† Carl av Rågkross 15.02.2014 - 11.07.2018

07.03.2014 Päiväkirjamerkintä - ponikuljetus Ruotsista

Eilen jatkuvasti kasvavaan vuonohevoslaumaamme liittyi kolme uutta jäsentä, kun ponikuljetus Ruotsista saapui viimein. Kyseessä on Rågkrossin kasvattamat orit, harmaahallakko Gudfrødr eli Rodi, ruunihallakko Carl, sekä ruunihallakko tamma Hertevike eli Hertta. Rodin ja Hertan suvussa on paljon kouluratsastuksessa menestyneitä hevosia, kun taas Carl on estepainotteisemmasta suvusta, mutta toivon koulivani kaikista vielä kelvolliset ponit valjakkoajoonkin. Rodin ja Hertan kanssa on silti aikanaan tarkoitus tähdätä kouluratsastuksen laatuarvosteluun, Carlin kanssa mahdollisesti estepuolelle ja kaikkien kanssa mahdollisuuksien mukaan myös valjakkoajoon.

Aika näyttää, mitä kolmikosta tulee, mutta toistaiseksi kaikki vaikuttavat varsin lupaavilta tapauksilta. Varsoista vanhin on Rodi, joka on jo peruskoulutettu ja näkemieni videoiden perusteella se suoriutuu jo hienosti perustehtävistä. Kylmäpäinen nuori ori ei hätkähdä pienestä ja sen kanssa on helppo tulla toimeen niin selästä, kärryiltä kuin maasta käsinkin. Joukon kuopus Carl on puolestaan leikkisä ilopilleri ja sen energisyydestä huomaa, kuinka orilla on varmasti tulevaisuudessa mahdollisuuksia estepuolella. Erityisesti sen emä Alfhild onkin jo menestynyt lajissa erinomaisesti. Hertta taas vaikuttaa varsin tavanomaiselta tammalta, joka jo kuljetusautosta astuttuaan ilmasti napakasti mielipiteensä ja oli päästä karkuun heti ensitapaamiselta. Vaikka tamman käytöstavoissa onkin vielä hiomista, suhtaudun tulevaisuuteen sen kanssa varsin positiivisesti. Sen vanhemmat Fjodor ja Raitalan Alina ovat vielä varsin tuoreita kouluratsuja, eivätkä kilpailleet kovinkaan paljoa, mutta muutamat kilpailutulokset ovat osoittaneet niiden olevan kapasiteetikkaita ratsuja.

26.12.2014 Estevalmennus, valmentajana Mila

Päivän viimeinen valmennettava oli Carl. Iloisesti hörisevä ori tervehti minua saapuessaan ratsastajansa kanssa maneesiin ja hymy nousi korvilleni välittömästi. Olin kasannut ratsukolle pienen esteradan, johon kuului pari pystyestettä, okseri, muuri sekä kolmoissarja. Carlilla näytti olevan energiaa ja ratsastaja kertoikin, että se tarvitsisi kunnon verryttelyt jotta ori rentoutuisi tarpeeksi. Käskin tehdä niin ja laittelin parit maapuomit heidän reitille. Ratsukko teki sillä välin voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia sekä vaihtoivat suuntaa eri tavoin. Maapuomit otettiin ensimmäiseksi harjoitteluun. Käskin tulla ensin käynnissä puomien yli. Carl mennä köpötti tottuneesti puomit eikä ongelmia ollut. Käskin seuraavaksi tulla kyseiset puomit ravissa ja kahden puomin jälkeen hidastaa käyntiin ja seuraavan puomin jälkeen nostaa taas ravi jolloin viimeinen puomi ylittyisi ravissa.

Parilla ensimmäisellä kerralla Carl ei hidastanut raviin, mutta lopulta ori tajusi jutun jujun. Kun puomeja oli tarpeeksi kauan hiottu, siirryttiin itse esteradalle. Käskin kiinnittää erityisesti huomiota ponnistuspaikkoihin ja vauhtiin. Nopea sai olla, mutta hevosen tuli pysyä kuulolla. Kuulema tämä ns. hökälehtiminen oli Carlin kanssa ongelmana esteradoilla sillä ori kuumui helposti. Noh, katsotaan mitä tästä tulee...

Tottahan se oli, että vauhtia tuntui olevan vähän liikaa eikä Carl malttanut kuunnella ratsastajansa apuja. Esteet kyllä ylittyivät, mutta pari pudotusta tuli. Vauhdikkaan menon vuoksi ei ratsastajakaan aivan ehtinyt mukaan hyppyihin... Lopulta Carl kuitenkin malttoi keskittyä myös ratsastajansa ohjeisiiin eikä paahtanut menemään oman mielen mukaan. Turhan höseltämisen jäädessä pois alkoi meno näyttämään ihan kilpaesteratsukolta...

02.05.2015 Estevalmennus Mallaspurossa, valmentajana Piritta

Tämän ratsukon kohdalla esiin nousseet parantamisen kohteet kiteytyivät kahteen asiaan: ratsun täytyi malttaa ja ratsastajan uskaltaa. Positiivinen ja reipas vuonohevonen oli selvästi hieman täpinöissään joutuessaan vieraaseen maneesiin vieraiden ponien sekaan. Painotin ratsastajalle, ettei hevonen rentoutuisi, mikäli ratsastaja itse jännittyisi koettaessaan hillitä sen menoa. Carlilla oli taipumus lähteä kuskaamaan ratsastajaansa oman mielensä mukaan innostuessaan, mikä johti välillä siihen, että ratsastaja arkaili viedä sitä esteille asti. Tästä seurasi turhia ohimenoja. Huomautin ratsastajalle, että vaikka hevonen pinkoisi miten kovaa, hänen itsensä tulisi pitää mielessä, että heillä on selkeä päämäärä johon hänen on ratsunsa vietävä. Suunnittele reitti, päätä toteuttaa se ja toimi sen mukaisesti, vaikka matkan varrella tapahtuisikin kiihdyttelyjä tai pieniä kiemurteluja, määräsin. Arvelin, että Carlista tulisi hyvä menopeli esteradoille, jahka se saisi rutiinia ja sitä ratsastettaisiin kylliksi päättäväisesti.

31.10.2014 - ERJ - Aaltolan Perinnetila - 80cm - 2/5

Kirjoita teksti katsomossa istuvan 7-vuotiaan tytön näkökulmasta suorituksesi ajalta. Mitä tyttö tuumii, keskittyykö hän teidän suoritukseenne, haaveileeko hän kisoihin osallistumisesta vai jotain ihan muuta?

”Hei katso kun hassunnäköinen heppa!”, hihkaisen vieressä istuvalle tädille. Täti katsoo pahasti ja naputtelee taas kännykkää. Sillä on auki joku ihan tylsän näköinen sivu, ei näytä yhtään Angry Birdsiltä. Aikuiset on tylsiä. Mitä muuta hauskaa kännykällä voi tehdä kun pelata Angry Birdsiä? Kaiuttimista kuuluu jotain puhetta ja se hassunnäköinen poni lähtee liikkeelle. Täällä on näkynyt tänään paljon hienoja heppoja, mutta nyt aitaukseen tullut poni ei näytä lainkaan sellaiselta hienolta kilpailuhepalta. Ensinnäkin se on paljon pienempi ja pyöreämpi ja sitten sillä on tukka hassusti pystyssä. Vaikka poni onkin todella söpö, aion itse ostaa sellaisen kilpailuhepan sitten kun olen iso. Esimerkiksi sellaisen kauniin valkoisen, joka oli aitauksessa aiemmin. Hassu poni liikkuu vähän laiskasti, mutta kääntyy pitkätukkaisen ratsastajan pyynnöstä ensimmäistä estettä kohti. Esteen nähdessään se kuitenkin kiihdyttää yhtäkkiä vauhtiaan ja hyppää tosi korkealta. Käännyn innoissani katsomaan oikealla puolella istuvaa tätiä. Hän katsoo edelleen kännykkäänsä, eikä nähnyt lainkaan ponin hienoa hyppyä. Täti vilkaisee minua pahasti, joten en sano mitään ja keskityn katsomaan ponia. Se ei ole sittenkään yhtään laiska, vaan hyppää jopa ison kukkaesteen, mihin moni heppa on jarruttanut. Viimeisen esteen jälkeen ratsastaja taputtaa sitä ja poni pärskii tyytyväisen näköisenä. Ehkä sittenkin hyppäisin mielummin tällä, kun se valkoinen heppa tiputti punaraitaisen esteen ja tämä taas hyppäsi tosi hyvin.