vuonohevoskasvatusta

 Fjeldprins

KUTSUMANIMIPrinssi KASVATTAJAAndri Valstad  
ROTU, SKPvuonohevosori OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA10.08.2014 REKISTERINUMEROVH15-053-0221
VÄRI, MERKITharmaahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS148cm KOULUTUSTASOvaikea, helppo A, re 60cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 3 vuotta 10.11.2014 ja 8 vuotta 10.04.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
 VVJ-I

Historia:

Fjeldprins syntyi pienellä harrastetallilla Etelä-Norjassa, jossa sen kasvattaja Andri Valstad piti kolmea hevostaan. Andri haaveili vuonohevoskasvatuksen aloittamisesta ja toivoi kovasti tammavarsaa, josta hän voisi saada tulevaisuudessa siitostamman itselleen. Bjarnhildr varsoi kuitenkin kookkaan harmaahallakon orivarsan, jonka oli tarkoitus viedä ruunattavaksi heti kun sillä vain olisi tarpeeksi ikää. Fjeldprinsistä kasvoi kuitenkin lupaava nuori vuonohevonen, jolla oli hyvä rakenne, kauniit liikkeet sekä rohkea ja ystävällinen luonne. Andrin ystävä ylipuhui hänet lopulta pitämään varsan orina ja selvittämään, löytyisikö sille mahdollisesti siitoskäytöstä kiinnostunutta kotia. Minun onnekseni Fjeldprins pysyi orina ja päätyi muutaman sattuman kautta tiensä meille Brynhildiin. Ori on osoittautunut erinomaiseksi valjakkohevoseksi ja siitosoriksi, ja siitä on tullut tärkeä osa vuonohevoskasvatustamme.

Luonne:

Fjeldprins, jota meillä kutsutaan usein myös Prinssiksi, on lempeä hevonen, joka tarkkailee maailmaa kaikessa rauhassa tuuhean otsaharjansa alta. Kiireisyys ei kuulu sen paheisiin, vaan ori tietää, että kaikelle on kyllä aikansa. Prinssiä kuvaillaan usein kaikki käy -tyypiksi sen lempeän ja kuuliaisen luonteen ansiosta. Ori ei yleensä reagoi mihinkään kovin suurieleisesti, vaan se osoittaa hyvin hienovaraisin elein, kuten luimistamalla hieman korvaansa tai polkaisemalla kevyesti jalkaansa, että asiat eivät ole hyvin. Onkin oltava tarkkana, että huomaa, jos esimerkiksi epäsopiva varuste aiheuttaa sille kipua. Prinssi luottaa ihmisiin eikä se tunnu pelkäävän mitään, tai ainakin hyvin harvassa ovat ne tilanteet, jotka saavat sen hermostumaan.

Harmaahallakko ori viihtyy parhaiten muiden rauhallisten ihmisten ja hevosten kanssa, ja se osallistuu mielellään kaikenlaiseen puuhasteluun tutun hoitajan kanssa. Prinssin lempipuuhaa on metsässä samoileminen ja se on aina valmis metsäretkille. Usein kun sitä taluttaa tallin pihassa maastoon johtavan polun ohi, se kääntyy polun suuntaan ja katsoo taluttajaansa korvat hörössä kuin kysyen, voitaisiinko lähteä taas tutkimaan metsää. Prinssin kanssa käydäänkin usein metsäretkillä paitsi ratsastaen ja ajaen, myös maasta käsin kävellen. Tällöin ori saa kävellä omaan rauhalliseen tahtiinsa, tutkia metsän hajuja sekä hamuilla puiden lehtiä ja havuja välipalaksi.

Fjeldprins oli ratsukoulutettu jo meille tullessaan ja sen kanssa oli kilpailtu jonkin verran helpoissa luokissa kouluratsastuksessa. Aiemman omistajan mukaan ori on parhaimmillaan todella mukava ratsu, joka yrittää aina parhaansa, mutta vaatii jonkin aikaa, että sen saa todella syttymään. Huomasimme tämän myös hyvin pian ja totesimme, että Prinssin kanssa on tärkeää verrytellä pidemmän kaavan kautta ja vaalia orin omaa tahtia, joka on luonnostaan rauhallinen. Olemme valmentautuneet ja kilpailleet Prinssin kanssa edelleen kouluratsastuksessa, jonka lisäksi se on koulutettu myös valjakkoajoon. Orilla on varsin kevyet liikkeet ja hyvä kokoamiskyky, mutta hoputtamalla liikaa se alkaa helposti liikkua etupainoisena. Rauhallisin ottein Prinssin saa liikkumaan mielellään, jolloin siitä tulee kevyt ja kuuliainen sekä ajaa että ratsastaa.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Åbjørn
 nvh, hhkko, 148cm
ii. Åsrød
nvh, hhkko, 146cm
iii. Ånond
nvh, vhkko, 149cm
iie. Dyrfinna
nvh, hhkko, 144cm
ie. Elsebø
nvh, hhkko, 146cm
iei. Yngvar
nvh, hhkko, 140cm
iee. Eldbjørg
nvh, rnhkko, 148cm
 e. Bjarnhildr
 nvh, hhkko, 145cm
ei. Haavald
nvh, hhkko, 142cm
eii. Håbjørn
nvh, rnhkko, 141cm
eie. Veslemøy
nvh, rnhkko, 146cm
ee. Borghilda
nvh, rnhkko, 146cm
eei. Øymund
nvh, khkko, 147cm
eee. Brønnild
nvh, rnhkko, 138cm

Isä Åbjørn oli komea ori, joka kiinnitti heti Fjeldprinsin kasvattajan Andri Valstadin huomion tämän etsiessä tammalleen oria. Se täydensi juuri sopivasti hänen tammansa Bjarnhildrin puutteita: siinä missä Bjarnhildr oli liian kevytrakenteinen ja sen pää oli pitkä, edusti Åbjørn vankkarakenteisempaa linjaa ja oli kaikin puolin hyvin sopusuhtainen. Orilla oli takanaan pitkä kilpailu-ura valjakkoajossa ja jälkeläisnäyttöä usean vuoden ajalta. Kuuliaisena ja rehtinä tunnettu ori oli menestynyt kilpailuissa erinomaisesti ja se oli suosittu valinta erityisesti valjakkopainotteisille tammoille. Åbjørn menehtyi vain 17-vuotiaana auto-onnettomuudessa, kun sitä kuljettanut hevosrekka oli suistunut tieltä. Ori ehti kuitenkin saada 53 varsaa, joille se on kuuleman mukaan periyttänyt hyvin rauhallista luonnettaan ja hyviä käyttöominaisuuksiaan. Nuorimmasta päästä oleva Fjeldprins ei ole ainoa, joka on menestynyt hyvin valjakkoajossa, vaan esimerkiksi orit Nemo II ja Åke sekä tamma Solbegs Alva ovat myös tunnettuja valjakkohevosia Norjassa.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Åsrød oli hyvin tyypillinen vuonohevonen: rauhallinen ja rohkea, mutta myös varsin omapäinen. Se asui suurimman osan elämästään omistajansa kotipihassa toisen vuonohevosorin kanssa. Orien kanssa valmentauduttiin ja kilpailtiin valjakkoajon pariluokissa usean vuoden ajan. Kilpailuissa ne olivat usein ensimmäisten ei-sijoittuneiden joukossa, ja ne saivat kilpailu-uransa aikana myös useita hyviä tuloksia, vaikka ruusukkeita ei juuri kertynytkään. Åsrød kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se oli muutamana vuonna tarjolla jalostukseen lähiseudun oriasemalla. Harmaahallakko ori sai 10 varsaa, joista suurin osa oli tammoja. Kun Åsrødin hevoskaveri jouduttiin yllättäen lopettamaan, ori jäi käytännössä pihankoristeeksi uuden ponikaverinsa kanssa. Se eli omistajansa pihassa lähemmäs 30-vuotiaaksi, kunnes se lopulta lopetettiin ähkyn vuoksi.

Isänemä Elsebø syntyi kotipihatallilla, jossa hevosten pito oli lähtenyt käsistä: varsoja oli syntynyt usean vuoden ajan valtavia määriä, eikä eläinten hyvinvoinnista huolehdittu. 2-vuotias Elsebø huostaanotettiin lopulta muiden hevosten kanssa ja sille löydettiin koti Etelä-Norjasta tallilta, jossa kasvatettiin pienimuotoisesti vuonohevosia. Elsebøn suku oli herättänyt kasvattaja Maj Hansenin huomion ja hän halusi kouluttaa tamman ja katsoa, millainen siitä kasvaa. Sitä päätöstä hän ei joutunut katumaan, sillä vaikka alku käsittelyyn tottumattoman varsan kanssa olikin kivikkoinen, kuoriutui tammasta lopulta ystävällinen ja luottavainen hevonen. Sen kanssa kilpailtiin jonkin verran valjakkoajossa, mutta pääasiassa se kiersi näyttelykehiä erinomaisella menestyksellä. Kaunis ja sopusuhtainen Elsebø kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja se sai elämänsä aikana viisi varsaa.

Emä Bjarnhildr oli pitkäaikaisen omistajansa Andri Valstadin sanoin ”vähän hassun näköinen, mutta maailman hyväsydämisin hevonen”. Se oli rakenteeltaan hyvin siro ja hieman epätyypillisen näköinen vuonohevonen. Andri kertoikin, että jos hän olisi jo Bjarnhildriä ostaessa haaveillut hevosten kasvattamisesta, olisi hän todennäköisesti päätynyt johonkin toiseen tammaan. Tuohon aikaan kiinnostus oli kuitenkin valmentautumisessa ja kilpailemisessa, ja siihen Bjarnhildr oli nappivalinta: tamma oli tasainen ja kuuliainen, ja sen kauniit liikkeet saivat usein kehuja kilpailuissa. Andri ja Bjarnhildr kilpailivat usean vuoden ajan valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Aktiivisimpana kilpailuvuotenaan he nappasivat vuonohevosten mestaruuskultaa kouluratsastuksessa. Kun Andri alkoi haaveilla hevosten kasvattamisesta, hän päätyi astuttamaan Bjarnhildrin sen terveyden, luonteen ja käyttöominaisuuksien vuoksi. Fjeldprinsin jälkeen Bjarnhildr sai vielä kaksi tammavarsaa, jotka ovat molemmat jääneet Andrille kilpailu- ja siitoskäyttöön.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Haavald tunnettiin kouluratojen ruusukehaina. Se oli hyvin energinen ja lennokas, ja sen liikkeet olivat erityisesti vuonohevosten mittapuulla upeat. Harmaahallakko ori sijoittui lähes poikkeuksetta, ja se voitti useita kilpailuja kovatasoisessakin seurassa. Vuonohevosten omissa kilpailuissa muilla ei ollut juuri mahdollisuuksiakaan, ja Haavald piti hallussaan vuonohevosten koulumestaruutta lähes koko kilpailu-uransa ajan. Näyttelyissä ori menestyi vaihtelevammin. Osa tuomareista piti sen rakennetta hyvänä, mutta joidenkin mielestä se oli liian kevytrakenteinen vuonohevoseksi, mikä verotti jonkin verran sen kysyntää jalostuskäytössä. Haavald oli tarjolla jalostukseen myös Norjan ulkopuolelle, ja se sai lopulta 28 varsaa, joista noin puolet on Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa.

Emänemä Borghilda eli nuoruutensa harrastekodissa, jossa sen kanssa kilpailtiin valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa. Ruunihallakko tamma oli miellyttämishaluinen ja se teki aina parhaansa antaen ihmisten virheet anteeksi. Muutaman lyhytaikaisemman kodin kautta Borghilda päättyi lopulta suurelle ratsastuskoululle, jossa se oli yksi pidetyimmistä tuntihevosista. Tuntikäytöstä tamma eläköityi vasta 21-vuotiaana, jolloin yksi tuntiratsastajista osti sen itselleen. Borghilda varsoi kahdesti: ensimmäisen varsansa Bjarnhildrin se sai jo neljävuotiaana, ja toisen varsansa Bettinan ratsastuskouluvuosien aikana. Bettina jäi ratsastuskoulun omistukseen ja on siellä edelleen tuntikäytössä.

ominaisuuspisteet

Valjakkoajossa 5663.09 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 10).
Kouluratsastuksessa 2643.51 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 6).

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Fafnir VVJ-II, KRJ-II (s. 09.06.2017), emä Briefa SWE
nvh-o. Sumun Prinssi (s. 01.06.2018), emä Lite Fjella
nvh-o. V. Kongeboa (s. 20.07.2021), emä Fantastisk
nvh-o. Brynhild Fjeldar (s. 01.05.2023), emä Arnbjørg
nvh-o. Brynhild Fjellvind VV-II, KV-II (s. 15.06.2023), emä Dukke
nvh-t. Brynhild Elda (s. 10.10.2023), emä Ebba

Fjeldprins on tarjolla jalostukseen.

kilpailutuloksia

25.03.2022 - Keilakunkku 1. osakilpailu - Fellbury Stud - vaikea koulukoe poneille - 4/17
26.03.2022 - Keilakunkku 2. osakilpailu - Fellbury Stud - vaikea tarkkuuskoe poneille - 2/15

31.12.2015 - VVJ-Cup - Wyat Shetlands - vaikea - 4/19
31.08.2016 - VVJ-Cup - Tuiskula - vaikea - 3/26
30.04.2021 - VVJ-Cup - Fellbury Stud - vaikea - 1/7
31.07.2021 - VVJ-Cup - Fellbury Stud - vaikea - 3/11
31.01.2022 - VVJ-Cup - Fellbury Stud - vaikea - 1/32
31.10.2022 - VVJ-Cup - Fellbury Stud - vaikea - 2/16

31.07.2016 - KRJ-Cup - Fiktio - helppo A - 31/330
31.10.2016 - KRJ-Cup - Hukkapuro - helppo A - 29/320
30.11.2021 - KRJ-Cup - Hiivurin Suomenhevoset - helppo B - 7/162
31.08.2022 - KRJ-Cup - Teilikorpi - KN Special - 9/133
31.01.2023 - KRJ-Cup - Harmony Sporthorses - helppo A - 8/131

menestys

VVJ-I -palkittu helmikuun 2024 tilaisuudessa pistein
8,5 + 48 + 20 + 23 + 15 = 114,5

valmennukset ja päiväkirja

10.8.2015 Päiväkirjamerkintä – Fjeldprins muutti Brynhildiin

Kävelin ympäri Brynhildin tallipihaa ja olin tekevinäni jotain hyödyllistä, vaikka tosiasiassa kaikki työntekijämme huomasivat, että odotin kärsimättömänä uutta hevosta saapuvaksi. Hevoskuljetuksen olisi pitänyt olla täällä jo tunti sitten, eikä kukaan vastannut, kun yritin tiedustella, mistä viivästys johtuu ja milloin he ovat tulossa. Lakaisin tallin edustaa jo kolmatta kertaa, kunnes kuulin viimein lupaavan äänen. Hevosrekka mateli tallille vievää tietä pitkin ja parkkeerasi pihaamme. Rekasta tullut kuljettaja manasi kovaan ääneen liikennettä, joka oli ollut isolla tiellä aivan tukossa suuren urheilutapahtuman vuoksi.

Hevoset olivat onneksi jaksaneet hyvin ja ne odottivat kaikki sisällä rauhallisina, kun avasimme rekan oven. Harmaahallakko vuonohevosori oli niistä epäilemättä kaikista rennoin. Se kääntyi katsomaan minua paksun otsaharjansa alta ja hörähti vaimeasti aivan kuin kysyäkseen, että olemmeko jo perillä. ”Tervetuloa kotiin”, sanoin hiljaa Fjeldprinsille taluttaessani sitä alas lastaussillalta. Ori oli päivänvalossa juuri niin komea kuin valokuvissakin. Se katseli korvat hörössä ympärilleen ja tutki heti vierelle saapuneen tallityöntekijän taskut herkkujen varalta. Fjeldprins pääsi ensimmäisenä tarhaan syömään ja juomaan, sekä tutustumaan aidan toisella puolella oleviin hevoskavereihin. Se näytti asettuvan heti taloksi enkä malttanut odottaa, että pääsisin tutustumaan siihen paremmin.


