vuonohevoskasvatusta

 Brynhild Klippa

KUTSUMANIMIKlippa KASVATTAJABrynhild  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAhoneythief VRL-08852
SYNTYMÄAIKA12.11.2015 REKISTERINUMEROVH15-053-0268
VÄRI, MERKITpunahallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS142cm KOULUTUSTASOnoviisi, helppo C, re 60cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 12.02.2016 ja 8 vuotta 12.06.2016. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
 

luonne

sukutaulu ja -selvitys

 i. Emir av Solsvik
 nvh, hhkko, 142cm
ii. Gunnar
nvh, rnhkko, 139cm
iii. Tarald Lygne
nvh, hhkko, 145cm
iie. Asbjørg
nvh, rnhkko, 136cm
ie. Sjøvann
nvh, rnhkko, 145cm
iei. Sjørøver
nvh, rnhkko, 143cm
iee. Veronika
nvh, rnhkko, 140cm
 e. Rävgryts Kaja
 nvh, phkko, 142cm
ei. Gustaf
nvh, phkko, 146cm
eii. Isak av Ekblom
nvh, rnhkko, 148cm
eie. Bergfors Tilde
nvh, phkko, 146cm
ee. Dahlbäcks Kajsa
nvh, rnhkko, 138cm
eei. Thorgny
nvh, hhkko, 145cm
eee. Moa Gärd
nvh, rnhkko, 143cm

Isä Emir av Solsvik...

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

  Isän sukuselvitys © Ninni H.
Isänisä Gunnar oli varsinainen tukkajumala, sen pitkä otsatukka herätti ihastusta muissa rodun kasvattajissa. Se tuli tunnetuksi erityisesti näyttelykehistä, mutta tuntematon se ei ollut kouluradoillakaan. Gunnar oli varsinainen ruusukehai, eikä kotiin tultu koskaan tyhjin käsin. Se pärjäsikin erinomaisesti aina Helppo A tasolle asti, mutta loukkaantui kisamatkalla ollessaan viidentoista, jolloin se päätettiin siirtää kokoaikaisesti siitoskäyttöön. Orista tulikin yksi Norjan suosituimmista siitosoreista, sillä se periytti jälkeläisilleen hyvää rakennetta kuin miellyttävää luonnetta. Tähän päivään mennessä ori on astunut satoja tammoja, mutta syntyneitä varsoja on satakunta.
Isänisänisä Tarald Lygne oli menestynyt ori norjalaisilla kouluradoilla. Sisukas ori ei ollut luovuttaja tyyppiä vaan taisteli voitosta aina viimeiseen saakka. Ori osoitti jo syntyessään potenttiaalisuuttaan, jolloin se myytiin paikalliselle kilparatsastajalle, joka ratsukoulutti siitä itselleen hyvän kisakaverin. Useiden kilpavuosien jälkeen se siirtyi toimittamaan siitosorin virkaa, jolloin jätti jälkeensä viisikymmentä jälkeläistä, jotka asustelevat pohjoismaissa. Ori jouduttiin nukuttamaan ikiuneen pahentuneiden jalkavaivojen vuoksi, 24-vuoden iässä.
Isänisänemä Asbjørg oli tanskalaissyntyinen tamma, joka keräsi oman ihailijakuntasa näyttelykehistä. Olihan tuo ruunihallakko tamma varsin hieno ilmestys ja pian se saikin nimensä kantakirjaan toiselle palkinnolle, josta kasvattaja oli kovin ylpeä. Rauhallisen luonteensa puolesta, se soveltui perheen pienempienkin ratsastettavaksi ja pääsikin nopeasti lasten suosioon. Kouluradoilla tammaa ei ole koskaan tavattu, vaikka toimikin koko ikänsä ratsuna. Kasvattaja teetti tammalla neljä hienoa varsaa, jotka ovat perineet jotain emänsä rakenteesta. Asbjørg vaipui ikiuneen omassa karsinassaan täytettyään juuri 23-vuotta.

Isänemä Sjøvann on norjalaislähtöinen tamma, joka myytiin nuorena varsana naapurimaahan Suomeen. Uusi omistaja aloitti tamman ratsukoulutuksen, jossa siitä kuoriutui yhteistyökykyinen ja miellyttämisenhaluinen ratsunalku. Sen koulutusta jatkettiin aina Helppo A tasolle asti, jolloin se starttasi ensimmäisessä kilpailussaan sijoittuen heti kärkikolmikkoon. Omistaja oli kovin mielissään upeasta tammasta ja kisaura jatkui aina eläkepäiviin saakka, jolloin tamma oli täyttänyt seitsemäntoista. Ensimmäisenä eläkevuotenaan se varsoi kauniin hiirakon orivarsan, jota se hoiti lämmöllä ja rakkaudella. Tänä päivänä syntyneitä varsoja on kertynyt kolme kappaletta, mutta nähtäväksi jää tuleeko niitä olemaan useampiakin.
Isänemänisä Sjørøver oli tukevarunkoinen ori, jonka rakenteessa ei juuri kehumista ollut. Kasvattaja kuvailikin tätä rodun epämuodostumaksi, jota ei tulisi jatkamaan sukuaan, mutta toisin kävi. Näyttelykehissä haukkuja saaneena, lähdettiin orin kanssa kokeilemaan kouluratsastusta, mikä osoittautui täysin oikeaksi valinnaksi. Se omasi kauniit ja ilmavat liikkeet, mikä saikin monien leukaluut loksahtamaan auki. Rumasta ankanpoikasesta kasvoi joutsen, joka keräsi menestystä aina kansallisella tasolla asti. Viidennen kisakautensa jälkeen ori siirtyi toimittamaan siitosorin virkaa, johon sitä ei oltu koskaan tarkoitettu. Se ehti astua vain muutamia tammoja, kunnes jouduttiin lopettamaan pahan ähkyn seurauksena.
Isänemänemä Veronika on supisuomalainen vuonohevostamma, jonka luonteesta ei juuri kehuttavaa löydy. Nirppanokkainen ja äreä tamma ei houkuta ketään luokseen paitsi omistajansa. Veronikan kanssa tulikin löytää yhteinen sävel, jotta arjesta selvittiin ilman erimielisyyksiä. Se ei kuulu tunnetuimpiin tammoihin, sillä sitä pidettiin julkisuudelta piilossa pienellä maalaistallilla, jossa vietti pullaponin arkea. Tamma ei koskaan päässyt näyttämään mitä annettavaa sillä olisi ollut, mutta omistaja oli päättänyt jättää siitä maailmalle yhden varsan. Tänä päivänä ei ole tietoa siitä, onko tamma vielä voimissaan saatika missä päin maailmaa se asustelee.

Emä Rävgryts Kaja on kaunis punahallakko tamma. Luonteeltaan hieman ujo ja vetäytyvä Kaja vietti nuoruutensa useissa kodeissa, jonka jälkeen se päätyi myyntitallille Pohjois-Ruotsiin. Brynhildiin muutettuaan tammasta kuoriutui kuitenkin sosiaalinen ja osaava kilpailukaveri. Se viihtyy parhaiten tuttujen ihmisten, hevosten sekä rutiinien ympäröimänä, jolloin se uskaltaa ottaa asiat rennommin. Kajan kanssa ollaan kilpailtu pääasiassa valjakkoajossa erinomaisella menestyksellä. Se on kilpaillut toistaiseksi vaativissa luokissa, mutta tamman kapasiteetin uskotaan riittävän vaikeisiinkin luokkiin asti.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Gustaf on suhteellisen korkea, mutta kuitenkin melko sirorakenteinen vuonohevosori, joka vaikuttaa edelleen kasvattajansa luona Pohjois-Ruotsissa. Nuorempana ori pyöri jonkin verran näyttelyissä kuitenkaan kummempaa menestystä saavuttamatta, sillä useiden tuomarien mukaan sen rakenne oli turhan sporttimallinen. Sen sijaan punahallakko ori on osoittanut kykynsä valjakkoajossa, jossa se on kerännyt paljon sijoituksia ja menestynyt aina mestaruuskilpailuissakin asti. Omistajan sanojen mukaan Gustafin kanssa on vaikea olla tulematta toimeen.
Emänemä Dahlbäcks Kajsa on syntynyt ja kasvanut Tukholman lieppeillä, josta se on myyty peruskoulutettuna yksityiskäyttöön Pohjois-Ruotsiin. Kajsa on kilpaillut nuorempana pääasiassa valjakkoajossa, mutta sitä on nähty jonkin verran myös koulu- ja estekilpailuissa vaihtelevalla menestyksellä. Kuitenkin jo 9-vuotiaana sen toinen etujalka alkoi oireilla pahasti, eikä se kestä enää lainkaan raskasta käyttöä. Kuntouduttuaan ruunihallakko tamma myytiin eteenpäin pienelle vuonohevostallille, jossa se toimii siitostammana ja perheen lasten ratsuna.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus 11.06
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1624.03
Tahti ja irtonaisuus 62.10
Tarkkuus ja ketteryys 2215.55

Valjakkoajossa 3839.58 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 8).
Kouluratsastuksessa 1686.13 ominaisuuspistettä (vaikeustaso 4).

jälkikasvu

Klippa on tarjolla jalostukseen 1-polvisille vuonohevosoreille.

valmennukset ja päiväkirja

24.12.2015 Päiväkirjamerkintä - joulumaasto

Talvi oli saapunut tänä vuonna varhain Lofooteille, mutta varsinaisesti joululta oli alkanut näyttää vasta aattoa edeltäneenä iltana. Vaikka emme Brynhildissä suoranaisesti viettäneetkään joulua, eikä tallia oltu vuorattu erilaisilla joulukoristeilla ja -valoilla, ehdotti tallityttömme Anna joulumaastoa vuonohevostammojemme kanssa. Vaikka minulla olikin hurjasti muuta tekemistä, soin talliväellemme sen ilon ja lähdimme kuin lähdimmekin illalla tunnelmalliselle maastoretkelle. Tallimestarimme Stina johti kulkuetta nuoren kasvattitammamme Klipan kanssa. Kirpeän pakkassään ansiosta Klipalla oli hieman ylimääräistä virtaa, mutta se rauhoittui pian huomattuaan, etteivät perässä tulleet laumakaverit ottaneet siitä mallia. Seuraavana tulivat Anna ja Helja, jotka olivat tehneet tiiviisti yhteistyötä koko syksyn. Vaikka Heljalla olikin taipumusta säikkyä maastossa, luotti se selvästi Annaan niin kovasti, ettei se jaksanut kiinnostua kuusien latvoista tippuneista lumikasoista. Niistä jaksoi kuitenkin välittää keltahallakko Sabrine, joka tarjosi ratsastajalleen Marille muutamat lennokkaat sivuloikat ja meille muille hyvät naurut. Minä ja rauhallinen Skippe pidimme porukan perää varmistaen, että reippaammat seuralaisemme pysyivät jonossa.

Lähes kahden tunnin mittainen taival oli täynnä hankitreeniä, paleltuneita neniä ja toinen toistaan huonompia vitsejä, joille nauroimme vedet silmissä. Myös hevoset tuntuivat nauttivan retkestä suunnattomasti ja retken jälkeen Helja, Sabrine, Klippa ja Skippe rouskuttivat heiniään varsin tyytyväisen näköisinä. Virkistävän retken jälkeen meidän kaikkien oli hyvä vetäytyä viimein koteihin rauhoittumaan ja syömään mahat täyteen suklaata.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © honeythief