Klees Ragnfridr 03.10.2014-23.10.2023
|
VVJ-III
|
Historia:
Ruunihallakko vuonohevostamma Riia muutti meille suoraan kasvattajaltaan Saksasta. Tamma on syntynyt useita eri rotuja kasvattavalle suurelle siittolalle, jossa se on saanut peruskoulutuksen. Odotin Riian saapumista meille malttamattomana, enkä ollut aivan varma mitä odottaa. Olin toki nähnyt lukuisia kuvia ja videoita tammasta ja sen sukulaisista, mutta kasvattaja tai hevosen sukulaiset eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Oli mielenkiintoista saada hevonen aivan uudesta suvusta, mutta toisaalta jännitin myös kovasti, oliko tamma varmasti juuri sitä, mitä kasvattaja oli luvannut. Lopulta pitkän odotuksen jälkeen hevoskuljetusautosta käveli varovaisin askelin nuori tamma, joka pälyili meitä ja uutta kotiaan hieman epäluuloisesti. Vaikka tamma olikin selvästi varautunut pitkän matkan ja maisemanmuutoksen jäljiltä, se vaikutti hyvin rauhalliselta ja ystävälliseltä ja juuri sen näköiseltä kuin minulle oli luvattukin.
Luonne:
Riian kotiutuminen meille kesti pitkään. Huomasimme, että tamma suhtautuu varauksella uusiin asioihin ja sillä kestää kauan sopeutua suuriin muutoksiin. Se oli aluksi hyvin varovainen ja sulkeutunut, mutta hiljalleen siitä kuoriutui iloinen ja ystävällinen hevonen, joka nauttii saadessaan rymytä muun lauman mukana pitkin metsätarhoja sekä puuhastella tuttujen ihmisten kanssa. Kaikista parhaiten tamma viihtyy laumakaveriensa seurassa. Sen lempipuuhiin kuuluu ehdottomasti villit tarhaleikit yhdessä Susa-tamman kanssa. Nuoret tammat ovat erottamaton kaksikko ja mikäli toinen niistä sattuu esimerkiksi karkaamaan, on myös toinen varmasti sotkeutunut asiaan.
Tuntemattomiin ihmisiin Riia suhtautuu välinpitämättömästi, mutta kun tamman kanssa tulee tutuiksi, se tulee tarhasta vastaan jo kaukaa, hörisee hiljaa tervehdyksen ja lähtee tekemään mielellään kaikkia arjen puuhia aina tavallisista hoitotoimenpiteistä treenaamiseen ja maastoiluun. Tutut hoitotoimenpiteet sujuvat Riian kanssa mutkattomasti, mutta uudet asiat ja isot muutokset rutiineissa vaativat sulatteluaikaa. Tämän vuoksi tamman kanssa edetäänkin aina rauhassa, jos sille esimerkiksi halutaan opettaa uusia asioita tai jos sen hoitaja vaihtuu.
Riia on ratsukoulutettu Saksassa, mutta tamma ajokoulutettiin vasta sen muutettua meille Norjaan. Meillä ollessaan sillä on ratsastettu silloin tällöin, mutta pääasiassa sen kanssa on keskitytty valjakkoajoon. Riia on hyvin kevyt ratsastaa ja ajaa. Se on herkkä suustaan eikä siedä lainkaan sitä, että ohjastaja jää vetämään sitä suusta. Vetämiseen tamma reagoi tavallisesti yrittämällä juosta painetta pakoon tai jäämällä jumittamaan paikoilleen. Oikean ohjastajan kanssa Riia liikkuu mielellään. Sillä on luonnostaan hyvä tahti ja kauniin lennokkaat liikkeet. Parhaimmillaan Riia on valjakkoajon koulu- ja tarkkuuskokeissa, joissa se on myös pärjännyt hyvin. Kestävyyskoe on tamman heikkous, sillä vieraissa paikoissa maastoradat voivat jännittää sitä. Jännittäminen näkyy tammassa yleensä siinä, että siitä tulee hidas avuille ja se liikkuu hieman varoen.
sukutaulu ja -selvitys
|
i. Klees Grue Ioreson nvh, rnhkko, 145cm |
ii. RGE Iorek Liquison nvh, rnhkko, 145cm |
iii. Liquido nvh, rnhkko |
|
iie. Iljena Dw nvh, rnhkko |
||
|
ie. Klees Faeni GS nvh, rnhkko, 142cm |
iei. Cherokee's Darlino GS nvh, rnhkko, 146cm |
|
|
iee. Sensitive nvh, rnhkko, 141cm |
||
|
e. Klees Beria Calydrottir nvh, rnhkko, 146cm |
ei. Klees Calypso RW nvh, rnhkko, 144cm |
eii. Collin RW nvh, rnhkko |
|
eie. Herzkönigin nvh, rnhkko |
||
|
ee. RGE Linn Oskardrottir nvh, rnhkko, 148cm |
eei. Oskar von Ahtal nvh, rnhkko |
|
|
eee. Damaika nvh, rnhkko |
ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteeti ja rohkeus
Valjakkoajossa ominaisuuspistettä (vaikeustaso ). |
jälkikasvu
nvh-t. Brynhild Frigfria (s. 30.01.2015), isä Muffen |
cup-sijoitukset
31.03.2023 - VVJ-Cup - Fellbury Stud - vaativa - 7/55 |
menestysVVJ-III -palkittu elokuun 2023 tilaisuudessa pistein |
valmennukset ja päiväkirja
17.01.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja (305 sanaa)
Pieni ruunihallakko tammavarsa tarkkaili minua uteliaasti, mutta pysytteli kuitenkin emänsä takana avatessani karsinan oven. Riia puolestaan hörähti minulle lempeästi ja oli selvästi varma siitä, että toin sille mukanani herkkuja – eikä se toki ollut väärässä. Tarjosin sille heti pari omenanpalaa ja yhden pienen porkkananpalan ja silitin sen pehmeää kaulaa. Pieni varsa hoippui Riian takaa eteeni ja katseli minua arvioiden. Se oli selvästi hieman ujo kuten emänsäkin oli uusissa tilanteissa, mutta kuitenkin myös hyvin utelias. Varsa punnitsi selvästi uskaltaisiko se tulla kosketusetäisyydelle. Hetkeksi se painautui lähemmäs emänsä kylkeä, mutta hetken kuluttua uteliaisuus voitti ja se käveli hitaasti luokseni haistelemaan kättäni.
Varsa oli Riian neljäs, joten se oli jo kokenut äiti. Riian ensimmäinen varsa Frigfria oli tilausvarsa, joka lähti uuteen kotiin jo pian vieroituksen jälkeen ja myös toinen varsa Ranveig myytiin meiltä jo nuorena. Kolmas varsa Ljøsne on ainoa orijälkeläinen ja se on jäänyt meille kasvamaan. Ljøsne on toistaiseksi vaikuttanut erittäin lupaavalta ja sen kanssa on hiljalleen alettu treenata valjakkoajossa. Olin ajatellut jo etukäteen, että jos neljäs varsa olisi tamma, se jäisi kasvamaan meille Brynhildiin. Olin haaveillut jo niinkin pitkälle, että jos se vain olisi aikuisena siitoskäyttöön sopiva, tulisi siitä aikanaan meille siitostamma Riian tavoin. Niin pitkälle oli toki turha suunnitella asioita, mutta tällä hetkellä tilanne näyttä lupaavalta. Aika näyttää, millainen hevonen varsasta vielä kasvaa.
Varsa peruutti hieman kauemmas minusta ja alkoi hamuilla Riian nisää. Riia seisoi rauhassa aloillaan, kun pieni tammavarsa alkoi juoda maitoa. Tämä varsa jäisi ainakin näillä näkymin Riian viimeiseksi, ellei siitä aivan erityisesti pyydettäisi tilausvarsaa. Riian kanssa oli tarkoitus nyt palata hiljalleen valjakkoajotreenien pariin. Ajatuksena oli jatkaa vielä hetken aikaa kilpailu-uraa ja mahdollisesti tähdätä vielä valjakkoajon laatuarvosteluun sitten kun Riialla olisi tarpeeksi kilpailu- ja jälkeläisnäyttöä. Sen jälkeen se pääsisi viettämään ansaitusti eläkeläishevosen elämää suuressa pihattotarhassamme muun tammalauman jatkeena. Todennäköisesti siinäkin vaiheessa sitä liikutettaisiin edelleen säännöllisesti, mutta varsinainen treenaaminen vaihtuisi kuitenkin jo täysin rauhallisiin maastolenkkeihin.
10.6.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja (106 sanaa)
Oli vierähtänyt tovi siitä, kun olin itse puuhastellut Riian kanssa. Lähellä asuva tallityttömme oli hoitanut ja liikuttanut Riiaa vapaasti viime kuukaudet, mutta muuten tamma oli saanut viettää varsin rentoa arkea pihattotarhassa. Tänään kalenterissani oli kuitenkin juuri sopivasti aikaa ylimääräiselle maastoretkelle, joten puin valjaat Riian päälle ja lähdimme talsimaan metsää kohti. Annoin tamman päättää vauhdin ja etenimme lenkin varsin rauhalliseen tahtiin paria reippaampaa ravipätkää lukuun ottamatta. Riia kulki koko lenkin korvat hörössä ja se napsi matkalta puiden lehtiä välipalaksi. Perillä hoidin tamman kaikessa rauhassa ja rapsutin sitä pitkään. Tuntui mukavalta puuhata pitkästä aikaa kahden kesken Riian kanssa ja lupasin sille ja itselleni, että löytäisin tammalle aikaa useammin.