Brynhild Unni
|
VVJ-I, KRJ-I
|
Iki-ihana Unni hurmaa kaikki ystävällisellä ja iloisella olemuksellaan. Tammalla ei tunnu olevan huonoa päivää, sillä se on aina yhtä ilahtunut saadessaan seuraa niin ihmisistä, hevosista kuin tallikissastakin ja se osallistuu aina kaikkeen yhtä innokkaasti. Ruunihallakko tamma on mahdottoman utelias ja pahimman sarjan naapurikyylä – jos Unni olisi ihminen, se olisi varmasti perillä joka ikisestä tallin käytävillä kerrotusta juorusta. Tamma seuraa aina tarkkaavaisena tallin tapahtumia ja se haluaa olla mukana kaikessa, mitä sen näköpiirissä tehdään. Joskus Unnin jatkuva osallistuminen käy hermojen päälle, mutta tavallisesti Unnin kanssa on hauska puuhastella.
Käsitteleminen ja arjen hoitotoimenpiteet sujuvat Unnin kanssa mutkattomasti, sillä tamma on tottunut kaikkeen varsasta asti. Paikoillaan seisominen ei kuitenkaan kuulu sen vahvuuksiin, sillä Unnin on vaikea seistä pitkiä aikoja aivan toimettomana. Tätä harjoitellaan jatkuvasti erilaisissa tilanteissa pieniä hetkiä kerrallaan. Harjoittelu on alkanut tuottaa hiljalleen tulosta ja Unni malttaa nykyään seistä aloillaan yhä useammin myös pidempiä hetkiä. Uusiin asioihin Unni suhtautuu hyvin uteliaasti ja rohkeasti. Tavallisesti se lähestyy uusia asioita jopa hieman tyhmänrohkeasti, mutta toisinaan tulee myös vastaan tilanteita, jotka epäilyttävät tai pelottavat sitä. Unni luottaa kuitenkin epäilyttävissä tilanteissa aina ihmisen arviointikykyyn.
Unni on mielestäni perinyt ratsastuksellisesti vanhempiensa parhaat piirteet, ja sen kanssa on siksi ollut ilo treenata ja kilpailla. Unnin vanhemmat ovat menestyneet hyvin sekä valjakkoajossa että kouluratsastuksessa, joissa myös Unnin kanssa on kilpailtu. Tamman yritteliäisyys tulee selvästi Balder-isältä, kun taas Unda-emän tavoin Unni on hyvin anteeksiantavainen ohjastajan tai ratsastajan virheitä kohtaan. Unni on menevä tamma, joka liikkuu mielellään ja yrittää aina parhaansa. Tahdin kiihtyessä sen askeleet voivat kuitenkin olla hyvin ponimaiset, mutta osaava ihminen saa siitä irti myös varsin kauniita liikkeitä.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Balder nvh, vhkko, 147cm VVJ-I, KRJ-I, YLA1 |
ii. Bergelmir nvh, vhkko, 146cm KTK-III |
iii. Gullfaks nvh, rnhkko, 146cm |
|
iie. Botilda nvh, vhkko, 141cm | ||
|
ie. Pompei nvh, rnhkko, 147cm VPA3 |
iei. Charmer Celebration nvh, rnhkko, 147cm | |
|
iee. China Lady nvh, rnhkko, 145cm | ||
|
e. Brynhild Unda nvh, rnhkko, 145cm VVJ-II, KRJ-II |
ei. Vanntroll av Snøvik nvh, rnhkko, 147cm KTK-III |
eii. Nytroll av Snøvik nvh, hkko |
|
eie. Håpe av Snøvik nvh, hkko | ||
|
ee. Älvdalens Ulrika nvh, rnhkko, 146cm |
eei. Solbergs Måns nvh, hhkko, 145cm | |
|
eee. Ulfhild nvh, rnhkko, 147cm |
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-o. Brynhild Vegger (s. 28.05.2022), isä Lykkelig Viggo |
cup-sijoitukset
30.09.2022 - VVJ-Cup - Fellbury Stud - vaikea - 3/20
28.02.2023 - KRJ-Cup - Banzai Dressage - helppo D - 6/67 |
menestysVVJ-I -palkittu heinäkuun 2023 tilaisuudessa pistein KRJ-I -palkittu heinäkuun 2023 tilaisuudessa pistein |
valmennukset ja päiväkirja
16.6.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja (504 sanaa)
Saapuessani tammojen pihattotarhan portille vastassani oli pari nuorta vuonohevostammaa, mutta Unnia ei näkynyt missään. Se ei ollut lainkaan sen tapaista, sillä Unnilla oli ihmeellinen kyky havaita portille saapuvat ihmiset ja se laukkasi usein portille vastaan, kun joku oli tulossa. Unnia ei näkynyt tarhan suurella aukealla osuudella, joten lähdin kävelemään metsän puolelle samalla Unnia huhuillen. Muutama muu hevonen tuli luokseni kiinnostuneina ja ne lähtivät seuraamaan, kun jatkoin matkaani syvemmälle metsään. Aikani huhuiltuani kuulin kovan rysähdyksen ja kohti laukkaavan hevoslauman. Pian metsästä rymisi kuuden tummanharmaan hevosen lauma, kun kuusi maailman mutaisinta hevosta laukkasi luokseni. Jos en olisi paremmin tiennyt, olisin väittänyt, etteivät nämä olleet minun vaaleita vuonohevosiani, mutta vaikutti siltä, että ne olivat löytäneet jostain päin pihattotarhaa niin mutaisen paikan, ettei niitä siellä kylvettyään ollut enää tunnistaa samoiksi hevosiksi. Unni johti tietysti porukan paikalle ja tamma yritti jo tulla hankaamaan mutaista päätään olkapäätäni vasten, mutta ehdin juuri ja juuri estämään sitä. Puin sille riimun ja etäisesti vuonohevosta muistuttava tamma lähti kävelemään perässäni reippain askelin.
