkikasvua kolmenkymmenen varsan verran, joista Skattekiste kuului aivan viimeisimpiin.
Isänisänemä Navle av Verden oli mukavaluontoinen ja herkkä tamma, joka ei meinannut mennä nuorena kaupaksi. Vietettyään ensimmäiset kuusi vuottaan kasvattajansa luona pääasiassa laidunhevosena se myytiin viimein eteenpäin nuoren harrastajan projektihevoseksi. Navle av Verdenistä kuoriutui kärsivällisellä koulutuksella varsin mukava kouluratsu, vaikka herkkyytensä vuoksi se ei suurta kilpailumenestystä saavuttanutkaan. Omistajan siirryttyä suurempiin hevosiin keltahallakko tamma myytiin haikein mielin pienelle siittolalle, jossa se varsoi neljästi.

Isänemä Liljekonvalj on ruotsalaissyntyinen vuonohevostamma ja aivan omanlaisensa persoona. Se erottuukin joukosta helposti paitsi luonteensa, myös harvinaisen keltahallakon värinsa ansiosta. Tamman vilkas mieli keksii jatkuvalla syötöllä ponikujeita hoitajiensa päiviä piristämään, joten sen kanssa ei varmasti käy aika pitkäksi. Lilje on ponimainen, mutta parhaimmillaan myös miellyttävä ratsu ja ajettava. Se onkin päässyt näyttämään kykyjään valjakkoajossa, jossa tamma on kilpaillut keräten 54 sijoitusta. Lilje on varsonut tähän mennessä kaksi orivarsaa.
Isänemänisä Vinterkrigen syntyi ja kasvoi Pohjois-Ruotsissa. Sen kasvattaja omisti pääasiassa russeja, mutta päätti jättää vuonohevosvarsan kotiin kaavaillen siitä harrastekaveria esikoislapselleen. Kotoisammin Vinteksi kutsutusta orista kasvoi suurikokoinen ja luottavainen herrasmies. Se käyttäytyi jo nuorena fiksusti kaikenlaisissa tilanteissa ja oli myös lasten käsiteltävissä. Omistajan tytär valmentautui sen kanssa aktiivisesti este- ja kouluratsastuksessa ja parivaljakko starttasi muutaman kerran estekilpailuissa tuoden jokaisella kerralla ruusukkeen kotiin.
Isänemänemä Thea av Vogar oli rakenteeltaan siro ja korkea, sekä väriltään harvinainen keltahallakko. Vasta kuusi vuotta täytettyään Thea myytiin ratsastuskouluun, jonka jälkeen se kiersi usellakin tallilla tehden tuntitöitä. Se ei ollut kuitenkaan paras valinta tunihevoseksi, sillä tammalla oli taipumusta kuumua ratsastaessa ja uhkailla pienempiä ratsastajia. Muutaman vuoden kuluttua se pääsi viimein yksityiskäyttöön, jolloin Thea alkoi kilpailla aktiivisesti hyvällä menestyksellä. Sen hallussa on esimerkiksi vuonohevosmestaruus vuodelta 2006.

Emä Hertevike av Rågkross...

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Fjodor on koulupainotteinen vuonohevosori. Se on päässyt kilpaillut painotuslajissan keräten lyhyessä ajassa useita sijoituksia. Väriltään hieman hailakka ruunihallakko ori on saanut toistaiseksi jälkikasvua parin varsan verran saman tamman, myös koulupainotteisen Alinan kanssa.
Emänemä Raitalan Alina on suomalaissyntyinen tamma, joka muutti naapurimaahan Ruotsiin kilpailu- ja siitoskäyttöön. Nykyisellä kotitallillaan Rågkrossissa Alina on aloitellut lupaavaa kilpailu-uraansa kouluratsastuksessa. Tamma on ehtinyt jo olla myös pienimuotoisessa siitoskäytössä.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 40.79
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1895.65
Tahti ja irtonaisuus 403.75
Tarkkuus ja ketteryys 1956.14

Valjakkoajossa 3851.79 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 8).
Kouluratsastuksessa 2299.4 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 5).

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Gudrød (s. 06.03.2015), isä Gudfrødr av Rågkross
nvh-t. Brynhild Ockre (s. 10.03.2015), isä Carl av Rågkross

cup-sijoitukset

  30.03.2015 - VVJ-Cup - Breandan - vaativa - 2/34
  30.09.2015 - VVJ-Cup - Breandan - vaativa - 3/27

menestys

VVJ-II -palkittu tammikuun 2016 tilaisuudessa pistein
5,5 + 40 + 20 + 16 + 15 + 2 = 98,5p

KRJ-I -palkittu helmikuun 2016 tilaisuudessa pistein
6 + 40 + 22,25 + 20 + 15 = 103,25p

valmennukset ja päiväkirja

19.02.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

Vanha tuttavani Lili saapui jälleen kerran vahtimaan minun ja vuonohevosteni menoa valjakkoajon parissa. Päädyimme työskentelemään ensimmäisenä Vindan ja Heljan kanssa, jotka ovat molemmat nuoria omia kasvattejani. Vinda on päässyt jo aloittamaan kilpailu-uransa, jolla se on tähän mennessä menestynyt kohtalaisesti. Touhukkaan tamman keskittymiskyky ei meinaa aina riittää kaikkeen, mutta maltilla ja mielikuvituksella sen kanssa pääsee pitkälle. Helja ei puolestaan ole käynyt vielä lainkaan kilpailuissa ja sen kanssa on treenattu vielä tähän asti kotikentällä. Huomattavasti Vindaa rauhallisempi ja maltillisempi tamma alkaa kuitenkin olla valmis kilpailu-uralleen ja sen kanssa olisi tarkoitus lähikuukausina käydä ihmettelemässä kilpailupaikkaa noviisi-tason koulukokeessa.

Lämmittelin tammoja ensin itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Kun Lili oli seurannut menoamme hetken sivusta, hän ohjeisti meidät helpolle siirtymätehtävälle ja kommentoi erityisesti omaa apujen käyttöäni nuorten hevosten kanssa. Vaikka valmentaja olikin minulle ennestään tuttu ja hän oli valmentanut hevosiani paljon ennenkin, koin silti saavani palautteesta irti uusia asioita. Molemmat tammat tuntuivat varsin hyviltä, eikä niiden kanssa ollut verryttelyn aikana ollut mitään tavallisesta poikkeavia ongelmia. Yleisesti meillä oli kuitenkin hakemista sopivan vauhdin kanssa. Vinda oli nimittäin jälleen tapansa mukaisesti energinen, eikä näyttänyt kovinkaan hyvää mallia ujolle Heljalle, joka yritti hakea turvaa energisestä työkaveristaan. Pitkän ravityöskentelyn tuloksena tammat alkoivat kuitenkin asettua, enkä usko että ne olivat koskaan ennen kulkeneet yhtä hyvin. Näihin tunnelmiin olikin hyvä lopettaa tämä valmennus ja lähteä suunnittelemaan tulevaisuuden haasteita.


02.03.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Maj Blomqvist (omistajan kirjoittama)

Saapuessamme Blomqvistien tallialueelle en voinut olla ihmettelemättä mihin olin taas pääni pistänyt. Olin ilmoittautunut noviisi-tasoiseen ryhmävalmennukseen nuorten tammojen Vindan ja Heljan kanssa, joista nuorempi Helja oli käynyt vasta muutamia kertoja kotitallin ulkopuolella. Kuunnellessani tallialueella toisten osaanottajien puheita minulle valkeni, että muut osallistujat olivat jo hyvässä vaiheessa kilpailu-uraansa tai parhaimmillaan jopa sen loppupuolella, jonka lisäksi kaikki muut olivat isoja hevosia.

Lähdin kuitenkin reippaasti ponitammojeni kanssa kentälle muiden kanssa. Valmentajamme Maj Blomqvist seurasi hetken valjakkojen menoa sivusta, kunnes hän ryhtyi pureutumaan apujemme käyttöön ja hevostemme liikkeisiin tarkemmin. Tilanne tuntui jännittävän Heljaa suunnattomasti, mitä ei helpottanut lainkaan se, että innokas Vinda olisi halunnut juosta pää viidentenä jalkana ja unohtaa kaikki vähät käytöstavat mitä sen päähän oli saatu iskostumaan. Maj piti tehtävät aluksi hyvin yksinkertaisina, jotta mekin pääsimme mukaan muiden rytmiin. Pääasiassa alkutunnin keskityimme ravityöskentelyyn, jossa Vindan yleensä saikin helpoiten kuulolle.

Hiljalleen tiivis työskentely ja valmentajat terävät kommentit alkoivat tuottaa tulosta ja Vinda alkoi asettua. Sen myötä myös Helja rauhoittui selvästi, sillä se onneksi seurasi enemmän työpariaan kuin muita valmennukseen osallistuneita parivaljakkoja. Laukkatyöskentely jäi meidän osaltamme vähäiseksi, sillä halusimme Majn kanssa keskittyä ylläpitämään saatua rytmiä ravissa ja lyhyillä laukkatehtävillä. Loppua kohden menomme alkoi muistuttaa sitä mitä se kotioloissakin yleensä oli, joten sain olla tyytyväinen molempiin tammoihin. Valmennukset vieraassa ympäristössä olivat hyvää treeniä erityisesti nuorelle Heljalle, jonka kanssa päästään hiljalleen aloittelemaan kilpailu-uraa valjakkoajon parissa.


24.12.2015 Päiväkirjamerkintä - joulumaasto

Talvi oli saapunut tänä vuonna varhain Lofooteille, mutta varsinaisesti joululta oli alkanut näyttää vasta aattoa edeltäneenä iltana. Vaikka emme Brynhildissä suoranaisesti viettäneetkään joulua, eikä tallia oltu vuorattu erilaisilla joulukoristeilla ja -valoilla, ehdotti tallityttömme Anna joulumaastoa vuonohevostammojemme kanssa. Vaikka minulla olikin hurjasti muuta tekemistä, soin talliväellemme sen ilon ja lähdimme kuin lähdimmekin illalla tunnelmalliselle maastoretkelle. Tallimestarimme Stina johti kulkuetta nuoren kasvattitammamme Klipan kanssa. Kirpeän pakkassään ansiosta Klipalla oli hieman ylimääräistä virtaa, mutta se rauhoittui pian huomattuaan, etteivät perässä tulleet laumakaverit ottaneet siitä mallia. Seuraavana tulivat Anna ja Helja, jotka olivat tehneet tiiviisti yhteistyötä koko syksyn. Vaikka Heljalla olikin taipumusta säikkyä maastossa, luotti se selvästi Annaan niin kovasti, ettei se jaksanut kiinnostua kuusien latvoista tippuneista lumikasoista. Niistä jaksoi kuitenkin välittää keltahallakko Sabrine, joka tarjosi ratsastajalleen Marille muutamat lennokkaat sivuloikat ja meille muille hyvät naurut. Minä ja rauhallinen Skippe pidimme porukan perää varmistaen, että reippaammat seuralaisemme pysyivät jonossa.

Lähes kahden tunnin mittainen taival oli täynnä hankitreeniä, paleltuneita neniä ja toinen toistaan huonompia vitsejä, joille nauroimme vedet silmissä. Myös hevoset tuntuivat nauttivan retkestä suunnattomasti ja retken jälkeen Helja, Sabrine, Klippa ja Skippe rouskuttivat heiniään varsin tyytyväisen näköisinä. Virkistävän retken jälkeen meidän kaikkien oli hyvä vetäytyä viimein koteihin rauhoittumaan ja syömään mahat täyteen suklaata.


15.01.2016 Päiväkirjamerkintä - kuulumisia

Helja on kasvanut hieman muiden varjossa, mutta vanhemmiten olemme löytäneet tamman kanssa sen kuuluisan yhteisen sävelen. Tänä talvena Heljan kilpailu-ura valjakkoajossa saatiin viimein päätökseen upeasti yhdistetyn luokan voiton myötä. Tamma saa viimein jäädä täyspäiväiselle kilpailueläkkeelle ja toivon mukaan se pääsee myös tulevana vuonna kaitsemaan myös omaa jälkikasvuaan. Helja on saanut tähän mennessä kaksi varsaa: muualle muuttaneen esikoisvarsansa Gudrødin, sekä meille kotiin jääneen Ockren. Molemmat varsat ovat kilpailleet hienosti emänsä tavoin niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin, joten voisi kuvitella, että Heljan jälkikasvulle olisi kysyntää vastaisuudessakin. Nyt sen kanssa aletaankin hiljalleen tähdätä laatuarvosteluihin, aluksi ainakin valjakkoajon ja kouluratsastuksen, mahdollisesti myöhemmin myös yleislaatuarvosteluun. Odotukset ovat ainakin kovat, sillä Helja on paitsi hieno hevonen, sillä on myös sukulaisten ja jälkeläisten puolesta erinomaiset mahdollisuudet pärjätä.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief