Brynhild Norne KUTSUMANIMI Norne KASVATTAJA Brynhild   ROTU, SKP vuonohevosori OMISTAJA Viivi VRL-08852 SYNTYMÄAIKA 18.10.2014 REKISTERINUMERO VH14-053-0242 VÄRI, MERKIT ruunihallakko PAINOTUSLAJI yleispainotus SÄKÄKORKEUS 135cm KOULUTUSTASO vaativa, helppo B, re 80cm IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 3 vuotta 18.01.2015 ja 8 vuotta 18.06.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.

VVJ-I KRJ-I ERJ-I YLA1

Norne on oma kasvattini ja se oli erityisen odotettu varsa, sillä sen vanhemmat Derian Aros ja Brynhild Neilikk olivat molemmat hienoja vuonohevosia, joilla oli takanaan menestyksekäs kilpailu-ura valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa. Sen lisäksi Aros oli menestynyt upeasti myös näyttelyissä ja esteratsastuksessa. Nornen oli tarkoitus jäädä itselleni, mutta tilanteet muuttuivat ja se viettikin nuoruudestaan muutaman vuoden ylläpidossa ystäväni luona, joka vastasi siten orin koulutuksesta sen ensimmäisinä vuosina. Pienen hevoslauman jäsenenä Nornesta kasvoi erittäin hyväluontoinen ja kiltti ori, joka tulee pääsääntöisesti toimeen kaikkien kanssa.

Norne osaa käyttäytyä kaikenlaisissa tilanteissa, mutta toisinaan sisimmiltään ponimainen luonne ottaa orista vallan. Se rakastaa esimerkiksi rymytä tarhassa laumakaverien kanssa ja on usein syyllinen rikki revittyihin loimiin ja riimuihin, jotka löytyvät myöhemmin mytystä jostain tarhan perukoilta. Karsinassa Norne läträä aina tylsistyessään juoma-automaatilla, jonka ori on onnistunut saamaan muutaman kerran jumiin aiheuttaen karsinaansa pienen vesivahingon. Kaikki kujeet kuitataan kuitenkin aina villaisella, sillä kukaan ei voi vastustaa Nornen suloista katsetta ja pohjattoman ystävällistä luonnetta. Vaikka Norne vaatiikin paljon aktivointia, osaa se myös pysähtyä nauttimaan pitkistä harjaustuokioista ja yhdessäolosta hoitajiensa kanssa. Kaulasta rapsuttaessa ori nostaa päänsä korkealle ja nojaa hoitajaansa, jotta rapsutukset tulevat varmasti juuri oikeaan kohtaan.

Ylläpitopaikassa Norne sai hyvän peruskoulutuksen sekä ratsun tehtäviin että valjakkoajoon. Sen kanssa ratsastettiin ja ajettiin pääasiassa maastossa ilman suuria tavoitteita, jonka ansiosta Norne sai kasvaa ja opetella asioita kaikessa rauhassa. Ori ehtikin tuona aikana tottua kaikenlaiseen, eikä maastossa tule yleensä vastaan mitään niin jännittävää että ori jaksaisi enää yllättyä siitä. Porukassa maastoillessa Nornelle on kuitenkin jäänyt paha kilpailuvietti, sillä ylläpitoaikanaan se pääsi usein laukkaamaan kilpaa perheen pohjoisnorjanponiruunan kanssa. Tämän vuoksi se yrittää edelleen lähteä ohittamaan, jos se pääsee laukkaamaan maastossa muiden hevosten kanssa.

Kotiuduttuaan takaisin meille Nornen kanssa alettiin treenata tavoitteellisemmin sekä ratsastaen että ajaen. Norne on varmajalkainen ja rohkea suorittaja, joka pärjää tasaisen hyvin kaikilla kolmella valjakkoajon osuudella. Valjakkoajon koulukoe on kuitenkin aivan erityisesti sen heiniä, sillä ori on omiaan rauhallisilla ja tarkkuutta vaativilla tehtävillä. Ratsastaessa Norne on eteenpäinpyrkivä ja sillä kokoisekseen poniksi hienot askeleet. Se kuuntelee todella hyvin istuntaa ja ratsastajan onkin tärkeää pitää kädet rauhallisina ja keskittyä siihen, mitä omalla istunnallaan viestii Nornelle. Kouluratsastuksen lisäksi sen kanssa ollaan kilpailtu myös esteratsastuksessa, jossa ori on pärjännyt varsin hyvin omalla tasollaan. Sillä on energiaa ja intoa muidenkin edestä ja se väläyttelee todella hienoja suorituksia kun ratsastaja saa kanavoitua orin energian oikein.

sukutaulu ja -selvitys

Isä Derian Aros jäi asumaan kasvattajansa luokse Derianiin. Komea ruunihallakko ori on niittänyt menestystä erityisesti näyttelykehissä, sillä sen lisäksi että se on päässyt kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla, on sille myös myönnetty VIR MVA Ch ja VSN NCh -arvonimet. Hienon ulkonäkönsä lisäksi reipas ori on menestynyt myös kilpailukentillä. Aros on kilpaillut vanhempiensa tavoin niin koulu- ja esteratsastuksessa kuin valjakkoajossakin hyvällä menestyksellä. Siitoskäytössä olevalla orilla on tähän mennessä jälkikasvua neljän varsan verran, jotka ovat päässeet kilpailemaan isänsä jalanjäljissä.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Emä Brynhild Neilikk varsin ponimainen pikkutamma, joka on paitsi pienen kokonsa, myös luonteensa puolesta tullut vahvasti emäänsä Nes Molnariin. Kotoisammin Nelliksi kutsuttu ruunihallakko tamma on painottunut valjakkoajoon ja kouluratsastukseen, joista erityisesti valjakkoajossa se on menestynyt erinomaisesti. Kilpailu-uran päättymisen jälkeen Nelli jäi täysin siitostammaksi ja se on kasvattanut esimerkillisesti kaikki viisi tähänastista varsaansa. Emänsä tavoin varsin pienikokoisiksi jääneet varsat ovat koostaan huolimatta osoittautuneet erittäin hienoiksi ratsuiksi ja valjakkoponeiksi.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

valmennukset ja päiväkirja

Nellin hieno orivarsa Norne päätyi monen mutkan kautta ystävälleni ylläpitoon ja orin olisi tarkoitus viettää hänen luonaan ainakin muutama vuosi. Aluksi ajatus Nellin varsasta luopumisesta teki tiukkaa, sillä olin jo päättänyt varsan jäävän kotiin. Hiljalleen ajatukseen kuitenkin tottui ja nyt en voisi olla tyytyväisempi järjestelyyn.

Vaikeasta sijainnista johtuen en päässyt vierailemaan Nornen luona niin usein kuin olisin halunnut, mutta onnistuin viimein löytämään sopivan ajan käydä moikkaamassa oria ja ystävääni. Nornesta oli kasvanut juuri sellainen nuori kuin mitä ystäväni oli antanut ymmärtää. Se oli luonteeltaan herttainen ja erittäin fiksu. Se keksi hoitaessa jos mitäkin nuoren ponin kujeita, mutta antoi hyvin hoitaa ja valjastaa itsensä. Pääsin katsomaan ja kokeilemaan, kuinka sen koulutus ohjasajossa on edistynyt, eikä tilanne näyttänyt lainkaan huonolta. En malttanut odottaa millainen aikuinen ori siitä kasvaisi. Sen molemmat vanhemmat olivat menestyneet erinomaisesti valjakkoajossa ja myös Nornea kohtaan minulla oli suuret odotukset. Tulevaisuudessa pääsisin vielä treenaaman ja kilpailemaan orin kanssa itse, kun sen olisi aika tulla takaisin kotiin.

Tänään pääsimme naapurikunnassa valjakkotalliaan pitävän Peterin valvontaan kasvattiorieni Jarlin ja Nornen kanssa. Ylläpidosta palannut Norne on edistynyt viimevuosien aikana hurjasti ja odotinkin innolla pääseväni valmentautumaan sen kanssa ensimmäisen kerran. Jarlin kilpailu-ura on sen sijaan jo hyvässä vauhdissa ja toivoinkin sen läsnäolon parivaljakossa helpottavan myös minun ja Nornen alkavaa yhteistyötä. Valmennuksen aikana Peter kiinnittikin huomiota erityisesti siihen, kuinka toimin Nornen kanssa ja miten minun tulisi ohjata Jarlia, jotta se vaikuttaisi myös Norneen positiivisesti. Valmennuksen tehtävät pysyivät varsin yksinkertaisina rutiinitehtävinä. Teimme pääasiassa osia koulukokeesta, joilla harjoittelimme erilaisia kaarevia linjoja ja kuvioita. Tehtävät mahdollistivat orien tehokkaan taivuttelun molempiin suuntiin, jonka ansiosta sain haettua niitä helpommin kuulolle. Päälisin puolin valmennuksesta jäi hyvä mieli sekä paljon uusia ajatuksia, joilla lähteä jatkamaan Nornen koulutusta ja Jarlin kilpailu-uraa.

Nornella oli ollut viime viikolla perusteellinen terveystarkastus, hammashuolto ja vuosittainen rokotus, jonka vuoksi sillä oli ollut nyt vapaapäiviä. Norne oli alkanut vaikuttaa siltä, että lyhyt loma on tehnyt tehtävänsä ja virtaa on kertynyt tarpeettomankin paljon, joten päätin päästää orin juoksemaan vapaaksi kentälle. Alkuun ori liikkui hyvinkin maltillisesti ja kuunteli minua hyvin, kun kehotin sitä ravaamaan. Se ravasi lennokkain, mutta kuitenkin rennoin askelin ympäri kenttää puhisten samalla tyytyväisenä. Kun käskin oria nostamaan laukan, se villiintyi hetkellisesti ja lähti melkoista pukkilaukkaa kentän toiseen päähän. Äkkijarrutuksen jälkeen suunta vaihtui ja ori viiletti pian toiseen suuntaan samanlaista vauhtia. Hetken juoksenneltuaan ja hypittyään Nornen vauhti alkoi hiipua ja sain taas pyydettyä siltä haluamaani vauhtia. Pieni irrottelu teki kuitenkin selvästi hyvää, sillä ori vaikutti silmin nähden tyytyväiseltä piehtaroidessaan vielä lopuksi kentällä.

Kaunis ilta-aurinko valaisi vieressämme kohoavan vuonon, kun kävelimme Nornen kanssa kotia kohti. Olimme olleet maastossa pitkästä aikaa ratsain ja kiertäneet lähes kahden tunnin mittaisen lenkin lähiseudulla. Maastolenkin oli tarkoitus toimia Nornelle palauttelevana lenkkinä eilisen valjakkoajovalmennuksen jäljiltä. Eilinen valmennus oli ollut rankka meille molemmille, mutta olimme saaneet siitä myös rutkasti lisävarmuutta maratonosuudelle. Tänään olimme siis edenneet kaikessa rauhassa, vaikka Norne olikin sitä mieltä, että se olisi voinut aivan hyvin lähteä revittelemään tutulla laukkasuoralla. Ori malttoi kuitenkin mielensä ja etenimme koko lenkin kävellen tai rauhallisesti hölkäten. Norne katseli ympärilleen ja nuuhki kesäilmaa. Sen askeleet alkoivat venyä hiljalleen yhä pidemmiksi ja pidemmiksi sillä ori tiesi, että olisimme pian kotona, jossa sitä odottaisi jo iltaruuat. Annoin Nornen kävellä pitkin ohjin ja rapsutin sitä kaulasta. Olin onnellinen siitä, että minulla oli näin hieno hevonen, jonka kanssa pääsin treenaamaan tavoitteellisesti sekä valjakkoajossa että kouluratsastuksessa, mutta jonka kanssa pystyi tekemään myös kaikkea muuta, kuten pitkiä käyntimaastoja kauniissa ilta-auringossa.

Omat ajatukseni olivat aivan ensiviikolla koittavissa valjakkoajokilpailuissa, kunnes Lilbeth herätti minut jo toistamiseen tähän päivään. Paransin tuntumaani ja pyysin Nornea kokoamaan itseään ravissa. Myös ori tuntui olevan minun tavoin aivan omissa maailmoissaan. Se suoritti tottuneesti kaiken mitä pyysin, mutta kuitenkin varsin verkkaiseen tahtiin. Se ei kuitenkaan kelvannut Lilille, joka päätti suunnitella meille lennosta tehtävän, jolla sekä minun että orin olisi pakko pysyä hereillä. Hän ohjeisti minua komentamaan valjakkoa napakammin ja keskittymään tehtävään täysillä. Muutaman reippaan laukkakierroksen jälkeen Norne sai jostain uutta virtaa ja minun keskittymiseni vaikutti välittömästi myös sen työskentelyyn. Loppua kohden suoriuduimme tehtävistä hyvin, mutta kuten Lili muistutti, ne eivät olleet kuitenkaan lähelläkään niitä suorituksia, joihin Nornen kanssa oikeasti pystyimme. Ennen tulevia kilpailuja on onneksi vielä aikaa harjoitella, jota varten Lili antoikin minulle muutamia hyödyllisiä vinkkejä.

Tänään työskentelyämme saapui seuraamaan vanha arvostettu valjakkoajovalmentaja Else-Maj Holmvik, joka oli valmentanut meitä muutamia kertoja aiemminkin. Olin verrytellyt valmiiksi hyvin ennen valmennusta maneesissamme. Norne oli ollut aluksi hieman hidas ja reagoi apuihini viiveellä, mutta sain kuitenkin heräteltyä sen hyvin ennen varsinaisen valmennuksen alkamista.

Else-Majn valmennus osoittautui tehokkaimmaksi ja opettavaisimmaksi ajaksi, mitä olen koskaan viettänyt ohjaksissa. Nainen pureutui todella tarkkaan omiin apuihini huomauttaen kaikista pienimmistäkin asioista niin kauan, että muistin korjata ne.

Norne tuntui paremmalta kuin koskaan aiemmin, enkä muista sen liikkuneen ennen niin hienosti kuin mitä se valmennuksen aikana hetkittäin liikkui. Keskityimme harjoittelemaan koulukokeen asioita, kuten siirtymiä, joihin erityisesti loppua kohden saatiin aivan uudenlaista sähäkkyyttä. Näillä eväin on taas hyvä jatkaa treenejä myös itsenäisesti ja suunnata kohti seuraavia kilpailuja.

Nornella oli edessään todellinen keväthuolto, sillä tallityöntekijämme pesi ja kengitti sen eilen ja tänään sillä oli puolestaan vuorossa raspaus, rokotus ja yleinen eläinlääkärin tekemä tarkistus. Norne käyttäytyi kuin herrasmies eikä eläinlääkärillä ollut juurikaan moitittavaa sen käytöksessä tai kunnossa, mitä en toki ollut epäillytkään. Hampaissa oli jonkin verran raspattavia piikkejä, mutta mitään isompaa hoidettavaa ei löytynyt. Norne rauhoitettiin eläinlääkärin käynnin ajaksi, joten se jäi käynnin jälkeen vielä toviksi talliin heräilemään ennen kuin se pääsi ulos tarhaamaan kaverien kanssa. Nyt ori saisi pitää muutaman ansaitun vapaapäivän rokotuksen vuoksi. Sen jälkeen jatkaisimme taas treenejä erityisesti valjakkoajon parissa, jossa meidän olisi tarkoitus valmentautua seuraavan kerran parin viikon päästä.

Norne laukkasi rytmikkäästi keskihalkaisijaa pitkin estevalmentaja Aaron Hansenin seuratessa vierestä lähestymistämme punavalkealle esteelle. ”Pidäte, pidäte”, kuulin hänen ohjeistavan ja pidätin Nornea, jotta pääsisimme hyppäämään sopivasta paikasta. Kaikesta huolimatta lähestyminen meni liian pitkäksi ja esteen ylin puomi kolahti alas. Pidimme hetken keskustelutauon Aaronin kanssa, kunnes yritimme tehtävää uudelleen.

Keskityimme valmennuksessa erityisesti lähestymisiin, joissa meillä oli vielä paljon harjoiteltavaa Nornen kanssa. Ori innostui suunnattomasti jo nähdessään esteitä ja sillä oli usein liian kova kiire esteelle, jonka vuoksi lähestymiset eivät yleensä osuneet aivan ideaaleihin paikkoihin. Harjoittelimme lähestymisiä erilaisilla linjoilla muutaman eri esteen avulla. Estekorkeudet olivat maltillisia, joka sopi meille tässä hetkessä paremmin kuin hyvin.

Saimme Aaronilta paljon hyviä ohjeita jatkoa ajatellen ja kuten hänkin toi valmennuksessa esille, paransimme loppua kohti huomattavasti suorittamistamme. Lopuksi hyppäsimme vielä muutaman kerran seitsemän esteen rataa, jossa oli monipuolisesti erilaisia linjoja ja kaarteita. Rataa hypätessämme Norne alkoi olla jo hyvin avuillani ja se tuntui hetkittäin kokoavan itseään jo pelkästä ajatuksesta. Intoa ja energiaa oli edelleen, mutta se saatiin kuitenkin kanavoitua juuri oikeisiin asioihin.

Valmennuksen päätyttyä purin esteet Aaronin kanssa ja keskustelimme siitä, millaisilla tehtävillä meidän kannattaisi jatkossa harjoitella Nornen kanssa ja mitä asioita minun tulisi erityisesti ottaa huomioon. Mies antoi muutamia todella hyviä vinkkejä tehtävien suhteen, jotka aion ehdottomasti painaa korvan taakse. Hyvästeltyäni Aaronin lähdimme vielä kävelemään Nornen kanssa loppukäyntejä maastoon, jotta pääsimme nauttimaan ihanan kesäisestä säästä.