Bergvall Sogne KUTSUMANIMI Sogne KASVATTAJA Elia Gustafsson   ROTU, SKP vuonohevosori OMISTAJA Viivi VRL-08852 SYNTYMÄAIKA 15.03.2014 REKISTERINUMERO VH15-053-0125 VÄRI, MERKIT ruunihallakko PAINOTUSLAJI valjakkoajo SÄKÄKORKEUS 142cm KOULUTUSTASO noviisi, helppo A, re 70cm IKÄÄNTYMINEN Täyttänyt 3 vuotta 15.06.2014 ja 8 vuotta 15.11.2014. Tämän jälkeen ikääntyminen hidastuu.

VVJ-II, KRJ-II

Perusväriltään todella kaunis ruunihallakko vuonohevosori Bergvall Sogne on kotoisin aivan Ruotsin ja Norjan pohjoisrajalta, jossa se eli kasvattajansa pienen ponilauman seurana kolmevuotiaaksi asti. Sekä ratsun että valjakkohevosen perusoppeja harjoitellut ori myytiin kuitenkin Norjan puolelle, jossa se ehti kiertää parissakin kodissa ennen päätymistään suurelle myyntihevostallille. En tiedä mikä Sognessa kolahti, mutta heti orin nähtyäni tiesin, että haluaisin sen vuonohevoslaumani jatkeeksi. Syynä saattoi olla orin pohjattoman lempeä, mutta kuitenkin hieman surumielinen ja pelokas katse, sekä toisaalta myös sen kauniin perinteikäs ulkonäkö. Huomionkipeä ori ei viihtynyt lainkaan suurella myyntitallilla, jossa se ei ollut saanut tarpeeksi yksilöllistä huomiota ja sopivan lajitoverin seuraa.

Sogne vaikutti meille tullessaan hyvin ujolta, mutta siitä paljastuikin jo lyhyessä ajassa innokas ja sosiaalinen ori, joka on nopea oppimaan ja haluaa tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa. Sognen kanssa on helppo olla, sillä ori hakeutuu mielellään ihmisten seuraan ja tekee myös selväksi sen, että se haluaa, että sen kanssa puuhastellaan. Sogne on kaikissa tilanteissa erittäin ystävällinen, mutta se on myös energinen ja se vaatii rauhallisen käsittelijän, jolla on varmat otteet. Vaikka Sognen kanssa onkin edistytty valtavasti niistä ajoista, kun se muutti meille, vaivaa yksinjäämisen pelko edelleen jonkin verran. Orin kanssa harjoitellaan hiljalleen yksinoloa, aluksi ihmisten kanssa ilman laumakaverien seuraa ja mahdollisesti myöhemmin niin, että ori voi jäädä huolestumatta hetkeksi talliin niin, ettei ympärillä ole muita hevosia tai ihmisiä.

Sognella on kokoisekseen hevoseksi lennokkaat askeleet ja kokenut ratsastaja tai ajaja saa siitä irti vaikka mitä. Ori on sekä ratsu- että ajokoulutettu ja sen kanssa ollaan kilpailu pääasiassa valjakkoajon noviisiluokissa sekä kouluratsastuksessa helppo A -tasolla. Liikkeiden esittäminen on ehdottomasti Sognen vahvuus, jonka ansiosta se on pärjännyt valjakkoajossa kaikista parhaiten kouluosuudella. Nopeutta ja ketteryyttä vaativat tehtävät esimerkiksi maratonosuudella ovat sille haasteellisempia, mutta osaavan kuskin kanssa Sogne suoriutuu niistäkin hienosti. Sogne on herkkä suustaan ja sen kanssa on tärkeää, että ajajan tai ratsastajan käsi on vakaa. Ratsastaessa sen kanssa pääsee pitkälle hyvän perusistunnan kanssa. Sogne kuuntelee hyvin istuntaa ja se saattaa reagoida pidättävään istuntaan tai epäselviin apuihin pysähtelemällä. Sopivan ratsastajan kanssa Sogne keskittyy kuitenkin täysin ratsastajaansa, eivätkä kilpailutilanteen äänet ja muut häiriötekijät saa sen keskittymistä herpaantumaan. Parhaimmillaan ori on upea kouluratsu, jonka ansiosta se on myös menestynyt hyvin omalla tasollaan.

sukutaulu ja -selvitys

Isä Sjöbergs Gjord valikoitui kasvattajan mukaan Sognen isäksi näyttävän ulkonäkönsä ja sopeutuvaisen luonteensa ansiosta. Vaikka menestys valjakkoajossa tai kouluratsastuksessa ei ollutkaan korkeimmalla kriteerilistalla, on Gjordilla takanaan myös kilpailu-urat molemmissa lajeissa. Valjakkoajossa ori on kilpaillut useamman kauden verran ja kerännyt paljon hyviäkin tuloksia. Ruotsissa vaikuttava ori on kiertänyt paljon myös näyttelyissä ja se on päässyt kantakirjaan toisella palkinnolla saaden kehuja erityisesti lennokkaista liikkeistään, jotka Sogne on vaikuttanut perineen.

LUE ISÄN SUKUSELVITYS

Emä Bergvall Selma jäi kasvattajansa Elia Gustafssonin luokse jatkamaan tämän ensimmäisestä omasta hevosesta Josefinistä lähtenyttä tammalinjaa. Ruunihallakosta tammasta kasvoi kaunis ja ystävällinen vuonohevonen, joka oli jo nuorempanakin kaikkien, mukaanlukien kasvattajansa lasten, käsiteltävissä. Selman kanssa treenattiin jonkin verran valjakkoajossa, jossa se e kuitenkaan koskaan kilpaillut. Pääasiassa siitä tulikin Gustafssonin perheen kolmen lapsen yhteinen ratsu ja ajokaveri, jonka kanssa koluttiin kaikki lähimetsien kinttupolut ja opeteltiin hevosenomistajan arkea.

LUE EMÄN SUKUSELVITYS

valmennukset ja päiväkirja

Tuontisukuisista vuonohevosista oli ollut pitkään pulaa, mutta vajetta saapuivat tänään paikkaamaan ruunihallakot orit Bergvall Sogne ja Løve Halvor. Molemmat orit ovat kotiutuneet meille hyvin, vaikka Sognen kanssa onkin ollut haasteita, sillä ori on varsin epäluuloinen ihmisiä kohtaan eikä se kestä jäädä ollenkaan ilman muiden hevosten seuraa. Toinen uusi ori Halle on kuitenkin tuonut sille onneksi turvaa, sillä orit vaikuttavat tulevan hyvin juttuun keskenään. Sognella olisi sukunsa puolesta kapasiteettia vaikka mihin. Näin etukäteen videoita kun oria ajettiin ja se näyttää olevan siinä varsin etevä. Myyjän mukaan se on myös ratsukoulutettu, joten odotan myös mielenkiinnolla sitä, millainen ratsu siitä paljastuu. Toivon, että Sognen pelot saataisiin voitettua ajan kanssa ja että pääsisimme tulevaisuudessa ottamaan selvää millainen ratsu ja ajettava se oikein on.

Tänään pääsimme pitkästä aikaa ryhmävalmennukseen Lilbeth Rönvikin tultua valmentamaan Lofooteille. Valmennuksessa oli meidän lisäksemme myös kaksi muuta valjakkoa, jotka vaikuttivat olevan huomattavasti kiireisempiä kuin me ja tuntui, että olimme jatkuvasti nopeampien tiellä. Päivän teemana oli tarkkuuskokeeseen harjoittelu, jota ajatellen Lilbeth oli rakentanut pienen radan, jonka avulla pääsimme harjoittelemaan erilaisia käännöksiä. Sogne oli koko valmennuksen ajan hyvin avuilla ja suoritimme koko ajan tasaisen varmasti, kun taas muilla valjakoilla oli huomattavia vaikeuksia sopivan tahdin löytämisessä. Sogne saikin runsaasti kehuja paitsi Lilbethiltä, myös muilta osallistujilta. Saimme kuitenkin kotiläksyksi harjoitella suoristamista esteiden välillä, sillä useita kertoja Sogne ei suoristunut kunnolla, esteen jälkeen, jolloin orin oli hankalampi pitää tasapainonsa. Näitä asioita silmällä pitäen pääsemmekin taas jatkamaan itsenäisiä treenejä ensi viikolla.

En ole käynyt hevosteni kanssa kovin aktiivisesti näyttelyissä, osittain siksi, että meiltä on usein pitkä matka sopiviin näyttelyihin, enkä ole jaksanut tehdä pitkiä reissuja muiden kilpailumatkojen lisäksi. Nyt sopivat näyttelyt sattuivat kuitenkin olemaan aivan lähellä, joten ilmoitin hetken mielijohteesta Sognen mukaan. En tiedä oliko ori käynyt aiemmin vastaavissa tapahtumissa, joten treenasimme näyttelyihin ahkerasti etukäteen.

Epäilykseni siitä, että Sognen kanssa olisi haasteita uudessa tilanteessa oli kuitenkin turha, sillä ori käyttäytyi oikein esimerkillisesti koko päivän ajan. Arvostelutilanteessa sen askeleet meinasivat olla hieman turhankin lennokkaat ja sain venyttää tosissaan omaa askeltani, että pysyin sen vierellä ravissa. Muuten tilanne meni kuitenkin ihan oppikirjan mukaan ja ori saikin kiitosta hyvästä käytöksestään. Tuomari piti myös erityisesti sen pään mallista, eikä rakenteesta ollut muutenkaan mitään erityistä pahaa sanottavaa. Oli pitkästä aikaa mukavaa käydä pyörähtämässä myös näyttelyissä ja saada palautetta hevosistaan, mikä on arvokasta kasvatustyötä ajatellen.

Kirpeät pakkaspäivät olivat saaneet aikaan sen, että kaikki hevoset tuntuivat taas sinkoilevan kuka mihinkin suuntaan, kun niiden kanssa yritti tehdä yhtään mitään. Muiden tavoin myös Sognella tuntui olevan ylimääräistä energiaa, jota lähdimme purkamaan reippaalle maastolenkille ajaen. Kotipihasta lähteminen oli hieman haasteellista, sillä ori ei olisi halunnut lähteä pihasta yksin. Hetken kannustettuani Sogne päätti kuitenkin lähteä, eikä yksin jääminen tuntunut hetkauttavan sitä enää sen koommin. Ori ravasi lennokkaasti kauniissa talvimaisemassa ja yritti aina tilaisuuden tullen ehdottaa laukkaa. Paikka ei kuitenkaan ollut sopiva, joten pidin sen ravissa siihen asti, että tulimme pitkän suoran alkuun, jossa oli hyvä tasainen hanki. Sogne suorastaan räjähti liikkeelle ja ori paineli alkumatkan melkoista vauhtia. Hiljalleen tahti alkoi kuitenkin rauhoittua ja jatkoimme vielä pitkän tien loppuun asti tasaista hyvätahtista laukkaa. Palasimme tallille kiertotietä rauhalliseen tahtiin kävellen ja hölkäten, jonka vuoksi retkemme venyi noin puolentoista tunnin mittaiseksi. Talvikarvassa oleva Sogne oli lenkin jälkeen aivan hiestä märkä, joten jätin sen palatessamme toviksi talliin kuivumaan ennen kuin lopulta vein sen takaisin tarhaan kaverien luokse.

Olin jo aiemmin keväällä päättänyt, että kevätkausi jäisi Sognen viimeiseksi aktiiviseksi kilpailukaudeksi. Sillä oli takanaan jo hieno kilpailu-ura niin valjakkoajossa kuin kouluratsastuksessakin ja toivoin, että saisin siitä vielä lisää varsoja niin itselleni kuin myyntiinkin. Sognen viimeinen kilpailukausi alkoi hieman tahmeasti. Muutamia sijoituksia kertyi sieltä täältä, mutta ori ei tuntunut olevan aivan mukana hommassa, eivätkä tulokset olleet keskimäärin sitä mihin olimme aiemmin tottuneet. Kevään edetessä Sogne tuntui kuitenkin innostuvan uudelleen ja se suorastaan syttyi uudelleen. Viimeinen yhdistetty valjakkoajokilpailumme oli ehkä paras suorituksemme ikinä. Sogne oli kevyt, lennokas ja se tuntui vastaavan jo pelkkään ajatukseeni. Suoritukseen oli hyvä lopettaa Sognen kilpailu-ura, jota jään muistelemaan lämmöllä. Nyt ori saa jäädä kevyempään käyttöön ja viettämään aikaa tammojen kanssa. Toivon mukaan sen seurauksena pääsen tulevaisuudessa treenaamaan myös Sognen jälkikasvun kanssa.