Gatesta kuulee usein sanottavan, että se on “kädenlämpöinen”. Se onkin sitten ihan henkilöstä kiinni katsotaanko se hyväksi vai huonoksi ominaisuudeksi, mutta varsin paikkansa pitävä kuvaus kyseessä toki on. Gatte on vähän sellainen “kaikki käy” -tyyppinen hevonen joka ei viitsi repiä stressiä turhista. Olkoonkin ori ja päällisin puolin ihan mallikelpoinen sellainen, ei Gatteen ihan hirveän montaa orimaista piirrettä ole sattunut, jos yhtäkään. Komealla ja herrasmiesmäisellä hevosella on varmasti oma ihailijakuntansa, mutta on siitä moni myös sanonut, että “kyllä oriissa pitäisi olla vähän särmää”. Gatte tietää kyllä mitä oriin velvollisuuksiin kuuluu ja kyllä sen katseen voi havaita hetkeksi kirkastuvan kun tamma astuu näkökenttään, ikään kuin miettien “notta kehtoisko tuota vaiko eikö kehtois”. Joskus kohtelias hirnahdus on paikallaan, mutta useimmiten Gatte “ei kehtois”.
Junttiko? Ehkä hieman, mutta hyväkäytöksinen sellainen. Tai sitten vain niin rauhallisen itsevarma, ettei näe tarvetta turhanpäiväiselle riekkumiselle. Kuka tästä tietää, sillä melko tutkimattomia ovat Gaten mielen liikkeet. Se ei anna itsestään paljoa ulospäin, mutta tulee toimeen kaikkien kanssa, ihmisten ja hevosten. Nimenomaan tulee toimeen, mutta ei tee ystäviä. Oriin voi luottaa vähän kokemattomampiinkin käsiin eikä se aiheuta ongelmia sen enempää kotosalla kuin vieraissakaan paikoissa. Helppohoitoinen, kuuliainen ja varma. Hajuton ja mauton, jos näin vähän rumasti sanotaan. Toisaalta jos ei odota oriilta räiskyvyyttä ja äijjäelkeitä, niin Gattehan on mitä mainioin sukupuolensa edustaja.
Mitä mainioin ori on myös ratsuna; tasainen ja luotettava. Selkään voi lykätä vaikka naapurin vanhan Martan eikä siinä luultavasti sen ihmeempiä tapahdu muuta kuin, että Martta saa mukavan tasaisen kävelylenkin ehdalla kilparatsulla. Gattessa on yllättävän paljon draivia kun sen vain saa kaivettua esiin, sillä vaikka kuuliainen onkin, kulkee ori hieman puolilla valoilla niin kauan kuin ratsastaja ymmärtää siltä oikeasti vaatia asioita. Se on myös hitaahko lämpenemään ja vaatii jonkin verran jumppaa, niin fyysistä kuin aivosellaistakin, saadakseen moottorinsa kunnolla käyntiin.
Jos ja kun Gaten saa syttymään, on sillä ihan oikeat kilpahevosen palikat kasassa. Hyvät liikkeet, kuuliaisuus, hyppyvoimaa - toisaalta sillä ei ole juurikaan halua panostaa asiaan mikäli sitä ei aivan tosissaa vaadita ja oria muisteta ratsastaa aktiivisesti joka kohdassa. Gatte on kuin ikuisessa virransäästötilassa jossa se ei millään viitsisi kuluttaa paristojaan ellei se ole aivan välttämätöntä. Kilpailunhaluisemmalla luonteenlaadulla olisi Gatellakin varmasti kapasiteettia korkeammallekin, varsinkin esteillä, joille sen erinomainen laukka ja silmä ponnistuspaikoille sopivat. Ori kuitenkin ottaa mieluummin löysin rantein ja antaa muiden tehdä työn, kai sitä maailmaan yksi sellainenkin mahtuu.
Luonne © Serena
