vuonohevoskasvatusta

 Vikeblakka

KUTSUMANIMIVikeblakka KASVATTAJAAdalbjorg Hagen  
ROTU, SKPvuonohevostamma OMISTAJAViivi VRL-08852
SYNTYMÄAIKA10.07.2023 REKISTERINUMEROVH23-053-0131
VÄRI, MERKITruunihallakko PAINOTUSLAJIvaljakkoajo
SÄKÄKORKEUS142 cm KOULUTUSTASOvaativa, helppo B, re 60cm
IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 4 vuotta 10.11.2023 ja 8 vuotta 10.03.2024. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.
VV-II 

Historia:

Olin odottanut Etelä-Norjan suurinta hevostapahtumaa kuin kuuta nousevaa, pääasiassa siksi, että siellä järjestettiin varsahuutokauppa, jonne oli ilmoitettu myös useita nuoria vuonohevosia. Olin kiinnittänyt etukäteen huomioni aivan toiseen hevoseen, suurikokoiseen harmaahallakkoon tammaan, mutta nähdessäni sen paikan päällä se ei vastannutkaan lainkaan odotuksiani. Nielin pettymykseni ja aloin tutustua tarkemmin myös muihin vaihtoehtoihin. Viimeisenä silmiini osui kolmivuotias ruunihallakko tamma, jonka suku oli pitkälti vieras minulle. Tamma oli selvästi hyvin rauhallinen ja se liikkui kauniisti narun päässä kasvattajansa vierellä. Kuulin myös erittäin vakuuttavan myyntipuheen, mutta sitä ei oikeastaan edes tarvittu, sillä olin jo päättänyt, että tämä tamma lähtisi meidän mukaamme. Paluumatkalla trailerissa matkustikin Vikeblakka, joka osoittautui juuri niin hyväksi matkustajaksi kuin mitä sen kasvattaja Adalbjorg Hagen olikin lupaillut.

Luonne:

Vikeblakka on hyvin sopeutuvainen hevonen. Se muutti ensimmäisen kerran kolmevuotiaana suoraan kasvattajaltaan meille Brynhildiin, mutta oli heti aivan kuin olisi aina asunut meillä. Tamma omaksuu nopeasti uudet tavat ja rutiinit ja se vaikuttaa olevan tyytyväinen aina kun tiedossa vain on ruokaa ja hevoskavereita. Vike on kovasti ruuan perään, mutta vaikka sitä houkuttaisikin kovasti päästä syömään, se muistaa aina myös käytöstavat. Tamma onkin erittäin kuuliainen ja sen kanssa on helppo toimia. Vike liikkuu rauhallisin askelin ja tekee parhaansa mukaan juuri niin kuin siltä pyydetään. Tamman olemus on niin levollinen, että sen kanssa tuntuu usein siltä, kuin aika pysähtyisi. Viken kanssa onkin ihanaa vain olla ja viettää aikaa kaikessa rauhassa. Myös kaikki tavalliset hoitotoimenpiteet sujuvat mutkitta.

Vaikka Vike ei olekaan maailman reippain eivätkä sen askeleet ole kaikista lennokkaimmat, on sen kanssa kuitenkin miellyttävä työskennellä. Tamma liikkuu mielellään omalla moottorilla, vaikka sen tahti onkin rauhallinen. Vike on herkkä suustaan, jonka vuoksi sen kanssa käytetään usein kuolaimettomia suitsia. Jos tamman suussa tuntuu ikävältä, se alkaa hidastella ja toisinaan saattaa pysähtyä kokonaan.

sukutaulu ja -selvitys

 i. Njørdvald
 nvh, rnhkko, 148 cm
ii. Njørd
nvh, rnhkko, 147 cm
iii. Nåkkve
nvh, rnhkko, 145 cm
iie. Dunja
nvh, hhkko, 148 cm
ie. Blanka
nvh, rnhkko, 141 cm
iei. Lindor III
nvh, rnhkko, 146 cm
iee. Bettina
nvh, rnhkko, 140 cm
 e. Vilborg
 nvh, rnhkko, 148 cm
ei. Thorbein
nvh, hhkko, 148 cm
eii. Thorir
nvh, hhkko, 142 cm
eie. Edvi
nvh, rnhkko, 141 cm
ee. Vilde II
nvh, rnhkko, 142 cm
eei. Eldfinn
nvh, rnhkko, 147 cm
eee. Vidrun
nvh, rnhkko, 143 cm

Isä Njørdvald oli tummasävyinen ruunihallakko ori, jolla oli paksu, lähes täysin musta otsaharja. Näyttelytuomarit pitivät orista kovasti, ja se valmistui jo nuorena muotovalioksi, jonka lisäksi se kantakirjattiin myöhemmin II-palkinnolla. Kotona orin kanssa valmentauduttiin säännöllisesti valjakkoajossa ja silloin tällöin myös kouluratsastuksessa, mutta sen kanssa ei kuitenkaan kilpailtu muutamaa starttia enempää. Tammojen omistajat olivat hyvin kiinnostuneita Njørdvaldista, sillä sen suku oli harvinainen, eikä sillä ollut lainkaan samoja yleisiä nimiä, joita useilla muilla sen ajan siitosoreista oli. Njørdvaldin omistajaa kuvailtiin kuitenkin hyvin omalaatuiseksi ja vaikeaksi ihmiseksi, jonka kerrottiin asettavan erikoisia vaatimuksia tammoille ja niiden omistajille. Tämän vuoksi ori sai lopulta vain yhdeksän varsaa. Vikeblakka jäi sen viimeiseksi varsaksi, sillä Njørdvald lopetettiin samana kesänä 19-vuotiaana pahan ähkyn vuoksi.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Isänisä Njørd oli omistaja-kasvattajansa Elin Storborgin silmäterä ja kallein aarre. Elin oli hoitanut orin emää Dunjaa lapsesta asti ja oli paikalla seuraamassa, kun sen ainoa varsa, suloinen ruunihallakko ori, syntyi. Elin nimesi varsan Njørdiksi ja osti sen pian itselleen. Alun perin hänen oli tarkoitus ruunata se jo nuorena, mutta koska elämä sen kanssa sujui mutkattomasti ilmankin, sai Njørd pysyä orina. Kaksikko harrasti monipuolisesti kaikenlaista ja he kilpailivat silloin tällöin milloin missäkin lajissa. Parhaiten he menestyivät kouluratsastuksessa, mutta he starttasivat myös esteratsastuksessa, valjakkoajossa ja matkaratsastuksessa. Njørd ei ollut koskaan suoranaisesti siitoskäytössä, mutta Elin tarjosi sitä muutaman kerran lähialueen tammoille, jonka myötä ori sai viisi varsaa.

Isänemä Blanka asui suurimman osan elämästään pienellä vuonohevostilalla Etelä-Norjassa. Blanka oli nuorena ratsu- ja ajokoulutettu, mutta sen kanssa ei koskaan treenattu tai kilpailtu aktiivisesti. Silloin tällöin tilan lapset kavereineen ratsastivat sillä, mutta muuten Blanka oli täysin siitoskäytössä. Se kävi nuorena näyttelyissä muutaman kerran, mutta ei menestynyt kovin kummoisesti. Tuomarien palautteista käy kuitenkin ilmi, että sen jaloista ja niiden asennoista pidettiin kuitenkin kovasti. Blanka sai seitsemän varsaa, joista suurin osa päätyi lopulta harrastekäyttöön tai ratsastuskouluihin. Blanka oli siitoskäytössä 18-vuotiaaksi asti, kunnes tilan talousvaikeuksien vuoksi se ja muut tammat myytiin uusiin koteihin. Loppuelämänsä Blanka eli seurahevosena pienellä kotipihatallilla.

Emä Vilborg oli rauhallinen ja lempeä tamma, jonka kanssa pystyi toimimaan kuka tahansa. Sen kanssa pystyi myös tekemään käytännössä mitä vain: tamma kiersi elämänsä aikana useita koteja ja se ehti olla niin kouluratsastajan kilparatsuna, valjakkohevosena, äiti-tytär-ratsuna, ratsastuskoulun tuntihevosena kuin terapiahevosenakin. Ollessaan 17-vuotiaana ratsastuskoulussa Vilborgin jalat alkoivat oireilla ja eläinlääkäri arvioi tamman kuntoutuvan vielä kevyeen käyttöön, mutta ei kuitenkaan enää tuntiratsun töihin. Yksi tuntiratsastajista osti tamman omalle kotipihatallilleen, jossa Vilborg toimitti loppuelämänsä pääasiassa seurahevosen virkaa iäkkäälle vuonohevoselle. Vilborg sai elämänsä yhteensä kolme varsaa. Ensimmäisen varsansa, suurikokoisen orin, Vilborg sai jo hyvin nuorena ja kaksi viimeistä, tammoja kumpikin, vielä vanhoilla päivillään. Kaikki varsat ovat perineet emänsä rauhallisen ja luottavaisen luonteen.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

Emänisä Thorbein oli tanskalaisesta vuonohevoslinjasta. Ori vaikutti suurimman osan elämästään Tanskassa, jossa se oli tuttu näky valjakkoajokilpailuissa. Thorbein olikin erinomainen valjakkohevonen, sillä se oli nopea, ketterä ja kuuliainen. Ori oli vieraissakin paikoissa kuin kotonaan ja se selvästi nautti esiintymisestä. Menestystäkin kertyi vuosien varrella kiitettävästi: ori voitti muun muassa useita cup-kilpailuja ja se sijoittui Tanskan vuonohevosten mestaruuskilpailuissa jokaisena osallistumisvuotenaan. Thorbeiniä tarjottiin jalostukseen vain luomuna sen kotitilalla, mutta yhden kesän ajaksi se annettiin astutuslainaan Norjaan. Norjassa vietetyn kesän myötä se sai viisi varsaa, jonka lisäksi se sai Tanskassa jälkikasvua 27 varsan verran.

Emänemä Vilde II myytiin varsana nuorelle kouluratsastajalle, jonka ajatuksena oli kouluttaa varsa ja myydä se myöhemmin eteenpäin voitolla. Hänellä oli omien sanojensa mukaan ollut hyvin ennakkoluuloinen käsitys vuonohevosista, mutta Vilde onnistui poistamaan hänen ennakkoluulonsa täysin jo ensimmäisen yhteisen vuoden aikana. Tamma oli yritteliäs ja reipas, ja se yritti aina parhaansa. Vuonohevoseksi sillä oli varsin kauniit liikkeet, joista se sai paljon kehuja kouluratsastuskilpailuissa. Vildestä tuli omistajalleen niin rakas, ettei hän raaskinutkaan myydä sitä eteenpäin, ja tamma jäi asumaan hänen tallilleen. Vanhemmiten Vilden jalat alkoivat oireilla, jolloin se päätyi leasingiin kasvattajansa luokse. Kasvattajan luona Vilde sai kolme varsaa: kaksi oria ja yhden tamman.

ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys

Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).
Kouluratsastuksessa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ).

jälkikasvu

cup-sijoitukset

menestys

VV-II -palkittu marraskuun 2023 tilaisuudessa pistein
4 + 10 + 2 + 5 + 2 + 8 = 31

valmennukset ja päiväkirja

10.10.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Tunsin ruunihallakon tamman uteliaan katseen selässäni, kun tein tarkastusta tammojen pihattotarhassa. 3-vuotiaaksi kääntynyt varsa käveli perässäni ja yritti selvästi ottaa selvää siitä, mitä nyt oikein oltiin tekemässä. Kääntyessäni takaisin päin kävelin tamman vierelle ja annoin sen haistella käsiäni. Se toivoi selvästi, että minulla olisi ollut antaa jokin palkkio apulaisena toimimisesta, mutta se joutui pettymään, sillä käteni olivat aivan tyhjät. Tamma puuskahti, mutta pysyi kanssani ja näytti kysyvän, mille oikein alkaisimme seuraavaksi.

Vikeblakka oli muuttanut meille vasta varsahuutokaupasta, mutta tuntui, kuin se olisi ollut meillä aina. Tamma tuntui henkisesti ikäistään paljon vanhemmalta ja siinä missä muut varsat usein leikkivät keskenään tai härnäsivät vanhempia, hakeutui Vike hengailemaan ihmisten tai toisten rauhallisten hevosten kanssa. Varsa oli mahdottoman ystävällinen ja miellyttämishaluinen ja toistaiseksi sen kanssa oli ollut helppo toimia ja se oli nopea oppimaan. Siksi en malttanut odottaa, että pääsisimme opettelemaan sen kanssa lisää valjakkoajon saloja. Toistaiseksi se sai kuitenkin vielä kasvaa rauhassa – arkeemme kuului tällä hetkellä perusasioiden harjoittelua sekä rauhallista yhdessäoloa ja puuhastelua, josta Vike tuntui kovasti pitävän.

Koska varsalla ei tuntunut olevan mikään kiire pois luotani, jäin rapsuttelemaan sitä hetkeksi – erityisesti ryntäiden rapsuttaminen oli kovasti tamman mieleen. Sitten lähdin vielä tarkastamaan ja täyttämään tammojen pihaton vesiastioita ja Vike lähti tietysti mukaani. Se käveli rauhallisin askelin vierelläni ja tuntui tietävän tasan tarkkaan, mikä tehtävä oli seuraavaksi vuorossa. Oli onni että satuin löytämään meille tällaisen hevosen ja olin aivan varma siitä, että siitä tulisi vielä aikanaan tärkeä siitostamma.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen
ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Viivi