Amor on kuin elosalama. Kookas, tummanpuhuva ori on niitä hevosia, joita kansa katsoo kunnioituksen sekaisen ihailun ja pelon vallassa tämän jytistäessä tarhassaan näennäisesti ilman varsinaista syytä sinne tänne, hyppien, pukitellen ja huudellen ohikulkeville ihmisille sekä hevosille (ilmeestä päätellen hävyttömyyksiä). Amor tekee jo ennen kättelyvaihetta selväksi, että tässä on hevonen, johon kenen tahansa ei kannata koskea, ja yleensä kättelyt jäävätkin välistä viimeistään siinä vaiheessa, kun ori tekee uhkaavan äkkipysähdyksen juuri ennen tarhan aitaa ja sen takana seisovaa ihmisparkaa.

Osittain oriin ohjelmanumerot ovat näytöstä, mutta niissä piilee totuuden siemen; Amor ei ole helppo tai edes turvallinen hevonen käsitellä. Osittain taustalla lienee hieman puutteellisen sutjakka käytöskoulutus varsana, osittain taas oriin luonne, joka nyt sattuu olemaan vähän veemäisempi yhdistelmä energisyyttä, tulisuutta ja orimaista uhoa. Amorilla tuntuu olevan lähes pakonomainen tarve kuuluttaa koko läänille, että hän on nyt paikan päällä, ja yleensä viesti käykin harvinaisen selväksi. Maineekseen ja eräänlaiseksi lempinimekseen Amor onkin saanut niin kotonaan Valderhaugissa kuin laajemminkin hevospiireissä ”sekopää”. Ori on tehnyt sen verran lähtemättömän vaikutuksen, että termiä ovat käyttäneet niin muutamat suustaan sukkelammat kisakuuluttajat kuin jotkin hevoslehtien artikkelitkin.

Kuka tällaista hevosta sitten jaksaa katsoa? Kyllä, Amor on arvaamaton, ja siksi sitä käsitteleekin vain muutama valittu ihminen, joita yhdistää yksi tietty tekijä; luja auktoriteetti. Toki myös tietyt lisävarusteet, kuten orikuolaimet, ja turvaseikat, kuten sitominen molemmin puolin ja sopiva turvaväli taluttaessa, ovat itsestään selvyyksiä Amorin kanssa. Sen kanssa varataan tarpeeksi aikaa, tehdään asiat rauhallisesti ja tarvittaessa topakasti komentaen. Erilaisilta sattumuksilta ei voi aina välttyä, mutta ne pyritään ennakoimaan ja minimoimaan, ja näin arki Amorin kanssa sujuu kohtuullisen hyvin. Kisapaikoilla toki sen kanssa toimiessa on kiinnitettä aivan erityistä huomiota edellä mainittuihin asioihin, mutta eipä Amor suotta olekaan mainettaan saanut.

Amor saa paljon anteeksi sen laadukkaan suvun sekä omien hyvien ominaisuuksiensa vuoksi – toki ne ominaisuudet painuttavat enimmäkseen rakenteeseen ja ratsunkykyihin. Amorin selkään istumista ovat jotkin kuvanneet kuin huvipuistolaitteeseen menemiseksi, toiset hyvässä, toiset pahassa. Ori ei ole oikein millään muotoa miellyttämisenhaluinen, ja sillä tuntuu olevan jokaiselle ratsastuskerralle varattuna aivan liiallinen annos energiaa ylettömästä tarhassa riekkumisesta huolimatta. Ennen varsinaisia töitä onkin hyvä purkaa se pahin hölmöily tavalla tai toisella pois, ja onkin lähinnä ratsastajasta kiinni, miten se sujuu ja pysytäänkö kyydissä. Amor on kuitenkin osaava, erittäin hyvällä hyppykyvyllä ja ns. esteälyllä varustettu hevonen, joten jos alkupyörityksen jälkeen jaksaa vielä oikeisiin töihin esteiden pariin, pääsee siihen huvipuistoajelun hauskaan puoleen. Ori ilmeisesti nauttii sen verran erilaisista ylöspäin suuntautuvista liikkeistä, että esteet ovat sille kuin karkkia lapselle. Ratsastajan vaivoiksi jää toimia jarruna ja ohjaajana, eikä sekään aina ihan tyylipuhtaasti suju, mutta toisaalta Amorin hyppylahjat ovat sitä lajia, että kun se onnistuu, ei ori jätä ketään kylmäksi.

Luonne © Serena

Valmennukset

Päiväkirjamerkinnät