Brynhild

Ruotsalaissyntyinen Ulle muutti meille aivan Norjan ja Ruotsin rajalta, jossa se oli asunut muutaman vuoden ajan kevyessä harrastekäytössä. Edellisen omistajan sanojen mukaan orin kanssa oli kuitenkin valmentauduttu nuorena valjakkoajossa hyvällä menestyksellä, jonka ansiosta se herätti mielenkiintoni. Meille saavuttuaan Ulle osoittautui kaikkien lupausten veroiseksi hevoseksi. Se on rehti ja varmajalkainen ori, joka suhtautuu tuttujen ihmisten ja hevosten seurassa luottavaisin mielin kaikista pelottavimpiinkin asioihin. Se ei kahdesti katso epäilyttäviäkään asioita esimerkiksi maastossa tai huonolla säällä, vaan seuraa luottavaisena hoitajaansa. Ullen kanssa on helppo tulla toimeen sen ystävällisen luonteen ansiosta. Vaikka punahallakko ori viihtyykin kaikenlaisten ihmisten ja hevosten parissa, ei se nauti olostaan suuren joukon tai huomion keskipisteenä, vaan pitäytyy mielellään sivussa omassa rauhassaan. Orin mielenrauhan takaamiseksi tallissa pyritäänkin yleensä siihen, että Ullen karsinassa olisi kerrallaan vain yksi hoitaja ilman ylimääräisiä apukäsiä.

Ulle on painottunut valjakkoajoon, mutta se on myös ratsukoulutettu ja sen kanssa on kilpailtu valjakkoajon lisäksi myös kouluratsastuksessa. Ajettavana Ulle on rehti ja luotettava, eikä se varmasti jätä yrittämättä, vaikka se ei aivan ymmärtäisikään saamiaan apuja. Ongelmaksi orin kanssa koituu kuitenkin toisinaan vauhdin ja energian puute, sillä vaikka Ulle tekee kaikki pyydettävät asiat, tekee se ne yleensä omalla tahdillaan. Orilla on harvoin kiire minnekään, vaan useimmiten se tuntuu elävän aivan omissa maailmoissaan. Kun itse pysyy kärsivällisenä ja jaksaa ajaa tai ratsastaa napakasti, alkaa Ulle liikkua hienosti, mutta sopivan energian ylläpitäminen vaatii myös sitä, ettei ohjastaja tai ratsastaja lakkaa vaatimasta. Vaikka kilpailutilanteet eivät jännitäkään Ullea, ne tuovat kuitenkin suorituksiin uutta energiaa ja orin saaminen liikkeelle helpottuu huomattavasti. Vakavamielisemmän työskentelyn ohessa ori nauttii suuresti luonnossa liikkumisesta ja se onkin erinomainen seuralainen leppoisille maastoretkille niin kärryjen kanssa kuin selästä käsinkin.

sukutaulu ja -selvitys

Isä Udmund oli vankkarakenteinen vuonohevosori, jonka suvussa oli paljon työ- ja valjakkoajoon painottuneita hevosia. Punahallakko ori aloitti kilpailu-uransa valjakkoajossa jo nuorena, jossa se alkoi menestyä kankean alun jälkeen tasaisen hyvin. Udmund saavutti kilpailu-uransa aikana useita palkintoja, mikä herätti myös valjakkoajopainotteisten vuonohevoskasvattajien mielenkiinnon. Rauhallinen ja itsevarma ori sai lopulta viisitoista jälkeläistä, jotka kaikki perivät sen leppoisan luonteen. Suurin osa orin jälkeläisistä on kilpaillut isänsä tavoin valjakkoajossa.

Isänisä Unnvald Søren asui pitkään kasvattajallaan, kunnes tämä joutui luopumaan orista talousvaikeuksien vuoksi. Seuraavassa kodissaan ori alkoi käyttäytyä arvaamattomasti, jonka vuoksi se asui seuraavien vuosien ajan useissa eri kodeissa vaihtaen omistajaa parhaimmillaan muutaman kuukauden välein. Lopulta nuori Ruotsissa vuonohevoskasvatusta aloitellut Daga Lovdahl osti Unnvald Sørenin. Ajan kanssa orista tuli jälleen se rauhallinen ja osaava hevonen kuin mitä se oli ollut nuorena kasvattajallaan. Se ehti kuitenkin saada Dagan omistuksessa vain neljä varsaa, kunnes se jouduttiin lopettamaan tapaturman seurauksena.

Isänemä Sognhilde oli kaunis ruunihallakko tamma. Se syntyi pienelle maatilalle, jossa se toimi emänsä tavoin työhevosena muutaman vuoden ajan. Sognhilden kasvattajan jäätyä eläkkeelle aloitteleva vuonohevoskasvattaja Daga Lovdahl osti tamman häneltä. Dagan omistuksessa Sognhilde jäi täysin siitostammaksi, eikä sillä juurikaan ajettu enää tämän omistuksessa. Daga on kuitenkin kertonut tamman olleen yksi hänen parhaista siitoshevosistaan, sillä Sognhilde oli hyvärakenteinen ja lempeä tamma, joka oli esimerkillinen emä kaikille omille varsoilleen sekä yhdelle emänsä menettäneelle orpovarsalle.

Emä Sogards Juli syntyi ja asui koko ikänsä Pohjois-Ruotsissa, jossa se syntyi pienelle harrastetallille. Suloinen tammavarsa myytiin jo vieroitusikäisenä nuorelle kouluratsastajalle. Myöhemmin ratsukko kilpaili parhaimmillaan hyvällä menestyksellä helppo A -tasolla, kunnes sen omistaja alkoi vähitellen kiinnostua valjakkoajosta. Kouluratsastusuran jälkeen he kilpailivat joitain startteja pääasiassa valjakkoajon koulukokeissa. Lopulta Julin omistaja myi tamman raskain sydämin pienelle vuonohevostallille ja siirtyi itse kilpailemaan isompien hevosten kanssa.

Emänisä Vefrød oli komea vuonohevosori, joka tuotiin nuorena Norjasta Ruotsiin. Ruotsissa se kiersi paljon näyttelyissä hyvällä menestyksellä, jonka johdosta se myös kantakirjattiin I-palkinnolla. Vefrød oli sekä ratsu- että ajokoulutettu ja sen kanssa kilpailtin joitain startteja kouluratsastuksessa. Pääasiassa ori oli kuitenkin siitoskäytössä ja se jättikin jälkeensä lopulta toistakymmentä varsaa, joista suurin osa oli tammoja.

Emänemä Jorlaug Edna oli lempeä vuonohevostamma. Se sai nuorena yhden varsan ensimmäisen omistajansa luona, jonka jälkeen tamma vietti suurimman osan elämästään ratsastuskoulussa. Ratsastuskoulussa Ednan kerrotaan olleen kaikkien aloittelijoiden suosikki, sillä tamma oli luonteeltaan rauhallinen ja ystävällinen ja sen kanssa oli helppo aloittaa harrastus. Vanhemmiten Ednalla alkoi imetä jalkaongelmia ja se myytiin pitkäaikaisen hoitajansa luokse viettämään eläkepäiviä.

valmennukset ja päiväkirja

Vasta meille Brynhildiin muuttanut punahallakko ori Ulle oli päässyt treenaamaan aluksi vanhemman orin kanssa parivaljakkona. Tämä oli osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä orit olivat tulleet toimeen erinomaisesti ja vanhemman hevosen seura oli selvästi rauhoittanut hieman kokematonta Ullea. Nyt olimme kuitenkin alkaneet hiljalleen treenaamaan myös kahdestaan ja hyvä ystäväni, valjakkoajovalmentaja Lilbeth Rönvik saapui tänään valmentamaan meitä ensimmäistä kertaa.

Ulle oli alkujännityksen jälkeen osoittautunut varsin leppoisaksi kaveriksi ja sen kanssa vauhti uhkasi välillä hyytyä liiaksikin. Tänään Ulle tuntui vielä tavallista tahmeammalta ja onnettoman alkuverryttelymme jälkeen Lili päätti pistää meidät tosissaan töihin. Veren, hien, kyynelien ja yhden valjakkoajovalmennuksen jälkeen sekä minä että Lili aloimme kuitenkin olla jopa jollain tasolla tyytyväisiä minun ja Ullen yhteistyöhön. Tehokkaiden siirtymäharjoitusten avulla Ulle alkoi nostaa takajalkojaan ja se oli helpompi saada liikkumaan ja kantamaan itseään oikein. Olimme molemmat sitä mieltä, että vaikka harjoiteltavaa olikin vielä paljon, oli suunta ehdottomasti oikea ja Ullesta voisi tulla minulle vielä tulevaisuudessa mukava kilpailukaveri.

Tallityttömme Stina oli jaksanut touhuta paljon Ullen kanssa viime viikkoina. Hän oli kiinnostunut valjakkoajossa ja toivoi, että pääsisi vielä joskus valmentautumaan ja kilpailemaan lajissa, joten päätin tarjota hänelle valjakkoajovalmennuksen Ullen kanssa. Kun suuri maneesimme oli hiljentynyt työpäivän päätteeksi, kokosin sinne pienen tarkkuuskoetta mukailevan radan, jossa käytin apuna tötsiä, puomeja ja kisoissa koristeina olleita kukka-asetelmia. Harjoittelimme radasta ensin lyhyitä osia, jotka sisälsivät erilaisia käännöksiä, siirtymiä ja pysähdyksiä. Tavallisesti hieman laiska Ulle vaikutti tänään olevan yllättävänkin virkeä. Saattoi olla, että viilenneet ilmat olivat vaikuttaneet siihen positiivisesti, tai sitten orilla oli kova kiire iltaruoille ja se ajatteli pääsevänsä talliin nopeammin, jos se liikkuisi reippaammin.

Stina oli työskennellyt Ullen kanssa jo sen verran, että sopiva tahti löytyi varsin pian ja pääsimme keskittymään tehtävien hienosäätöön. Kävimme valmennuksen aikana läpi jokaisen tehtävän ja linjan tehtävien välillä yksitellen eri askellajeissa sekä myöhemmin pienissä osissa. Meille jäi vielä lopuksi aikaa sen verran, että Stina ja Ulle suorittivat radan myös muutaman kerran kokonaisuudessaan. Arvostelin suoritusta lopulta sivusta hieman kilpailutilanteen omaisesti ja puimme Stinan kanssa yhdessä suorituksia. Kerroin, kuinka olisin itse arvostellut radan kilpailutilanteessa ja mistä seikoista tuomarit todennäköisimmin olisivat häntä rokottaneet. Vaikka viilattavaa olikin vielä paljon, oli valmennuksessa paljon hyvää ja Stina oli selvästi onnistunut voittamaan myös Ullen sydämen puolelleen.

Viime viikonloppuna oli järjestetty suuret valjakkoajokilpailut, joihin olimme osallistuneet myös Ullen kanssa. Kilpailimme yhdistetyssä luokassa, jossa suoritimme niin koulu-, tarkkuus- kuin maratonkokeenkin. Maratonosuus oli suorituksistamme heikoin, sillä saimme virhepisteitä ihanneajan ylittämisestä. Onnistuimme kuitenkin koulu- ja tarkkuuskokeissa niin hyvin, että sijoituimme lopulta kokonaiskilpailussa viidenneksi. Olin erityisesti tarkkuuskokeen suorituksestamme niin ylpeä, ettei maratonosuudella menetetyt pisteet haitanneet pätkääkään.

Erinomaisen kilpailukauden päätteeksi olin päättänyt päästää Ullen nauttimaan laitumesta ja tammaseurasta ainakin kuukauden ajaksi. Katselin tallikäytävällä seisovaa oria, joka katseli minua rauhallisesti tuuhean otsaharjansa alta. Se oli epäilemättä valmis laidunlomaan, jota varten se oli totutellut vihreään jo hyvän aikaa. Tein Ullelle perusteellisen terveystarkastuksen, laitoin siihen reilun kerroksen ötökkämyrkkyä ja puin hupun suojaamaan enimmiltä ötököiltä.

Lähdin taluttamaan Ullea laitumelle, jossa se oli lomaillut myös viime kesänä ja käynyt tänä kesänä totuttelemassa lyhyitä aikoja kerrallaan. Kun Ulle huomasi minne olimme menossa sen askeleet pidentyivät kuin huomaamatta ainakin puolella. Ori harppoi pitkin, mutta kuitenkin rennoin askelin eteenpäin ja malttoi pysähtyä odottamaan minua, jotta en olisi jäänyt jälkeen. Portilla päästin Ullen vapaaksi. Ori otti muutaman laukka-askeleen, mutta pysähtyi sitten kuin seinään ja alkoi syömään ruohoa kauhealla vauhdilla. Orin loma oli ehdottomasti ansaittu ja teki sille varmasti hyvää, mutta samalla odotin hieman kauhulla laihdutusprojektia, joka meillä varmasti olisi kesän jälkeen edessä.

i. Udmund nvh, phkko, 140cm	ii. Unnvald Søren nvh, phkko, 143cm	iii. Ulvheden nvh, phkko, 145cm
		iie. Gullbjorg nvh, rnhkko, 146cm
	ie. Sognhilde nvh, rnhkko, 142cm	iei. Yngvard nvh, phkko, 140cm
		iee. Varin Skeie nvh, rnhkko, 139cm
e. Sogards Juli nvh, rnhkko, 145cm	ei. Vefrød nvh, rnhkko, 148cm	eii. Vigbjørn nvh, hhkko, 143cm
		eie. Hillgunn nvh, rnhkko, 147cm
	ee. Jorlaug Edna nvh, rnhkko, 142cm	eei. Foldens Snare nvh, rnhkko, 140cm
		eee. Jarbjorg nvh, rnhkko, 145cm

Ulfhvatr

VVJ-II, KRJ-II

sukutaulu ja -selvitys

ominaisuuspisteet

jälkikasvu

cup-sijoitukset

menestys

valmennukset ja päiväkirja