vuonohevoskasvatusta

 Skjoldens Gunilla

KUTSUMANIMINilla KASVATTAJAIngebjørg Løvik  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA14.05.2014 REKISTERINUMEROVH14-053-0240
VÄRI, MERKITkeltahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS138cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo A, re 60cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 14.09.2014 ja 8 vuotta 14.01.2015. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VVJ-II, KRJ-II 

“Myydään 8-vuotias terve vuonistamma. Liikkuu hyvin, saattaa testata. Ollut tuntikäytössä ja vetää myös kärryjä.” Nillaa oltiin alkujaan ostamassa tuttavani lapselle ensiponiksi ja lähdin heidän avukseen katsomaan tammaa. Myynti-ilmoituksessa mainittu ”saattaa testata” osoittautui kuitenkin varsin lieväksi ilmaisuksi käytyäni itsekin selässä, enkä ymmärtänyt, miten ponitammasta olisi saanut lastenratsun, saatika tuntiponin. Se piti kuitenkin paikkansa, että tammalla oli todella lennokkaat ja kauniit liikkeet ja paikoittain se kulki ihan nätistikin. Suvussa ei ollut mitään valittamista ja kaiken lisäksi tamma oli harvinainen keltahallakko. Vaikka lähdimmekin tyhjin käsin, tamma jäi kummittelemaan mieleeni vielä pitkäksi aikaa. Kun se oli vielä kuukaudenkin kuluttua kaupan, kävin uudelleen myyjän juttusilla ja poistuin paikalta vaaleanpunainen riimunnaru kourassa ja aika monta kruunua köyhempänä.

Ensimmäiset kuukaudet Nillan kanssa sujuivat enemmän tai vähemmän hampaita kiristellessä, mutta hiljalleen se tottui tallin tavoille ja tallinväki puolestaan oppi kuuntelemaan määrätietoista tammaa. Hyvin harvoin kukaan tuleekaan Nillan kanssa toimeen heti ensitapaamisen jälkeen, vaan tamman luottamus ansaitaan pidemmällä aikavälillä. Keltahallakko tamma testaa heti ensitöikseen uusien hoitajien katu-uskottavuutta ponimaiseen tapaan esimerkiksi rynnimällä ohi heinälää kohti. Tuttuja ihmisiä se puolestaan kunnioittaa huomattavasti enemmän ja on jännittävissä tilanteissa myös luottavaisempi. Pääsääntöisesti Nilla osaa käyttäytyä kaikenlaisissa tilanteissa, eivätkä mitkään hoitotoimenpiteet tuota suurempia ongelmia kengitystä lukuunottamatta. Jalkojen nostaminen koputeltavaksi ei nimittäin kuulu tamman lempiasioihin, mutta rohkaisun (ja rauhoittavien) avulla sekin onnistuu.

Keltaisen tamman kokeilut kohdistuvat yleensä vain tuntemattomampiin ihmisiin, mutta toisinaan myös vanhemmat tuttavuudet saavat neuvotella sen kanssa hyvän tovin ennen ratsastus- tai valjakkotreenejä. Nilla on hitaasti lämpenevää sorttia niin henkisesti kuin fyysisestikin ja tamma tarvitsee treenien alle tehokkaan alkuverryttelyn. Kun tamman on saanut apujen väliin ja keskittymään olennaiseen se on kuitenkin terävä ja kapasiteetikas kilpailukaveri niin ratsastuslajeihin kuin valjakkoajoonkin. Esteillä Nilla selviää vaivatta pikkuradoista, mutta sen hyppytekniikka ja motivaatio eivät riitä korkeisiin luokkiin asti. Kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa tamma on kuitenkin hyvin koulutettu ja se on menestynyt hyvin vaativissakin luokissa. Parhaimmillaan Nilla onkin paitsi terävä ja lennokasliikkeinen, myös erittäin periksiantamaton, kun sen määrätietoinen luonne saadaan kohdistettua oikeanlaisiin asioihin.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Skjoldens Gunnar
 nvh, khkko, 146cm
ii. Gunvor
nvh, khkko, 145cm
iii. Kolbjørn
nvh, rnhkko, 144cm
iie. Gunnlaug
nvh, khkko, 141cm
ie. Bjørheims Torild
nvh, rnhkko, 147cm
iei. Bjørheims Sverre
nvh, rnhkko, 147cm
iee. Eira Birte
nvh, rnhkko, 143cm
 e. Trine-Lise
 nvh, khkko, 135cm
ei. Anvikens Svejk
nvh, rnhkko, 141cm
eii. Carsten
nvh, hhkko, 147cm
eie. Åslaug
nvh, rnhkko, 143cm
ee. Bjelldahl Frøya
nvh, khkko, 139cm
eei. Thormod
nvh, khkko, 144cm
eee. Ingebjørg
nvh, khkko, 140cm

