Brynhild

Lempeä vuonohevostamma Briefa on päätynyt meille Brynhildiin monen mutkan kautta. Tamma on syntynyt Etelä-Ruotsissa kasvattajansa Erika Sårdin kotitallilla, josta se myytiin Suomeen ja rekisteröitiin siellä nimellä Briefa SWE. Briefa ehti asua useissa eri kodeissa, kunnes se myytiin meille Norjaan myyntitalli Alegren kautta. Tämän enempää Briefan menneisyydestä ei tiedetäkään. Se on ollut todennäköisesti vuosia harrastekäytössä tai oloneuvoksena, sillä ainakaan ei ole tiedossa, että se olisi kilpaillut tai varsonut ennen meille tuloaan. Vaikka Briefa onkin pienikokoinen, ei sen rakenne ole lainkaan hassumpi. Huomattuani tamman myynti-ilmoituksen Alegren sivuilla olin aivan varma siitä, että siitä tulisi meille hyvä siitostamma ja ostin sen postimyyntinä näkemättä koko hevosta ennen sen saapumista meille.

Hevoskaupat voivat mennä pieleen monessa kohtaa, mutta Briefan kohdalla en ole joutunut pettymään. Briefa on osoittautunut rauhalliseksi ja lempeäksi tammaksi, jonka lähellä kaikkien on helppo olla. Se viihtyy sopivassa suhteessa sekä omassa rauhassaan, että muiden kanssa ja toisinaan on myös tärkeää antaa sille omaa tilaa. Usein Briefa kuitenkin hakeutuu itse ihmisten seuraan ja nauttii selvästi saamastaan huomiosta. Se on helposti kaiken tasoisten ja -ikäisten käsiteltävissä, sillä tamma osaa toimia erityisen rauhallisesti esimerkiksi lasten kanssa. Briefa on helppo hoitaa ja kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat sen kanssa mutkitta. Satuloidessa ja valjastaessa mahavyö on kuitenkin syytä kiristää varovasti, sillä tammalla on nuoruudestaan ikäviä muistoja satuloinnista, jonka se osoittaa luimimalla ja käyttäytymällä levottomasti. Kun vyön kuitenkin kiristää varovasti reikä kerrallaan ei asia hetkauta Briefaa enää.

Briefalla on ihanan tasaiset askeleet, joissa on helppo istua. Tamma liikkuu verkkaisesti erityisesti aloittelijoiden kanssa, jonka ansiosta sen selkään uskaltaa päästää kenet vain ja se toimiikin usein talutusratsuna Brynhildissä järjestetyissä tapahtumissa. Kokeneen ratsastajan kanssa tamma liikkuu kuitenkin hienosti omallakin moottorilla, kun sen saa vain ensin heräteltyä. Se on aluksi hidas ja moni kuvailee sitä laiskaksi, mutta todellisuudessa tamma liikkuu mielellään, kun ratsastaja pysyy itse suorana eikä hidasta tamman liikkeitä omalla istunnallaan. Briefaa ei tarvitse käskeä kovasti, vaan sen kanssa kannattaa alkaa hakemaan hiljalleen takaosan aktiivisuutta esimerkiksi siirtymien avulla. Kun Briefan saa verryteltyä hyvin se herää kuin itsestään ja siitä saa irti pieneksi vuonohevoseksi ihan hienojakin liikkeitä. Briefalla on nuoruudessaan todennäköisesti vain ratsastettu, mutta meille tullessaan se koulutettiin myös valjakkoajoon, jossa sen kanssa on kilpailtu hyvällä menestyksellä. Valjakkoajossa se on vahvimmillaan erityisesti kestävyyskokeessa, sillä se innostuu maastossa eikä pelkää epäilyttäviäkään esteitä.

