Brynhild Glitne
|
VVJ-I, KRJ-I
|
Brynhild Glitne, tuo naapurin pellonomistajien suuri kauhu, on aina siellä missä tapahtuu. Jos mitään ei tapahdu ja elämä uhkaa näyttää tylsän värittömältä, kylvää Glitne sekasortoa omin nokkineen. Keltahallakon orin kanssa toimiessa onkin muistettava ylläpitää omaa auktoriteettia, jotta se ei yritä hyppiä silmille tai kuuroutua kaikille käskyille. Tuulinen sää, ylimääräinen pöllöenergia tai liian arka käsittelijä saavat Glitnen katoamaan riimunnarun päästä valon nopeudella ja yleensä karanneen vuonohevosorin löytää jälkeenpäin esimerkiksi koikkelehtimasta tarhojen viereltä tai tuhoamasta naapurien (ei luonnollisestikaan koskaan omia) peltoja. Vaikka Glitne ei olekaan aivan kenen tahansa käsiteltävissä, ei se mikään mahdotonkaan tapaus ole. Ori vaatii runsaasti aktivointia ja napakan hoitajan, mutta kun asiat sujuvat, paljastuu siitä myös rauhallisista harjaushetkistä ja huomiosta nauttiva puoli. Tämä puoli tosin paljastetaan yleensä vain kaikista tutuimmille hoitajille ja muiden ihmisten sattuessa talliin ori ryhtyy välittömästi kokoamaan katu-uskottavuuttaan.
Ratsastaessa ja ajaessa Glitne menee eikä meinaa, mikä tekeekin siitä erinomaisen harrastekaverin kaikenlaisille maastotehtäville. Se ei kahdesti katso epämääräisempiäkään tehtäviä ja uskaltaa mennä suuntaan kuin suuntaan kyselemättä. Toisinaan aukeilla suorilla jarrut saattavat kenkkuilla, mutta hyvin harvoin Glitne lähtee täysin käsistä tai katoaa paikalta ilman ratsailla tai ohjaksissa olevaa ihmistä. Vaikka nopeus ja varmajalkaisuus ovatkin Glitnen valttikortit, on se erinomainen työkaveri myös tarkkuutta ja rauhallisuutta vaativilla tehtävillä, kunhan orin keskittyminen ja loputon energia saadaan kohdistettua oikeisiin asioihin. Näitä suorituksia varten vaaditaan kuitenkin tehokas verryttely ja osaava ihminen, jotta Glitnen huomio pysyy suoritettavissa tehtävissä. Parhaimmillaan keltahallakko ori on erinomainen suorittaja ja se onkin päässyt osoittamaan kykynsä myös kilpailuissa. Kilpailupaikan hälinä ei Glitnen suorituksia haittaa, mutta se ryhtyy usein esittämään ja koikkelehtimaan muiden hevosten lähellä, jonka vuoksi orin kanssa saakin pysyä tarkkana.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Nordalv nvh, rnhkko, 147cm |
ii. Trollen nvh, hkko |
iii. Daniel nvh, hkko |
|
iie. Nydelig nvh, hkko | ||
|
ie. Gjenstridig nvh, hkko |
iei. Gresshoppe nvh, hkko | |
|
iee. Fredelig nvh, hkko | ||
|
e. Skjoldens Gunilla nvh, khkko, 138cm VVJ-II, KRJ-II |
ei. Skjoldens Gunnar nvh, khkko, 146cm |
eii. Gunvor nvh, khkko, 145cm |
|
eie. Bjørheims Torild nvh, rnhkko, 147cm | ||
|
ee. Trine-Lise nvh, khkko, 135cm |
eei. Anvikens Svejk nvh, rnhkko, 141cm | |
|
eee. Bjelldahl Frøya nvh, khkko, 139cm |
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-t. Brynhild Idunn (s. 15.08.2015), emä Ingebjørg |
cup-sijoitukset
31.05.2015 - VVJ-Cup - Breandan - vaativa - 5/45 |
menestys
KRJ-I -palkittu huhtikuun 2021 tilaisuudessa pistein 4,5 + 42 + 19 + 20 + 15 = 100,5 |
valmennukset ja päiväkirja
10.05.2015 Valjakkoajovalmennus (omistajan kirjoittama)
Nuori kasvattiorini Glitne oli hiljalleen aloittanut kilpailu-uransa valjakkoajossa. Olimme aloittaneet yksilöluokista, joissa ori oli startannut jo useita kertoja, mutta nyt olimme alkaneet treenaamaan myös parivaljakkona toisen kanssa. Vaikka aluksi pelkäsinkin, ettei orien yhteistyö toimisi niiden luonne-erojen vuoksi, sain huomata erilaisten luonteiden täydentävän toisiaan hyvin. Kun hyvä ystäväni, valjakkovalmentaja Lilbeth Rönvik saapui valmentamaan meitä hän ihmettelikin aluksi valintaani, mutta totesi kuitenkin lopuksi, että pari sopi kaikesta huolimatta hyvin yhteen. Energisessä Glitnessä oli jälleen virtaa kuin pienessä kylässä ja Lili ryhtyi miettimään tehtävää, jonka avulla keltahallakko ori saataisiin keskittymään paremmin olennaiseen.
