† Njörður 20.05.2013 - 11.07.2018

Minun oli ollut jo pitkään tarkoitus etsiä uutta verta vuonohevoskasvatukseen ja viimein vuodenvaihteessa aloin toden teolla etsimään myynnissä olevia vuonohevosia. Näin aluksi olen rajoittanut etsintäni Norjan rajojen sisäpuolelle, mutta lyhyetkin etsinnät ovat tuottaneet jo hyvin tulosta. Viimeviikon aikana meille muutti nimittäin yhteensä neljä uutta hevosta eri puolilta Norjaa. Kyseessä ovat orit Midgård Odin ja Njörður, sekä tammat Hild og Trud ja Skjoldens Gunilla.

Valkohallakko Odin on pienestä koostaan huolimatta varsin upea ilmestys enkä epäile lainkaan, etteikö siitä tulisi erinomaista kilpailukaveria valjakkoajoon. Kasvattajansa luona ajokoulutettu ori on nimittäin videoiden perusteella jo valmiiksi varsin hyvin koulutettu. Harmaahallakko Njörður eli Nöpö oli puolestaan hieman hätiköity ostos. Koeratsastus oli kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa, enkä pysynyt kyydissäkään, mutta jokin orissa viehätti. Sen kanssa ei ole pitkään aikaan tehty käytännössä mitään, joten ehkä pienen käytöskoulun ja lisääntyneen liikunnan myötä orista tulee vielä kelvollinen kaveri. Hankinnoista ainoa perinteinen ruunihallakko Hild og Trud, eli kotoisammin Trude, tuli meille tilausvarsana. Sen kanssa on tarkoitus päästä toteuttamaan viimein haaveeni työpainotteisesta vuonohevosesta, sillä sen suku on pääasiassa työpainotteista. Keltahallakko Skjoldens Gunilla eli Nilla oli Nöpön tavoin hieman hassu valinta haastavan luonteensa vuoksi. Olen kuitenkin aivan ihastunut tammaan ja toivon, että yhteistyö välillämme lähtee pian rullaamaan.

Näiden hankintojen myötä on hyvä lähteä jatkamaan kasvatustyötä. Toivon mukaan Odinista ja Nöpöstä saadaan tulevaisuudessa hyvä kilpailukaksikko valjakkoajoon, Truden kanssa tarkoitus on lähteä kasvattamaan työ- ja valjakkopainotteisten vuonohevosten lukumäärää ja Nilla tulee varmasti olemaan oiva lisä jalostuksellisesti olemassa oleviin linjoihini. Oli onni löytää useampi erikoisemmankin värinen vuonohevonen, jotka tuntuvat olevan valitettavan harvassa.

Vaikka harmaahallakon Nöpön kanssa alku ei ollutkaan helppo, on orista kuoriutunut hiljalleen erinomainen valjakkohevonen. Se on päässyt aloittelemaan kilpailu-uraansa yhdessä Odinin kanssa, joka on kaikin puolin oikea unelmaponi. Tänään meidän menoamme saapui katsomaan Lilbeth Rönvik, joka on tunnettu maltillisesta, mutta erittäin tarkasta opetustyylistään. Toiveenani olikin, että pääsisimme viilaamaan sellaisia pikkuvirheitä, jotka jäävät helposti huomaamatta.

Valmennus alkoi yllättävän rauhallisissa merkeissä ja pääsimme aloittamaan tehtävien suorittamisen suunnitelmien mukaan. Treenasimme kentällä kouluosuutta ajatellen. Lili oli valinnut muutamia tehtäviä, jotka sijoittuivat pääasiassa erilaisille kaareville linjoille. Työskentelimme pitkään ravissa taivutellen ja hienosäätäen, jonka seurauksena sain orit kulkemaan mielestäni oikein mukavasti. Hyvin harvoin onnistuin saamaan Nöpöä samaan tapaan rennoksi, mistä oli toisaalta kiittäminen myös Odinia, joka kuunteli hyvin apujani. Aika oli loppua kesken, jonka vuoksi laukkaaminen jäi varsin vähälle. Sen vuoksi laukassa suoritetut tehtävät eivät oikein ottaneetkaan onnistuakseen ja lopetimme lopulta yhteen kohtalaiseen suoritukseen, jossa Nöpö ei yrittänyt kaahata aivan tuntumalta ja Odinkin taipui odotetulla tavalla.

Kauniin syyspäivän kunniaksi päätimme talliporukalla jättää illan treenin väliin ja lähteä porukalla maastoon ihaileman Norjan ruska-aikaa. Itse valikoin ratsukseni harmaahallakon Nöpön, joka oli jäänyt kesällä kilpailueläkkeelle ja siitoskäyttöön. Minä ja Nöpö johdimme porukkaa, seuraavina tulivat reippaat tallityttömme Tollakin ja vanhemman kasvattimme Jarlin kanssa ja perää piti tapansa mukaan tallimestarimme Stina nuoren Glitnen kanssa. Vuonisorit puhisivat innosta poistuessamme tallipihasta, eikä innokas Glitne olisi millään malttanut pysyä viimeisenä. Orin kanssa paljon touhunnut Stina tunsi kuitenkin Glitnen kuin omat taskunsa ja sai orin nopeasti takaisin ruotuun.

Lähdimme nousemaan pieniä ryteikköpolkuja pitkin vuoriston suuntaan. Reitillä me pääsimme ihailemaan ruskean ja oranssin eri sävyinä loistavaa maisemaa, kun taas ratsumme saivat pientä jalkatreeniä noustessaan polkuja ylös. Nöpö eteni reippaasti keräten välillä turhankin paljon välimatkaa takana tulleeseen Tollakkiin, jonka vuoksi jouduimme välillä pysähtymään ja odottamaan letkan loppupäätä. Tollak ei pitänyt nimittäin noustessaan minkään valtakunnan kiirettä, vaan sekin tuntui pälyilevän maisemia meidän kanssamme. Sen takana tullut Jarl ei myöskään pitänyt kiirettä. Kekseliäs poniori huomasi nimittäin yltävänsä polun varressa oleviin pensaisiin, joissa oli vielä jokusia vihertäviä lehtiä. Sitä ei selvästi haitannut, vaikka lehdet eivät olletkaan enää kovin tuoreita, ainakin se jatkoi sinnikkäästi niiden hamuilua ratsastajan kielloista huolimatta.

Paluumatkalla poikkesimme leveämmän hiekkatien kautta, jossa otimme muutamia ravi- ja laukkapätkiä rennolla mielellä. Glitne ei tosin ollut aivan samaa mieltä rennoista laukkapätkistä, mutta muutaman kerran jonon ohitettuaan se malttoi viimein pysyä omalla paikallaan. Nöpö, Tollak ja Jarl olivat sen sijaan epätavallisenkin nätisti ja rennon maastoretken henki oli selvästi tarttunut myös niihin. Lähes kahden tunnin retken jälkeen palasimme viimein tallille, jossa päästimme tyytyväiset ratsumme takaisin laitumelle.