Brella on häijy ja ilkikurinen pieni ponitamma, joka on kaukana tavanomaisen islanninponin luonnekuvauksesta. Se jaksaa keksiä ties mitä tyhmyyksiä hoitajiensa pään menoksi, eikä sen järjenjuoksusta ota koskaan selvää. Joinakin päivinä se silti malttaa olla hevosiksi, mutta kaikkien harmiksi näitä päiviä on harvassa. Harjauksen tamma antaa suorittaa melko mutkitta, kavioita nostaessa poni kiskoo kinttujaan maahan, vaikka mitä tekisi. Joskus se saattaa keksiä myös muuta hauskaa, kuten seinien potkimista ja hoitajien littaamista karsinannurkkaan. Ruoka-aikaan ponin karsinaa ei kannata lähestyä laisinkaan, sillä jos Brella syö, se ei siedä ketään lähelleen. Syvällä kovan ongelmaponin kuoren alla sykkii silti suuri ja lämmin sydän, ja onhan nuori issikka ehtinyt jo varsoakin. Toisinaan Brella on kuin eri hevonen: nappisilmäinen, pörrötukkainen kiltisti tölttäävä issikka, jonka jokainen lapsi tahtoisi omakseen. Ratsastaessa Brella on melko malttamaton, mutta sen askeleet laukkaa lukuun ottamatta ovat melko tasaiset. Tammalla on paha tapa pukitella raipasta, mutta sitä koitetaan kitkeä keinolla millä hyvänsä. Esteistä Breli pitää, eikä sen tapoihin kuulu kieltäminen. Jos sitä ei huvita hypätä, se kiertää esteen vähintään viiden metrin säteellä - täytyi sen tehdä se sitten laukassa tai kiitolaukassa.

Brellan luonteenpiirteisiin kuuluu enemmän tai vähemmän lievä säikkyminen, joten sen kanssa maastoillessa saa olla tarkkana käsistään. Tamma ei pidä suusta kiskovista ratsastajista, sillä se saa sen kiitämään vain entistä kovempaa vauhtia. Rauhallisella ratsastajalla tamma toimii silti melko hyvin, vaikka sitä saa ollakin rauhoittelemassa jokaisen epäilyttävältä vaikuttavan risun jälkeen. Uittaessa Brella nauttii vedestä, eikä tällöin jaksa käyttää aikaansa temppuiluun. Maastoesteet sujuvat melko ongelmitta, sillä Brella pitää hyppimisestä.

Kouluradoilla loistamisesta on tämän ponin kanssa täysin turha haaveilla. Se on perusosaava, mutta sen taidot tulevat esiin vain parhaimpina päivinä ja tarpeeksi osaavalla ratsastajalla, joka tuntee tamman temput. Se taipuu muotoon saakka vain harvoin, ja on muutenkin melko kolho ja kömpelö ratsastaa. Se tahtoisi mielummin mennä aina nopeampaa askellajia, joten temponvähennyksissä tarvitaan ratsastajalta pitkää pinnaa. Pohkeenväistö luonnistuu keskinkertaisesti, ja tammalla on tapana myös oikoa kulmissa varsinkin laukassa. Kulmissa vaanivat möröt tuppaavat aina hankaloittamaan tamman keskittymistä, jonka takia sisäpohkeen kanssa kannattaa olla tarkkana heti alusta alkaen. Kisakentillä Brellaa on silti nähty ainakin estepuolella sijoituksiin asti.

Yleisesti ottaen Brella on tulinen, säikky ja temppuileva tamma, joka värittää varmasti tylsät harmaat arkipäivät. Sen kanssa on mukavampi ratsastaa ilman satulaa ja pitkin ohjin, kuin kaula kaarella koulukentillä. Luonteeltaan vaativa ja isoegoinen poni osaa silti näyttää lempeän puolensa sopivan tilanteen tullen.