Isä Skjoldens Gunnar on Ingebjørg Løvikin ensimmäinen oma kasvatti, sekä samalla hänen tärkeimmän kantatammansa Torildin orivarsa. Syystäkin siis Gunnar on saanut erityiskohtelua jäätyään kotitilalleen kasvamaan. Molemmilta vanhemmiltaan keltahallakon värin perinyt ori osoittautuikin hyväksi siitosoriksi ja erinomaiseksi aluksi kasvattajauralle. Gunnar on kilpaillut pääasiassa valjakkoajossa, mutta jonkin verran myös kouluratsastuksessa menestyen molemmissa kiitettävästi. Sillä on hallussaan vuonohevosmestaruus Norjassa vuodelta 2012, sekä toinen sija muutamaa vuotta aiemmin.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Gunvor oli nuorena tuttu näky Pohjois-Norjan valjakkoajokilpailuissa – tavallisesti palkintojenjaossa asti. Ori kilpaili muutaman vuoden ajan vaativissa luokissa, kunnes sen toinen etujalka alkoi oireilla. Parannuttuaan jännevamma kesti harrastekäyttöä, mutta Gunvorin omistaja ei halunnut riskeerata orin terveyttä jatkamalla aktiivista treenaamista ja kilpailu-uraa. Keltahallakko ori jäi varsin nuorena täysin siitoskäyttöön ja se ehtikin saada jälkikasvua 40 varsan verran.

Isänemä Bjørheims Torild oli yksi Skjoldens-vuonohevossiittolan omistajan Ingebjørk Løvikin ensimmäisistä tammoista. Tamma oli sekä ratsu- että ajokoulutettu, mutta sen kanssa ei kuitenkaan koskaan kilpailu aktiivisesti, vaan se toimi lähinnä siitostammana. Torild oli kaunis ruunihallakko tamma ja se edusti uutta kevytrakenteisempaa vuonohevoslinjaa.

Emä Trine-Lise oli omapäinen vuonohevostamma, jonka kanssa aivan kuka tahansa ei tullut toimeen. Sen kasvattaja joutui myymään sen vieroitusikäisenä, sillä hänellä ei ollut mahdollisuutta kouluttaa vahvatahtoista varsaa. Vaativan luonteensa vuoksi Trine-Lise kiersi nuorena useita koteja, kunnes aloitteleva vuonohevoskasvattaja löysi sen kiinnostuttuaan ensin sen harvinaisesta suvusta. Ajan kuluessa hän huomasi, ettei tamma ollut oikeasti ilkeä luonteeltaan ja että oikean ihmisen kanssa sillä oli kapasiteettia erityisesti valjakkoajoon. Hän kilpaili tamman kanssa muutaman vuoden ajan, kunnes se jäi siitoskäyttöön saaden lopulta neljä varsaa.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Anvikens Svejk oli energinen ori, jolla oli kokoonsa nähden hienot lennokkaat liikkeet. Ori on vaihtanut nuorena kotia useamman kerran ja sen nuoruusajat ovat jääneet hieman hämärän peittoon. Se muutti kuitenkin 10-vuotiaana pienelle Pohjois-Norjalaiselle tallille, jossa se asui loppuelämänsä ajan. Sen kanssa kilpailtiin jonkin verran valjakkoajossa, jossa se sai kiitosta erityisesti liikkeistään. Svejkiä tarjottiin useana vuonna jalostukseen, mutta kasvattajat eivät kuitenkaan oikein kiinnostuneet siitä, jonka vuoksi se sai vain muutamia jälkeläisiä.