sukutaulu ja -selvitys

Isä Ackord syntyi Pohjois-Ruotsissa, josta se myytiin 4-vuotiaana Tanskaan. Tanskassa ori kilpaili pääasiassa valjakkoajossa, mutta silloin tällöin sitä nähtiin myös kouluratsastuskilpailuissa. Harmaahallakko ori oli eteenpäinpyrkivä ja sillä oli hienot liikkeet. Näyttelyissä sen menestys oli tasaista, ja se kantakirjattiin Tanskassa II-palkinnolla. Kun Ackord oli 13-vuotias, sen omistaja joutui luopumaan siitä taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Ori myytiin Etelä-Ruotsiin pienelle vuonohevossiittolalle jalostusoriksi. Ruotsissa asuessaan se kiersi vielä muutamia valjakkoajokilpailuja, mutta pääasiassa se vietti loppuelämänsä laitumella siitoskäytössä. Ackord sai yhteensä 30 varsaa, joista ensimmäiset kahdeksan syntyivät Tanskassa ja loput Ruotsissa.

Isänisä Brunte oli rauhallinen harmaahallakko ori, jonka luonne ja terveys periytyivät vahvasti myös sen jälkeläisille. 31-vuotiaaksi asti elänyt Brunte asui koko ikänsä kasvattajansa luona Kiirunassa Pohjois-Ruotsissa, jossa se oli myös tarjolla jalostukseen usean vuoden ajan. Omistajansa mukaan Brunte oli tervein hevonen mitä hän on koskaan nähnyt, sillä sen kanssa ei tarvinnut vaivata eläinlääkäriä juurikaan vuosittaisten rokotusten ja raspausten lisäksi. Orin kanssa harrastettiin monipuolisesti ja sen omistajaperheen lapset kilpailivat sen kanssa satunnaisesti milloin missäkin lajissa. Parhaiten se menestyi valjakkoajossa, mutta se on saavuttanut hyviä tuloksia myös koulu- ja esteradoilla sekä työajokilpailuissa.

Isänemä Enveten kilpaili nuorena kouluratsastuksessa helpoissa luokissa hyvällä menestyksellä. Ruunihallakko tamma myytiin kuitenkin vanhempana pienelle kotieläintilalle aivan Brunten naapuriin, jossa se toimi pääasiassa talutusratsuna. Enveten sopi tehtävään erinomaisesti, sillä se toimi lasten kanssa kuin ajatus, vaikka muuten se osasikin olla myös hyvin omapäinen. Enveten sai kotieläinpihalla asuessaan kolme varsaa. Kaikkien varsojen isä on Brunte, ja ne ovat kuulemma kuin samasta puusta veistettyjä energisiä, mutta lempeitä harmaahallakkoja oreja. Enveten sai vanhempana useita kaviokuumeita, se lopetettiin lopulta 21-vuotiaana pahan kaviokuumeen vuoksi.

Emä Skimmel asui koko ikänsä Etelä-Ruotsissa. Nuorena se oli muutaman vuoden ajan tuntihevosena pienellä ratsastuskoululla, mutta vilkas ympäristö ja vaihtuvat ratsastajat eivät sopineet sille, jonka vuoksi se myytiin yksityiskotiin. Tuntihevosena vietetyt vuodet jättivät tamman jälkensä, eikä se viihtynyt ollenkaan kentällä, vaan oli todella hidas ja haluton ratsastaa. Omistajansa Erika Sårdin mukaan Skimmel lähti kuitenkin aina mielellään maastoon ja he alkoivat kilpailla matkaratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Tamma oli rohkea ja varmajalkainen, ja uusi laji sopi sille erinomaisesti. Skimmel asui loppuelämänsä omistajansa kotipihassa pihatossa, jossa se jouduttiin lopettamaan 28-vuotiaana nivelrikon vuoksi. Briefa jäi Skimmelin ainoaksi varsaksi.

Emänisä Heroisk oli II-palkinnolla kantakirjattu siitosori, joka sai näyttelyissä kehuja erityisesti sen kauniista päästä sekä hyvästä rotu- ja sukupuolileimasta. Eteenpäinpyrkivällä orilla oli hienot lennokkaat liikkeet, joita se esitti parhaiten valjakkoajossa. Heroiskin kanssa kilpailtiin valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa, ja se on voittanut molemmissa lajeissa vuonohevosten mestaruuskultaa sekä Ruotsissa että Norjassa. Ori oli siitoskäytössä pääasiassa kotimaassaan Ruotsissa, mutta sitä lainattiin yhden kesän ajaksi jalostukseen myös Norjassa. Yhteensä Heroisk sai 24 varsaa, joille se on periyttänyt komeaa ulkonäköään.

Emänemä Bekant oli hyvin vaalea ruunihallakko tamma, joka vaikutti elämänsä aikana kahdessa ruotsalaisessa hevossiittolassa. Se sai yhteensä kahdeksan varsaa, joista viisi nuorinta syntyivät tunnetussa Lindqvistin vuonohevossiittolassa. Omien varsojensa lisäksi Bekant on kasvattanut myös kolme emänsä menettänyttä orpovarsaa. Lindqvistin tallin omistajan Ole Lindqvistin mukaan Bekant oli lempeä tamma, joka otti mutkitta vastaan myös muiden tammojen varsat. Bekant kävi muutaman kerran näyttelyissä, joissa se palkittiin II- ja III-palkinnoilla.

valmennukset ja päiväkirja

Katselin jännittyneenä, kun pieni vuonohevostamma asteli ulos hevosrekasta. Pieni se oli tosin vain korkeussuunnassa – ruunihallakko tamma oli nimittäin huomattavasti lihavampi kuin olin odottanut. Vaikka se olikin lihakseton ja ylipainoinen, se vaikutti muuten siltä kuin oli luvattukin. Tamma katseli rauhassa ympärilleen ja hörisi kysyvästi tarhassa oleville hevosille. Ne vastasivat kovaäänisesti ja katselivat korvat hörössä uutta tulokasta.

Briefa oli postimyyntinä tullut heräteostos, josta emme tienneet juuri mitään. Se oli syntynyt Ruotsissa ja asunut ennen Norjaan muuttoa myös Suomessa. Myyjäkään ei ollut tiennyt siitä juuri muuta kuin että se oli kiltti, hyvärakenteinen ja ratsukoulutettu. Myyjä kuitenkin arvioi, että kunnonkohotuksen ja koulutuksen myötä siitä voisi saada vielä treeni- ja kilpailukaverin, mutta että luonteen ja rakenteen puolesta se sopisi ainakin siitoskäyttöön. Aika näyttää, millainen hevonen se todella on ja mitä kaikkea päädymme sen kanssa vielä tekemään.

Ensimmäinen vuosi Briefan kanssa oli kulunut kuin siivillä, enkä antaisi tammaa enää pois mistään hinnasta. Painonpudotus ja kunnon kohottaminen olivat edenneet tasaiseen tahtiin, ja tamma alkoi viimein näyttää sopusuhtaiselta. Olimme treenanneet Briefan kanssa kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, ja se oli edistynyt erityisesti valjakkoajossa nopeasti. Voi olla, että sen kanssa oli joskus menneisyydessä ajettukin, mutta aloitimme varmuuden vuoksi koulutuksen nollasta. Briefa oli tasainen ja rauhallinen, mutta kun sen sai hereille, se oli oikein miellyttävä ajaa. Myös pitkät maastoretket Lofoottien mäkisissä maastoissa kuuluivat viikko-ohjelmaamme, ja Briefa oli osoittautunut myös varmajalkaiseksi maastokaveriksi.

Elämä suuressa pihatossa oli selvästi tehnyt hyvää Briefalle. Aluksi se oli ollut hieman sulkeutunut, ja pysynyt pääasiassa omissa oloissaan, mutta nyt se oli löytänyt tammalaumasta useita ystäviä. Briefa viihtyi erityisesti Bertan kanssa ja kaksikko lepäsi usein yhdessä heinätarjoilun lähettyvillä. Briefa vaikutti kaikin puolin lupaavalta siitostammalta, ja olin jo tehnyt muutamia jalostussuunnitelmia sen varalle. En malttanut odottaa, millaisia jälkeläisiä se vielä tulisi saamaan.

Lofooteilla oli ollut tavallista kovempi tuuli viimeisen viikon ajan, mutta hurjat tuulenpuuskat eivät estäneet minua ja Briefaa lähtemästä maastoon. Sääolosuhteiden vuoksi olimme treenanneet viime aikoina paljon maneesissa, ja alkoi tuntua siltä, että Briefa kaipasi jo vaihtelua. Tänään tammaa harjatessani tuumasin, että voisimme ihan hyvin lähteä myös maastoon. Ensin edessä oli kuitenkin harjausurakka, sillä Briefan karvanlähtö oli pahimmillaan, ja vaaleita karvoja leijui tallin käytävälle varmaan yhden ponin verran. Kun karvaa ei pölissyt enää aivan hillittömiä määriä, valjastin Briefan ja suuntasimme tutulle metsäreitille.

Tavallisesti niin verkkaisella tammalla oli tänään virtaa, ja tuulenpuuskat antoivat sille vain lisää vauhtia. Etenimme alkumatkan reippaassa ravissa ja sopivalle suoralle päästyämme annoin Briefan laukata kunnolla. Ruunihallakko tamma suorastaan ampaisi vauhtiin, mutta hidasti kuitenkin pian maltilliseen laukkaan. Pitkän suoran lopussa se hidasti itse käyntiin ja pärski tyytyväisenä.

Briefa oli hetken aikaa rauhallinen, mutta kotiin päin palatessamme se säikähti tuulen mukana leijuvaa pressua ja laukkasimme tovin paikoillaan. Ravasimme ja laukkasimme myös paluumatkalla muutaman pätkän, ja tamma alkoi jälleen hiljalleen rentoutua. Loppukäynnit pystyimme kävelemään jo aivan pitkin ohjin, ja Briefa venytti hikistä kaulaansa tyytyväisenä.

Kotona edessä oli jälleen irtokarvojen rappaamista, sillä lenkin jälkeen karvaa tuntui vain irtoavan kahta kauheammin. Briefa seisoi tallin käytävällä kaikessa rauhassa juoden palauttelujuomaansa, kun manasin käytävällä pöllyävän irtokarvan määrää. Lopulta tamma pääsi karsinaan kuivattelemaan ja syömään päiväheiniään. Se oli reippaan lenkin jäljiltä aivan hiessä, joten kestäisi hetken ennen kuin sen voisi viedä takaisin pihattoon. Rapsuttelin vielä hetken Briefaa ja ohjeistin sitten tallityöntekijäämme viemään sen ulos hieman myöhemmin. Seuraavaksi oli ajatellut lähteä puuhaamaan Briefan pojan Fafnirin kanssa ja odotin innolla, oliko se tänään yhtä virkeällä päällä kuin emänsä.

i. Ackord nvh, hhkko, 146cm	ii. Brunte nvh, hhkko, 147cm	iii. Bornyr nvh, rnhkko, 139cm
		iie. Brio nvh, hhkko, 145cm
	ie. Enveten nvh, rnhkko, 141cm	iei. Frostnatt nvh, rnhkko, 146cm
		iee. Adiafora nvh, phkko, 148cm
e. Skimmel nvh, rnhkko, 142cm	ei. Heroisk nvh, rnhkko, 143cm	eii. Snålblåst nvh, rnhkko, 147cm
		eie. Akacia nvh, hhkko, 146cm
	ee. Bekant nvh, rnhkko, 143cm	eei. Elegans nvh, rnhkko, 145cm
		eee. Amorös nvh, rnhkko, 140cm

Briefa SWE

VVJ-I, KRJ-I

sukutaulu ja -selvitys

ominaisuuspisteet

jälkikasvu

kilpailutuloksia

menestys

valmennukset ja päiväkirja