Olin suunnitellut lähteväni Unnin kanssa ajaen maastoon, mutta sitä ennen edessä oli perusteellinen pesu. Unni seurasi puuhiani valppaasti ja se yritti kovasti osallistua pesuoperaatioon. Pyysin tammaa kuitenkin pysymään aloillaan, jotta sain pestyä kaiken mudan pois. Saatuani pahimmat mudat irti hieroin tammaan shampoon. Aluksi Unni ei olisi malttanut millään seistä aloillaan, mutta jossain vaiheessa se tuntui hyväksyvän, ettei se pääsisi aivan heti tekemään mitään. Tamma alkoi nuokkua aloillaan ja hieroessani shampoota rauhallisin vedoin Unni näytti siltä kuin se voisi nukahtaa siihen paikkaan. Pesin ja selvitin samalla Unnin pitkän ja tuuhean hännän perusteellisesti. Häntäjouhien seasta löytyi vaikuttava määrä risuja ja neulasia sekä kolme käpyä. Vauhtiin päästyäni leikkasin myös Unnin pystyharjan lyhyeksi ja siistin hieman otsaharjaa. Uurastuksen jälkeen takkuisesta ja mutaisesta hevosta muistuttavasta olennosta paljastui hohtavan puhdas ruunihallakko vuonohevonen. Jätin Unnin kuivumaan ja syömään päiväheiniä karsinaan ja odotellessa siivosin jälkeni sekä kävin siivoamassa pihattotarhaa.
Kun Unni alkoi olla kuiva, varustin sen kaikessa rauhassa ja talutin tallin pihaan, jossa kiinnitin kärryt valjaisiin. Noustessani kyytiin Unni lähti harppomaan reippain askelin metsää kohti. Se oli odottanut jo pitkään, että jotain tapahtuisi, ja paikoillaan seisominen sai selvästi riittää. Lähdimme kiertämään noin kuuden kilometrin mittaista hiekkapohjaista reittiä, jonka varrella oli useita hyviä suoria, joissa annoin Unnin edetä reippaammin. Minulla ei ollut lenkille mitään erityistä agendaa, vaan nautin maisemista ja annoin Unnin edetä pääasiassa omaan tahtiinsa. Aurinko pilkisti sopivasti pilvien takaa ja metsässä oli sen ansiosta satumaisen kaunista. Pieni tuulenvire piti myös lämpötilan juuri sopivana maastolenkille. Unni nappasi ohimennen mukaan tupon koivunlehtiä ja jatkoi rauhallista hölkkää lehtiä mutustaen. Kierrettyämme lenkin Våganin kylän suunnassa lähdimme takaisin kotiin päin. Palasimme mäkisempää reittiä, jossa Unni pääsi kiipeilemään käynnissä ja käyttämään kunnolla takajalkojaan. Tamma tarpoi eteenpäin puhisten, mutta korvat terävästi pystyssä. Ohimennen se nappasi taas mukaansa matkaevästä, mutta ei kuitenkaan yrittänyt pysähtyä syömään. Kävellessämme tallin pihaan kurkkasin kelloa ja huomasin, että olimme olleet maastossa liki kaksi tuntia. Unni oli hieman hikinen, joten kävin vielä pesupaikalla huuhtelemassa sen hiet ennen kuin talutin tamman takaisin pihattotarhaan. Tammassa näytti olevan edelleen puhtia, sillä se pinkoi hyvin reippaasti portilta lähtiessään etsimään kavereitaan, jotka olivat epäilemättä edelleen jossain ottamassa mutakylpyjä.