Emänemä Bjelldahl Frøya oli vankkarakenteinen keltahallakko tamma. Se vietti ensimmäiset vuotensa pienellä valjakkoajotallilla, josta se myytiin kuitenkin tilan konkurssin vuoksi maatilalle työhevoseksi. Rauhallinen ja luotettava Frøya oli erinomainen työhevonen, joka olisi omistajansa sanojen mukaan vaikka pilkkonut valmiiksi puut takkaan, jos sille olisi vain annettu kirves. Trine-Lise oli sen ainut varsa eikä sekään ollut suunniteltu, vaan muutaman kilometrin päässä naapuritilalla asunut ori Anvikens Svejk oli onnistunut kerran lähtemään omin luvin kyläilemään, jonka seurauksena sekä Frøya että sen kaverina asunut tamma olivat tulleet kantaviksi.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys

Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).
Kouluratsastuksessa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).

jälkikasvu

nvh-o. Brynhild Glitne (s. 25.02.2015), isä Nordalv
nvh-o. Brynhild Valnøtt (s. 13.04.2015), isä Vatnajökull
nvh-t. Brynhild Gudinna (s. 03.11.2015), isä Bergvall Sogne
nvh-t. Brynhild Nessla (s. 15.9.2016), isä Njörður

cup-sijoitukset

30.04.2015 - VVJ-Cup - Wyat Shetlands - vaativa - 2/26
31.08.2015 - KRJ-Cup - Aittohaara - helppo A - 20/373

menestys

VVJ-II -palkittu maaliskuun 2021 tilaisuudessa pistein
4,5 + 41 + 16 + 20 + 15 = 96,5 p

KRJ-II -palkittu maaliskuun 2021 tilaisuudessa pistein
5 + 41 + 15 + 20 + 15 = 96 p

valmennukset ja päiväkirja

4.3.2014 Päiväkirjamerkintä - maastoretki

”Älä vaan sano…”, vaikersin epätoivoisena saapuessani tarhalle. Nilla käveli minua vastaan reippain askelin ja hörähti aivan kuin sanoakseen, ettei ymmärrä mistä valitan. Se oli päässyt aiemmin ulos ilman loimea ja olin toivonut, että se pysyisi edes suhteellisen puhtaana muutaman tunnin ajan. No, saahan sitä toivoa. Nyt näytti siltä, kuin tamma olisi ensin piehtaroinut tarhan mutaisimmassa kohdassa ja sen jälkeen jäänyt mutaan makaamaan ja hankkimaan syväkuorrutusta ensin toiselle kyljelle ja sen perään vielä toisellekin. Vaalea keltahallakko väri oli vaihtunut täysin, eikä tammaa ollut tunnistaa sen alta. Huokasin syvään ja puin tammalle riimun. Ei auttanut kuin alkaa pesemään.

Perusteellisen puurtamisen jälkeen mutakerroksen alta alkoi vihdoin paljastua tuntemani vaaleaverikkö tamma. Nilla vaikutti nauttivan suuresti saamastaan huomiosta, mikä ei ollut oikeastaan sen tapaista, joten vietin sen kanssa mielellään ylimääräistä aikaa. Kun tamma oli vihdoin valmis valjastusta varten, puin sille varusteet ja suuntasimme yhdessä maastoon. Viime kuukaudet olivat sujuneet pitkälti maneesissa valmentautuen, joten rento maastolenkki teki meille molemmille hyvää. Nilla olisi voinut laukata vaikka koko reissun, mutta malttoi kuitenkin kuunnella pidätteitäni. Kun viimein pääsimme sopivalle suoralle annoin sen mennä niin kovaa kuin se vain halusi. Tamma pärski tyytyväisenä ja puut vilisivät ohi meidän viilettäessämme metsäpolkua pitkin. Huomasin ajatusteni siirtyneen kestävyysharjoitteluun ja kevään treeneihin – en malttanut odottaa, että pääsisimme harjoittelemaan Nillan kanssa kestävyyskokeeseen ja viilettämään metsässä myös treenatessa.


10.1.2015 Valjakkoajovalmennus

Maneesissa oli keskittynyt ilmapiiri, kun kolme valjakkoa yritti selvittää puhtaasti haastavaa mutkaa. Osallistuimme Nillan kanssa Lilbeth Rönvikin ryhmävalmennukseen, jonka tavoitteena oli tällä kertaa siistien teiden ajaminen. Tehtävät olivat vaikeita ja saimme kaikki keskittyä ihan tosissaan, jotta merkkeinä olleet keilat eivät olisi kaatuneet. Nilla tuntui paremmalta kuin pitkään aikaan ja tehtävä oli selvästi sille mieleinen. Se olisi kuitenkin halunnut pitää kaarteissa tarpeettoman kovan vauhdin, josta myös tiemme kärsivät. ”Odota… odota… pidäte!”, Lilbethin ääni kaikui maneesissa, kun käännyimme jälleen tehtävälle. Vihdoin Nilla malttoi koota itseään sen verran, että saimme tehtyä tarpeeksi tiukan käännöksen keilojen väliin. Olin yhtä hymyä ja Nillakin vaikutti olevan tyytyväinen itseensä, kun kehuimme sitä Lilbethin kanssa vuolaasti suorituksen jälkeen.


9.4.2015 Päiväkirjamerkintä - kevään kisakausi avattu!

Sattuiko kenenkään kameraan ikuistumaan tänään kouluradalle eksynyt sirkusponi? Saa pistää kuvia tulemaan, alan olla jo nauruterapian tarpeessa... Avattiin nimittäin Nillan kanssa kevään kisakausi kouluaitojen sisällä ja sen se oli näköinenkin suoritus. Nilla esitti parhaansa mukaan kaikki osaamansa kevätjuhlaliikkeet (ja keksi pari uutta), sääli vain, ettei tuomari ollut ihan yhtä juhlafiiliksissä. Mutta hei, ainakin me pysyttiin tällä kertaa niiden aitojen sisäpuolella!

Näillä sanoin tunnelmoitiin eilen Twitterissä, eikä ollut itku kaukana, vaikka jälkikäteen eilisen suoritus jo naurattaakin. Nillalla oli enemmän tai vähemmän kevättä rinnassa, eikä tuulinen sää ja ulkona järjestetyt kilpailut auttaneet pätkän vertaa. No, me jatketaan valokuvaajatyttöjen räpsimien tilannekuvien ihastelua ja keskitytään treenaamaan parin viikon päästä häämöttäviin kisoihin. Jospa olosuhteet olisivat jo suotuisammat hieman herkemmällekin hevoselle ja Nillakin palannut henkisesti takaisin maan pinnalle...


6.6.2015 Päiväkirjamerkintä - valjakkoretki maastossa, kirjoittanut suba

Menin tänään Brynhildiin, kun Honeythief oli kutsunut minut kanssaan kärrylenkille maastoon. Saapuessani paikalle hän oli jo hakenut Nillan laitumelta ja harjasi sitä reippaasti. Kun tamma oli valjastettu ja suitsitettu, talutti Honeythief sen ulos aisojen väliin ja kiinnitimme yhdessä kärryt. Hyppäsimme molemmat kyytiin, Honeythief ajoi ja suuntasimme maastoon. Nilla käveli innokkaasti pitkin hiekkatietä eikä juuri katsellut ympärilleen. Jutustelimme lenkin aikana Honeythiefin kanssa niitä näitä, enimmäkseen toki vuonohevosista, olemmehan molemmat kasvattajia. Lenkillä otimme paljon ravipätkiä ja muutaman reippaamman laukan. Nilla toimi kärryjen edessä oikein hienosti eikä kyseenalaistanut mitään käskyä, vaikka Honeythief alkuun varoittelikin, että tamma saattaa ketkuilla silloin tällöin. Tallilla palattuamme hoidimme tamman ja Honeythief vei sen takaisin laitumelle.


10.8.2016 Päiväkirjamerkintä - varsamaha

Keltahallakko tamma nuokkui vieressäni tunnustellessani sen suurta vatsaa. Hätkähdin, kun kylkeen kohdistui jälleen jämäkkä potku. Puolinukuksissa oleva Nilla ei tuntunut suuremmin välittävän, vaan se huiskautti häntäänsä laiskasti. Olihan se kokenut tämän jo ennenkin. Tiineyden alkuvaihe oli ollut haastava ja odotimme pitkään epätietoisina siitä, onko varsa pysynyt mukana vai ei. Onneksi enää ei tarvinnut epäillä vaan tietämätönkin huomasi, että tamma oli tukevasti kantavana. Laskettu aika olisi kuukauden päästä enkä malttanut odottaa, että näkisin tulevan varsan, vaikka se olikin tilausvarsa toiselle kasvattajalle, eikä edes jäämässä itselleni. Yhdistelmä oli kuitenkin mielestäni lupaava, sillä isä Njörður oli yksi hienoimmista oreistani ja menestynyt hyvin valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa. Nilla oli myös puolestaan tammoistani ehdottomasti parhaasta päästä, vaikka se olikin toisinaan luonteeltaan hieman haasteellinen. Nilla oli menestynyt myös tahollaan erinomaisesti erityisesti valjakkoajon vaativissa luokissa. Nyt se sai jäädä hiljalleen eläkkeelle kilpailu-uralta ja jäädä täysin siitoskäyttöön. Siirryin Nillan pään viereen ja rapsutin sen otsaa. Tamma painoi silmänsä kiinni ja antoi alahuulen roikkua. Annoin tamman rentoutua – pian se ei saisi hetkeäkään rauhaa, kun vierellä vilistäisi taas ihana pieni varsa.

tarinakilpailut

10.05.2015 - KRJ - Ascuns Farm - helppo A - 22/30

Minulla on takataskussani lyhykäinen tarina, josta kuitenkin puuttuu sieltä täältä sanoja. Auta viimeistelemään tarina keksimällä puuttuvat sanat seuraavassa järjestyksessä: adjektiivi, adjektiivi, verbi, verbi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi. Huvittavin tuotos voittaa.

Kilpailupäivä alkoi muhevissa merkeissä, sillä tunnelma verryttelyalueella oli kaheli. Olin myös höperehtinyt koko edellisen yön, joten unet olivat jääneet hieman vähiin. Mikään ei kuitenkaan saanut keskittymistäni herpaantumaan. Ratsustani en voinut sanoa samaa, sillä se tähtäsi kuin kissamainen purkka-automaatti vielä oman vuoromme alkaessa. Haasteet eivät loppuneet tähän, sillä hämmästyksekseni rata oli täynnä salamyhkäisiä tekojärviä, mikä luonnollisesti hankaloitti suoritustamme. Selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun, mutta mieleni olisi tehnyt antaa palautetta kisojen järjestäjille. Tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle, kun radalta poistuessani joku toimitsijoista lykkäsi käteeni tukkoisen kullanmurun. Nostin sen ilmaan voitonriemuisesti tuulettaen.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief