† Brynhild Vidar 21.01.2015 - 11.07.2018

Lauman nuoret poniorit Olaf ja Vidar pääsivät ensimmäistä kertaa hyppäämään irtona pieniä esteitä. Kuja oli molemmille ennestään tuttu, sillä ne olivat molemmat päässeet tutustumaan siihen useita kertoja maapuomien merkeissä. Orit pääsivät muistelemaan tehtävää ensin pari kertaa pelkkien puomien kanssa, kunnes niitä korotettiin mataliksi ristikoiksi. Olaf ja Vidar olivat niin tohkeissaan päästessään rymyämään keskenään, etteivät ne olleet huomata esteiksi muuttuneita puomeja. Muutaman uusintayrityksen jälkeen ne innostuivat kujasta enemmän kuin toistensa näykkimisestä ja alkoivat keskittyä itse tehtävään. Olafin hyppytavassa ei ollut kehumista ja pieni valkohallakko poniori juoksikin mieluummin tukka putkella kujan läpi. Punahallakko Vidar näytti puolestaan katsovan, minne jalkansa laittoi. Lopuksi otinkin Olafin kiinni ja päästin Vidarin hyppäämään pystyksi korotetun pikkuesteen yksin. Ori oli tehtävästä selvästi innoissaan, mutta suoritti sen kuitenkin maltillisesti. Vaikka molemmat tulevat selvästi valjakkoajoon painottuneista suvuista, on Vidarin isä Vatte kuitenkin varsin monitoiminen ratsu, josta hyppykyvytkin epäilemättä tulevat. Eiköhän tulevaisuudessa sekä Olafista että Vidarista saada vielä ratsujakin ainakin helpoille tehtäville asti.

Nuoret kasvattiorimme Vidar ja Glitne ovat hiljalleen aloittaneet kilpailu-uraansa parivaljakkona. Vaikka aluksi pelkäsinkin, ettei orien yhteistyö toimisi niiden luonne-erojen vuoksi, sain huomata erilaisten luonteiden täydentävän toisiaan hyvin. Kun hyvä ystäväni, valjakkovalmentaja Lilbeth Rönvik saapui valmentamaan Vidaria ja Glitneä, ihmetteli hänkin valintaani alkuverryttelyn aikana. Energisessä Glitnessä tuntui olevan taas virtaa kuin pienessä kylässä, kun taas maltillisempi Vidar meinasi lähteä laiskottelulinjalle. Lili luotti kuitenkin arvostelukykyyni ja ryhtyi suunnittelemaan tehtävää, jolla Glitneä saataisiin keskittymään paremmin olennaiseen ja Vidaria puolestaan heräteltyä tähän päivään.

Lopulta yhteisen sävelen löytäminen ei ottanut kauaa aikaa. Ongelmat hälvenivät heti, kun sain Glitnen kuulolle ja kulkemaan haluamaani vauhtia. Sen myötä myös Vidar asettui ja kulki Glitnen rinnalla tämän tahtiin. Alun taivuttelu- ja siirtymäharjoitusten jälkeen Lili suunnitteli meille pienen radan tarkkuuskoetta mukaillen, jolla nuoret orit saivat tuntumaa pienen radan suorittamiseen. Valmennuksen aikana kävi ilmi, että meillä oli vielä paljon treenattavaa paitsi Glitnen kuuliaisuudessa, myös suorissa linjoissa. Ponioreilla oli taipumus lähteä haahuilemaan pitkillä linjoilla ja niiden suoruus tuotti vielä haasteita. Kaikesta huolimatta saimme myös hyvää palautetta, sillä nuoresta iästään huolimatta niiden koulutus oli jo varsin hyvällä mallilla ja ne esittivät paikoittain mukaviakin liikkeitä. Loppuverryttelyn aikana Lili antoi rakentavaa palautetta valmennuksesta ja jätti minulle mietittävää koulutuksen jatkoa ajatellen. Valmennuksesta innostuneena ryhdymme varmaan keskittymään Glitnen ja Vidarin kanssa toistaiseksi erityisesti tarkkuuskokeen asioihin.

Tänään pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan, poniorit auton perään ja lähdimme ajamaan naapurikuntaan Lotte Söderlundin valmennukseen. Olin kuullut valmentajasta paljon ristiriitaisiakin mielipiteitä, mutta pääasiassa häntä tunnuttiin pitävän tiukkana, mutta kuitenkin erittäin osaavana valmentajana. Valjakkoajo ei ollut Loten omin laji, mutta hän oli kilpaillut lajissa jonkin verran kouluratsastuksen ohessa. Hän järjesti omalla kilpatallillaan pienen ryhmävalmennuksen, johon oli mahtunut minun lisäkseni mukaan kaksi muuta parivaljakkoa. Vaikka ehdin pelätä Glitnen ja Vidarin näyttävän naurettavilta pörröponeilta hienojen puoliveristen joukossa, osoittautui pelkoni turhaksi. Meidän lisäksemme mukana oli nimittäin knabstrup- ja shetlanninponivaljakot, joten vaihteen vuoksi me emme edes olleet pienimmästä päästä!

Valmennuksen alussa Lotte seurasi vierestä valjakkojen kulkua, jonka jälkeen hän ohjeisti meidät pujottelutehtävälle, johon kuului erilaisia linjoja, taivutuksia ja siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Tehtävän tarkoituksena oli saada ponit taipumaan ja tulemaan avuille. Aluksi minulla oli iskeä epätoivo Glitnen kanssa, joka kohelsi menemään vilkuillen jatkuvasti vieraita hevosia ja tuntematonta ympäristöäkin. Näkipä se kentän vieressä jonkin sortin mörönkin, jota se väisti lennokkaalla sivuloikalla. Tästä Vidar ei pitänyt yhtään ja myös se alkoi pälyillä ympärilleen. Ties mitä tumpeloita Lotte kuvitteli meidän olevan, mutta hän ohjeisti minulle selkeästi, miten korjata omaa toimintaani ja saada Glitneä kuulolle.

Hiljalleen sitkeä työskentely alkoi tuottaa tulosta. Seuraavalle tehtävälle siirtyessämme Glitne tuntui jo samalta kuin kotioloissakin ja myös Vidar alkoi päästä tehtävistä jyvälle. Viimeisenä tehtävänä harjoittelimme lisäyksiä ravissa ja laukassa, mikä oli Vidarin kompastuskivi niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Vieraasta tilanteesta johtuen se oli onneksi virkumpana kuin kotioloissa tavallisesti ja se kulki paikoittain ihan mukavastikin Glitnen rinnalla. Eron orien askelissa huomaa kuitenkin helposti, mistä myös Lotte huomautti minulle. Hänen mukaansa Glitne toimisi luultavasti paremmin toisenlaisen hevosen parina, mutta omasta mielestäni Vidar ja Glitne tulevat hyvin juttuun keskenään, jonka lisäksi maltillinen Vidar myös rauhoittaa Glitnen menoa. Kaikkiaan valmennuksesta jäi kuitenkin hyvä mieli, enkä poissulje lainkaan ajatusta tulla joskus uudelleen Loten valvovan silmän alle.

Poniherra Vidar täytti vastikään hienot kahdeksan vuotta. Vaikka tavanomaisesti meillä käykin laatuarvosteluissa jo huomattavasti vanhemmat ponit, alkaa Vidar olla jo siinä kunnossa, että se voisi pyörähtää valjakkoajon ja kouluratsastuksen laatiksissa, jossa myös sen isä Vatte on vasta palkittu. Vidarin ja Glitnen kilpailu-ura saatiin hyvin purkkiin ja parhaimmillaan orit saavuttivat todella hienojakin tuloksia nuoresta iästään huolimatta. Vidar on saanut tähän mennessä jälkikasvua kolmen orivarsan verran. Vanhimmat Villak ja meille kotiin jäänyt Valør ovat pärjänneet hyvin valjakkoajossa ja odotukset erityisesti Valørin kohdalla ovatkin korkealla. Nuorimmainen Valbjørn on vielä nuori ja lähti harrastekotiin, mutta uskon silläkin olevan potentiaalia niin valjakkoajoon kuin kouluratsastukseenkin. Vidarista on suunnitteilla vielä ainakin yksi varsa, mutta sen astutus menee luultavasti tuonnemmaksi laatiskiireiden vuoksi.