Brynhild

Smörblomman kanssa on vaikeaa olla tulematta toimeen. Sen kanssa voi toimia kuka tahansa, sillä tamma on erityisen varovainen lasten ja kokemattomien käsittelijöiden kanssa. Lasten kanssa se tuntuu viihtyvän aivan erityisen hyvin, mahdollisesti siksi, että lapset jaksavat rapsuttaa sitä loputtoman pitkään ja heillä on aina mukanaan porkkananpaloja. Hoitotoimenpiteet sujuvat Smörblomman kanssa helposti. Se ei pidä juurikaan päähän koskemisesta, mutta antaa tehdä senkin tarvittaessa. Tavallisesti tamman pään annetaan kuitenkin olla rauhassa ja se harjataan vain tarvittaessa.

Smörblomma on äidillinen tamma, joka hoitaa esimerkillisesti niin omat kuin muidenkin varsat. Se on toiminut kerran keinoemänä orpovarsalle, jonka se otti heti vastaan pehmeästi höristen. Smörblomman tulee lähtökohtaisesti toimeen kaikkien kanssa, ja muut hevoset hakeutuvat usein sen läheisyyteen. Kun suureen tammalaumaan liittyy uusia hevosia, ne kulkevat usein ensimmäiset päivät Smörblomman mukana.

Uudet paikat ja tilanteet eivät juuri hetkauta rauhallista Smörblommaa. Se suhtautuu kuitenkin kaikkeen uuteen uteliaasti positiivisin mielin. Kilpailupaikalla se tutkisi mielellään jokaisen vastaantulevan hevosen ja ihmisen, erityisesti kaikkien ihmisten taskut herkkujen toivossa. Maastossa se lähtee korvat hörössä tutkimaan uusia polkuja, mikä on sen mielipuuhaa.

Kun Smörblommaa ajaa tai ratsastaa selvästi kokematon harrastaja, se liikkuu rauhallisesti eikä hetkahda epäselvistä avuista. Tällöin tamma tosin usein myös liikkuu vain sen verran kuin on pakko, eikä tee mitään ylimääräistä. Kokeneemman ihmisen kanssa Smörblomma liikkuu kuitenkin hienosti. Se on hidas syttymään ja vaatii hyvän verryttelyn, mutta kun tamman saa innostumaan, sen kanssa on mukava työskennellä. Smörblomman kanssa on kilpailtu sekä valjakkoajossa että kouluratsastuksessa, joissa se on molemmissa etevä kilpailukaveri omalla tasollaan. Tamman vahvuus on kuitenkin valjakkoajossa, jossa sen kanssa on kilpailtu vaativissa luokissa oikein hyvällä menestyksellä.

sukutaulu ja -selvitys

Isä Hjärtstillas Måns sai nimensä Hjärtstillasin vuonohevostilan perustajan Månsin mukaan, joka menehtyi juuri ennen varsan syntymää. Tilan pidosta vastasivat jo tuolloin tytär Malin ja tämän mies Åke ja he toivoivat kookkaasta Måns-varsasta tulevaa jalostusoria. Måns oli jo pienenä lupaava: sillä oli lennokkaat liikkeet, hyvät jalat sekä rohkea ja kuuliainen luonne. Varsan käytyä näyttelyissä kolmevuotiaana ostajaehdokkaita oli useampiakin, mutta Malin ja Åke pitivät päänsä ja pitivät varsan itsellään. Månsista kasvoi komea ori, joka niitti menestystä näyttelyissä ympäri Norjaa ja se kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla. Ori oli sekä ratsu- että ajokoulutettu. Sen kanssa kilpailtiin kouluratsastuksessa muutaman startin verran, mutta pääpaino oli kuitenkin valjakkoajossa. Månsin kanssa kilpailtiin vuosia vaativissa ja vaikeissa luokissa hyvällä menestyksellä. Se oli parhaimmillaan kevyt ja herkkä ajaa, mutta toisinaan kilpailutilanteiden hälinä vaikutti sen keskittymiseen heikentävästi. Måns asuu edelleen Hjärtstillasin vuonohevostilalla Etelä-Ruotsissa, jossa se on tarjolla jalostukseen luomuna. Tällä hetkellä sillä on 48 varsaa, joista vanhimmat ovat kilpailleet isänsä tavoin valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa.