1.9.2016 Päiväkirjamerkintä – maastokävelyllä

”Ootko nyt aivan varma?”, kysyin harmaahallakolta oriltani. Fjeldprins vastasi lähtemällä harppomaan reippain askelin kohti metsää. Lofooteilla oli ollut viime aikoina ankea sää, eikä tämäkään päivä tehnyt poikkeusta. Sade oli laantunut ehkä aavistuksen, mutta tuuli oli edelleen kova ja se sai ympärillä olevat puut huojumaan holtittomasti. Olin ollut taluttamassa Fjeldprinsiä talliin, kun se oli kuitenkin päättänyt lähteä metsän suuntaan. Prinssi rakasti metsässä seikkailemista, joten päätin suoda sille sen ilon, kun aikaa sattui olemaan tarpeeksi – huolimatta siitä, etten viihtynyt ulkona tässä säässä aivan yhtä hyvin kuin seikkailunhaluinen orini.

Lähdimme tarpomaan lähimetsään vieri vierellä. Prinssin askeleet olivat pitkät, mutta tahti rauhoittui kävellessämme, joten pysyin hyvin sen vauhdissa mukana. Suuntasimme lyhyelle reitille, joka kiersi tallialueemme ympäri ja oli oikein sopivan pituinen lyhyelle kävelylle maasta käsin. Fjeldprins tarkkaili metsää muhkean otsaharjansa alta. Rauhallinen ori ei välittänyt huonosta säästä tai huojuvista puista, vaan se talsi omaan tyynen rauhalliseen tapaansa kurottaen välillä puiden oksia herkullisten havujen toivossa.

Kävelylenkkimme venyi pidemmäksi kuin olin kuvitellut, sillä unohdin itsekin vallitsevan sään Prinssin kanssa ollessani. Lähdimme kiertämään vielä hieman pidemmän matkan metsäpolkuja pitkin, joka venyi lopulta puolen tunnin mittaiseksi lenkiksi. Takaisin tullessamme olimme molemmat aivan litimärkä ja olisin voinut vaikka vannoa, että olin märkä myös sadevaatteideni alta. Suuntasimme talliin, jossa aloin kuivattaa tyytyväistä Prinssiä, jotta ehtisin vielä varustaa sen ennen päivän koulutreenejä.


20.9.2017 Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut omistaja

Prinssin jalat tömisivät tasaisessa tahdissa kentän hiekkaan kääntyessämme lävistäjälle. ”Hyvä, nyt pyydä sitä vähän eteen”, ohjeisti valmentajamme Lilbeth Rönvik seuraten meitä silmä kovana. Nainen oli valmentanut meitä valjakkoajossa alusta asti ja tiesi hyvin sekä minun että Prinssin heikkoutemme ja osasi ottaa ne hyvin huomioon.

Prinssi venytti aavistuksen askeltaan, mutta Lilbeth ei ollut tyytyväinen, vaan ohjeisti minua apujen käytössä rauhalliseen tyyliinsä. Hetken kuluttua Prinssi alkoi venyttää askeltaan toivotulla tavalla ja keskityimme jälleen tehtävään, joka oli pieni osa tutusta valjakkoajon koulukokeen radasta.

Valmennuksen loppua kohden Prinssi liikkui oikein mukavasti, ja useat liikkeet onnistuivat paljon paremmin kuin viime kilpailukaudella keskimäärin. Antaessani Prinssin lopulta kävellä pitkin ohjin, ori venytti päätään alas pärskähtäen tyytyväisenä. Keskustelimme hetken valmennuksesta Lilbethin kanssa ja sovimme ajan seuraavalle kerralle – säännöllinen valmentautuminen tuli meille ehdottomasti tarpeeseen.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi