Punarautias ja tamma tuovat monelle hevosihmiselle hyvin selkeän mielikuvan; tulinen, tammamainen, bitch. Ihan erityisesti tällaista mielikuvaa on omiaan vahvistamaan luimivat korvat, vihaisesti huiskiva häntä ja jostakin tulenpunaisen otsaharjan seasta törröttävät pirunsarvet. Näin ainakin Kafkan kohdalla. Kliseistäkö? Ehkäpä, mutta kenties tässä väri- sukupuoli yhdistelmässä olisi jollekin tohtorisihmiselle tutkimisen aihetta, eivät ne kliseet tyhjästä tule. Kafka tosiaan on haastavammasta päästä hevosia ja monetkaan siitä eivät suoranaisesti pidä - tulisille punaisille tammoille on aivan oma ihmislajinsa. Se ei suinkaan ole neitimäinen diiva, Kafkan löytää useinkin kierimästä sieltä kuraisimmasta kolkasta joka tarhasta sattuu löytymään, mutta paremman (julkaisukelpoisen) sanan puutteessa sitä voisi luonnehtia ämmäksi. Se ei pelkää mitään eikä ketään (samaa ei voi sanoa Kafkan tarhakavereista) ja ehkä tamma siksi onkin niin haastava, kun kunnioitusta muita elollisia kohtaan on niin kovin vähän.

Kafka onkin niitä hevosia joiden kanssa sitkeys palkitaa, jopa siinä määrin, että täytyy toisinaan laittaa kova kovaa vastaan. Tamma luimii, polkee jalkaa ja kääntää takapuoltaan, eivätkä uhkaukset tässä tapauksessa ole välttämättä katteettomia, mutta silti pitäisi kyetä pää pystyssä ja mieli rauhallisena tunkeutumaan syöjättären omaan tilaan. Kafka ei, ikävä kyllä, ole tyhmä, päinvastoin, se on mestarillinen etsimään porsaanreikiä tilanteista eikä epäröi lainkaan käyttää niitä hyväkseen jos mahdollisuutena on esimerkiksi hetkellinen vapaus tai luistaminen jostakin ikävästä asiasta. On hieman epäselvää onko tamman kanssa edes mahdollista saavuttaa täyttä ymmärrystä ja luottamusta, mutta jotain sen kaltaista voi pitkäjänteisellä päättäväisyydellä ja pienellä pelottomuudella saada aikaiseksi. Eikä Kafka helppo ole sittenkään, mutta ehkä helpompi. Sen saa hoidettua suht näppärästi ja muutkin toimet sujuvat melko kivuitta, mutta jos tamma päättää jotakin, niin kyllä se silloinkin mielensä aivan selvin sävelin ilmoittaa. Paljonkaan epäselvyyksiä ei tämän punaisen paholaisen kanssa jää.

Kafka on, jos nyt ei helpompi, niin ainakin turvallisempi käsitellä selästä käsin, sillä jostain syystä sen hyökkäykset ihmiskuntaa vastaan tapahtuvat vain face-to-face tilanteissa. Vahvatahtoinenhan tamma toki on, mutta toisaalta se tykkää liikkumisesta - eri asia sitten tapahtuuko se liikkuminen ratsastajan määräämään tahtiin ja suuntaan. Kapasiteettia kyllä löytyy; Kafka on saanut synnyinlahjanaan upeat, helposti säädeltävät liikkeet, joilla voisi tavoitella vaikka mitä, jos vain hevonen itse suvaitsisi olla helpommin säädeltävä.

Vaikka tamma liikkuukin kouluratsun statuksella, ei Kafkaa välttämättä voi sanoa siksi kaikkein luotettavimmaksi suorittajaksi. Kun sille päälle sattuu, osaa tamma esiintyä kilpailuissa hienolla draivilla ja ratsastajaansa kuunnellen. Jo seuraavana päivänä saattaa olla ääni kellossa toinen. Juurikaan eroa ei ole sillä ratsastetaanko kilpailuissa vai kotona, metsässä vai maneesissa. Jos johonkin voi luottaa, niin lähinnä siihen, että Kafka on ailahteleva.

Luonne © Serena
Hevoslistauksen kuva © Aino Nyberg

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät