† Brynhild Smilla 02.11.2013 - 11.07.2018

Nuoren kasvattitammamme Smillan koulutus on edennyt epäilyksistä huolimatta hyvin, mutta tamman haastavan luonteen vuoksi halusin kokeilla miten se toimisi valjakkoajossa vanhemman ja kokeneen hevosen parina. Haastavinta oli löytää sopiva pari, sillä vain harvat hevoset jaksoivat katsella sen menoa. Lopulta keksin Liljen, suloisen keltahallakon tamman, joka sopi vinkeän luonteensa puolesta erinomaisesti Smillan pariksi. Lilje on kilpaillut jo reilusti valjakkoajossa, joten se olisi kokemuksensa puolesta erinomainen opettaja Smillalle. Alkuunsa tammat eivät olleet suunnitelmasta lainkaan samaa mieltä. Lilje jaksoi Smillaa kyllä yllättävän hyvin, eikä Smillakaan nyrpistellyt vanhemmalle tammalle pahemmin, mutta vinkeillä poneilla oli toisinaan huono vaikutus toisiinsa. Yhteistyö työnteon merkeissä ei aluksi tuntunut sujuvan, mutta hiljalleen ne ovat malttaneet keskittyä työntekoonkin. Kevät näyttää, onko yritykseni aivan tuhoon tuomittu, vai voisiko tästä kaksikosta tulla kelvollinen parivaljakko Smillan uran alkuvaiheille ja voisiko Liljellä jopa olla rauhoittava vaikutus Smillaan.

Harmaat sadepäivät tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan, mutta viimein yksi kevätaamu valkeni ihanan aurinkoisena. Raikkaan kevätsään ansiosta aamuaskareet sujuivat tallin puolella nopeasti ja valmennusten pitäminen pitkästä aikaa ulkosalla kuulosti houkuttelevalta ajatukselta. Heti aamupäivällä olikin luvassa kaksi valmennusta, joista ensimmäiseen saapui tuttavani honeythief kahden vuonohevostammansa kanssa. Vanhempi keltahallakko tamma Lilje oli kilpaillut jo mukavasti valjakkoajossa aina vaikeissakin luokissa asti, kun taas nuori Smilla oli vasta aloittelemassa uraansa. honeythief kertoi olevansa kyseisen parivaljakon kanssa ensimmäistä kertaa valvovan silmän alla, eikä tammojen yhteistyö sujunut vielä täysin toivotulla tavalla. Smilla osasi halutessaan olla varsin haastava tapaus ja ponimainen Lilje oli harvoja tammoja, jotka sitä työparina jaksoivat. Omistajan sanojen mukaan Liljenkään hermot eivät silti olleet rautaa ja se intoutui toisinaan turhankin helposti ponikujeisiin kenkkuilevan Smillan innoittamana. Vaikka luonneyhdistelmä kuulostikin äkkiseltään hieman toivottomalta, vaikuttivat tammat siitä huolimatta varsin potentiaalisilta kilpailukavereita. Lilje oli nimittäin jo kilpaillut hyvällä menestyksellä ja Smillan molemmat vanhemmat olivat puolestaan menestyneet erinomaisesti valjakkoajossa.

Seurasin alkyverryttelyn ajan parivaljakon menoa vierestä ja tarkkailin tammojen käytöstä omistajan kanssa. Aivan kuten omistaja oli sanonutkin, niiden yhteistyössä oli vielä paljon hiomisen varaa. Vaikka molemmat tammat olivatkin osaavia, halusin aloittaa helpoilla tehtävillä, jotta voisimme keskittyä niiden keskittymiskyvyn ja yhteistyön kehittämiseen. Tarkkuuskoetta mukailevalla ravitehtävällä ohjastajan tuli ennakoida hyvissä ajoin tulevaa reittiä ja pitää molemmat tammat kuulolla, jotta kärryt ehtisivät kääntyä seuraaville tötteröille. Smillaa ei tuntunut aluksi kiinnostavan koko touhu lainkaan. Nuori ponitamma kiukutteli minkä ehti ja yritti härnätä jatkuvasti pariaan. Lilje ei aluksi välittänyt tammasta, mutta hiljalleen senkin keskittyminen alkoi lipsua parinsa omiin touhuihin. Jatkoimme tehtävää ja ohjeistin honeythiefiä, jotta tämä saisi tammat ruotuun. Jatkuvien siirtymisten, suunnanvaihdosten ja monipuolisen tehtävän myötä tammat alkoivat jälleen keskittyä olennaiseen ja suoritus alkoi hiljalleen parantua. Kun yhteinen sävel, tai edes jokin sen tapainen, oli viimein löydetty, pääsimme hieman vaikeuttamaan loppuvalmennuksen tehtäviä ja pureutumaan myös tekniikkaan.

Muutkin valmennuksen tehtävät mukailivat tarkkuuskokeessa suoritettavia asioita. Lopuksi teimme pienen tarkkuuskoeradan, joka tuli suorittaa askellajeja vaihdellen. Pääasiassa rata tultiin ravissa, mutta muutama tiukka käännös käynnissä, sekä pari pidempää väliä ja loivempaa kaarta laukassa. Parivaljakko suoritti radan kolmesti. Ensimmäisellä kierroksella en ollut lainkaan tyytyväinen näkemääni, mutta toinen kierros alkoi menetellä. Lopulta ohjeistin honeythiefiä parin tiukan kohdan suorittamiseen ja pyysin heitä suorittamaan radan vielä keraan. Kolmannella kerralla valjakko sai parannettua huomattavasti huonoimmin menneitä kohtiaan. Vaikka sujuvuudessa ja yhteistyössä oli vielä paljon parantamisen varaa, oli radassa myös hyvätkin hetkensä. Parivaljakon yhteistyössä oli havaittavissa pientä kehitystä ja ajoittain tammat liikkuivat varsin mukavasti. Molemmista huomasi, että ne olivat osaavia, mutta luonteeltaan haastavampia ja varsin stereotyyppisiä tammoja. Varsinkaan Smilla ei olisi millään jaksanut keskittyä valmennuksen alkupuolella ohjastajan apuihin, vaan yritti jatkuvasti purkaa ärsytystään työpariinsa. Vanhempi Lilje käyttäytyi maltillisemmin, vaikka välillä sekin intoutui Smillan mukaan. Tehokkaan valmennuksen aikana molemmat kuitenkin rauhoittuivat silmissä ja paikoittain ne toimivat varsin hyvin. Ahkeralla treenillä Smillasta ja Liljestä saisi varmasti toimivan kilpailuparin valjakkoajon vaativiinkin luokkiin, mutta niiden kanssa tulee olemaan vielä paljon työtä.

Kevään treenattuamme Liljen ja Smillan yhteistyö oli lähtenyt rullaamaan varsin mukavasti, vaikka tammojen omalaatuiset luonteenpiirteet eivät olleetkaan kadonneet minnekään. Ennen varsinaisen kesäloman alkamista suunitelmissa oli vielä muutamat startit valjakkoajossa, joten suuntasimme vielä naapurikuntaan Jonatan Raknesin valvovan silmän alle valjakkovalmennuksen merkeissä. Jonatan oli valmentanut hevosiani ennenkin paljon, joten hän tiesi heti mistä puhuin, kun kerroin tammojen taustoista ja Smillan suvusta. Olimme sopineet treenaavamme pääasiassa kestävyyskokeen asioita, joten suuntasimme verryttelemään suurelle pellolle, jonne oli kasattu muutamia kestävyyskokeen esteitä. Verryttelyn aikana Smilla ja Lilje olivat yllättävän hyvin kuulolla, vaikka tuulenpuuskat saivatkin välillä Liljen säpsyilemään.

Verryttelytehtävien jälkeen Jonatan halusi meidän keskittyvän erityisesti vauhdin säätelyyn tehtävien välillä. Smillan napakkuudessa oli rutkasti parannettavaa, sillä tamma tuntui kuuntelevan apuja aina pienellä viiveellä. Lilje puolestaan oli hyvin kuulolla ja liikkui paremmin, mutta pellon toinen pää jännitti sitä heikentäen suoritusta. Tulimme pääasiassa linjoja yhdeltä esteeltä toiselle ja keskityimme sopivan vauhdin löytämiseen esteiden välillä ja taas tullessa esteen kohdalle. Esteinä oli erilaisia porttiviritelmiä, silta ja vesieste, jotka olivat onneksi tammoille ennestään tuttuja, eivätkä ne kiinnostuneet erikoisemmistakaan viritelmistä. Ensimmäisillä suorituskerroilla Smilla ei kuunnellut tarpeeksi pidätteitä, joten tulimme välit liian hitaassa temmossa, jotta sain tammat hidastettua tarpeeksi nopeasti. Jonatan antoi tehokkaita vinkkejä Smillan saamiseksi kuulolle ja hiljalleen uskalsin vaatia tammoilta sopivilla pätkillä enemmän. Viimeiset suoritukset portilta vesiesteelle olivat onnistuneita sekä minun että valmentajan mielestä ja onnistuneeseen suoritukseen oli lopulta hyvä lopetaa treeni.

Smilla jos joku värikkäästä vuonohevoslaumastamme onnistuu päivittäin sekä ihastuttamaan että vihastuttamaan tasavertaisesti. Edellispäivänä tuttavaperheemme lapset olivat meillä ratsastamassa ja vaaleanpunaisella pörröriimulla (tietysti!) varustettu Smilla veti ilman muuta 7-vuotiaan pikkutytön huomion sataprosenttisesti. Siinä vaiheessa ei enää auttanut niin minun kuin perheen vuotta nuoremman pojankaan sanoa vastaan ja talutusratuksi valittiin pieni prinsessaponi. Vaikka suhtauduinkin hieman varauksella valintaan, osoittautui Smilla kuitenkin sinä päivänä toimivaksi talutusratsuksi. Tamma piti kuitenkin hyvän huolen asiaankuuluvasta palkasta, sillä se kerjäsi jatkuvasti vierailta omenanpaloja.

Tänään oli kuitenkin aivan toinen ääni kellossa ja vaaleanpunaisen riimunnarun toisesta päästä löytyi erittäin suivaantunut ponineiti. Tamman ärsytyksen syynä oli todennäköisesti se, että kaikki sen läheisimmät kaverit (tai kaikki ne, jotka sitä jaksavat), oli haettu jo aikaisemmin sisälle. Sen lisäksi että seurankipeä Smilla joutui odottamaan ilman kavereitaan, se joutui katsomaan vierestä, kun ne saivat osakseen huomiota ja pääsivät sisälle. Oli siis turha odottaakaan, että olisin selvinnyt koulutreeneistä helpoimman kautta, sillä tamma takasi erittäin pukkirikkaan ratsastuskokemuksen. Toivon mukaan ponin mieliala kohoaisi seuran ja hyvän ruoan myötä ja olisi huomenna parempi, jotta pääsisimme viimein treenaamaan kunnolla myös ensi viikolla häämöttäviä kouluratsastuskilpailuja varten.

Otimme Smillan kanssa osaa Funnelin kolmevuotissynttärien maastoretkelle, jonne osallistui meidän ja tallinomistajan lisäksi neljä muuta ratsukkoa. Muihin osaanottajiin nähden Smilla tuntui taas vain pieneltä poninpahaselta, mutta lähtiessä vakuutin vielä, että sekin kyllä on erinomainen kilpailukaveri ja pysyy kyllä muiden matkassa. No, niinhän se pysyikin, ongelmaksi vaan koitui se, etten minä meinannut pysyä sen matkassa. Smilla esitti nimittäin retken aikana kaikki mahdolliset ponivinkeensä aina sivuloikista pukkeihin ja puskiin juoksemiseen ja sain tehdä töitä, jotta pysyin tamman matkassa. Laukkapätkällä se yritti vielä lähteä hakemaan muihinkin hajurakoa, mutta onnistuin onneksi pitämään tamman edes jotenkuten ruodussa, josta se tietysti suivaantui vain ennestään. Ainakin muut saivat hyvät naurut ja varmuuden siitä, että kyseessä todella oli ehta poni, sekä minulle varmuuden siitä, että seuraavalla kerralla miettisin kahdesti ennen Smillan ilmoittamista mihinkään vastaavaan tapahtumaan mukaan.

Olitko tunnin alkuun jännittynyt? Huomasitko sen mistä?
Luultavasti vielä pari vuotta sitten olisin jännittänyt paljonkin Smillan reaktiota uuteen ympäristöön, mutta kilpailu-uran myötä poni on onneksi tottunut jo kaikenlaiseen, eikä nosta meteliä turhaan. Tunnin oli tarkoitus olla pieni irtiotto vakavamman treenaamisen lomassa, joten lähdin mukaan rennoin mielin jännittämättä turhaan siitä, kuinka tulisimme tunnilla onnistumaan.

Lähtikö hevosesi reippaasti liikkeelle, pysyitko ensimmäisen kierroksen hyvin selässä, tuliko horjumisia kulmissa?
Tavoilleen uskollisena Smilla lähti varsin liikkeelle varsin kipakasti, eikä se meinannut rentoutua millään. Yksi tunnilla mukanaolleista poneista tuntui ärsyttävän tammaa silmittömästi ja aina sitä ohittaessamme Smillan vähäinenkin keskittyminen romahti totaalisesti. Hiljalleen sain maaniteltua tamman keskittymään opettajan suunnittelemiin tehtäviin ja kiinnittämään erityisesti ratsastusreitteihin huomiota, jotka eivät onneksi meidän kohdallamme koituneet ongelmaksi. Smillan hötkyillessäkin sain pidettyä sen hyvin suunnitellulla reitillä ja kulkemaan kaikista kulmista.

Montako kierrosta jouduitte ravaamaan ennen kuin poni oli rento? Onnistuiko siirtymiset hyvin? Kipittikö poni alta hidastaessa?
Aivan tavoiteltua rentoutta emme saavuttaneet, mutta ensimetreistä katsottuna Smilla rauhoittui kuitenkin huomattavasti. Siirtymiset sujuivat melko vaihtelevasti, välillä tamma suostui tekemään oikein napakoita siirtymiä, mutta välillä ulkoiset tekijät saivat sen kiinnostuksen herpaantumaan. Varoin käskemästä tammaa liian kovasti, jotta se ei olisi turhautunut koko hommaan. Sen sijaan yritin houkutella sitä kehumalla tammaa vuolaasti aina pientenkin onnistumisten jälkeen. Loppua kohden kaikista epätoivoisimmat suoritukset jäivätkin uupumaan.

Tuliko hyvää feedbackia? Mistä saitte eniten nalkutusta?
Palaute oli pääasiassa kannustavaa ja saimme kehuja viimeisimmistä siirtymisistämme, mutta Iida antoi myös vinkkejä työskentelyn kehittämiseen. Parantamisen varaahan on aina, varsinkin Smillan kanssa, joka osaa olla toisinaan melkoisen ailahtelevainen tapaus.

Miten meni laukat? Oliko poni sopivan reipas? Olisitko tarvinnut apuvälineitä, jotta olisit saanut sen liikkumaan paremmin eteenpäin?
Smilla näki edellämenneen ponin hieman lennokkaamman lähdön ja päätti pistää paremmaksi pienten pukkien saattelemana. Otin tamman napakasti kiinni, josta se tuntui suivaantuvan, eikä seuraavista nostoista meinannut tulla mitään. Työskentelin hetken ravissa saadakseni sen taas kuulolle, jonka jälkeen siirryimme takaisin uralle yrittämään laukannostotehtävää uudelleen. Kun Smilla suostui jälleen yhteistyöhön kanssani, sujui tehtävä varsin mukavasti molempien osalta ja paikoittain saimme oikein teräviäkin siirtymisiä ja hyvää laukkaa.

Mitä vastasit? Millainen maku jäi tunnista? Sujuiko paremmin kuin oletit? Vai ei, oliko missä parannettavaa?
Kaikenkaikkiaan tunnista jäi oikein kiva fiilis. Onnistuimme Smillan kanssa perushyvin, joka oli alkujaankin tavoitteena. Tunti toimi hyvänä aivojumppana vakavampien treenien lomassa ja toi meille molemmille hyvää vaihtelua. Ideaalia tietysti olisi, että Smillan saisi vieraissakin paikoissa nopeammin avuille ja yhteityöhaluiseksi. Kuitenkaan näitä päiviä ei aina ole kotonakaan, joten siihen nähden tunti sujui tänään hyvin.