Brynhild Norne

Nellin hieno orivarsa Norne päätyi monen mutkan kautta ystävälleni ylläpitoon ja orin olisi tarkoitus viettää hänen luonaan ainakin muutama vuosi. Aluksi ajatus Nellin varsasta luopumisesta teki tiukkaa, sillä olin jo päättänyt varsan jäävän kotiin. Hiljalleen ajatukseen kuitenkin tottui ja nyt en voisi olla tyytyväisempi järjestelyyn.

Vaikeasta sijainnista johtuen en päässyt vierailemaan Nornen luona niin usein kuin olisin halunnut, mutta viimein löytyi sopiva aika käydä moikkaamassa oria ja ystävääni. Nornesta oli kasvanut juuri sellainen nuori hevonen kuin mitä ystäväni oli antanut ymmärtää: herttainen ja varsin ponimainen, mutta kuitenkin erittäin fiksu. Se yritti hoitaessa keksiä jos jonkinlaisia nuoren ponin kujeita, mutta antoi hoitaa ja valjastaa itsensä hyvin. Pääsin katsomaan ja kokeilemaan, kuinka sen koulutus ohjasajossa on edistynyt, eikä tilanne näytä lainkaan huonolta. Tulevaisuudessa siitä tulee varmasti hieno valjakkohevonen ja pääsen vielä kilpailemaan sen kanssa, kunhan ori palaa takaisin kotiin.

Tänään pääsimme naapurikunnassa valjakkotalliaan pitävän Peterin valvontaan kasvattiorieni Jarlin ja Nornen kanssa. Ylläpidosta palannut Norne on edistynyt viimevuosien aikana hurjasti ja odotinkin innolla pääseväni valmentautumaan sen kanssa ensimmäisen kerran. Jarlin kilpailu-ura on sen sijaan jo hyvässä vauhdissa ja toivoinkin sen läsnäolon parivaljakossa helpottavan myös minun ja Nornen alkavaa yhteistyötä. Valmennuksen aikana Peter kiinnittikin huomiota erityisesti siihen, kuinka toimin Nornen kanssa ja miten minun tulisi ohjata Jarlia, jotta se vaikuttaisi myös Norneen positiivisesti. Valmennuksen tehtävät pysyivät varsin yksinkertaisina rutiinitehtävinä. Teimme pääasiassa osia koulukokeesta, joilla harjoittelimme erilaisia kaarevia linjoja ja kuvioita. Tehtävät mahdollistivat orien tehokkaan taivuttelun molempiin suuntiin, jonka ansiosta sain haettua niitä helpommin kuulolle. Päälisin puolin valmennuksesta jäi hyvä mieli sekä paljon uusia ajatuksia, joilla lähteä jatkamaan Nornen koulutusta ja Jarlin kilpailu-uraa.

Omat ajatukseni olivat aivan ensiviikolla koittavissa valjakkoajokilpailuissa, kunnes Lilbeth herätti minut jo toistamiseen tähän päivään. Paransin tuntumaani tasaisesti ravaaviin Jarliin ja Norneen, jotka tuntuivat olevan minun tapaani aivan omissa maailmoissaan. Orikaksikko suoritti tottuneesti kaiken, mitä niiltä pyysin, mutta varsin verkkaiseen tahtiin. Se ei kuitenkaan kelvannut Lilille, joka päätti suunnitella meille lennosta tehtävän, jolla sekä minun että orien olisi pakko pysyä hereillä. Hän ohjeisti minua komentamaan valjakkoa napakammin ja keskittymään tehtävään täysillä. Muutaman reippaan laukkakierroksen jälkeen Norne ja Jarl saivat jostain uutta virtaa ja minun keskittymiseni vaikutti välittömästi myös niiden työskentelyyn. Loppua kohden suoriuduimme tehtävistä hyvin, mutta kuten Lili muistutti, ne eivät olleet kuitenkaan lähelläkään niitä suorituksia, joihin Nornen ja Jarlin kanssa oikeasti pystyimme. Ennen tulevia kilpailuja on onneksi vielä aikaa harjoitella, jota varten Lili antoikin minulle muutamia hyödyllisiä vinkkejä.

Tänään työskentelyämme saapui seuraamaan Else-Maj Holmvik, vanha arvostettu valjakkoajovalmentaja. Olin verrytellyt Jarlin ja Nornen hyvin ennen valmennusta ja orit liikkuivat mielestäni hyvin ja ne olivat molemmat kuulolla. Else-Majn valmennus osoittautui tehokkaimmaksi ja opettavaisimmaksi ajaksi, mitä olen koskaan viettänyt Jarlin ja Nornen ohjaksissa. Nainen pureutui todella tarkkaan omiin apuihini huomauttaen kaikista pienimmistäkin asioista niin kauan, että muistin korjata ne. Erityisesti Norne tuntui paremmalta kuin koskaan, mutta myös Jarl liikkui todella hienosti. Keskityimme harjoittelemaan koulukokeen asioita, kuten siirtymiä, joihin erityisesti loppua kohden saatiin aivan uudenlaista säpäkkyyttä. Näillä eväin on taas hyvä jatkaan treenejä myös itsenäisesti ja suunnata kohti seuraavia kilpailuja.