Derian Bergelmir
|
KRJ-II, ERJ-II
|
Bergelmir on tilausvarsa vuonohevosia kasvattavasta Derianista. Vaikka kasvatankin pääasiassa valjakkoajoon painottuneita hevosia en voinut vastustaa kiusausta ja päädyin pyytämään varsaa koulu- ja estepainotteisista vanhemmista. Varsasta tuli ori juuri kuten olin toivonutkin ja se muutti meille Norjaan pian vieroituksen jälkeen. Derian Bergelmir on ollut alusta asti rohkea ja varsinkin sen ollessa nuori tuntui, ettei se pelännyt yhtään mitään. Tämän vuoksi siltä onkin paranneltu jos mitäkin ruhjeita, sillä erityisesti nuorena se löytyi aina luvattomista paikoista tai eikä ymmärtänyt varoa lainkaan muita hevosia. Vanhemmiten ori on onneksi hieman aikuistunut, vaikka se on edelleen luonteeltaan mahdottoman utelias ja rohkea. Bergelmirin kanssa on mukava puuhailla, sillä ori on sosiaalinen ja se osallistuu mielellään kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin. Ori hoitaa myös mielellään ihmisiä ja sitä rapsuttaessa saa myös itse vastapalveluksi kuolaiset rapsutukset.
Orin koulutuksen alkaessa minua kiinnosti eniten se, millainen valjakkohevonen siitä kasvaisi. Vaikka lähisuvussa ei ole ainuttakaan valjakkopainotteista hevosta, kasvoi Bergelmiristä minulle kuitenkin mukava kilpailukaveri myös tähän lajiin. Ori on reipas ja se liikkuu mielellään, jonka ansiosta sen kanssa on mukava työskennellä. Valjakkoajossa sen vahvuusalue on ehdottomasti kestävyyskoe, sillä se rakastaa laukata maastossa. Bergelmir on myös ratsukoulutettu ja työntekijämme on innostunut kilpailemaan sen kanssa koulu- ja esteratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Orilla on vuonohevoseksi hyvä hyppytekniikka ja se suoriutuu matalilla tasoilla hyvin, kunhan ratsastaja osaa pitää vauhdin sopivana, eikä Bergelmir pääse juoksemaan pois avuilta. Kouluratsastuksessa ja valjakkoajon koulukokeessa orin innokkuus ei ole aivan yhtä ylitsepursuavaa, mutta sen kanssa saa kuitenkin olla tarkkana. Kaikkiaan Bergelmir on mukava yleishevonen, jonka kanssa voi tehdä oikeastaan mitä vain helpoilla tasoilla ja jonka kanssa on aina hauskaa.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Bjarne av Kleppur nvh, rnhkko, 142cm KRJ-I |
ii. Hakon v. Ahlstedt nvh, rnhkko, 143cm |
iii. Hattifnatt KRJ-I |
|
iie. Ylva NOR KTK-II | ||
|
ie. Skovbakken Brenda nvh, rnhkko, 141 |
iei. Sølvgårds Viking YLA2 | |
|
iee. Bea Skærud | ||
|
e. Derian Kjellaug nvh, rnhkko, 143cm KRJ-I, ERJ-II |
ei. Morgen v.d. Trondheim nvh, rnhkko, 144cm ERJ-I, KRJ-III, KTK-II |
eii. Rolf Sebastian |
|
eie. Gnylden NOR KTK-II, Premier | ||
|
ee. Kiara v. Ahlstedt nvh, rnhkko, 142cm |
eei. Stigandr KTK-II | |
|
eee. Kriemhilda |
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-t. Brynhild Olaug (s. 09.03.2016), emä Brynhild Ockre |
cup-sijoitukset- |
menestysKRJ-II -palkittu heinäkuun 2021 tilaisuudessa pistein ERJ-II -palkittu syyskuun 2021 tilaisuudessa pistein |
valmennukset ja päiväkirja
19.8.2017 Estevalmennus (omistajan kirjoittama)
Bergelmir laukkasi reippain askelin kentän pitkää sivua pitkin. Tarkoituksenamme oli kaartaa seuraavan lyhyen sivun jälkeen lävistäjälle, jossa odotti radan seuraava este. Sinipunainen okseri lähestyi nopeasti ja yritin epätoivoisesti lyhentää Bergelmirin laukkaa, mutta ori kiihdyttikin vain entisestään estettä kohti. Estevalmentajamme Aaron Hansen seurasi tilannetta arvioivasti vierestä ja pyysi meitä pysähtymään esteen jälkeen. Jarrutus jäi pitkäksi, sillä Bergelmir ei ollut avuillani ja ori olisi halunnut ilmeisesti rikkoa jonkin aikaennätyksen, tyylistä viis.