Yhteinen sävel alkoikin löytyä hiljalleen valmennuksen aikana. Teimme aluksi erilaisia taivutus- ja siirtymäharjoituksia, joiden seurauksena Glitne alkoi hiljalleen kuunnella apujani ja koota itseään. Lopuksi Lili suunnitteli meille pienen radan tarkkuuskoetta mukaillen, jolla nuoret orit saivat tuntumaa pienen radan suorittamiseen. Glitne liikkui edelleen reippaasti, mutta se kuunteli kuitenkin apujani huomattavasti paremmin kuin valmennuksen alussa. Vaikka erityisesti Glitnen kuuliaisuudessa ja valjakon suoruudessa onkin vielä paljon harjoiteltavaa, saimme kuitenkin Lililtä paljon hyvää palautetta. Hän oli sitä mieltä, että orin koulutus oli nuoresta iästä huolimatta jo varsin hyvällä mallilla ja se esitti paikoittain hienojakin liikkeitä. Loppuverryttelyn aikana Lili antoi rakentavaa palautetta valmennuksesta ja jätti minulle mietittävää koulutuksen jatkoa ajatellen. Valmennuksen tehtävästä innostuneena keskitymmekin varmasti seuraavaksi erityisesti tarkkuuskokeen asioihin.
24.07.2015 Valjakkoajovalmennus (omistajan kirjoittama)
Tänään pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan, poniorit auton perään ja lähdimme ajamaan naapurikuntaan Lotte Söderlundin valmennukseen. Olin kuullut valmentajasta paljon ristiriitaisiakin mielipiteitä, mutta pääasiassa häntä tunnuttiin pitävän tiukkana, mutta kuitenkin erittäin osaavana valmentajana. Valjakkoajo ei ollut Loten omin laji, mutta hän oli kilpaillut siinä jonkin verran kouluratsastuksen ohessa. Hän järjesti omalla kilpatallillaan pienen ryhmävalmennuksen, johon oli mahtunut minun lisäkseni mukaan kaksi muuta valjakkoa. Vaikka ehdin pelätä Glitnen näyttävän naurettavalta pörröponilta hienojen puoliveristen joukossa, osoittautui pelkoni turhaksi. Meidän lisäksemme mukana oli nimittäin knabstrup- ja shetlanninponivaljakot, joten vaihteen vuoksi me emme edes olleet pienimmästä päästä!
Valmennuksen alussa Lotte seurasi vierestä valjakkojen kulkua, jonka jälkeen hän ohjeisti meidät pujottelutehtävälle, johon kuului erilaisia linjoja, taivutuksia ja siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Tehtävän tarkoituksena oli saada ponit taipumaan ja tulemaan avuille. Aluksi minulla oli iskeä epätoivo Glitnen kanssa, joka kohelsi menemään vilkuillen jatkuvasti vieraita hevosia ja tuntematonta ympäristöäkin. Näkipä se kentän vieressä jonkin sortin mörönkin, jota se väisti lennokkaalla sivuloikalla. Ties mitä tumpeloita Lotte kuvitteli meidän olevan, mutta hän ohjeisti minulle selkeästi, miten korjata omaa toimintaani ja saada Glitneä kuulolle.
Hiljalleen sitkeä työskentely alkoi tuottaa tulosta. Seuraavalle tehtävälle siirtyessämme Glitne tuntui jo samalta kuin kotioloissakin. Viimeisenä tehtävänä harjoittelimme lisäyksiä ravissa ja laukassa, josta Glitne oli mielissään. Kaikkiaan valmennuksesta jäi hyvä mieli, enkä poissulje lainkaan ajatusta tulla joskus uudelleen Loten valvovan silmän alle.
10.1.2016 Päiväkirjamerkintä – hankijumppaa
Useita päiviä kestänyt lumisade ei estänyt meitä lähtemästä maastoon. Uhmasin sääolosuhteita pukemalla päälleni paksun villakerraston ja ottamalla mukaan karaistuneen Glitnen, joka rakasti lumessa tarpomista. Taitoimme alkumatkan eilen aurattua tietä pitkin, joka oli vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa siihen nähden, että lunta oli satanut taas hiljalleen koko yön ajan. Siitä suuntasimme kuitenkin metsään, jossa oli melkoinen lumihanki. Glitne tarpoi hangessa tottuneesti eikä sitä tuntunut häiritsevän se, ettei reittivalinta ollut sille helpoimmasta päästä. Se pysähteli välillä haistelemaan lumihankea ja tökkimään lumikasoja päällään. Kun pääsimme takaisin hieman isommalle tielle, annoin Glitnen nostaa laukan. Vaikka hanki ei ollutkaan enää aivan niin upottava kuin metsässä, sai vuonohevosori silti tehdä töitä tosissaan. Loppumatkasta se näytti silminnähden tyytyväiseltä urheilusuorituksensa jäljiltä.