Hahmosivu Tarkennusta Rästilista

Eetu Kurkinen on entinen jääkiekkoilija ja vielä entisempi ratsastaja. Eetun ratsastusuran alku vie kymmenisen vuotta taaksepäin Latun Tallille, jossa hänelle ratsuksi sattui turhankin usein melko ärhäkkä suomenpiehevostamma, jonka kyydissä opeteltiin lähinnä siellä pysymistä. Perheen muutettua Seppeleen lähistölle jatkoi hän ratsastusta estepainotteisella, yksityisessä omistuksessa olleella haastavalla puoliverisellä. Tämän katalysoimana Eetu kehittyi lajissa hurjaa vauhtia – kilpailuhenkiseltä nuorelta miehenalulta ei kai voi muuta odottaa. Elämä kuitenkin käänsi suuntaansa, kun Eetu nousi nuorten maajoukkuerinkiin ja vaakakuppi kääntyi jääkiekon puoleen. Eetu hylkäsi lopulta kaiken tuntemansa ja muutti suurempaan kaupunkiin tavoittelemaan unelmiaan.

Kohtalo saneli Eetun mielestä kaiken ihan päin sitä itseään. Nuoren kiekkolupauksen urakehitys katkesi kanan lennon tavoin polvivammaan, jonka kuntoutus oli pitkä ja haastava. Ei pelkästään fyysisesti, mutta myös henkisesti. Aiemmin urheiluun keskittynyt elämä vaihtoi keskiötään juhlimiseen, ja me kaikki tiedämme kuinka siinä käy. Bileet, darra, tasoittavaa, bileet. Nuuskan syövyttämä ylähuuli. Arkipäivinä oli yleensä pakko keskittyä kuntoutumiseen, mutta välillä viikonloput venyivät tai arki loppui ennen perjantaita. Jos aiemmin urheilusta elänyt Eetu olisi keskittynyt vamman jälkeen olennaisesti kuntoutukseen, ken tietää, missä hän nyt olisi. Ei ainakaan Norjassa.

Eräänä kostean illan jälkeisenä hyvinkin kuivakkana aamuna Eetu tajusi, ettei meno voinut enää jatkua. Peilistä eivät tuijottaneet enää kirkkaat, elämänhalusta palavat silmät, vaan niitä verhosivat turvonneet ja tummat luomet. Ennen niin valloittava hymy oli muuttunut synkkään mutruun. Urheilullinen varsi oli vaihtunut pehmeään – kaljamaha oli salakavalasti tehnyt tuloaan jo ennen jääkiekon lopettamista, mutta urheilun loputtua Eetu ei ollut tunnistaa kroppaa omakseen. Hän havahtui ajatukseen, että oli nyt kaikkea, mitä oli vuosia aiemmin halveksinut. Oli aika palata ruotuun.

Eetu ei voinut jäädä Suomeen, sillä hänen epäonnistunut elämänsä kummitteli takaraivossa liikaa. Sosiaalisen median syövereissä pyörittyään hän törmäsi ilmoitukseen perheestä, joka etsi vuodeksi au pairia pienelle kotitilalleen. Tila sijaitsi Norjan Lofooteilla, Austvågøyan saarella, pienen kaupungin syrjässä. Kanoja, pieni lammaslauma, pari norjanvuonohevosta. Kukaan Eetun entisistä joukkuekavereista ei uskonut, kun Eetu kertoi heille ideastaan. Eihän Eetu osannut edes kieltä, saati hoitaa eläimiä. Oliko tuossa nyt mitään järkeä? Eikö jatko-opiskelemaan lähteminen ja puulaakikiekko olisi parempi vaihtoehto?

Eetun joukkuekaverit eivät tienneetkään, että poika oli ennen maajoukkuelämäänsä ratsastanut. Kaikkien ulkopuolisten silmin katsottuna Eetun lähtö pikkuruiselle tilalle Norjaan oli aivan pähkähullu ajatus, Eetukin oli vähän samaa mieltä, mutta hän kaipasi suurta muutosta. Niinpä hän pakkasi kaiken omaisuutensa ja muutti tilalle asumaan.

Vuodessa Eetu oppi jonkun verran norjaa ja sai sitä enemmän ajateltavaa. Elämä Pohjois-Norjan pikkukaupungin kupeessa oli yllättäen enemmän, mitä Eetu olisi koskaan osannut toivoa. Tilan eläimet olivat pitäneet hänet vuoden kiireisenä, ja hän oli saanut kartuttaa ruostunutta ratsastustaitoaan rauhassa. Myös se kavereiden kesken liiankin kuuluisa kaljamaha oli tehnyt tietä entisille lihaksille, mistä Eetu oli erityisen ylpeä. Kaikkien suureksi yllätykseksi Eetu viihtyi Norjassa niin paljon, että vuoden au pair-pestin jälkeen jäikin sinne asumaan. Hän muutti omaan yksiöön Svolværin keskustaan ja sai keskinkertaisella norjallaan myyjän pestin urheilukaupasta. Jotakin silti puuttui – kilpailuhenkinen nuori mies tarvitsi salilla käymisen kylkeen jotain kehittävämpää.

Ja niin hän päätyi Shelyesiin. Mahdollisuus ratsastustunteihin ja kehitykseen houkutteli, ja nähtyään hoitajahakujen olevan käynnissä, ei Eetu voinut vastustaa. Joitakin nimiä oli jo listasta vedetty yli, kuten kaikki suurimmat hevoset, joille 187-senttinen Eetu olisi voinut ratsastaakin, mutta mies ei halunnut perääntyä. Hetken listaa silmäiltyään ja poneista luettuaan Eetu oli varma päätöksestään, ja valikoitui hoitajaksi Aage-ponille.