Brynhild Norne
|
|
Oma kasvattiorimme Norne vietti nuoruudestaan muutaman vuoden ylläpidossa tuttavallani, joka osallistui siten orin koulutukseen. Pienen hevoslauman jäsenenä Nornesta kasvoikin erittäin mukavaluontoinen ja herttainen poniori. Pääsääntöisesti se osaa käyttäytyä kunnolla kaikenlaisissa tilanteissa, mutta toisinaan sisimmiltään ponimainen luonne ottaa Nornesta vallan. Se esimerkiksi rakastaa rymytä tarhassa laumakaverien kanssa ja on usein syypää rikki revittyihin loimiin ja riimuihin, jotka myöhemmin löytyvät mytyssä jostain tarhan perukoilta. Karsinassa se läträä aina tylsistyessään juoma-automaatilla, jonka poniori on onnistunut muutaman kerran jumittamaan aiheuttaen karsinaansa pienen vesivahingon. Kaikki ponimaiset tuhot kuitataan kuitenkin aina villaisella, sillä tosiasiassa kukaan ei voi vastustaa Nornen suloista katsetta. Vaikka Norne vaatiikin paljon aktiviteettia, osaa se myös pysähtyä nauttimaan pitkistä harjaustuokioista ja yhdessäolosta hoitajiensa kanssa. Kaulasta rapsuttaessa ori nostaa päänsä korkealle nauttien täysin siemauksin.
Ylläpitopaikassa Nornen kanssa ratsastettiin ja ajettiin harrastemielessä ja sen kanssa rymyttiin pääasiassa pitkin lähialueen metsiä. Ori ehtikin tuona aikana tottua kaikenlaiseen, eivätkä maastossa mitkään erikoisuudet jaksa enää yllättää sitä. Porukassa maastoillessa Nornelle on kuitenkin jäänyt paha kilpailuvietti, sillä ylläpitoaikanaan se pääsi usein laukkaamaan kilpaa perheen pohjoisnorjanponiruunan kanssa. Tämän vuoksi se yrittää edelleen lähteä ohittamaan ja nostaa välittömästi laukan, mikäli joku muukin poni tekee niin. Kotiuduttuaan takaisin meille Nornen kanssa alettiin treenata tavoitteellisemmin sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa. Se on varmajalkainen ja rohkea suorittaja, sekä pärjää tasaisen hyvin kaikilla kolmella valjakkoajon osuudella. Ihanalla Nornellakin on kuitenkin huonot päivänsä, jolloin se reagoi komentamiseen protestoimalla varsin ponimaisesti esimerkiksi pukittelemalla, äkkilähdöillä ja sivuloikilla. Tilanteet ovat kuitenkin usein hyvin ennakoitavissa, eikä niissä ole vaikeaa pysytellä kyydissä.
i. VIR MVA Ch Derian Aros nvh, rnhkko, 141cm KTK-I, VSN NCh |
ii. Bergsmoen Aslak nvh, rnhkko, 142cm |
iii. Stavanger Ernar nvh, khkko, 146cm |
iie. Bergsmoen Mildri nvh, rnhkko, 147cm | ||
ie. Mydland Lilje nvh, rnhkko, 139cm KRJ-II |
iei. Fenris nvh, vhkko, 146cm | |
iee. Mydland Liv nvh, rnhkko, 139cm | ||
e. Brynhild Neilikk nvh, rnhkko, 133cm VVJ-I, KRJ-I |
ei. Døbt Mandkjønn nvh, rnhkko, 141cm |
eii. Døde Far nvh, hkko |
eie. Søndag Hustru nvh, hkko | ||
ee. Nes Molnar nvh, rnhkko, 134cm VVJ-I, KRJ-II, YLA2 |
eei. Sjaak-Trygg nvh, rnhkko, 140cm | |
eee. Freya nvh, rnhkko, 140cm |
Isä Derian Aros jäi asumaan kasvattajansa luokse Derianiin. Komea ruunihallakko ori on niittänyt menestystä erityisesti näyttelykehissä, sillä sen lisäksi että se on päässyt kantakirjaan ensimmäisellä palkinnolla, on sille myös myönnetty VIR MVA Ch ja VSN NCh -arvonimet. Hienon ulkonäkönsä lisäksi reipas ori on menestynyt myös kilpailukentillä. Aros on kilpaillut vanhempiensa tavoin niin koulu- ja esteratsastuksessa kuin valjakkoajossakin hyvällä menestyksellä. Siitoskäytössä olevalla orilla on tähän mennessä jälkikasvua neljän varsan verran, jotka ovat päässeet kilpailemaan isänsä jalanjäljissä.
Emä Brynhild Neilikk varsin ponimainen pikkutamma, joka on paitsi pienen kokonsa, myös luonteensa puolesta tullut vahvasti emäänsä Nes Molnariin. Kotoisammin Nelliksi kutsuttu ruunihallakko tamma on painottunut valjakkoajoon ja kouluratsastukseen, joista erityisesti valjakkoajossa se on menestynyt erinomaisesti. Kilpailu-uran päättymisen jälkeen Nelli jäi täysin siitostammaksi ja se on kasvattanut esimerkillisesti kaikki viisi tähänastista varsaansa. Emänsä tavoin varsin pienikokoisiksi jääneet varsat ovat koostaan huolimatta osoittautuneet erittäin hienoiksi ratsuiksi ja valjakkoponeiksi.
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
97.79 Valjakkoajossa 4022.65 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 8). |
jälkikasvu
nvh-o. Brynhild Narvik (s. 18.05.2015), emä Kaukovallan Carola |
Nellin hieno orivarsa Norne päätyi monen mutkan kautta ystävälleni ylläpitoon ja orin olisi tarkoitus viettää hänen luonaan ainakin muutama vuosi. Aluksi ajatus Nellin varsasta luopumisesta teki tiukkaa, sillä olin jo päättänyt varsan jäävän kotiin. Hiljalleen ajatukseen kuitenkin tottui ja nyt en voisi olla tyytyväisempi järjestelyyn.
Vaikeasta sijainnista johtuen en päässyt vierailemaan Nornen luona niin usein kuin olisin halunnut, mutta viimein löytyi sopiva aika käydä moikkaamassa oria ja ystävääni. Nornesta oli kasvanut juuri sellainen nuori hevonen kuin mitä ystäväni oli antanut ymmärtää: herttainen ja varsin ponimainen, mutta kuitenkin erittäin fiksu. Se yritti hoitaessa keksiä jos jonkinlaisia nuoren ponin kujeita, mutta antoi hoitaa ja valjastaa itsensä hyvin. Pääsin katsomaan ja kokeilemaan, kuinka sen koulutus ohjasajossa on edistynyt, eikä tilanne näytä lainkaan huonolta. Tulevaisuudessa siitä tulee varmasti hieno valjakkohevonen ja pääsen vielä kilpailemaan sen kanssa, kunhan ori palaa takaisin kotiin.
Tänään pääsimme naapurikunnassa valjakkotalliaan pitävän Peterin valvontaan kasvattiorieni Jarlin ja Nornen kanssa. Ylläpidosta palannut Norne on edistynyt viimevuosien aikana hurjasti ja odotinkin innolla pääseväni valmentautumaan sen kanssa ensimmäisen kerran. Jarlin kilpailu-ura on sen sijaan jo hyvässä vauhdissa ja toivoinkin sen läsnäolon parivaljakossa helpottavan myös minun ja Nornen alkavaa yhteistyötä. Valmennuksen aikana Peter kiinnittikin huomiota erityisesti siihen, kuinka toimin Nornen kanssa ja miten minun tulisi ohjata Jarlia, jotta se vaikuttaisi myös Norneen positiivisesti. Valmennuksen tehtävät pysyivät varsin yksinkertaisina rutiinitehtävinä. Teimme pääasiassa osia koulukokeesta, joilla harjoittelimme erilaisia kaarevia linjoja ja kuvioita. Tehtävät mahdollistivat orien tehokkaan taivuttelun molempiin suuntiin, jonka ansiosta sain haettua niitä helpommin kuulolle. Päälisin puolin valmennuksesta jäi hyvä mieli sekä paljon uusia ajatuksia, joilla lähteä jatkamaan Nornen koulutusta ja Jarlin kilpailu-uraa.
Omat ajatukseni olivat aivan ensiviikolla koittavissa valjakkoajokilpailuissa, kunnes Lilbeth herätti minut jo toistamiseen tähän päivään. Paransin tuntumaani tasaisesti ravaaviin Jarliin ja Norneen, jotka tuntuivat olevan minun tapaani aivan omissa maailmoissaan. Orikaksikko suoritti tottuneesti kaiken, mitä niiltä pyysin, mutta varsin verkkaiseen tahtiin. Se ei kuitenkaan kelvannut Lilille, joka päätti suunnitella meille lennosta tehtävän, jolla sekä minun että orien olisi pakko pysyä hereillä. Hän ohjeisti minua komentamaan valjakkoa napakammin ja keskittymään tehtävään täysillä. Muutaman reippaan laukkakierroksen jälkeen Norne ja Jarl saivat jostain uutta virtaa ja minun keskittymiseni vaikutti välittömästi myös niiden työskentelyyn. Loppua kohden suoriuduimme tehtävistä hyvin, mutta kuten Lili muistutti, ne eivät olleet kuitenkaan lähelläkään niitä suorituksia, joihin Nornen ja Jarlin kanssa oikeasti pystyimme. Ennen tulevia kilpailuja on onneksi vielä aikaa harjoitella, jota varten Lili antoikin minulle muutamia hyödyllisiä vinkkejä.
Tänään työskentelyämme saapui seuraamaan Else-Maj Holmvik, vanha arvostettu valjakkoajovalmentaja. Olin verrytellyt Jarlin ja Nornen hyvin ennen valmennusta ja orit liikkuivat mielestäni hyvin ja ne olivat molemmat kuulolla. Else-Majn valmennus osoittautui tehokkaimmaksi ja opettavaisimmaksi ajaksi, mitä olen koskaan viettänyt Jarlin ja Nornen ohjaksissa. Nainen pureutui todella tarkkaan omiin apuihini huomauttaen kaikista pienimmistäkin asioista niin kauan, että muistin korjata ne. Erityisesti Norne tuntui paremmalta kuin koskaan, mutta myös Jarl liikkui todella hienosti. Keskityimme harjoittelemaan koulukokeen asioita, kuten siirtymiä, joihin erityisesti loppua kohden saatiin aivan uudenlaista säpäkkyyttä. Näillä eväin on taas hyvä jatkaan treenejä myös itsenäisesti ja suunnata kohti seuraavia kilpailuja.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief