† Älvdalens Ulrika 09.10.2013 - 11.07.2018
|
|
Ulrika kiersi syntymänsä jälkeen useissa kodeissa Ruotsin puolella ja se on ehtinyt olemaan niin harraste- kuin tuntikäytössäkin. Vaikka tammalla onkin lahjoja valjakkoajoon ja koulupuolelle, on se päässyt osoittamaan kykynsä kilparadoilla vasta meille muutettuaan. Ulrika on silti varmasti sopinut myös harraste- ja tuntipainotteisiinkin koteihin. Ruunihallakko tamma ei välttämättä päästä asioista aina helpoimman kautta, mutta se on luonteeltaan ystävällinen ja onnistumisen hetket ovat sen kanssa erittäin palkitsevia. Hoitaessa Ulrika on eloisa, mutta johdonmukaisen hoitajan kanssa se malttaa seistä aloillaan. Se saattaa näyttää hapanta naamaa varustamisen ja erityisesti satulavyön kiristämisen yhteydessä, mutta protestoinnit jäävät kuitenkin aina luimimisen tasolle. Toisinaan uhkaavasta ilmeestään huolimatta tamma ei nimittäin ole koskaan yrittänyt esimerkiksi näykkiä tai potkia hoitajaa.
Ruunihallakolla tammalla tuntuu riittävän energiaa loputtomiin ja sen kanssa saakin työskennellä aikansa, jotta sen saa täysin kuulolle ja apujen väliin. Vahvimmillaan Ulrika on ehdottomasti valjakkoajossa, jossa se suoriutuu helposti vaativakin tason radoista. Niitä varten vaaditaan kuitenkin osaava ohjastaja, joka tietää, kuinka tamman kanssa tulee toimia. Ulrika suivaantuu herkästi liian kovakouraisista avuista ja saattaa osoittaa mieltään myös liikkumalla todella vastahankaisesti, jota eteenpäin komentaminen vain pahentaa entisestään. Myös ratsastaessa Ulrikan taitoja saa herätellä esiin hyvän aikaa, ennen kun tamma laittaa todella parastaan. Oikean ihmisen kanssa se suoriutuu kuitenkin hyvin helpoista koulu- ja esteradoista, joissa se on päässyt kilpailemaankin. Vaikka Ulrika onkin toisinaan hieman haastava ratsu ja ajettava, on sen kanssa työskentely kuitenkin erittäin palkitsevaa.
i. Solbergs Måns nvh, hhkko, 145cm |
ii. Jan-Erik nvh, hhkko, 144cm |
iii. Bernhard nvh, rnhkko, 143cm |
iie. Lillibett nvh, hhkko, 142cm | ||
ie. Viborgs Tindra nvh, rnhkko, 138cm |
iei. Lennart nvh, rnhkko, 140cm | |
iee. Sjöholms Elna nvh, rnhkko, 144cm | ||
e. Ulfhild nvh, rnhkko, 147cm |
ei. Hjalmar nvh, rnhkko, 148cm |
eii. Halvboren nvh, hkko, 148cm |
eie. Elisabeth nvh, rnhkko, 145cm | ||
ee. Törndalens Unni nvh, rnhkko, 146cm |
eei. Törndalens Ärlan nvh, rnhkko, 139cm | |
eee. Ullmaj nvh, rnhkko, 145cm |
Isä Solbergs Måns oli varsin kevytrakenteinen ori, joka ei menestynyt koskaan kovinkaan kummoisesti näyttelyissä. Hieman heikosta rakenteestaan huolimatta Måns oli etevä kilpailukaveri. Harmaahallakko ori oli hyvähermoinen ja se on saavuttanut useita hyviä tuloksia niin koulu- ja esteratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Sillä on takanaan myös kaksi sijoitusta vuonohevosmestaruuksissa, joiden valjakko-osuuden ori voitti useampanakin vuonna. Kevyestä rakenteestaan johtuen Måns ei ollut merkittävässä siitoskäytössä, mutta Ulrikan lisäksi myös toinen sen jälkeläisistä on kilpailukäytössä.
Emä Ulfhild on vanhasta ruotsalaissuvusta ja tammalla on ollutkin sukunsa ansiosta kysyntää jo varsasta asti. Ruunihallakosta Ulfhildistä kasvoikin lopulta odotusten mukainen tamma, sillä se on menestynyt hyvin niin näyttelyissä kuin valjakkoajossakin. Tamma on kantakirjattu toisella palkinnolla, jonka lisäksi se on kerännyt useita sijoituksia aina valjakkoajon vaativistakin luokista. Vaikka sen suvussa on useita kouluratsastuksessakin menestyneitä hevosia, ei Ulfhildiä koskaan ratsukoulutettu. Tamma jäi jo varhain täysin siitoskäyttöön ja se sai useita varsoja, joista osa vaikuttaa nykyään naapurimaissakin.
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-t. Brynhild Unda (s. 10.05.2015), isä Vanntroll av Snøvik |
Eilen Brynhildiin saapui kauanodotettu tammakolmikko, jotka tarttuivat mukaan aina Ruotsista asti. Olin nimittäin ollut muutama viikko sitten Ruotsissa etsimässä uutta vuonohevosvahvistusta laumaamme. Pieneltä myyntitallilta löysin alkujaan ruunihallakon tamman Älvdalens Ulrikan, joka hurmasi minut heti niin sukunsa kuin kauniin ulkonäkönsäkin puolesta. Alkujaan Ulrikan oli tarkoitus olla ainoa ostos, mutta lähtöä tehdessä silmiini osui myös punahallakko pikkutamma. Tamma osoittautui Rävgryts Kajaksi, hieman ujoksi, mutta myös hyvin nöyräksi tuttavuudeksi. Kyseisen myyntitallin lisäksi kävin kiertämässä myös jokusia yksittäisiä myynnissä olleita vuonohevosia, kunnes yksi tamma kolahti täydellisesti. Kyseessä on keltahallakko Sabrine, jolla on sukunsa puolesta erinomaiset edellytykset valjakkoajoon ja jota on kuluneena talvena jo treenattu ahkerasti. Muutaman viikon piinaavan odotuksen jälkeen sain järjestettyä tammojen kyydit Norjaan ja nyt pääsemme viimein tutustumaan tammakolmikon kanssa kunnolla toisiimme. Toivon mukaan niitä tullaan näkemään jo tulevana keväänä valjakkoajoradoilla.
Tänään hevosiamme tuli katsomaan Måns Roberg, tunnettu valjakkovalmentaja Norjan itäosasta, jonka kanssa olemme olleet paljonkin jutuissa valjakkoajokilpailujen ja vuonohevosvälityksien yhteydessä. Kun hän oli viimein käymässä Lofoottien suunnalla otin häneen välittömästi yhteyttä ja suunnittelimme valmennuspäivän hevosilleni. Tarkoituksena oli mahduttaa päivään useampi parivaljakkovalmennus erityisesti nuorempien ja haastavampien hevosteni kanssa. Ensimmäisenä parina otimme vaativalla tasolla kilpailevat tammat, Hertan ja Ulrikan. Nuoren Hertan koulutus on vielä hieman vaiheessa, eikä iästään huolimatta vasta kilpailu-uraansa aloitteleva Ulrikakaan ole järin kokenut, joten toivoin saavani apua ja uusia näkökulmia parin koulutukseen. Luonteeltaan tammat eivät välttämättä ole ihanteellisin pari, mutta ne ovat toistaiseksi ainoa samassa tilanteessa olevat ja ovat päässeet aloittelemaan uriaan yhdessä.
Itse valmennus sujui hyvin vaihtelevasti. Ulrika oli koko valmennuksen ajan aavistuksen tahmea, kun taas Hertta oli hieman närkästynyt, eikä meinannut suostua yhteistyöhön millään. Måns antoi terävää kritiikkiä ajamistyylistäni ja näytti kädestä pitäen, kuinka tammojen kanssa kannattaisi yrittää toimia. Keskityimme pääasiassa tarkkuuskokeen treenaamiseen ja hiljalleen sekä Hertta että Ulrika alkoivat olla sen verran kuulolla, ettemme keilanneet kärryillämme joka toista porttia. Ulrikaan täytyy ainoastaan saada toivottua napakkuutta, joka onnistuu tavanomaisesti helpommin, kun valjakkopari on yhteistyöhaluisempi. Hertan suhteen sain sen sijaan paljon kullanarvoisia vinkkejä ja koin valmennuksen aikana enemmän ahaa-elämyksiä kuin tamman kanssa koskaan ennen. Ehkä näiden ajatusten myötä löydämme hiljalleen sen puuttuvan yhteisen sävelen. Vaikka Måns olikin kriittinen ja palaute tuntui valmennuksen aikana hyvin mustavalkoiselta, kehui hän lopuksi molempia tammojani ja piti erityisesti Ulrikaa varsin lupaavan oloisena valjakkoponina.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi