Wyat Chocolate Mocha

01.01.2014 Päiväkirjamerkintä - uusi ponikaveri!

Alkujaan minun oli tarkoitus tehdä uudenvuodenlupaus, etten hankkisi hetkeen uusia poneja, ainakaan heräteostoksina. Edellisen vuoden viimeisenä päivänä syntynyttä hankintaa ei kuitenkaan varmaan lasketa? Tosin tämän hankinnan perusteella voisinkin vaihtaa lupaukseni siihen, että aloittaisin aktiivisen valmentautumisen heti keväällä, kun ohjasajon alkeiden opettelu tulee ajankohtaiseksi. Sitä tullaan nimittäin varmasti tarvitsemaan, sillä muutaman päivän uuden hankintani tunteneena olen jo tullut siihen tulokseen, etten tule pääsemään sen kanssa helpolla.

Kyseessä oleva uusi ponikaveri on nimeltään Wyat Chocolate Mocha, eli kotoisammin Moona. Tamma on maailman suloisin tapaus aina nimestään lähtien, enkä meinaa millään saada silmiäni irti siitä! Taisin pitää kasvattajan luona vaaleanpunaiset lasit tiukasti silmillä, sillä en ostohetkellä keksinyt ainuttakaan syytä, miksi en tarjoaisi siitä. Kun tamma pääsi meille ja oli silmänräpäyksessä tuhonnut muutamat päitset, tarhakaverinsa loimen, tallityttömme repun ja toimiston tietokoneen (älä kysy), havahduin miettimään hankintaa uudemman kerran. Missään nimessä ilkeä Moona ei ole, mutta virtaa siinä riittää kuin pienessä kylässä ja tammaa pitäisi olla jatkuvasti aktivoimassa. Ehkä se tulee vielä rauhoittumaan iän myötä, mutta jos ei, joudun luultavasti palkkaamaan sirkuksen viihdyttämään sinä aina siksi aikaa, kun en itse ehdi pitää sitä silmällä.

15.03.2014 Päiväkirjamerkintä - ihan tavallinen lauantai-ilta

Ehdin jo pelätä nuoren ponitamman olleen viime päivinä liiankin ahkeralla liikutuksella, mutta taas se laukkasi villisti pukitellen vastaan kun olin lähdössä hakemaan shettislaumaa sisälle. Oletettavasti juuri Moonan tuhoamissaldoon voidaan lisätä tarhan aidasta katkenneen lankun lisäksi myös yhdet roskistuomion saaneet päitset, sekä kaadettu vesiastia. Haettuani mun ponipoppoon sisälle (jotka siis olivat kuuliaisesti pysytelleet aitojen sisällä, toisin kuten eräät), nappasin innosta puhisevan Moonan mukaan kentälle ajatuksena pistää energiaa puhkuva tamma töihin.

Olemme treenanneet viime kuukausina ahkerasti ohjasajoa ja tamma on selvästi alkanut päästä hommasta jyvälle. Vaikka menohalut korvaavatkin usein aivotyöskentelyn, on Moona silti suhteellisen nopeaoppinen tamma. Muistutin tamman mieleen aluksi perusasioita: liikkellelähtöä, pysähdystä ja helppoja kuvioita, jonka jälkeen jatkoimme treenaten siirtymiä ravin ja käynnin välillä. Ravinostot tulivat kyllä lennokkaasti, mutta Moonaa ei taas olisi voinut vähempää kiinnostaa käyntiinsiirtymät, jotka uhkasivat venyä turhan pitkiksi. Tammalla oli energiaa taas sen verran, ettemme päässeet asiasta täysin sopuun, ja annoin sen lopuksi purkaa enimmät menohalunsa vapaana kentällä. Homma, jossa Moona on selvästi elementissään!

31.03.2014 Päiväkirjamerkintä - Moona 3 vuotta!

Vaikea uskoa, että tuostakin pörröisestä riiviövarsasta on kasvanut lähes kilpailuikäinen poni, vaikka eihän se onneksi ihan aikuisikään ole vielä ehtinyt. Moonan ajokoulutus on hiljalleen aloiteltu ja toiveena olisi päästä aloittamaan kilpailu-ura Moonan täytettyä 4 vuotta. Onneksi meillä on siis vielä aikaa treenata! Naapurin pikkutytöt ovat myös jo käyneet istuskelemassa Moonan selässä. Vaikka tamma ei meinannut millään pysyä aloillaan, ei se toisaalta välittänyt pienistä matkustajista ollenkaan. Juoksuttaessa Moona on päässyt kokeilemaan myös satulaa ja suitsia, joihin tamma on pienten alkuvaikeuksien jälkeen tottunut hyvin. Ratsukoulutuskaan ei siis näytä tällä hetkellä aivan tuhoon tuomitulta ajatukselta, vaikka tamman alkujaan valjakkoponiksi hommasinkin. Toki ratsuhommat riippuvat myös paljon siitä, saanko sille sopivan kokoista kilparatsastajaa saatikka kouluttajaa, mutta ainakin yhtä tuttavaperheen reipasta pikkuratsastajaa voisi kysyä avuksi. Tyttö on kilpaillut omilla pikkuponeillaan paljon koulu- ja esteratsastuksessa, joten hän voisi innostua myös Moonan kanssa touhuamisesta, joka varmasti tarjoaa uutta haastetta harrastukseen.

18.10.2014 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lotte Söderlund (omistajan kirjoittama)

Nähtyäni ilmoituksen Lotte Söderlundin järjestämästä ryhmävalmennuksesta tartuin hetken mielijohteesta puhelimeen ja ilmoittauduin mukaan Moonan ja Jatsin kanssa. Vaikka jälkeenpäin epäröinkin päätöstäni useaan otteeseen, lähdimme valmennusaamuna liikkeelle positiivisin mielin. Olimme ehdottomasti valmennuksen tarpeessa ja uskoin tiukkana valmentajana tunnetun Loten olevan oikea valinta, vaikka valmennus tapahtuikin kolmen parivaljakon ryhmässä. Ylienergisen ja touhukkaan Moonan kanssa oli edetty hieman suunniteltua hitaammin tamman haastavan luonteen vuoksi, kun taas samalta kasvattajalta vajaata vuotta myöhemmin tullut Jatsi oli vasta aloittelemassa uraansa valjakkoponina ja Moonan työparina.

Moona innostui muista valjakoista liiaksikin, eikä sen keskittyminen meinannut millään riittää suoritettaviin tehtäviin. Jatsilla oli nuoresta iästään huolimatta kova yritys, mutta aika-ajoin Moonan touhut saivat senkin huomion herpaantumaan. Sain kuulla kovaa kritiikkiä tammojen käytöksestä, mutta onneksi myös selkeitä ohjeita, joilla parantaa työskentelyä. Keskityimme pääasiassa taivutuksiin ja siirtymiin, joiden tarkoituksena oli hakea tammoja kuulolle ja saada ne unohtavaan ympäröivät häiriötekijät. Valmennuksen lopulla koin onnistuneeni edes osittain tavoitteessa, vaikka työskentely ei ollutkaan aivan sitä luokkaa, mitä se kotioloissa yleensä on. Ryhmävalmennus vieraassa ympäristössä oli kuitenkin erinomaista treeniä Moonan ja Jatsin kilpailu-uraa ajatellen, joten ainakin tiedän nyt, mitä asioita on ehdottomasti treenattava ahkerasti tulevaa varten.

22.12.2014 Päiväkirjamerkintä - Nottinghamís Knightsin poniagility

Olen vakaasti sitä mieltä, ettei koskaan voi olla liian vanha touhuamaan shetlanninponien kanssa, joten sama hoitaa tämäkin asia tyylillä. Kuullessani Nottinghamís Knightsin järjestävän jouluteemaisia tapahtumia, joiden joukkoon lukeutui leikkimielinen poniagilitykilpailu, olin jo ilmoittamassa minua ja Moonaa mukaan. Moona on ehkä yksi stereotyyppisimmistä poneistani haastavuutensa osalta, mutta toisaalta ehkä juuri siksi täydellinen pari hommaan. Ainakin saatoin olla varma siitä, että Moonan huumorintaju riittäisi moiseen puuhaan. Treeniaikaa jäi vähän, mutta tapahtumapäivään mennessä olimme ehtineet tutustua kaikenlaisiin perinteisempiin esteisiin. Radalle päästyämme Moona tuntui kuitenkin unohtavan kaiken, mitä olimme opetelleet ja se keskittyi kaikkeen muuhun, paitsi minun kuuntelemiseeni. Vaikka esteenä olleet muovihapsut ja kuusenoksat lähtivätkin meidän matkaamme, selvisimme lopulta maaliin asti ehjin nahoin. Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein hauska ja olen varmasti valmis jatkossakin ottamaan Moonan kanssa osaa vastaaviin tapahtumiin ponin käytöstavoista huolimatta.

31.12.2014 Tarinakilpailut (VVJ-Cup) - Konkkaronkka - 13/37

Etsi netistä tai omista varastoistasi kuva/gif, joka kuvaa päivän suoritustanne tai fiilistä. Kuva saa sisältää tekstiä, ja halutessasi sitä saa muokata. Kuvan sisältöä saa osallistumisessa avata muutamalla lauseella. - kuva

04.01.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

Hyvän ystäväni Lilbeth Rönvikin pitämä valjakkoajovalmennus alkoi hieman kaoottisissa merkeissä. Suloisen viattomat shetlanninponitammat eivät kuunnelleet minua alkuunkaan ja meinasin jo uhata lopettavani koko harrastuksen siihen paikkaan. Onneksi Lili säilytti jämäkän ja rauhallisen asenteensa jatkaen sinnikkäästi minun komentamistani. Hänen sanojensa myötä laskin päässäni kymmeneen ja otin jälleen napakan tuntuman ohjaksista. Toisessa päässä kulkeneet Moona ja Jatsi kiihdyttivät pieniä askeliaan entisestään. Moona tuntui jälleen kerran olevan ongelmien ydin, sillä Jatsin malttoi paikoittain kuunnella edes hiukan, kunnes punarautias työpari vei jälleen sen huomion.

Jatkoimme työskentelyä jälleen nollasta yksinkertaisilla tehtävillä, joilla yritin saada tammat tuntumalle. Jatsin olisin todennäköisesti saanut kulkemaan paremmin jo paljon nopeammin, ellei omapäinen Moona olisi sulkenut sinnikkäästi korviaan avuiltani. Hiljalleen työskentely alkoi tuottaa tulosta sen verran, että Lili pystyi vaikeuttamaan tehtäviä hieman, mutta suorituksemme eivät olleet lähelläkään sitä tasoa, mitä ne ovat parhaimmillaan olleet. Vaikka valmennuksesta jäikin hieman ankea fiilis, osasi Lili antaa hyviä vinkkejä jatkoja ajatellen. Hän auttoi myös huomaamaan ne pienet onnistumiset valmennuksen aikana, joihin itse olisin saattanut olla kiinnittämättä huomiota, kuten Jatsin hienot ravilisäykset.

15.03.2015 Päiväkirjamerkintä - kantakirjatilaisuus

Viimein koitti päivä, jota meidän tallissamme oli odotettu pelonsekaisin tuntein kuin kuuta nousevaa. Pakkasimme unenpöpperöiset ponit kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti tallia, jossa ponien kantakirjatilaisuus järjestettiin. Moona ja Jatsi olivat molemmat kantakirjakelpoisia vanhempiensa puolesta, joten jännitin hieman, mitä tuomarit tuumaisivat niiden rakenteista. Huomattavasti enemmän jännitin kuitenkin niiden käytöstä, jossa olikin hurjasti parantamisen varaa. Molemmat sinkoilivat paikoittain minne sattuu, Jatsi ei pitänyt lainkaan tuomareista ja Moona taas halusi tehdä tuttavuutta jokaisen kanssa. Arviointien ajaksi onnistumme saamaan ne jotenkin ruotuun, eikä kumpaakaan hylätty aivan toivottomana tapauksena. Lopulta lähdimmekin takaisin hurjan ylpeinä kahden uuden toisella palkinnolla kantakirjatun ponin kanssa! Moona arvosteltiin pistein 19 + 18 + 17 + 17 = 71p, kun taas Jatsin pisteet olivat 15 + 19 + 19 + 17 = 70p. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen molempien saavutuksiin.

11.04.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Maija Salomaa (omistajan kirjoittama)

Maijan valmennus sattui juuri sopivaan saumaan ensiviikkoisia valjakkoajokilpailuita ajatellen. Toiveestani keskityimme harjoittelemaan tarkkuuskoetta varten, jossa oli mielestäni vielä eniten hiottavaa. Ahkeran treenin tulos alkoi näkyä molemmissa poneissa, sillä sain ne liikkumaan varsin hyvin jo alkuverryttelyn aikana. Pääsimmekin siis keskittymään täysin Maijan suunnittelemiin tehtäviin. Nainen oli tehnyt tötsistä ja puomeista erilaisia portteja, joista hän oli koonnut varsinaista kilpailutilannetta mukailevan radan. Moona liikkui erityisesti ravissa hienosti, mistä Maija kehukin meitä erikseen. Vaikka Jatsinkaan liikkeissä ei ollut moittimista, en saanut sitä silti liikkumaan aivan niin hienosti, mihin tiesin tamman todellisuudessa pystyvän. Maija antoi kuitenkin ajattelemisen arvoisia vinkkejä, joiden siivittämänä pääsemme ensiviikolla starttaamaan lähitallin kilpailuissa. Toivon mukaan saan silloin myös Jatsista irti näyttävät liikkeet, jotka tammalla todellisuudessa on!

06.07.2015 Päiväkirjamerkintä - koulutreeniä (kirjoittanut suba)

Olin tänään Honeythiefin pyynnöstä ratsastamassa hirmuisen suloista shettistamma Moonaa. Hain ponin laitumelta ja hoidin sen huolellisesti karsinassaan. Varustin pikkuisen ja siirryimme kentälle. Kapusin tai pikemminkin astuin ponin kyytiin ja aloitin verryttelyn. Moona kipitteli innokkaana uraa pitkin. Pyörittelin sitä ympyrällä, tein siirtymisiä ja pieniä väistöpätkiä. Omistajansa oli kertonut, että tamma tarvitsee paljon tekemistä, jotta se ei alkaisi kenkkuilemaan. Harjoittelimme siis useita pätkiä lisättyä käyntiä, vastalaukkaa, pohkeenväistöjä ja siirtymisiä sekä peruutuksia. Aika hyvin tamma mielestäni pysyi keskittyneenä, vaikkakin välillä se huomautti pienellä pukilla, että on aika vaihtaa tehtävää. Tyytyväisenä poniin, loppuverryttelin sen ja vein takaisin talliin. Hoidin Moonan huolellisesti ja vein sen takaisin laitumelle.

19.07.2015 Valjakkoajovalmennus, valmentajana Lilbeth Rönvik (omistajan kirjoittama)

îOnpas Jatsi kasvanut!î Huudahti Lili heti ensitöikseen tuotuani valmennettavan parivaljakon kentälle. Lilin edellisestä valmennuksesta oli tosiaan kulunut aikaa ja varsinkin Jatsi oli kasvanut silmissä, paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Moonan tapauksessa henkinen kasvu on jäänyt ehkä vähän puolitiehen, mutta jotain kypsymistä siinäkin oli selvästi havaittavissa. Aloitin valmennuksen itsenäisesti verrytellen, sillä Lili halusi seurata vierestä kuinka olimme kehittyneet viimetalvesta. Tomera nainen antoi heti alkuunsa positiivista palautetta niin Jatsin kuin Moonankin kehityksestä ja kertoi keksineensä meille juuri sopivan tehtävän. Ajatuksena oli tällä kertaa kääntää ponitammojen loputon energia ja vikkelyys hyödyksi.

Aloitimme erilaisilla pujotteluharjoituksilla, joilla minun oli saatava ponit reagoimaan nopeasti apuihini. Tehtäviä vaikeutettiin hiljalleen ja lopulta pujottelupätkiä yhdistettiin tarkkuuskoetta mukaillen erilaisiin portteihin, joiden läpi tuli päästä lyhyiden linjojen ja mutkien kautta. Tehtäviin yhdistettiin myös erilaisia siirtymiä, jotka varmistivat sen, että Moona ja Jatsi todellakin pysyivät hyppysissäni koko ajan. Moona oli tehtävillä ehdottomasti elementissään. Sen keskittymiskyvyn kanssa on ollut paljon vaikeuksia, mutta tällaiset tehtävät saavat ponin syttymään aivan uudella tavalla, jolloin se jaksaa oikeasti kuunnella ohjastajan antamia apuja. Jatsi lähti liikenteeseen ehkä hieman tahmeasti, mutta se tuntui saavan paristaan uutta asennetta, jonka voimin myös se toimi paikoittain erinomaisesti. Valmennuksen päätteeksi olin tyytyväisempi kuin pitkään aikaan ja sain treeneihin aivan uutta intoa. Tämän myötä odotin myös seuraavia kilpailuja Moonan ja Jatsin kanssa entistä innokkaammin.

04.09.2015 Päiväkirjamerkintä - pienten pörröponien maastoretki

Olimme monta päivää suunnitelleet talliporukalla metsäretkeä koirien kanssa. Kun tallikaverini Ada keksi ehdottaa ottavansa koiran sijasta mukaan liikutusponinsa Marin, muuttuivat suunnitelmat täysin. Lopulta lähdimmekin matkaan kuuden shetlanninponin voimin. Minä otin energiaa pursuavan Moonan talutukseen, kun taas Adan narun päässä kulki kuuliainen Mari. Lilyn kanssa paljon viimekuukausina touhunnut Stina tuli tamman kanssa kärryillä ja Tonja ajoi Jatsia, jolla tuntui puolestaan riittävän menohaluja. Mukaan lähti lisäksi Tonjan 10-vuotias tytär Tina, joka sai ratsukseen rauhallisen ja luotettavan Libbyn. Porukan perää piti nuori Ronja Sabi-ponia taluttaen. Vaikka mustanruunikko ponitamma ei aluksi meinannutkaan malttaa pysyä porukan hännillä, alistui se pian kohtaloonsa asettuen Ronjan rinnalle. Retkemme alkoi rauhallisissa merkeissä kuulumisia vaihtaen ja kaunista syysmaisemaa ihaillen. Vaikka pikkuponit olivatkin virkeitä, tuntuivat nekin aistivan lenkin hengen ja pysyivät kaikki hallinnassa.

Talsittuamme lähemmäs tunnin verran tulimme viimein ajatelleeksi lähteä hiljalleen valumaan takaisin tallin suuntaan. Vaikka ponitammat vaikuttivatkin nauttivan retkestä, kiihtyivät pienet askelet hiljalleen kun pääsimme niille poluille, josta ne osasivat itsekin takaisin kotiin. Päällimmäisenä syynä oli luultavasti kotona odottavat iltapäiväheinät, joita erityisesti Mari selvästi odotti hamutessaan jatkuvasti syötävää ympäriltään. Jatsilla oli koko matkan ajan riittänyt menohaluja, jonka vuoksi minulla oli täysi työ pidätellä narun päässä pomppivaa Moonaa, joka olisi halunnut lähteä kisaamaan Jatsin kanssa. Yritin kuitenkin pysyä tamman kanssa Libbyn takana, joka talsi kaikessa rauhassa porukan mukana. Tina tuntui pitävän rauhallisesta tammasta tavattomasti ja ehti jo lupautua jatkossakin touhuamaan Libbyn kanssa. Meidän takanamme tulivat vielä Ronja ja Sabi, jotka meinasivat välillä jäädä jopa porukasta jälkeen Sabin ihmetellessä ympäristöään (ja pensaista löytyneitä viimeisiä syömiskelpoisia lehtiä). Kun viimein pääsimme takaisin tallipihaan Stinan ja Lilyn johdolla, totesimme retken tehneen ehdottomasti hyvää niin meille kuin poneillekin. Ruoka maistui kaikille kahdelletoista retkeläiselle ja minun jalkani muistuttivat seuraavana päivänä parin tunnin maastopatikoinnista.

16.11.2015 Päiväkirjamerkintä - kuulumisia

Ehkä on viimein aika myöntää, että ihanasta riiviötammastani Moonasta on ihan oikeasti tullut aikuinen poni. Sitä on ollut vaikea uskoa viimevuodet, sillä vaikka rekisteripaperin syntymäaika sanookin toista, on Moona pysynyt luonteeltaan aivan yhtä virkeänä kuin tullessaan minulle pikkuvarsana. Vaikka tamman kanssa ei olekaan päästy helpolla, olemme ehtineet saavuttaa jo vaikka mitä. Kilpailu-ura valjakkoajon parissa on purkissa ja Moona onkin menestynyt lajissa erinomaisesti. Myös kouluratsastuksen puolella sijoituksia on kertynyt kiitettävä määrä, mutta todennäköisesti käymme vielä ainakin muutamissa kilpailuissa pyörähtämässä. Lisäksi ponitamma on ehtinyt saada jälkikasvua neljän upean varsan verran. Kolme ensimmäistä varsaa menivät helposti kaupaksi ja ne ovat päässeet niin näyttelykehiin kuin kilparadoillekin emänsä jalanjäljissä. Moonan kuopus, viime kesänä syntynyt tamma Nutmeg Mocha jäi puolestaan luokseni kasvamaan. Aika näyttää, tuleeko siitä emänsä veroinen kilpailukaveri.

Kilpailumenestyksen ja jälkeläisten myötä Moonan kanssa aletaan hiljalleen tähdätä laatuarvosteluja varten. Ensimmäisenä tähtäimessä on todennäköisesti shetlanninponien rotulaatuarvostelu, mahdollisesti myöhemmin vielä valjakkoajon ja kouluratsastuksen lajilaatuarvostelut, sekä yleislaatuarvostelu. Tämän lisäksi olemme vielä pyörineet näyttelykehissä, toiveena olisi saada kantakirjapalkinnon lisäksi jokin näyttelyjaoksen tai shownäyttelyjaoksen arvonimi. Tekemistä siis riittää, jonka ansiosta varmasti sekä minä että Moona pysymme virkeinä vielä pitkän aikaa!