† Brynhild Hafgrim 15.12.13 - 11.7.18

Hevosiamme saapui tänään valmentamaan tunnettu valjakkovalmentaja Måns Roberg. Hän asuu aivan Ruotsin rajan tuntumassa, mutta olemme olleet paljonkin jutuissa valjakkoajokilpailujen ja vuonohevosvälitysten yhteydessä. Kun hän tuli viimein käymään Lofooteilla, sovimme valmennuspäivän hevosilleni. Tarkoituksenamme oli mahduttaa päivään useampi parivaljakkovalmennus erityisesti nuorempien hevosteni kanssa. Måns on nimittäin tarkka valmentaja, joka ei päästä helpolla ja uskoin päivästä olevan hyötyä koulutusvaiheessa olevien hevosteni kanssa. Kun olimme aamupäivällä selvinneet tammakaksikosta, otimme projektiksi harmaahallakot kasvattiorini Haffen ja Anjen. Molemmat olivat jo aloittaneet kilpailu-uraansa, mutta toivoin saavani hiottua vielä entisestään yhteistyötämme. Sen lisäksi ainakin Haffea on tulevaisuudessa tarkoitus viedä vielä eteenpäin vaativalta tasolta jolla molemmat orit nyt ovat.

Pääsin valmennus orien kanssa sujui varsin mallikkaasti ja saimme kuulla myös harvinaisia kehuja yhteistyöstämme. Sekä Haffella että Anjella vaikuttikin olevan hyvä päivä. Kumpikaan ei missään vaiheessa yrittänyt mitään ponivinkeitä, mitä erityisesti Anjella on tapana harrastaa. Sen sijaan ne suorittivat varsin tasapainoisesti tehtäviä ja pystyimme keskittymään oman istuntani ja tuntuman hiomiseen. Juuri kun ajattelin Haffen ja Anjen kulkevan erinomaisesti avuilla, säpsähti Anje puskasta lehahtanutta lintua ja orit nostivat hallitsemattoman laukan omine lupineen. Sain ne nopeasti takaisin tuntumalle, mutta sain myös noottia omasta keskittymiskyvystäni ja vinkkejä vastaavien tilanteiden ennakoimiseen ja estämiseen. Suoritimme loppuun vaativan tason koulukokeen, jonka Måns arvosteli kilpailusuorituksen tapaan ja antoi ohjeita kaikkien kohtien suorittamiseen. Vaikka parannettavaakin on paljon, olin kuitenkin päällimmäisenä erittäin tyytyväinen sekä Haffeen että Anjeen, enkä olisi enää millään malttanut odottaa muutaman viikon päästä koittavia valjakkokilpailuja niiden kanssa.

Tänään juhlittiin harmaahallakon orikasvattimme 8-vuotispäivää. Haffesta on kasvanut juuri sellainen ori, jonka aina haaveilin saavani sen isästä Hakonista. Isänsä kaltainen herrasmies, kapasiteetikas kilpailukaveri erityisesti valjakkoajoon ja mikä parasta, aivan alusta asti itse kasvatettu. Lisäksi se on ehtinyt näkyä jo siitoskäytössäkin, Kleppurin kasvattama esikoisvarsa Ludvig jäi kotitallilleen kasvamaan, kun taas meidän kasvattamamme Haldor muutti Suomeen harrastekotiin. Tällä hetkellä kasvattitammamme Briia on kantavana Haffesta ja mikäli varsa paljastuu oriksi, on sen tarkoitus jäädä jatkamaan kotiin orilinjaa.

Tällä hetkellä Haffen kilpailu-ura on parhaillaan meneillään, mutta tänään vietimme syntymäpäivän kunniaksi rennomman herkuttelupäivän. Ori sai työntekijöiltä vähän liikaakin porkkanoita ja muita ylimääräisiä herkkuja ja me puolestaan vietimme laatuaikaa rennolla maastoretkellä. Kävimme kiertämässä lähes kahden tunnin lenkin, jonka varrelle mahtui useampi laukkapätkä ja pieni kahluureissu, joista Haffe pitää kovasti. Pian on kuitenkin tarkoitus jälleen ryhdistäytyä, sillä ensiviikolla odottaa jälleen valjakkokilpailut, joihin olemme Haffen kanssa osallistuneet.

Työntäyteisten päivien lomassa päätimme tallityöntekijöiden kanssa tehdä pienen irtioton arjesta ja lähteä porukalla rennolle maastoretkelle. Kilpailu-urallaan olevien orien kanssa on treenattu viimeaikoina ahkerasti, joten ne valikoituivat yhteistuumin ratsuiksemme. Itse johdin porukkaa Haffen kanssa, seuraavana tulivat kaksi nuorta tallityttöämme Rodin ja Toren kanssa, neljäntenä ratsuttajamme Mari nuoren, vielä koulutettavana olevan Linuksen kanssa ja perää puolestaan pitivät tallimestarimme Stina ja porukan vanhin ori Goran.

Retkestä muodostui lähes kahden tunnin mittainen lenkki, joka kiersi läheisen vuoristokylän ja merenrannan kautta. Matkalle mahtui niin rauhallinen laukkapätkä kuin metsässä samoiluakin ja niin hevoset kuin ihmisetkin tuntuivat nautivan siitä täysin siemauksin. Kaikkien onneksi retkestä muodostuikin juuri niin mukava kuin olimme toivoneetkin. Kaikki orit olivat liikenteessä rennolla mielellä, eikä Torekaan ryhtynyt missään vaiheessa kukkoilemaan. Nuorella Linuksella oli vielä ihmeteltävää, mutta vanhemmat orit toivat sille turvaa ja myös se suoriutui maastoretkestä hienosti. Haffe ja Goran vaikuttivat jopa aavistuksen laiskoilta, vaikka yleensä varsinkin Haffe on maastossa varsin pirteä. Haffen rauhallisuuteen saattoi silti vaikuttaa sekin, että sen perässä kulki Rodi, jolla ei tapansa mukaan ollut minkään valtakunnan kiire minnekään. Ori yritti ohimennen kurkotella satunnaisia kuusenoksia, mutta sen saaliit jäivät varsin vähäisiksi, mikä on eittämättä hyväksi sen vatsanympärykselle. Näillä eväin palasimme takaisin Brynhildiin arjen pariin, mutta ainakin hieman virkeämpinä kuin mitä lähtiessä olimme.

Haffe oli tänään todella itsepäisellä päällä, eikä ollut ymmärtää ohjastajan apuja ollenkaan. Honeythief kovasti pahoitteli oriin käytöstä ja selitti, ettei orilla oltu vähään aikaan valjakkoa treenattukkaan, joten siitä tämä varmaan johtuisi. Kun ori liikkui sen liikkeet olivat upeaa katsottavaa, se kantoi itsensä hyvin ja näytti upealta kärryt perässä. Pujottelu tuotti hieman hankaluutta, Haffe kun tuntui haluavan mielummin hypätä kartioiden yli kuin kiertää ne. Puomikujat onnistuivat ihan kivasti, mutta peruutusta ohjastaja sai tapella oriin kanssa jonkun aikaa.

Haffe ravasi reippaasti eteenpäin kaviouralla alkulämmittelyjen aikana. Muoto oli hieman hakusessa, mutta kun ori alkoi vertymään, rupesi muotokin löytymään hienosti. Kulmien kanssa oli hieman ongelmia, sillä Haffe yritti mennä niin sanotusti helpomman kautta ja oikoi kulmat, mutta kunnollisella valmistelemisella sai ratsastaja orinsa menemään kulmat ilman oikomisia. Kun ori näytti kyllästyvän pelkkään ravailuun, käskin tehdä erikokoisia ympyröitä, kiemurauraa sekä pysähdyksiä. Haffe ei heti malttanut pysähtyä vaan jatkoi matkaansa käskyistä huolimatta, mutta huomatessaan ettei vastaanhankaamisella saavuttanut mitään, suostui se kuuntelemaan ratsastajaansa ja pysähtyi oikein hienosti. Pohkeenväistön kanssa oli myös ongelmia, kun ori vänkäsi vastaan, mutta selkeillä avuilla ratsastaja sai sen lopulta menemään kuten pitikin.

Laukkatyöskentelyssä oli kyllä vauhtia vähän liiaksikin asti. Ori paahtoi menemään tuulispään tavoin eteenpäin, eikä ollut laisinkaan hallinnassa. Käskin ratsastaa ympyrälle ja siitä pienentää ympyrän kokoa koko ajan, jolloin orin oli pakko hidastaa jos ei mielinyt nurin lentää. Kun ori jälleen unohti sen pelleilynsä, laukkakin sujui. Siirtymiset peruutuksesta raviin meni hienosti, vaikka Haffe yrittikin alkuun nostaa suoraan laukan peruutuksesta. Kaiken kaikkiaan valmennus meni ihan hyvin. Hieman olisi saanut ori niin sanotusti kääntää kierroksiaan pienemmälle ja rauhoittua, mutta laitettakoon tämä nuoruuden piikkiin. Jospa se siitä ajan kanssa rauhottuisi.

Haffe lopetteli viimevuoden puolella kilpailu-uransa, jolle on mahtunut kaikenlaisia kokemuksia ja muistoja. Päällimmäisenä Haffe on kuitenkin suoriutunut erinomaisesti ja se on kerännyt niin valjakkoajosta kuin kouluratsastuksesta hyvät näytöt laatuarvosteluja varten. Myös jälkikasvua on ehtinyt kertyä jo viiden varsan verran, joista Ludvig av Kleppur, Brynhild Hattfjell ja Frøya ovat jo päässeet kilpailemaan isänsä jalanjäljissä. Nyt Haffe on vaivihkaa jäämässä pienimuotoisempaan siitoskäyttöön ja siirtymässä eläkkeelle. Tänä keväänä orin kanssa on tarkoitus käydä koluamassa ainakin valjakkoajon ja kouluratsastuksen laatuarvostelut, sekä yleislaatuarvostelu, joissa se tulee toivon mukaan menestymään yhtä loistokkaasti kuin isänsäkin. Ainakin harmaahallakolla orilla on siihen kaikin puolen oikein hyvät edellytykset ja sen kanssa voidaan vain jäädä odottelemaan oikeaa aikaa.