Ensitöikseen Aaron korjasi istuntaani ja havainnollisti kuinka voisin vaikuttaa paremmin istunnallani Bergelmirin nopeuteen ja tahtiin. Hän muutti tehtävää hieman siten, että esteiden väleihin lisättiin pysähdyksiä ja siirtymiä askellajien väleille, jotta ori tulisi paremmin avuilleni. Tunsin epäonnistuneeni täydellisesti. Sillä hetkellä oli vaikeaa uskoa, että olin kilpaillut useita kertoja orin kanssa esteillä ihan hyvälläkin menestyksellä, kun tuntui, että olin taantunut aivan aloittelijaksi enkä saanut Bergelmiriä edes avuilleni, kun esteet olivat näköpiirissä.
Työskentelimme koko valmennuksen ajan hiki hatussa, mikä palkitsi lopulta. Toki suorittamisemme ei ollut sitä tasoa mihin tiesin meidän parhaimmillamme pystyvän, mutta ihan kelvollista kuitenkin. Pääsimme koko radan laukassa hieman korkeammillakin esteillä ilman turhaa kaahotusta. Bergelmir lyhensi askeltaan pyynnöstäni ja jos se innostuikin lähestymään estettä reippaammin, sain palautettua vauhdin pian takaisin. Lähestymiset vaihtelivat, mutta nekin paranivat loppua kohden.
Lopuksi kävimme läpi valmennusta Aaronin kanssa. Bergelmir venytti kaulaansa tyytyväisenä loppukäyntien aikana ja vaikutti ilmeisen tyytyväiseltä itseensä. Minä en ollut aivan yhtä ylpeä omasta ratsastuksestani, mutta Aaron kuitenkin muistutti kuinka paljon saimme parannettua yhden valmennuksen aikana vaikka tänään olikin tavallista haastavampi päivä. Päätin, että tästä eteenpäin treenaisimme esteitä edes hieman useammin, jotta saisimme hyppäämiseen taas saman rutiinin kuin mitä meillä oli joskus aikaisemmin ollut. Pohjalta pääsee vain ylöspäin.
10.9.2017 Päiväkirjamerkintä – maastolenkki (omistajan kirjoittama)
Bergelmir lähti kävelemään maastoon vievää metsätietä kohti reippain askelin. Orin kanssa oli treenattu viime aikoina tavallista enemmän maneesissa ja kunnon maastolenkistä oli luvattoman kauan aikaa. Nyt oli löytynyt kuitenkin sopiva päivä ja lähdimme orin kanssa kahdestaan metsään.
Olin alun perin ajatellut, että tekisimme rauhallisen lenkin, mutta Bergelmirillä oli muuta mielessään. Ori ehdotti heti sopivan suoran kohden, että voisimme ravata sen eikä ori meinannut malttaa millään kävellä. Lopulta annoin sen päättää tahdin ja ravasimme pitkän pätkän upean lennokasta ravia, jota ori väläytteli vain harvoin kentällä ja maneesissa.
Parin ravipätkän jälkeen lähdimme seikkailemaan pienemmille metsäpoluille, jossa Bergelmir pääsi nostelemaan jalkojaan puunrunkojen yli sekä kiipeämään ja laskeutumaan hieman mäkisemmässä maastossa. Ori käveli matkaa voittavin askelin eikä malttanut pysähtyä edes syömään, vaan nappasi syötävää välillä ohimennen lennosta.
Metsäosuuden jälkeen eteemme aukeni taas pitkä suora, jossa Bergelmir oli tottunut laukkaamaan. Ori ilmoitti minulle selvästi, että nytkin pitäisi laukata, joten annoin sen mennä. Bergelmir ampaisi kuin raketti matkaan. Alun kiihdytysvaiheen jälkeen se kuitenkin malttoi hidastaa mukavan tahdikkaaseen ja rentoon laukkaan ja suoran päässä lopulta raviin ja käytiin.
Laukkapätkän jälkeen Bergelmirin tahti ei ollut enää niin kiireinen kuin alkumatkasta ja se malttoi jo kävellä hieman rauhallisemmin, vaikka olimmekin menossa kotiin päin. Kävimme kiertämässä vielä metsäpolkujen kautta ja kiipesimme pienelle kukkulalle, jossa pysähdyimme hetkeksi katselemaan laskevaa ilta-aurinkoa, joka värjäsi meitä ympäröivän metsän kauniisti.
Takaisin päin tullessa yllätyin, kun huomasin, että olimme viettäneet maastossa aikaa yli kaksi tuntia. Aika oli hujahtanut hetkessä ja tuntui kuin olisimme aivan äsken lähteneet liikenteeseen. Bergelmir vaikutti kotiin palatessa levolliselta ja se käveli rauhallisesti pitkin ohjin takaisin kotipihaan. Ori hörisi tallin ovelle päästessään pehmeästi ja toivoi selvästi, että iltaruuat olisivat jo odottamassa sitä sisällä.