Isänisä Hjärtstillas Max oli tilausvarsa, joka myytiin uuteen kotiin pian vieroituksen jälkeen. Se palasi kuitenkin viisivuotiaana takaisin Hjärtstillasin vuonohevostilalle sen omistajan ajanpuutteen vuoksi. Alun perin ori oli tarkoitus myydä uudelleen, mutta kun Hjärtstillasin väki näki varsan, he tulivat toisiin aatoksiin. Maxista oli kasvanut komea tumman ruunihallakko ori, jolla oli hienot liikkeet. Edellinen koti ei ollut ehtinyt kouluttaa Maxia juurikaan, jonka vuoksi se aloitti kilpailu-uransa varsin myöhään. Orin kanssa kilpailtiin valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa, ja se on sijoittunut useissa mestaruuskilpailuissa. Max kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se oli tarjolla jalostukseen Hjärtstillasin tilalla usean vuoden ajan. Ori sai 43 varsaa, joille se on periyttänyt erityisesti hyvä käyttöominaisuuksiaan. Max lopetettiin 25-vuotiaana nivelrikon vuoksi.

Isänemä Eldora oli yksi Hjärtstillasin vuonohevostilan tärkeimmistä siitostammoista. Ruunihallakko tamma kiersi elämänsä aikana paljon näyttelyitä Norjassa ja Ruotsissa ja siitä tuli muotovalio molemmissa maissa. Lisäksi Eldora kantakirjattiin toisella palkinnolla. Useat tuomarit kehuivat erityisesti sen kaunista päätä, joka on periytynyt myös sen jälkeläisille. Eldora oli ajo- ja ratsukoulutettu, mutta sen kanssa ei valmentauduttu tai kilpailtu koskaan tavoitteellisesti. Jälkeläisiä se sai kuusi: kaksi oria ja neljä tammaa. Niistä viisi jäi Hjärtstillasin tilalle ja ne ovat kaikki olleet aktiivisessa siitoskäytössä. Eldora eli muutamaa viikkoa vaille 30-vuotiaaksi. Viimeisinä elinvuosinaan sitä vaivasivat hammasongelmat, joiden vuoksi se lopulta lopetettiin.

Emä Stjärnblomma syntyi ruotsalaisella maatilalla, jossa kasvatettiin pienimuotoisesti pohjoisruotsinhevosia. Tilan omistajat Gunnar ja Inge Söderlund päättivät myydä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan vuonohevoskasvattinsa sen ollessa vielä varsa. Stjärnblomma kiersi nuoruusvuosinaan useassa eri kodissa. Se oli ystävällinen, helppo käsitellä ja nopea oppimaan, mutta sillä oli huonoa tuuria omistajien kanssa. Tamma joutui vaihtamaan kotia usean kerran omistajan ajanpuuteen tai taloudellisten ongelmien vuoksi. Kuusivuotiaana valkohallakko tamma päätyi Cirkus Sörlingiin, jossa se esiintyi vuosia yhdessä kolmen muun vuonohevosen kanssa. Älykäs tamma oli helppo kouluttaa ja se teki pitkäaikaisen kouluttajansa Maja Hägglundin mukaan aina parhaansa. Esiintymistilanteet eivät jännittäneet sitä lainkaan, vaan Stjärnblomma piti esiintymisestä ja ihmisten kanssa työskentelystä. Sirkusvuosien aikana Stjärnblomma varsoi kerran ja se oli varsansa Smörblomman kanssa yksi erään kesän vetonauloista. Kun Maja päätti lopettaa uransa sirkuksessa, hän lunasti rakkaan Stjärnblomman itselleen. Stjärnblomma elää yhä Majan kotipihassa suuressa pihatossa kahden shetlanninponin kanssa.

Emäisä Valentin II oli tuttu näky Etelä-Ruotsin valjakkoajokilpailuissa. Valkohallakko ori kilpaili sekä yksilö- että pariluokissa ja se oli vahvimmillaan erityisesti kestävyyskokeissa. Se rakasti vauhtia, eikä se vaikuttanut pelkäävän mitään. Lupaava kilpailu-ura kuitenkin päättyi, kun ori kompastui kestävyyskoeradalla ja loukkasi jalkansa. Pitkän kuntoutuksen jälkeen sen kanssa yritettiin palata kilparadoille, mutta jalka alkoi oireilla pian uudestaan. Valentin siirtyi sen jälkeen hyvin kevyeen käyttöön, jonka lisäksi se oli myös tarjolla jalostukseen. Jälkeläisiä se 14, niistä valtaosa oli valkohallakkoja tammoja. Valentin lopetettiin 19-vuotiaana, kun sen jalat alkoivat jälleen oireilla.

Emänemä Snödroppe sai alkunsa vahingossa, kun karannut vuonohevosori pääsi astumaan sen emän Skogsliljan. Snödroppe myytiin pian vieroituksen jälkeen nuorelle naiselle, joka halusi kouluttaa siitä harrastekaverin valjakkoajoon. He kilpailivat tamman kanssa jonkin verran menestyen hyvin erityisesti koulukokeissa. Snödroppe oli tasainen ja kevyt ajaa, ja sillä oli kauniit, pehmeät liikkeet. Tamman ollessa 9-vuotias sen omistaja sairastui vakavasti ja antoi hevosen ylläpitoon tätinsä maatilalle. Tilalla kasvatettiin pohjoisruotsinhevosia ja he päätyivät teettämään yhden varsan myös Snödropella. Snödroppe eli tilalla 23-vuotiaaksi, kunnes se menehtyi laitumella sydänkohtauksen vuoksi.

valmennukset ja päiväkirja

Ruunihallakko tamma huokasi syvään, kun avasin sen karsinan oven. Se oli selvästi ehtinyt ottaa hyvät päiväunet odottaessaan omaa vuoroaan eläinlääkärin tarkastukseen. Puin tammalle kuluneen nahkariimun ja talutin sen käytävälle, jossa luottoeläinlääkärimme Birgit Gundersen valmisteli välineitään. He olivat Smörblomman kanssa vanhoja tuttuja, sillä Birgit oli tehnyt sille jo monet terveystarkastukset, raspaukset ja rokotukset. Smörblomma kurottautuikin naisen suuntaan siitä toivossa, että tällä olisi ollut herkkuja mukanaan. ”Tarkastuksen jälkeen sitten”, Birgit naurahti silittäen tamman kiiltävää kaulaa.

Tällä kertaa tarkastus oli tavanomaista terveystarkastusta jännittävämpi, sillä olin pyytänyt Birgitin katsomaan, ovatko astutetut tammat tiinehtyneet. Smörblomma oli vuorossa viimeisenä ja kolmesta sitä ennen ultratusta tammasta kaksi oli todettu tyhjiksi. Rapsutin ruunihallakkoa tammaa hermostuneesti ja toivoin parasta. Olin yrittänyt astuttaa Smörblommaa jo aiemmin tuloksetta ja toivoin kovasti saavani siitä varsan.

”Tiine on”, Birgit myhäili ja osoitti näyttöä. Huokasin helpotuksesta ja aloin innostua toden teolla. Smörblomma oli astutettu Blakella, suurella valkohallakolla orilla, jonka kanssa kilpailimme juuri aktiivisesti valjakkoajossa. Niiden kahden vahvuudet täydensivät hyvin toisiaan: Smörblomma oli rauhallinen ja kärsivällinen, mutta aika pienikokoinen, kun taas Blakke energinen ja vuonohevosen sallitun säkäkorkeuden ylärajoilla. Birgit antoi ultrauksen päätteeksi lupaamansa herkut Smörblommalle, ja lähdin taluttamaan tammaa takaisin pihattoon. Nyt piti vain malttaa odottaa ja toivoa kaikki sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menisi hyvin.

Hevosrekkamme ajovalot valaisivat pimeää tietä ajaessamme Suomen halki kohti Lofootteja. Istuin pelkääjän paikalla ja hypistelin suurta sinivalkoista ruusuketta käsissäni. Kulunut viikonloppu tuntui epätodelliselta, ja vaikka univelkaa olikin kertynyt, en saanut unta. Hevosilla ei vaikuttanut olevan samaa ongelmaa. Ne olivat matkustaneet koko alkumatkan rauhassa ja seurasin valvontakamerasta, kuinka ne nuokkuivat vierekkäin rekan takaosassa. Smörblomma hamuili verkosta vielä hieman heinää, kunnes se alkoi torkkua muiden tavoin.

KRJ Champions järjestettiin muutaman vuoden tauon jälkeen ja kutsun nähtyäni ilmoittauduin nopeasti mukaan. Olimme treenanneet viime aikoina varsinkin Smörblomman kanssa ahkerasti kouluratsastuksessa, mutta meille sopivia suuria kilpailuja ei ollut järjestetty hetkeen. KRJ Champions järjestettiin tänä vuonna Suomessa, joten hevosrekkamme nokka suuntasi keskiviikkona kohti Etelä-Suomea. Bråvalla Stallin tiluksilla oli kova hulina koko viikonlopun ajan, kun ratsukkoja oli saapunut paikalle ympäri maailmaa. Osallistuimme Smörblomman kanssa uuteen Wild Card Champion -sarjaan, johon saivat osallistua ne hevoset, jotka eivät säkäkorkeuden tai koulutustason vuoksi voineet osallistua muihin kilpailusarjoihin.

Kilpailu alkoi perjantaina ensimmäisellä karsinnalla. Smörblomma oli matkan jäljiltä hieman jäykkä, ja tuntui, että sain sen hereille vasta aivan radan loppupuolella. Olin hieman pettynyt saamiimme 67,526 prosenttiin, mutta se riitti kuitenkin sijoitukseen 23/54 ja paikkaan toisessa karsintakilpailussa. Lauantaina tamma tuntui alusta asti todella hyvältä, vaikka teimmekin jonkin verran pieniä rikkeitä. Sijoitumme 51 ratsukosta viidenneksi prosentein 72,761, ja olin tulokseen oikein tyytyväinen. Paransimme vain entisestään kilpailujen loppua kohti, ja sunnuntain finaalista saimme 83,022 prosenttia ja voitimme Wild Card Champion -sarjan! Palkintojenjaossa olin yhtä hymyä, ja Smörblommakin katseli taputtavaa yleisöä ryhdikkäänä tummansinisessä voittoloimessaan.

Smörblomman aktiivinen kilpailu-ura päättyy tähän, eikä se olisi voinut saada tämän parempaa päätöstä. Voi olla, että käymme tamman kanssa vielä silloin tällöin pienissä lähialueen valjakkoajo- ja kouluratsastuskilpailuissa, mutta pääasiassa se saa jäädä viettämään rauhallista pihattoelämää muiden siitostammojen kanssa. Haluaisin siitä vielä kovasti tammavarsan itselleni, joten seuraavaksi täytyy alkaa miettiä sopivaa orivaihtoehtoa. Seurasin vielä hetken torkkuvia vuonohevosia valvontakameran kautta, kunnes annoin viimein silmieni painua kiinni.

i. Hjärtstillas Måns nvh, rnhkko, 146 cm	ii. Hjärtstillas Max nvh, rnhkko, 148 cm	iii. Träkols Måsse nvh, rnhkko, 144 cm
		iie. Renhilda nvh, hhkko, 141 cm
	ie. Eldora nvh, rnhkko, 142 cm	iei. Ragnvald nvh, rnhkko, 144 cm
		iee. Elektra nvh, rnhkko, 142 cm
e. Stjärnblomma nvh, vhkko, 140 cm	ei. Valentin II nvh, vhkko, 144 cm	eii. Kallgräs Lennard nvh, vhkko, 145 cm
		eie. Heleena nvh, rnhkko, 144 cm
	ee. Snödroppe nvh, rnhkko, 139 cm	eei. Ejvald nvh, vhkko, 144 cm
		eee. Skogslilja nvh, rnhkko, 138 cm

Smörblomma

VVJ-I, KRJ-I

sukutaulu ja -selvitys

ominaisuuspisteet

jälkikasvu

cup-sijoitukset

menestys

valmennukset ja päiväkirja